Teidän valonne erämaassa Sharon G. Larsen toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa Pitäkää katseenne kiinnitettynä ­ ­ tavoitteeseenne ja kulkekaa Pojan, Jumalan Pojan, suoraa ja kaitaa tietä. Jos otatte huomioon, mitä ehkä tiedätte tai ette tiedä leirielämästä, niin mitä ajattelisitte kahdeksan vuotta kestävästä leirintämatkasta erämaassa ­ ei käyntejä kaupungissa, ei valoa, ei edes tulta? Tämä kuvaa sitä, mitä isä Lehi ja hänen perheensä kokivat, kun Herra käski heitä lähtemään Jerusalemista. Väitänpä, että leirissä napistiin ja ettei vapaaehtoisia ollut liiemmälti! Tällä maratonmatkalla oli epäilemättä myös teidän kaltaisianne nuoria naisia. Herra varoitti heitä tekemästä tulta. Sitten Hän opetti heitä: "Minä olen ­ ­ oleva teidän valkeutenanne erämaassa; ja minä olen valmistava tien edellänne, jos te pidätte minun käskyni; ­ ­ teidät johdatetaan luvattuun maahan, ja te tulette tietämään, että minä olen teidän johdattajanne" (1. Ne. 17:13). Teillä on kaikilla varmasti luvattu maa, jonne haluaisitte mennä, ja te voitte saada oman valon siinä erämaassa, joka asettaa haasteita nuorille tänä aikana. Tämä valo tulee suuren rakkauden muodossa, Herran rakkaudessa jokaista Hänen lastaan kohtaan ja varsinkin nuoria kohtaan. Herra tietää, että teillä on edessänne haasteita ja kiusauksia, ja Hän antaa valon, joka valaisee sydämenne, mielenne ja henkenne. Hän on sanonut, että Hänen sanansa on totuus, ja totuus on valoa ja valo on Jeesuksen Kristuksen Henki (ks. LK 84:45). Sunny on korealainen vaihto-oppilas. Hän asuu uudessa oudossa maassa, jossa on uusi kieli ja uusi perhe. Koulunkäynti oli vaikeata, eikä hänellä ollut ystäviä, joiden kanssa syödä tai jutella tai mennä koulun toimintaan. Hän sanoi: "Tunsin oloni surkeaksi. Sitten aloin ajatella rukoilemista. En ollut ajatellut rukoilla taivaalliselta Isältä apua enkä lohtua ja uskoa itseeni. Sitten aloin lukea joka aamu Mormonin Kirjaa ja rukoilla ennen kuin lähdin kouluun. Koulu alkoi olla paljon helpompaa. Olin aivan yllättynyt siitä, että ymmärsin paremmin! Minusta tuntui kuin joku olisi auttanut minua opiskellessani." (Nuorten Naisten toimistossa oleva kirje.) Tehän tiedätte, että rukous sytyttää valon, eikö totta? Kun teette rukouksesta säännöllisen osan elämäänne, te alatte kulkea valossa, suoraa ja kaitaa tietä pitkin. Ollessani suunnilleen teidän ikäisenne minä opin, kuinka tärkeätä oli kulkea suoraa ja kaitaa tietä ja kuinka vaikeata oli keskittyä siihen ja pysyä sillä. Kasvoin eräässä hyvin pienessä kaupungissa Kanadan Kalliovuorten kupeella. Isäni oli maanviljelijä, ja minä opin tekemään työtä! Ajoin joka kesä traktoria hänen puolestaan, niitin ja haravoin heinää, kuljetin heinäpaaleja ja kynnin peltoja. Muistan, kun opettelin kyntämään ja viljelemään peltoa. Isä selitti, kuinka tärkeätä oli kyntää suoraa vakoa tai suoraa viivaa. Jos tekisi mutkia, peltoon jäisi kyntämättömiä kohtia, joissa rikkaruohot villiintyisivät. Hän sanoi: "Jos pidät katseesi suunnattuna pellon toisella laidalla olevaan aidantolppaan ja otat sen tavoitteeksesi, sinä kynnät suoran vaon. Älä anna epätasaisen maan estää sinua kulkemasta suoraan. Jos alat katsella traktorin perään, niin kuopat ja muhkurat vievät sinut pois suunnasta ja sinä alat tehdä mutkia." Sitten hän jätti minut kyntämään. Muistin pellon toisella laidalla olevan aidantolpan muutaman vaon ajan, ja sitten aloin ajankuluksi laulaa lauluja. Lauloin kaikki osaamani laulut, ja ne, joita en osannut, sepitin itse. Lauloin täyttä kurkkua, ja minulla oli hauskaa, ja silloin huomasin isän kävelevän pellon poikki minua kohti. Pysäytin traktorin, ja hän kysyi: "Voitko selittää, mitä on tapahtunut suorille vaoille?" Minä sanoin: "Mitä tarkoitat?" Hän sanoi: "Katso tuota vakoa. Muutamat ensiksi tekemäsi vaot ovat suoria, mutta ilmeisesti lakkasit kiinnittämästä huomiota siihen, minne olit kyntämässä. Olet varmaan lakannut katsomasta pellon toisella laidalla olevaa aidantolppaa ­ tavoitettasi. Huomaatko, että olet vähitellen joka kerta vaon tehdessäsi mennyt hieman vinoon, ja nyt pellossa on suuria kyntämättömiä kohtia." Hän nousi traktorille ja ajoi muutaman kierroksen ja suoristi vaot. Astuessaan alas traktorilta antaakseen minun yrittää uudelleen hän sanoi: "Sharon, kiinnitä aina huomiota siihen, minne olet menossa." Kun maailman paineet tuntuvat lannistavan meidät ja tunnemme kiusausta luopua siitä, mitä haluamme eniten, saadaksemme sen, mitä haluamme nyt, on vaikeata kiinnittää huomiota, katsoa nykyhetkeä edemmäksi, traktorin perää edemmäksi. Kuoppainen ja muhkurainen maa, sellaisten ystävien suostuttelu, joilla tuntuu ehkä olevan erittäin hauskaa, voi estää meitä kulkemasta suoraan. Mutta valo, joka auttaa meitä pysymään suoralla polulla, on kuin pellon toisella laidalla oleva päämäärä. Jos tulee aikoja, jolloin koemme hämmennystä ja kiusauksia, niin Herra on meidän kanssamme ja auttaa meitä suoristamaan kulkumme. Te voitte kääntyä pois pimeydestä ja tulla valoon, Herran valoon. Eräs nuori ystävä, joka ei ymmärtänyt, kuinka tärkeätä on, että meillä on valo, että meillä on Henki, yritti selittää minulle, miksi hänen mielestään oli tärkeätä nähdä joitakin raakoja ja väkivaltaisia elokuvia, jollaisia nykyään näytetään. Hän sanoi: "Jos ei näitä asioita näe, on naiivi ja tietämätön, ja ihmiset käyttävät sinua hyväkseen." Kysyin nuorelta ystävältäni. "Altistuisitko mieluummin sille, mitä maailmalla on tarjota, ollaksesi perillä asioista, ja jäisit sitten yksin tekemään päätöksiä, vai antaisitko sen sijaan Herran ohjata sinua ja eläisit elämääsi, joka olisi niin täynnä valoa ja totuutta ja hyvyyttä, ettei siinä olisi tilaa pimeydelle?" Et voi olla samanaikaisesti valossa ja pimeydessä. Tämä valo on esitetty vertauskuvallisena Nuorten Naisten tunnuksessa. Tuo soihtu, jota te pidätte ja jonka liekissä on nuoren naisen profiili, voi vahvistaa teidän haluanne puolustaa totuutta ja vanhurskautta. Se muistuttaa, että Kristus on teidän valonne ja Hän näyttää teille tietä läpi onnellisten aikojen ja pimeyden sumujen. Teidän ei tarvitse koskaan tuntea olevanne yksin tai hylätty. Emily, eräs lehvänsitojien luokan johtaja, joka halusi tietää Herran tahdon hänen yhden neuvonantajansa kohdalla, kuvailee, miltä tämä valo tuntuu. Hän sanoi: "Rukoilin erään tietyn tytön puolesta, ja sain erittäin voimakkaan ilmoituksen ­ se on samanlaista kuin silloin kun sydän ja mieli saavat yhteyden keskenään ja kaikki on aivan selvää. Ja niin tiesin vailla epäilystäkään, että hänen oli määrä olla neuvonantajani." (Nuorten Naisten toimistossa oleva kirje.) Juuri rukous luo yhteyden Jumalan voimaan, joka saa aikaa rakkautta ja palvelemista, uhraamista ja omien kykyjen laajentumista. Jaredin veli Mormonin Kirjassa tunsi tämän prosessin. Hän oli rakentanut Herran ohjeiden mukaan kahdeksan alusta eli laivaa, mutta niissä ei ollut valoa. Hän pyysi Herralta apua (ja se on meidänkin tilaisuutemme). Mutta vastaus ei tullut sillä tavalla kuin hän oli odottanut. Herra olisi helposti voinut antaa valon noihin laivoihin, mutta Hän halusi, että Jaredin veljessä olisi valo ­ Hengen valo. Mitä arvelette Jaredin veljen tehneen siitä lähtien kun hän tajusi, ettei Herra aikonut antaa hänelle taskulamppua, siihen asti kun hän sulatti kalliosta 16 kiveä ja pyysi Herraa koskettamaan niitä ja antamaan niihin valon? Hän on varmaan tehnyt paljon samaa, mitä Sunny Kim ja Emily tekivät ­ paastonnut ja rukoillut ja miettinyt ja lukenut pyhiä kirjoituksiaan ja palvellut ja rakastanut ja antanut anteeksi ja yksinkertaisesti yrittänyt olla kuuliainen, jotta hän saisi Hengen, valon, ohjaamaan häntä. Jaredin veli teki kaiken mitä osasi, teki ahkerasti työtä ja käytti kaikki mahdolliset voimavarat ­ etenkin uskon Herraan ­ ja meni jälleen Herran luo esittämään ajatuksensa, ja se, mitä hän oli tehnyt, riitti. Herra kosketti noita 16 kiveä, ja niihin tuli valo. (Ks. Et. 2:18­25; 3:1­6.) Vastaukset löytyvät aina. Monet nuoret naiset seuraavat tätä valoa, ja Herra siunaa heitä. Kuunnelkaa joidenkin sellaisten todistuksia, jotka ovat antaneet Herran olla heidän valonaan: [Huom. Muutaman nuoren naisen todistus videonauhalta.] Antakaa Herran olla valonanne. Antakaa Hänen valmistaa tietä edellänne teidän luvattuun maahanne. "Ei ole ­ ­ niin synkkää elämää, [jota] Hän ei pystyisi valaisemaan" (Sam Cardon ja Steven K. Jones, "Come unto Him", New Era, huhtikuu 1995, s. 10). Teidän ei tarvitse olla Lehin kaltainen profeetta tai Jaredin veli. Olkaa vain oma itsenne ­ jolla on vanhurskauden nälkä ja jano. Luottakaa Herraan. Pitäkää katseenne kiinnitettynä pellon toisella laidalla olevaan tavoitteeseenne ja kulkekaa Pojan, Jumalan Pojan, suoraa ja kaitaa tietä. Todistan siitä valosta ja Hengestä, joka tulee Jeesukselta Kristukselta. Hän valkeuteni ja kaikkeni on. Hän, täydellinen ja muuttumaton. Mä joukossa pyhäin nyt käyn laulamaan Sua kiittäen, Herra, Sä taivaan ja maan. ("Mun valkeuteni on Herrani ain", MAP-lauluja, 51.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.