Kaltevalla pinnalla Presidentti Thomas S. Monson ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Nuorten miesten elämässä käydään nykyään taistelua, jolla on merkittävät seuraukset. Selvästi sanottuna se on taistelu oikein tekemisen ja väärin tekemisen välillä. Heinäkuun 16. päivänä vuonna 1945 lähti USS Indianapolis Kaliforniasta Mare Islandin merivoimien telakalta salaiselle kuljetustehtävälle Mariaanien Tinianin saarelle. Rahtina oli pitkälle kehitettyjä laitteita, jotka olisivat hyvinkin voineet tehdä lopun toisesta maailmansodasta ja sen kaikesta kärsimyksestä, katumuksesta ja kuolemasta. Laiva purki lastinsa 26. heinäkuuta ja lähti ilman saattuetta kohti Filippiinien Leytea. Koska matka kulki Filippiinien meren vihollisvesien halki, oli kapteeni saanut ohjeet tehdä matkaa oman harkintansa mukaan mutkitellen välttyäkseen vihollisen yllätykseltä ja hyökkäykseltä. Hän ei tehnyt niin. Juuri ennen puolta yötä sunnuntaina 29. heinäkuuta 1945 Indianapolisin ollessa matkalla kohti Leyten lahtea, havaitsi vihollisen sukellusvene raskaan risteilijän. Sukellusvene, jonka oli helppo liikkua huomaamattomasti, koska se oli niin syvällä, että vain periskooppi oli pinnalla, ampui kuusi torpedoa viuhkamaisessa muodostelmassa noin puolentoista kilometrin etäisyydeltä. Torpedojen osuessa maaliinsa repivät ammusten ja lentokoneen polttoaineen räjähdykset risteilijän keulan irti ja tuhosivat sen konehuoneen. Radiosähköttäjä ei pystynyt sähkövirran puuttuessa lähettämään hätäsanomaa. Kun tuli määräys jättää alus, se oli lähetettävä mieheltä miehelle, koska mikään viestintäjärjestelmä ei toiminut. Osumasta oli kulunut vain kaksitoista minuuttia, kun aluksen perä kohosi kolmenkymmenen metrin korkeuteen suoraan ilmaan ja alus painui meren syvyyksiin. Lähes 1 200-päisestä miehistöstä 400 kuoli heti tai painui pohjaan aluksen mukana. Noin 800 selviytyi hengissä uppoamisesta ja joutui veden varaan. Neljän päivän kuluttua, elokuun toisena päivänä vuonna 1945, havaitsi tiedustelulennolla oleva Lockheed Ventura -koneen ohjaaja veden pinnalla öljyvanan ja seurasi sitä noin 24 kilometriä. Sitten koneen miehistö huomasi miehet, jotka olivat onnistuneet pysyttelemään hengissä Indianapolisin uppoamisesta lähtien. Alkoi suurisuuntainen pelastusoperaatio. Alueelle kiiruhti laivoja, ja lentokoneita lähetettiin pudottamaan miehille ruokaa, vettä ja henkiinjäämistarvikkeita. Noin 800 veteen joutuneesta vain 316 säilyi hengissä. Muut olivat menehtyneet vaarallisilla, haita kuhisevilla vesillä. Toinen maailmansota päättyi kaksi viikkoa myöhemmin. Indianapolisin uppoaminen, jota kutsutaan "toisen maailmansodan viimeiseksi suureksi merivoimien murhenäytelmäksi" on nyt jo legenda. Onko Indianapolisilla olleiden miesten hirvittävällä kokemuksella mitään opetettavaa meille? He olivat kaltevalla pinnalla. Vaara vaani, vihollinen väijyi. Alus kulki eteenpäin piittaamatta käskystä edetä mutkitellen, ja siten siitä tuli helppo maalitaulu. Tuloksena oli katastrofi. Samana päivänä, jolloin Indianapolis kynti merta kohti Leyteä, minä värväydyin Yhdysvaltain merivoimiin. Sain kokea merivoimien koulutuskeskuksessa lähellä San Diegoa alokaskoulutuksen äärimmäisen kurin ja intensiiviset taisteluharjoitukset. Lopulta koitti ensimmäinen vapaamme, ja meille sanottiin, että kaikki ne, jotka osasivat uida, voivat lähteä nyt linja-autolla San Diegoon, kun taas niiden merimiesten, jotka eivät osanneet, oli määrä jäädä uimaharjoituksiin. Kuinka iloinen olinkaan siitä, että osasin uida ja olin osannut jo monta vuotta. Sitten tuli odottamaton määräys. Meidät, jotka olimme vastanneet osaavamme uida, marssitettiin pois ­ ei kuitenkaan odottavaan linja-autoon, vaan varuskunnan uima-altaalle. Kokoonnuimme altaan syvään päähän, meidän käskettiin riisuutua, ja sitten meidän käskettiin hypätä yksi kerrallaan ja uida altaan toiseen päähän. Useimmat suoriutuivat taidonnäytteestä vaivattomasti ja odottivat innolla linja-automatkaa San Diegoon. Mutta oli sellaisiakin miehiä, jotka eivät olleet puhuneet totta, jotka olivat vastanneet osaavansa uida, vaikka eivät todellisuudessa osanneet. Heidän kohdallaan aliupseerit odottivat, kunnes he olivat painumaisillaan veden alle toisen tai kolmannen kerran, ennen kuin ojensivat bambukepin, jolla vetivät heidät turvaan. Mitä tästä opimme? Puhu totta. Se voi loppujen lopuksi pelastaa henkesi, kun olet kaltevalla pinnalla. Matkallamme kuolevaisuuden halki joudumme joskus kaltevalle pinnalle. Onko olemassa tiekarttaa turvaan? Onko olemassa ihmisiä, joilta voimme etsiä apua? Saanen tänä iltana tarjota teille kuusi tienviittaa, jotka opastavat teidät turvaan, kun huomaatte ne ja seuraatte niitä. Ne ovat: 1. Valitse hyviä ystäviä. 2. Kysy neuvoa vanhemmilta. 3. Tutki evankeliumia. 4. Ole kuuliainen käskyille. 5. Palvele rakastaen. 6. Rukoile tietyssä tarkoituksessa. Nuorten miesten elämässä käydään nykyään taistelua, jolla on merkittävät seuraukset. Selvästi sanottuna se on taistelu oikein tekemisen ja väärin tekemisen välillä. Aikaisempina aikoina Moroni antoi neuvon: "Sillä katso, Kristuksen Henki on jokaiselle annettu, jotta kukin osaisi erottaa hyvän pahasta; sen tähden minä ilmoitan teille, miten teidän tulee arvostella; siis kaikki, mikä kehoittaa tekemään hyvää ja saattaa uskomaan Kristukseen, tulee Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen tähden te voitte varmasti tietää sen olevan Jumalasta. Mutta kaikki, mikä saattaa ihmistä tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja hänet kieltämään sekä olemaan Jumalaa palvelematta ­ sen te voitte varmasti tietää ­ on perkeleestä."1 Saanen kertoa ajatuksen tai kaksi kustakin aiemmin mainitusta tienviitasta, jotka pitävät teidät poissa kaltevalta pinnalta. 1. Valitse hyviä ystäviä. Ystävät auttavat päättämään tulevaisuudestanne. Teillä on taipumus olla heidän kaltaisiaan ja olla siellä, minne he päättävät mennä. Muistakaa, että se polku, jota kuljemme tässä elämässä, johtaa polulle, jota kuljemme seuraavassa. Valituissa kirkon seurakunnissa ja vaarnoissa suoritettu kyselytutkimus paljasti meille mitä merkityksellisimmän asian: Ne henkilöt, joiden ystävät menivät naimisiin temppelissä, menivät yleensä naimisiin temppelissä, kun taas ne, joiden ystävät eivät menneet naimisiin temppelissä, eivät yleensä menneet naimisiin temppelissä. Ystävien vaikutus osoittautui erittäin määrääväksi tekijäksi ­ jopa yhtä tärkeäksi kuin vanhempien kehotukset, luokkaopetus tai temppelin läheisyys. Ystävät, joita valitsette, joko edesauttavat tai estävät menestymistänne. 2. Kysy neuvoa vanhemmilta. Äitinne, isänne, koko perheenne, he kaikki rakastavat teitä ja rukoilevat, että olisitte iankaikkisesti onnellisia. Isät, olkaa esimerkkeinä pojillenne. Näyttäkää heille tie, jota kulkea. Kulkekaa heidän kanssaan vanhurskaudessa ja uskossa. Olkaa hitaita tuomitsemaan. Luin lukion oppikirjasta kertomuksen, joka todistaa tämän neuvon viisauden. Suuressa tehtaassa, jossa oli paljon koneita, oli työläisten tehtävä yhteistyötä saadakseen hyviä tuloksia. Eräällä koneella työryhmää haittasi yksi työntekijä, joka saapui usein myöhässä. Työnjohtaja nuhteli myöhästelijää ja sanoi hänelle: "Jos vielä myöhästyt töistä, saat lopputilin!" Heti seuraavana päivänä niskoittelija oli taas myöhässä. Luokalta kysyttiin: "Mitä tekisit, jos olisit työnjohtaja?" Noin puolet luokasta vastasi: "Pitäisin sanani ja antaisin henkilölle lopputilin." Loput tunsivat sääliä ja vastasivat: "Antaisin hänelle vielä yhden tilaisuuden." Sitten opettaja sanoi oikean vastauksen: "Kysyisin, miksi hän on myöhässä. Hänen myöhästelyynsä voisi olla hyvinkin hyvä syy." 3. Tutki evankeliumia. Jeesus kutsuu: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon."2 Tässä armotaloudessa Herra julisti: "Etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja, etsikää tietoa tutkistelun ja myös uskon kautta."3 Kehittäkää itsessänne kaipuu tuntea Herra, ymmärtää Hänen käskyjään ja seurata Häntä. Silloin toivon säteet hälventävät epätoivon varjot, suru antaa tietä ilolle, ja tunne siitä, että on eksynyt väenpaljouteen, katoaa sen varman tiedon myötä, että taivaallinen Isämme muistaa meidät jokaisen. 4. Ole kuuliainen käskyille. Päättäkää palvella Herraa. Oppikaa tuntemaan Hänen sanansa ja noudattakaa sitä. Nuori Aaronin pappeuden haltija, aktiivinen partiolainen, kiteytti totuuden valinnoista. Kun hänen nimittämistään tähtipartiolaiseksi harkittiin, häneltä kysyttiin, mitä partio tekee hänen hyväkseen. Hän vastasi: "Se pitää minut tekemässä sitä mitä minun pitäisi, ja pitää minut poissa tekemästä sellaista, mitä minun ei pitäisi." Hänet hyväksyttiin. Eräs toinen muistuttaja on sananparsi: "Et voi olla oikeassa tehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässä tehdessäsi oikein." Tutun laulun sanoin: Oikein tee, kun sä valitsemaan joudut. Oikeaan sua Henki johdattaa, Valaisee joka hetki sydämesi, Aina jos etsit oikeaa.4 Presidentti George Albert Smith, kirkon kahdeksas presidentti, neuvoi: "Pysykää Herran puolella rajaa."5 5. Palvele rakastaen. Tämä neuvo on peräisin ohjelmasta "Musiikkia ja puhuttua sanaa": "Olemme itsellemme velkaa sen, että löydämme lahjamme ja etsimme tilaisuuksia jakaa niitä. Ja olemme velkaa perheellemme, ystävillemme ja lähimmäisillemme sen, että käytämme kykyjämme tavoilla, joista on apua. Silloinkin kun tunnemme itsemme lannistuneiksi, yksinäisiksi tai joskus tarpeettomiksi, meidän täytyy muistaa, että Jumala on antanut meille jokaiselle suuret mahdollisuudet. Meillä kaikilla on paikka elämässä ja rakkaittemme elämässä."6 Jeesus oli palvelun ruumiillistuma. Hänestä sanottiin, että "Hän kulki ympäri maata, teki hyvää".7 Teemmekö me, veljeni, samoin? Meillä on monia mahdollisuuksia, mutta jotkin niistä ovat katoavia ja ohikiitäviä. Veljet, mitä ylimaallista iloa tunnettekaan, kun joku muistaa antamanne neuvon, elämänne esimerkin, opettamanne totuuden, vaikutuksen, joka teillä oli toisen kehottamisessa tekemään hyvää. Nuorten johtajat, muistakaa apostoli Paavalin neuvo Timoteukselle: "Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa,"8 Piispat, asettakaa kelvollisia, vanhurskaita miehiä Aaronin pappeuden johtajiksi, ja samoja vaatimuksia tulee odottaa partionjohtajilta. Ketään miestä ei kutsuta tekemään työtä nuorten parissa ennen kuin hänen jäsentodistuksensa on piispan käsissä. Lisäksi ketään miestä ei kutsuta työskentelemään partiossa ennen kuin partion johto on rekisteröinyt hänet täysin ja hänen suorituksensa oikeuttavat siihen, että hänet asetetaan ehdolle kutsumista varten. Tämä menettelytapa on esitetty moneen kertaan, mutta silti susia tulee edelleen tarkoituksenaan raadella laumaa. Presidentti Hinckley pyysi, että tähdentäisin tänä iltana tätä ohjetta. 6. Rukoile tietyssä tarkoituksessa. Jumalan kanssa kaikki on mahdollista. Aaronin pappeuden miehet, Melkisedekin pappeuden miehet, muistakaa rukous, jonka profeetta Joseph lausui lehdossa, jota sanotaan pyhäksi. Katsokaa ympärillenne ja nähkää tulos tästä rukouksesta, johon vastattiin. Rukous on hengellisen voiman ylläpitäjä. Rukous on passi rauhaan. Toisin kuin risteilijä Indianapolisin, tulisiko meidän havaita olevamme kaltevalla pinnalla? Meidän yhteytemme ovat ehjät ja vahingoittumattomat, ja ne yhdistävät meidät Jumalaan, taivaalliseen Isäämme. Hän auttaa meitä, jos me vain annamme Hänelle elämässämme tilaisuuden tehdä niin. Muistan erään tapauksen muutaman vuoden takaa. Joukko meitä ystävyksiä oli ratsastamassa vahvoilla hevosilla maastossa, kun tulimme aukiolle, josta avautui rehevä ruohoniitty, jonka halki polveili pieni, kirkasvetinen puro. Yksikään peura ei voisi toivoa parempaa kotia. Kuitenkin siellä vaani vaara. Varovainen peura huomaa pienimmänkin liikahduksen ympärillä olevissa pensaissa, se kuulee oksan rasahduksen ja erottaa ihmisen hajun. Se on haavoittuvainen vain yhdestä suunnasta: ylhäältä. Metsästäjät olivat rakentaneet vanhaan puuhun lavan korkealle houkuttelevan paikan yläpuolelle. Vaikka se on monissa paikoissa laitonta, metsästäjä ottaa saaliinsa sen tullessa syömään ja juomaan. Yksikään oksa ei katkea, yksikään liikahdus ei häiritse, mikään haju ei paljasta metsästäjän sijaintia. Miksi? Uljaalla peurauroksella, jonka aistit ovat kehittyneet pitkälle varoittamaan lähestyvästä vaarasta, ei ole kykyä katsoa suoraan ylöspäin ja siten havaita vihollista. Peura huomaa olevansa kaltevalla pinnalla. Ihminen ei ole niin rajoittunut. Hänen suurin turvansa on hänen kyvyssään ja halussaan katsoa ylöspäin ­ katsoa Jumalaa ja elää.9 Runoilija kirjoitti näin: Töistäsi ihmeisistä korkeimmaksi, kruunuksi suunnitelmais yleväin sytytit ihmisrintaan palavaksi sä kaipauksen maasta ylöspäin.10 Veljet, olemmeko me valmistautuneet elämän matkaan? Elämän meri saattaa aika ajoin myllertää. Tunne-elämän ristiriitojen pauhaavat aallot voivat särkeä kaiken, mitä ympärillämme on. Kartoittakaa reittinne, olkaa varovaisia ja noudattakaa annettuja turvallisuusohjeita. 1. Valitse hyviä ystäviä. 2. Kysy neuvoa vanhemmilta. 3. Tutki evankeliumia. 4. Ole kuuliainen käskyille. 5. Palvele rakastaen. 6. Rukoile tietyssä tarkoituksessa. Niin tehden purjehdimme turvallisesti elämän meriä ja saavumme kotisatamaan ­ Jumalan selestiseen valtakuntaan. Kuulkaamme silloin, me kuolevaisuuden merenkävijät, tämä kiitos: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. ­ ­ Tule herrasi ilojuhlaan!"11 Tätä siunausta rukoilen hartaasti Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Moro. 7:16, 17. 2. Matt. 11:28, 29. 3. LK 88:118. 4. "Oikein tee", MAP-lauluja, 156. 5. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1945, s. 118. 6. Musiikkia ja puhuttua sanaa,"Finding a Niche", esitetty lähetyksessä 15. helmikuuta 1998. 7. Ap. t. 10:38. 8. 1. Tim. 4:12. 9. Ks. Al. 37:47. 10. Harry Kemp, "God the Architect", julkaisussa Caroline Miles Hill, toim., The World's Great Religious Poetry (1923), s. 211. 11. Matt. 25:21.