Rauha, toivo ja johdatus Patricia P. Pinegar hiljattain vapautettu Alkeisyhdistyksen ylijohtaja Iloitkaamme niistä rauhan, toivon ja johdatuksen siunauksista, joita niin monet Isämme lapsista eivät saa osakseen. "Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." (Sananl. 3:5­6.) Veljet ja sisaret, rakastan Herraa ja turvaan Häneen koko sydämestäni. Tiedän Hänen elävän ja rakastavan meitä jokaista. Tiedän, että taivaallisella Isällämme on täydellinen suunnitelma meitä varten. Kun noudatamme tätä suunnitelmaa ja Vapahtajamme esimerkkiä, voimme löytää rauhan tässä levottomassa maailmassa, sydämemme voi täyttyä toivolla ja saamme tarvitsemaamme johdatusta. Palvellessamme lähetystyössä Englannissa 17-vuotias poikamme Cory sai surmansa auto-onnettomuudessa. Me saimme palata kotiin Utahiin hänen hautajaisiinsa, ja sen jälkeen palasimme heti Englantiin suorittamaan lähetystyömme loppuun. Se oli hyvin herkkää aikaa koko perheellemme. Eräänä päivänä pian Englantiin paluumme jälkeen kävelin kadulla, kun eräs tuttava, joka oli kuullut poikamme kuolemasta sanoi minulle: "No, mitäs te nyt ajattelette Jumalastanne? Palvelette Häntä kokoaikaisessa lähetystyössä, ja Hän on vienyt teiltä poikanne." Minä sekä järkytyin että pahoitin mieleni. Minun kävi niin sääliksi tätä henkilöä, joka ei ymmärtänyt taivaallisen Isän suunnitelmaa. Poikamme kuoleman aiheuttama vaikea kokemus auttoi minua kokemaan rauhan, toivon ja johdatuksen siunaukset sekä iloitsemaan niistä ­ siunauksista, joita saavat kaikki ne, jotka vilpittömästi ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja elävät sen mukaan. Voin todistaa vanhin Richard G. Scottin sanojen olevan tosia: "Oppikaa, että kamppaillessanne jonkin ongelman kanssa ja tuntiessanne surua siitä te voitte samanaikaisesti tuntea rauhaa ja iloa" ("Luota Herraan", Valkeus, tammikuu 1996, s. 17). Mitä erityistä me voimme tehdä saadaksemme näitä rauhan, toivon ja johdatuksen siunauksia omaan elämäämme? Saanen kertoa teille kolmesta asiasta, jotka ovat auttaneet minua. Ensiksi meillä täytyy olla täydellinen luottamus Isämme autuudensuunnitelmaan ja Vapahtajamme tehtävään tuossa suunnitelmassa. Hänen suunnitelmaansa turvaaminen antoi minulle rauhaa poikamme kuoleman jälkeisenä aikana. Tiesin, missä poikamme oli, ja tiesin taivaallisen Isän rakastavan häntä. Minulla oli täydellinen toivo siitä, että Vapahtajan sovituksen ansiosta Cory oli elossa ja että kerran olisimme taas yhdessä iankaikkisena perheenä. Sain myös johdatusta. Tiesin, mitä minun täytyi tehdä ja mitä perheeni täytyi tehdä ollaksemme yhdessä iankaikkisesti. Toinen asia, joka on auttanut minua saamaan näitä siunauksia, on rohkean kuuliaisuuden periaate. Olen hyvin kiitollinen Jumalan lakien ja käskyjen lahjasta. Rauha, toivo ja johdatus ovat seurausta siitä, että ihminen pyrkii elämään Jeesuksen opetusten mukaisesti ja noudattamaan Hänen lakejaan ja käskyjään. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan: "Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa" (Ps. 119:165). Pyhät kirjoitukset opettavat myös, että "se, joka tekee vanhurskauden tekoja, on saava palkkansa, rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa" (LK 59:23). Kun veli Pinegar palveli lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen johtajana Provossa, puhuimme usein lähetyssaarnaajille, kuten voitte arvatakin, niistä onnen ja rauhan tunteista, jotka seuraavat rohkeaa kuuliaisuutta totisille periaatteille. Puhuimme Pyhän Hengen vaikutuksesta, jonka saavat ne, jotka ovat kuuliaisia. Kannustimme lähetyssaarnaajia ottamaan kuuliaisuuden omaksi tavoitteekseen. Kerroin mielelläni heille tarinaa pienestä pojasta, joka meni isänsä kanssa puistoon lennättämään leijaa. Poika oli aivan pieni. Hän oli lennättämässä leijaa ensimmäistä kertaa. Hänen isänsä auttoi häntä, ja useiden yritysten jälkeen leija oli ilmassa. Poika juoksi ja päästi lisää narua, ja pian leija lensi korkealla. Pieni poika oli aivan haltioissaan. Leija oli kaunis. Lopulta jäljellä ei ollut enää yhtään enempää narua, jotta leijan olisi voinut päästää korkeammalle. Poika sanoi isälleen: "Isä, katkaistaan naru ja päästetään leija menemään. Haluan nähdä, kuinka se lentää aina vain korkeammalle." Hänen isänsä sanoi: "Poikani, leija ei nouse korkeammalle, jos katkaisemme narun." "Kyllä nousee", vastasi pieni poika. "Naru pitää sitä alhaalla. Minähän tunnen sen." Isä ojensi pojalleen linkkuveitsen. Poika katkaisi narun. Muutamassa sekunnissa leija menetti hallittavuutensa. Se poukkoili sinne ja tänne ja rysähti lopulta maahan. Tätä pojan oli vaikea ymmärtää. Hän oli ollut aivan varma siitä, että naru piti leijaa alhaalla. Jumalan käskyt ja lait ovat kuin leijan naru. Ne johtavat ja ohjaavat meitä ylöspäin. Kuuliaisuus näitä lakeja kohtaan suo meille rauhaa, toivoa ja johdatusta. Kolmas asia, jonka voimme tehdä saadaksemme näitä rauhan, toivon ja johdatuksen siunauksia, on se, että opimme reagoimaan Pyhän Hengen kuiskauksiin ja ilmaisemaan Herralle kiitollisuutemme tästä suurenmoisesta lahjasta. Muutama sunnuntai sitten kävin auttamassa isoäiti Pinegarin hoitamisessa. Isoäiti on 99-vuotias ja hyvin heikko. Hän on sokea ja melko huonokuuloinen, ja viime aikoina hänen on ollut vaikea puhua muutoin kuin kuiskaamalla. Hänen pieni kehonsa on käynyt niin kumaraksi, ettei hänen keuhkoihinsa jää kovin paljon tilaa ilmalle. Kumarruin isoäidin puoleen ja pyysin: "Isoäiti, kerro minulle, kuinka evankeliumi on siunannut elämääsi." Pehmeästi kuiskaten hän ilmaisi kiitollisuutensa Pyhältä Hengeltä saamistaan kuiskauksista ja ohjauksesta. Isoäidin toinen lapsi James oli 1-vuotias ollessaan kerran leikkimässä ulkona isoveljensä kanssa. Äiti seurasi poikia ikkunasta. Yhtäkkiä hän ei enää nähnytkään Jamesia ja juoksi ulos talosta huudellen ja etsien kuumeisesti. Keinokasteluojassa oli vettä, vaikkei siellä olisi pitänyt olla, ja äiti etsi ojan varrelta muttei nähnyt mitään. Hän juoksi pyytämään maatilalla olevaa työväkeä avukseen ja juoksi sitten takaisin siihen kohtaan, jossa oja kulki pitkän holvirummun läpi. Juostuaan sen toiseen päähän hän näki kaksi pientä kenkää ja veti niistä. Saatuaan pojan käsivarsilleen hän tunsi innoitusta ristiä kätensä yhteen sekä asettaa ne pojan vatsaa vasten ja tällä tavoin kantaa poikaa edessään siten, että osa pojan painosta oli hänen polveaan vasten. Hän juoksi tietä kohti huutaen apua. Hänen saamansa innoitus kantaa poikaa tällaisella luonnottomalla tavalla pelasti pojan hengen. Veljet ja sisaret, olen henkilökohtaisesti kiitollinen siitä innoituksesta, jota saimme Alkeisyhdistyksen johtokuntana. Sen yleiskonferenssin aikana, jolloin meidät hyväksyttiin tehtäväämme, presidentti Gordon B. Hinckley kuvaili joitakin niistä hirvittävistä julmuuksista, joita lapsille on aiheutettu kaikkialla maailmassa. Sanoma- ja aikakauslehdistä luemme niistä pahoista vaikutteista, joita kotiimme tunkeutuu. Uutena ja hyvin huolestuneena Alkeisyhdistyksen johtokuntana rukoilimme ja tutkimme pyhiä kirjoituksia, ja meidät johdatettiin yhden Jesajan kirjassa olevan jakeen kohdalle, jossa kuvataan oloja tuhatvuotisen valtakunnan aikana: "Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta" (Jes. 11:9). Se oli juuri sitä, minkä olisimme halunneet tapahtuvan. Emme halunneet yhdenkään lapsen joutuvan pahan teon tai turmion uhriksi, mutta emme halunneet odottaa tuhatvuotiseen valtakuntaan saakka. Halusimme tämän tapahtuvan jo nyt. Jos meidän Alkeisyhdistyksemme olisivat täynnä Herran tuntemusta, jos meidän kotimme olisivat täynnä Herran tuntemusta, siellä vallitsisi rauha ja vanhurskaus eikä lapsia vahingoitettaisi millään tavalla. Rukoilimme saadaksemme tietää, kuinka voisimme auttaa tämän toteutumisessa, ja meidät johdatettiin löytämään kohta 2. Ne. 25:26. Kotimme ja Alkeisyhdistyksemme ovat täynnä Herran tuntemusta, kun "me puhumme Kristuksesta, me iloitsemme Kristuksesta, me saarnaamme Kristuksesta". Olemme hyvin kiitollisia siitä rauhasta ja toivosta, jota nämä pyhien kirjoitusten kohdat antoivat meille, sekä Pyhän Hengen kautta saamastamme johdatuksesta kannustaa Alkeisyhdistyksen johtajia keskittymään omassa Alkeisyhdistyksessään Kristukseen. Veljet ja sisaret, iloitkaamme niistä rauhan, toivon ja johdatuksen siunauksista, joita niin monet Isämme lapsista eivät saa osakseen. Kokiessamme näitä suurenmoisia siunauksia omassa elämässämme auttakaamme myös muita, varsinkin lapsia, pääsemään niistä osallisiksi. Vapahtajan sanoja mukaillen: "Ja kun olet palannut takaisin, vahvista [lapsiasi]" (Luuk. 22:32). Alkeisyhdistyksen pyhien kirjoitusten johtolause on: "Ja kaikkia sinun lapsiasi on Herra opettava ja suuri on oleva sinun lastesi rauha" (3. Ne. 22:13). Maailma ei ole turvallinen paikka. Se ei ole paikka, jossa lapset tuntisivat rauhaa, toivoa ja johdatusta, ellei heitä opeteta rakastamaan ja seuraamaan Vapahtajaa. Autattehan heitä tietämään, että nämä suurenmoiset siunaukset voivat tulla heidän osakseen, ja näytättehän heille, mitä heidän täytyy tehdä saadakseen nämä siunaukset. Olen hyvin kiitollinen, että minulla on ollut mahdollisuus palvella Alkeisyhdistyksessä. Rakastan neuvonantajiani sisar Anne Wirthliniä ja sisar Susan Warneria. Olemme olleet yhtä halussamme palvella ja siunata kirkon lapsia. Uskomme, että Alkeisyhdistykset, joissa Kristus on keskipisteenä, voivat auttaa vanhempia, kun nämä opettavat lapsilleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, joka on ainoa tieto, joka suo lapsillemme rauhaa, toivoa ja johdatusta. Olen kiitollinen uskollisille ja omistautuneille Alkeisyhdistyksen neuvottelukunnan jäsenille sekä pystyville toimiston työntekijöille ja kiitän pappeusjohtajiamme, jotka ovat opettaneet ja innoittaneet meitä. Olen kiitollinen siitä uudesta Alkeisyhdistyksen johtokunnasta, joka hyväksyttiin tässä konferenssissa. Tarjoan heille rakkauteni ja tukeni. Kaikkein vilpittömimmät kiitokseni ja rakkauteni osoitan rakkaalle perheelleni ja varsinkin rakkaalle puolisolleni hänen uskollisesta rakkaudestaan ja tuestaan. Tunnustan Vapahtajani hyvyyden ja ystävällisyyden elämäni jokaisessa vaiheessa. Mainitsemani rauhan, toivon ja johdatuksen siunaukset ovat vain kolme niistä monista tavoista, joilla elämääni on siunattu Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ansiosta. Kuten Alkeisyhdistyksen yhdessä laulussa sanotaan, haluan Vapahtajan tietävän, että tunnen, että Hän mua rakastaa Hän elämääni siunaa Ja sydämeni saa, Hän, Paimeneni mun. Hän tietää, ett tahtoaan Valmis oon seuraamaan. Mua Jeesus rakastaa, Ja olen onnellinen. ("Mua Jeesus rakastaa", Lasten laulukirja, s. 42­43.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.