Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittäminen Virginia U. Jensen ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa Toivomme hartaasti jokaisen sisaren vahvistavan itseään hengellisesti ja hankkivan taitoja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kohdatessamme edessämme olevia haasteita. Kun Apuyhdistys vietti 50-vuotisjuhlaansa 17. maaliskuuta 1892, sisaret seurakunnissa ja vaarnoissa kautta kirkon sekä myös täällä Suolajärven tabernaakkelissa kokoontuivat yhteen pitämään yhtäaikaisen rukouksen. Joseph F. Smith, joka oli tuolloin presidentti Wilford Woodruffin neuvonantaja, lausui rukouksen, joka sisälsi nämä sanat: "Siunaa ­ ­ Apuyhdistyksen jäseniä kaikkialla maailmassa ­ ­ . Ole heidän kanssaan siunaten heitä hengelläsi, saaden heidän sydämensä iloitsemaan edessäsi." (Apuyhdistyksen pääneuvottelukunnan pöytäkirja 17. maaliskuuta 1892, historiaosaston arkistot, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 233­234.) Yli vuosisata myöhemmin me olemme kokoontuneet tänä iltana sisarina iloitsemaan. Sydämeni täyttyy ilolla ja kiitollisuudella siitä suuresta siunauksesta, joka teillä ja minulla on olla tämän ihmeellisen kirkon jäseniä ja tuntea taivaallisen Isämme laatima pelastussuunnitelma. Iloitsen niistä ihanista siunauksista, joita saamme oppiessamme ja kasvaessamme kirkon ohjelmien kautta. Tänä iltana iloitsen erityisesti Apuyhdistyksen ohjelmista. Iloitsen siitä, mitä ne ovat tehneet hyväksemme menneisyydessä, ja siitä, mitä ne auttavat meitä saavuttamaan tulevaisuudessa. Presidentti Joseph F. Smith suositteli Apuyhdistystä meille sanoessaan sen olevan "Jumalan jumalallisesti laatima, jumalallisesti valtuuttama, jumalallisesti perustama ja jumalallisesti asettama" (Pöytäkirjat 17. maaliskuuta 1914, s. 54). Vanhin Ezra Taft Benson muistutti meitä näin: "Kirkko luotiin suuressa määrin auttamaan perhettä, ja kauan sen jälkeen, kun kirkko on suorittanut tehtävänsä, [perhe] toimii yhä" (Improvement Era, joulukuu 1970, s. 46). Haluaisin puhua sellaisten kotien rakentamisesta, joissa me jokainen yksilöinä, olimmepa naimisissa tai naimattomia, nuoria tai vanhoja, voimme kasvaa ja toteuttaa suurimmat mahdollisuutemme, joissa perheenjäsenet voivat oppia kaiken sen, mitä heidän on tarpeen tietää noudattaakseen pelastussuunnitelmaa, joka on taivaallisen Isämme meitä jokaista varten laatima suunnitelma ja jonka avulla löydämme tiemme takaisin Hänen luokseen ja taivaalliseen kotiimme sitten kun tämä kuolevaisuuden koetusaika päättyy. Toistan kaikuna presidentti David O. McKayn syvää hartautta, jota oli hänen sanoissaan: "Uskon koko sydämestäni, että paras paikka valmistautua iankaikkiseen elämään on koti" (Improvement Era, huhtikuu 1963, s. 252). Ja kuitenkin pyhät kirjoitukset varoittavat siitä, että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta (2. Ne. 2:11). Presidentti Boyd K. Packer sanookin meille: "[Vastustajan] perimmäisenä tarkoituksena on häiritä, särkeä ja tuhota koti ja perhe" ("Isä ja perhe", Valkeus, heinäkuu 1994, s. 19). Menneenä keväänä kaksi eri lintuperhettä rakensi pesänsä pihalleni. Pieni varpunen valitsi pesäänsä varten sisäpihallani kasvavan ruusupensaan. Se lensi yhä uudestaan ja uudestaan edestakaisin kantaen nokassaan ruohonkorsia ja pieniä oksanpätkiä. Se pujotteli varovasti ruusunpiikkien välissä kuljettaen rakennustarpeita valitsemaansa paikkaan. Se työskenteli lepäämättä, kunnes pikkuruinen pesä oli valmis. Minua hämmästytti se, miten huolellisesti ruohot kudottiin vahvaksi ja tukevaksi rakennelmaksi. Liikutuin miltei kyyneliin nähdessäni pesän pohjalla neljä pientä puuvillakangastilkkua, jotka oli asetettu juuri oikeaan kohtaan, niin että niistä muodostui pehmeä vuode pienokaisille. Toinen lintu, punarinta, päätti rakentaa pesänsä taloni etupuolelle lähelle räystäskourua, niin korkealle, etteivät maassa liikkuvat petoeläimet pääsisi siihen käsiksi. Koska tämä lintu oli kookkaampi, oli sen pesäkin isompi, ja sen lisäksi se oli päällystetty savella, mikä kiinnitti ruohot ja oksat yhteen ja piti pesän kiinni räystäskourun mutkassa. Pesän sisäpuolella ruohonkorret oli kudottu pehmeän kupin muotoon, mikä muodosti linnulle täydellisen kehdon. Kun pesät olivat valmiit, kumpikin lintu muni munansa ja aloitti jokapäiväisen suojelemisen ja hoitamisen. Tunti tunnin jälkeen, päivä päivän jälkeen nämä linnut istuivat hautomassa muniaan. Poikasten kuoriuduttua emot ruokkivat nälkäisiä pienokaisiaan aamusta iltaan. Eräänä erityisen kuumana päivänä huomasin punarinnan istuvan pesässään läähättäen nokka auki. Sillä oli selvästikin epämukava olo auringon paahteessa. Ihmettelin, miksi se ei lähtenyt pois. Sitten tajusin, ettei se istunut syvällä pesässä niin kuin silloin, kun se lämmitti poikasiaan. Sen sijaan se oli levittäytynyt huolellisesti pesän yli muodostaen näin varjon, joka esti sen höyhenettömiä poikasia palamasta auringossa. Aloin lukea linnuista ja siitä, miten suurella vaivalla ne rakentavat kodin perheelleen. Tiesittekö, että haarapääskyt tekevät yli 1 200 savenhakumatkaa pesää rakentaessaan? Erään kuhankeittäjälajin yhdessä pesässä oli havaittu olevan 3 387 eri osasta. Minusta tuntuu siltä, että linnut panostavat kaikkensa ­ aikansa, energiansa, voimavaransa, oman mukavuutensa ­ pesän tekemiseen ja poikastensa kasvattamiseen. Se ei ole mitään sellaista, joka asetetaan toiselle sijalle tai jota vältellään. Se asetetaan ensimmäiselle sijalle. Tarkkailtuani lintuja pihallani olen miettinyt, kuka on opettanut näille linnuille, mitä pitää tehdä. Kuinka ne osaavat rakentaa pesän ja varjostaa poikasiaan auringolta? Linnut noudattavat ruokkimis-, suojelemis- ja hoivaamisvaistoaan. Nämä vaistot ovat tulleet Jumalalta, ja niiden miettiminen saa minut huudahtamaan psalminkirjoittajan kanssa: "Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra" (Ps. 92:6). Meitäkin on siunattu Jumalan suomilla vaistoilla. Haluamme vaistomaisesti niin kovin paljon niille, joita rakastamme, ja kuitenkin, koska me olemme ihmisiä, kohtaamme paljon enemmän ongelmia kuin ne linnut, joita tarkkailin. Tämän päivän yhteiskunnassa on monia, jotka kyseenalaistavat perinteisen kodin ja perheen. Jotkut ajattelevat, että naisen ajalle ja kyvyille on muuta käyttöä, joka on tärkeämpää kuin perhe. Mutta profeetat ovat julistaneet herkeämättä, että kodin luominen on pyhimpiä ja merkityksellisimpiä hankkeita, jotka ovat miehelle tai naiselle mahdollisia. Kaikissa elämäntilanteissa olevilla sisarilla on tilaisuuksia vahvistaa ja ravita muita vaikutuspiirissään olevia. Kun te ja minä opimme enemmän taivaallisen Isän pelastussuunnitelmasta, tulemme vakuuttuneiksi siitä, että turvallisen ja ravitsevan ympäristön luominen niille, joita rakastamme, on mitä tärkeintä, olipa oma elämäntilanteemme millainen tahansa. Vanhin Neal A. Maxwell on sanonut: "Koti on yleensä se paikka, jossa uskomme suurimmaksi osaksi muodostuu ja lisääntyy ­ ­ . Miten surullista siis onkaan, että jotkin kodit ovat pelkästään pysähdyspaikkoja, kun niiden tulisi olla selestiseen valtakuntaan valmistavia kouluja." (Lord, Increase Our Faith, 1994, s, 117.) Kun taistelemme maailman kielteisiä vaikutuksia vastaan ja kamppailemme rakentaaksemme koteja, jotka ovat "selestiseen valtakuntaan valmistavia kouluja", muistakaamme, että maallisilla toimillamme on hengellinen pohja ja taivaallinen päätepiste. Apuyhdistyksen ylimpänä johtokuntana haluamme vahvistaa uudelleen tavoitteemme ja sitoutumisemme Apuyhdistyksen tarkoitusperälle, joka on auttaa sisaria ja heidän perheitään tulemaan Kristuksen luo. Haluamme huolehtia siitä, että Apuyhdistys on apu ja siunaus jokaiselle sisarelle kirkossa hänen olosuhteisiinsa katsomatta. Toivomme hartaasti jokaisen sisaren vahvistavan itseään hengellisesti ja hankkivan taitoja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kohdattaessa edessämme olevia haasteita. Meillä onkin ilo ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin suostumuksella ilmoittaa seuraavaa: Vuoden 2000 tammikuun 1. päivästä alkaen kodinhoitokokouksen nimi muuttuu. Uusi nimi on Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittäminen. Uuden nimen tarkoituksena on viestittää selvästi, mitä tämän Apuyhdistyksen tärkeän arkikokouksen on tarkoitettu saavan aikaan. Uuden nimen tarkoitus on lisäksi auttaa meitä jokaista keskittämään huomiomme uudelleen itsemme vahvistamiseen ja sitten, lisääntynein voimin, vahvistamaan perheemme jäseniä, ystäviämme, naapureitamme ja yhteiskuntaa, niin että jokainen voi päästä lähemmäksi taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. 15 minuuttia kestävän oppiaiheosan aikana opettajat esittävät hengellisen aiheen. 60­90 minuuttia kestävässä toimintaosassa opettelemme tuohon hengelliseen aiheeseen perustuvia käytännön taitoja. Tällaisia käytännön taitoja voivat olla esimerkiksi kodin huolto ja korjaukset, puutarhanhoito tai tilkkutäkin teko. Voimme vaihtoehtoisesti osallistua myös palvelutoimintaan, joka siunaa ja vahvistaa toisia. Tämän kokouksen on määrä rikastaa ja kehittää meidän jokaisen elämää. Vastaukset, joita maailma tarvitsee ratkaistakseen kaikkialla ympärillämme olevat ongelmat, ovat evankeliumissa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta meillä on tieto ja keinot perustaa koteja, joissa vallitsee voima, rauha, rakkaus ja usko. Meidän ei tarvitse tehdä sitä yksin. Kirkon ohjelmat voivat auttaa meitä. Tarvitsemme myös sitä apua, jota Isämme taivaassa on valmis antamaan meille. Psalmissa 127, jakeessa 1, meitä varoitetaan: "Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa." Ystäväni Richard löysi äskettäin kotiin tullessaan hyvin pienen tytön, joka istui itkemässä jalkakäytävällä hänen talonsa edessä. Richard kysyi, voisiko hän auttaa. Tyttö selitti nyyhkytystensä läpi, että hän oli eksynyt. Richard sanoi tytölle, että tämä oli hänen kotinsa ja että hänen vaimonsa oli sisällä. Hän sanoi tytölle tietävänsä, ettei tämän pitäisi lähteä vieraiden mukaan, mutta jos tyttö tuntisi olonsa turvalliseksi, hän voisi tulla sisään, ja hän ja hänen vaimonsa yrittäisivät ottaa selville, missä tytön koti oli. He menivät sisälle taloon ja Richardin vaimo Linda alkoi lohdutella pikkutyttöä. "Sinua varmasti pelottaa kovasti", vaimo sanoi. Tyttö vastasi: "Minua pelottikin, kunnes näin Jeesuksen kuvan riippumassa seinällänne. Silloin tiesin, että olisin turvassa." Kaikkialla maailmassa monet Jumalan lapset ovat eksyksissä. Me, jotka tunnemme totuuden, voimme auttaa heitä. Voimme näyttää heille vahvojen kotien ja vanhurskaiden perheenjäsenten mallin. Voimme auttaa heitä, jos meillä on kodissamme Vapahtaja ­ ei vain Hänen kuvansa seinällä, vaan myös Hänen opetuksensa, Hänen Henkensä ja Hänen rakkautensa. Vaikka meitä on siunattu vaistoilla, ei tällainen koti muodostu automaattisesti. Tarvitsemme hengellistä voimaa ja käytännön taitoja rakentaaksemme kodin, jossa Herran Henki on läsnä. Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokous on paikka, jossa voimme kokea sisaruutta, saada tietoa, oppia taitoja ja kasvattaa todistusta. Tämä kokous on myös paikka, jossa voimme omistautua uudelleen kodillemme ja perheellemme ja palvelemaan siellä, missä se on tarpeen. Kun Apuyhdistyksen johtajat ja me kaikki jäsenet saamme näkemyksen ja innostumme Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksesta ja toimimme siitä seuraavan innostuksen pohjalta, me kasvamme todistuksessa ja hengellisessä voimassa. Pääsemme lähemmäksi Vapahtajaamme ja osaamme rakentaa koteja, joissa Hän voi viipyä. Silloin, presidentti Thomas S. Monsonia lainatakseni: "Herra, valvova rakennusviranomaisemme, voi sanoa meille, kuten Hän sanoi Salomolle, toisen aikakauden rakentajalle: 'Minä olen pyhittänyt rakentamasi temppelin ja tehnyt siitä nimelleni ikuisen asuinsijan. Se on alati oleva silmissäni ja sydäntäni lähellä.'" (Thomas S. Monson, Pathways to Perfection, s. 250; 1. Kun 9:3.) Apuyhdistys on järjestö, jolla on jumalallinen alkuperä. Sillä on voima vahvistaa sisaria ja heidän perheitään ja luoda maailmanlaajuinen sisarten perhe. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.