Sharon G. Larsen
toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa
Tahdonvapaus on voima ajatella, valita ja toimia itse. Se tuo mukanaan loputtomia tilaisuuksia sekä vastuuta ja seurauksia.
Kun läksimme taivaallisen Isämme luota ja tulimme tähän maailmaan, toimme mukanamme korvaamattoman, pyhän, kuolevaisuutta edeltäneen ja iankaikkisen lahjan. Haluan puhua tästä lahjasta, tahdonvapauden lahjasta.
Tahdonvapaus on voima ajatella, valita ja toimia itse. Se tuo mukanaan loputtomia tilaisuuksia sekä vastuuta ja seurauksia. Se on siunaus ja taakka. Tämän tahdonvapauden lahjan viisas käyttäminen nykyaikana on hyvin tärkeää, sillä koskaan aiemmin maailmanhistoriassa eivät Jumalan lapset ole saaneet niin monia siunauksia tai joutuneet niin mahdottoman monien valintojen eteen.
Elämä oli yksinkertaisempaa vuosia sitten kotikaupungissani Kanadan preerialla. Puhelinnumerossamme oli yksi numero 3. Näimme yhden mustavalkoisen elokuvan, jonka saimme suuremmasta Cardstonin kaupungista joka torstai-ilta. Posti tuli maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ellei ollut liian sankka lumisade.
Pääteitä oli yksi. Maatilamme oli kolmen mailin päässä lännessä, ja kahdenkymmenen mailin päässä idässä saman tien varressa oli Albertan temppeli. Ei ollut monia muita teitä, joista valita, eikä paikkoja, joihin mennä.
Nykyään on loputtomia puhelinnumeroita, kaikenlaisia ja kaikenvärisiä elokuvia, sähköposti sormenpäissämme 24 tuntia vuorokaudessa ja monia teitä, joista on jatkuvasti valittava. Ympäristömme on täynnä valintoja. Mutta syy siihen, miksi olemme täällä maan päällä, ei ole koskaan muuttunut.
Herra sanoi Abrahamille, että Hän lähetti meidät maan päälle nähdäkseen, tekisimmekö me sen, mitä Hän pyytää meitä tekemään (ks. KH Aabr. 3:25). Valitseminen on välttämätöntä. Maailman kaksi vastakkaista voimaa odottavat sitoutumistamme. Toisaalla on Saatanan todellisuus, ja toisaalla on Vapahtajan voimallisempi rakkaus.
Lehi opettaa meille, että ellei olisi vastakohtaisuutta, ei olisi vanhurskautta eikä vääryyttä, ei hyvää eikä pahaa. Me emme voi toimia oman tahtomme mukaan, ellei ole valintoja (ks. 2. Ne. 2:11, 16). Jotta meistä tulisi sitoutuneita Kristuksen seuraajia, meillä on oltava vaihtoehto hylätä Hänet. Siksi Saatanan sallitaan käyttää valtaansa, ja oman tahtomme alistaminen Jumalan tahtoon voi olla joskus vaikeaa. Mutta vain toimimalla oman tahtomme mukaan me voimme kasvaa.
C. S. Lewis sanoi: "Vain ne, jotka yrittävät vastustaa kiusausta, tietävät, kuinka voimakas se on . Huomaat tuulen voimakkuuden, kun yrität kävellä vastatuuleen, et menemällä pitkällesi maahan. Ihminen, joka antaa periksi kiusaukselle viiden minuutin kuluttua, ei yksinkertaisesti tiedä, millaista olisi ollut tunnin kuluttua." Lewis jatkaa: "Koska Kristus oli ainoa, joka ei koskaan antanut periksi kiusaukselle, Hän on myös ainoa, joka todella tuntee, mitä kiusaus tarkoittaa" (Mere Christianity, 1960, s. 109110).
Muistan kysyneeni vanhemmiltani, voisinko tehdä tiettyjä asioita. Heidän vastauksensa oli aina sama: "Sinua on opetettu. Tiedät, mitä ajattelemme siitä, mutta sinun on päätettävä itse." Päätösten tekeminen sanelee myös seuraukset jotka eivät ole aina sellaisia kuin haluamme. Me haluamme vapauden ilman seurauksia. Ja niinpä me yritämme liian usein pysyä puolueettomina, olla tekemättä päätöksiä ja olla sitoutumatta. Tässä ilmapiirissä me olemme alttiina Saatanan vaikutukselle.
Kertomus kuningas Ahabista ja hänen kansastaan Pohjois-Israelissa kertoo meille puolueettomuudesta ja päättämättömyydestä. Herra pidätti kättään, koska kansa ei osannut päättää, ketä palvella Jehovaa vaiko Baalia. Baal on yksi Saatanan nimistä. Herra lähetti profeetta Elian kautta tämän selkeän sanoman: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!" (1. Kun. 18:21.) Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että "kansa ei vastannut hänelle mitään". Se ei halunnut sitoutumisen tuomaa vastuuta. Muistatte kertomuksen: Elia haastoi heidät kokemaan, kuka on Jumala. Kansa sai rukoilla jumalaansa, jotta nähtäisiin, kumpi polttaisi alttarilla olevan uhrin. Kun papit kutsuivat mahtavasti epäjumalaansa, heitä ei kuultu eikä tuettu.
Täydellisenä vastakohtana yksinäinen totisen ja elävän Jumalan profeetta ei vain tullut kuulluksi vaan hänen pyrkimyksensä palkittiin mahtavasti. Kun Elia rukoili Jumalaansa, Herran tuli iski alas ja söi kaiken polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Tämän näytöksen jälkeen kansa sanoi: "Herra on Jumala!" (1. Kun. 18:39), ja sitten pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Baalin papit surmattiin. Sinä päivänä Pohjois-Israelissa ei jäänyt henkiin ainoatakaan uskotonta! Valinnat eivät olisi vaikeita, jos hyvä palkittaisiin yhtä nopeasti ja näyttävästi kuin Elian kohdalla, tai jos väärinteko tarkoittaisi välitöntä kuolemaa. Mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen, kun työnämme on vahvistaa uskoamme.
Uskoamme ja sitoutumistamme koetellaan, kun maailma tarjoaa houkuttelevia ja kiehtovia vaihtoehtoja, jotka voivat kääntää meidät pois Herran valtakunnasta. Jotkut haluaisivat asua tuossa ikuisessa kaupungissa ja pitää "kesäkotinsa" Babylonissa. Ellemme me valitse tietoisesti ja tarkoituksella Jumalan valtakuntaa, me kuljemme todellisuudessa taaksepäin, kun Jumalan valtakunta kulkee eteenpäin "rohkeasti, ylväästi ja itsenäisenä" (Joseph Smith, "Wentworth-kirje", Valkeus, kesäkuu 1978, s. 35). Suuntamme valitseminen määrää siunauksemme tai taakkamme. Herra kutsuu meidät jättämään taakkamme Hänen käteensä, niin Hän pitää meistä huolen (ks. Ps. 55:23), kun taas Mormon varoittaa, ettei paholainen auta lapsiaan (ks. Al. 30:60).
Nuori mies, jota rakastan koko sydämestäni, sanoi minulle: "Kukaan ei voi sanoa minulle, mitä tehdä. Olen vastuussa omasta elämästäni." Hän ajattelee virheellisesti, että ollakseen riippumaton ja vapaa hänen täytyy vastustaa Jumalan tahtoa. Mistä hänen voimansa silloin on peräisin?
Veli James E. Talmage sanoo Jeesuksesta: Hän "oli kaikkea sitä mitä pojan pitäisi olla, sillä Hänen kehitystään ei hidastanut synnin jarruttava paino; Hän rakasti ja noudatti totuutta ja oli sen tähden vapaa" (Jeesus Kristus, 1982, s. 78).
Oikeiden valintojen tekeminen vapauttaa meidät ja on meille siunauksena jopa silloin, kun valitsemme toisarvoiselta tuntuvia asioita elämässämme. Eräs ystävä ajatteli, että Herra oli sekaantunut liikaa hänen elämäänsä. Hän sanoi: "En voi hyväksyä kaikkia kirkon ehdottomia kieltoja ja käskyjä, joiden mukaan minun on tehtävä tätä tai en voi tehdä tuota." Ystäväni ei ymmärtänyt, että nämä ehdottomat kiellot ja käskyt ovat todiste Isämme valppaasta huolenpidosta.
Eikö olekin uskomatonta? Tällä planeetalla on kuusi miljardia ihmistä, ja taivaallinen Isä välittää siitä, millaista viihdettä katson, ja Hän välittää siitä, mitä syön ja juon, ja Hän välittää siitä, miten pukeudun, miten hankin rahani ja käytän ne. Hän välittää siitä, mitä teen ja mitä en tee. Taivaallinen Isä välittää onnestani.
Isämme rakkaus ilmenee monin tavoin, eikä meidän tarvitse kuin kuunnella ja elää oikein. Joku sanoi: "Ellemme ole ensin valinneet Jumalan valtakuntaa, ei loppujen lopuksi ole mitään väliä sillä, mitä olemme valinneet sen sijaan" (William Law, 1700-luvulla elänyt pappi).
Koska syy täällä maan päällä oloomme ei ole muuttunut eikä tule koskaan muuttumaan, Isämme antaa jatkuvasti ja säännöllisesti lisää lahjoja, niin että maailmamme olisi turvallinen ja että osaisimme käyttää tahdonvapauttamme viisaasti. Ajatelkaa rukouksen lahjaa tilaisuutta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Ajatelkaa lahjaksi saamaamme Pyhää Henkeä, joka näyttää meille kaiken, mitä meidän on tehtävä (ks. 2. Ne. 32:5). Ajatelkaa solmimiamme pyhiä liittoja, pyhiä kirjoituksia, pappeutta ja patriarkallisia siunauksia. Ajatelkaa sovituksen äärimmäisen arvokasta lahjaa ja sakramenttia sen muistuttajana, sovitusta, joka verhoaa meidät rakkaudella ja toivolla ja armolla. Nämä lahjat auttavat meitä käyttämään tahdonvapauttamme viisaasti niin, että voimme palata taivaalliseen kotiimme, "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9).
Nykyisin on monia teitä, mutta aivan kuten kotikaupungissani, on vain yksi ainoa päätie, suora ja kaita.
Koska tunnemme taipumuksemme vaeltaa vieraille teille (ks. 1. Ne. 8:32), vetoamme Herraan tämän laulun sanoin:
Tahdon vaeltaa, Herra, tunnen sen,
Tahdon jättää Jumalan, jota rakastan.
Tässä sydämeni: ota ja sinetöi se,
Sinetöi kotiisi taivaassa.
("Come, Thou Fount of Every Blessing", Hymns, 1948, s. 70.)
Lopetan Nefin rukoukseen teidän ja itseni puolesta: "Oi Herra, ethän sulje vanhurskautesi portteja minulta, jotta voisin kulkea syvän laakson polkua myöten ja pysytellä tarkoin oikealla tiellä!" (2. Ne. 4:32.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Edellinen
