"Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi" Vanhin Ray H. Wood seitsemänkymmenen koorumista Pappeudenhaltijana olemisessa ei pitäisi olla mitään arkista, yliolkaista eikä välinpitämätöntä. Kun se on hyväksytty, sitä ei pidä vältellä, lyödä laimin eikä sysätä syrjään. Se on kunnian ja voiman viitta. Kun Israelin lapset olivat ylittäneet Jordanin ja Jeriko oli hävitetty, he lähtivät Ain kaupunkia vastaan. Ai oli pienempi kuin Jeriko, ja siellä oli vähemmän puolustajia, ja Joosua ajatteli valloittavansa sen vain 3 000 sotilaalla. Mutta Ain miehet löivät Israelin joukot ja ajoivat heidät pakoon. Joosua kumartui Herran eteen ja kysyi syytä heidän tappioonsa. Sitten tuli vastaus ja opetus. Kun Jeriko hävitettiin, Herra kielsi heitä ottamasta mitään kallisarvoista omaisuutta, mitä he sieltä löytäisivät. Mutta Akan-niminen mies otti sotasaalista ja yritti piilottaa sen. "Minä näin saaliin", hän sanoi, "ja silloin minut valtasi niin suuri himo, että otin nämä tavarat. Ne ovat piilossa maassa telttani alla." (Joos. 7:21.) Herra käski hävittää ne, ja Akan kivitettiin kuoliaaksi. Meistä saattaa olla vaikeaa ymmärtää, kuinka yhden miehen epärehellisyydellä voi olla niin kauaskantoisia seurauksia, että se aiheutti Israelin sotajoukon tappion ja 36 miehen kuoleman. Vanhin James E. Talmage huomautti: "Vanhurskauden lakia oli rikottu ja tuhon omaksi vihittyä oli tuotu liitonkansan leiriin. Tämä rikkomus aiheutti keskeytyksen jumalallisen avun saamisessa, ja ennen kuin kansa oli puhdistanut itsensä synnistä, tätä voimaa ei palautettu sille." (Uskonkappaleet, 1985, s.116; ks. myös Joos. 7:10­13.) Kun ihminen rikkoo mitä tahansa Jumalan käskyä eikä tee parannusta, Herra vetää pois suojaavan ja ylläpitävän vaikutuksensa. Kun me menetämme Jumalan voiman, tiedämme varmasti, että vika on meissä eikä Jumalassa. "Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon, mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta" (LK 82:10). Väärät tekomme aiheuttavat epätoivoa. Ne tekevät murheelliseksi ja sammuttavat täydellisen toivon kirkkauden (ks. 2. Ne. 31:20), jonka Kristus tarjoaa. Vailla Jumalan apua me jäämme oman onnemme nojaan. Pappeus on valtuus toimia Herran valtuutettuna edustajana ja suorittaa toimituksia, jotka suovat tiettyjä hengellisiä siunauksia kaikille ihmisille. Se on voima välittää Jumalan mieli ja tahto kirkon hallinnossa, Hänen sanansa saamisessa ilmoituksen kautta, evankeliumin saarnaamisessa ja korotuksen toimitusten antamisessa sekä eläville että kuolleille. On todella suuri asia olla Jumalan pappeuden haltija. Meille on sanottu, että "pappeuden oikeudet on erottamattomasti liitetty taivaan voimiin ja että taivaan voimia ei voida hallita eikä käyttää kuin ainoastaan vanhurskauden periaatteita noudattaen" (LK 121:36). Presidentti Spencer W. Kimball muistuttaa meitä: "Sillä pappeuden voimalla ­ ­ joka teillä on, ei ole mitään rajoja. Raja tulee teihin, ellette elä sopusoinnussa Herran Hengen kanssa, ja te itse rajoitatte käyttämäänne voimaa itseltänne." (Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball, 1982, s. 498, kursivointi lisätty.) Pappeudenhaltijoina meidän tulee muistaa, että me olemme "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa" (1. Piet. 2:9). Meitä on käsketty lähtemään "pois jumalattomien joukosta" ja olemaan erillämme, koskematta "heidän saastaansa" (Al. 5:57). Kun mies, nuori tai vanha, hyväksyy ja ottaa vastaan pappeuden, hänelle tulee pyhä velvollisuus pitää tuo pappeus kunniassa. Tämä edellyttää, että jokainen meistä palvelee uutterasti, opettaa uskossa ja todistuksen mukaan, nostaa ja vahvistaa niitä, joiden elämää me kosketamme. Tämä merkitsee, että me emme voi elää vain itsellemme, vaan että me olemme vastuussa myös muiden kasvusta, kehityksestä ja hyvinvoinnista. Asettamisen mihinkään pappeuden virkaan ei pitäisi suinkaan tapahtua automaattisesti iän tai olosuhteiden mukaan. Siunattu olkoon se pappeusjohtaja, joka tunnollisesti puhuttelee jokaista ehdokasta pappeuden virkaan ja kuulee tuolta ehdokkaalta selonteon aiemmasta kunniallisesta palveluksesta, vahvistuksen henkilökohtaisesta puhtaudesta ja kelvollisuudesta ja vahvistuksen parhaansa tekemisestä ja aikomuksesta kantaa ja täyttää auliisti pappeusviran suuri vastuu. Pappeudenhaltijana olemisessa ei pitäisi olla mitään arkista, yliolkaista eikä välinpitämätöntä. Kun se on hyväksytty, sitä ei pidä vältellä, lyödä laimin eikä sysätä syrjään. Se on kunnian ja voiman viitta, joka meillä voi olla ikuisesti. Hyväksymällä kutsun pappeuteen jokainen mies sitoutuu omalla rehellisyydellään käyttäytymään tietyllä tavalla. Se antaa vastuun tunteen ja luo meihin kaikkiin vahvistavaa voimaa myönteisiin tekoihin ja ehkäisee laiskuutta. Niille, jotka suhtautuvat näihin pyhiin kutsumuksiin kevyesti, vanhin George Q. Cannon sanoo varoittavasti: "Meidän täytyy kunnioittaa pappeutta, joka meillä on, tai tuo pappeus, sen sijaan että se veisi meidät korotukseen, aiheuttaa tuomiomme. ­ ­ On pelottavaa ottaa vastaan Jumalan pappeus ja olla pitämättä sitä kunniassa." (Gospel Truth, toim. Jereld L. Newquist, 2 osaa, 1957, osa 1, s. 229.) Kun ajattelemme pappeutta, älkäämme unohtako sen oikeaa nimeä: pyhä pappeus Jumalan Pojan järjestyksen mukaan. Jeesus Kristus on Jumalan suuri ylipappi. Hän on kaiken pappeuden valtuuden ja voiman lähde tämän maan päällä. Meidän Vapahtajanamme, Välimiehenämme ja Lunastajanamme Hän on meidän suuri esikuvamme polulla, jota meidän tulee seurata ­ sanoissa, teoissa, opissa, uskossa, toimituksissa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessamme. "Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään." (1. Piet. 2:21.) Hän on luvannut meille kirkkautta, iankaikkisen elämän, korotuksen, jopa kaiken, mitä Hänellä on, jos me olemme uskollisia Hänen pappeutensa haltijoita ja pidämme kunniassa kaikki kutsumuksemme. Meistä tulee perillisiä yhdessä Hänen kanssaan Hänen Isänsä valtakunnassa. Apostoli Paavali sanoi sen hyvin: "Ja kaikki ne, jotka asetetaan tähän pappeuteen, tehdään Jumalan Pojan kaltaisiksi, ja he pysyvät pappeina ainaisesti." (Ks. JST Heb. 7:3, Bible appendix.) Todistan teille vakaasti, että niin voi tapahtua, "täydelleen hänen ansioihinsa turvautuen, joka on voimallinen pelastamaan" (2. Ne. 31:19), nimittäin Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen. Hänen pyhässä nimessään. Aamen.