"Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni" Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Toimitukset ja liitot ­ ­ ovat niitä välineitä, jotka Herra on antanut meille viemään meitä iankaikkiseen elämään. Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni, seison nöyränä tällä korokkeella, jota on jo yli sadan vuoden ajan pyhittänyt Jumalan sana lukemattomissa innoitetuissa puheissa, jotka ovat hengellisesti täyttäneet kuulijoiden sielun. Tuon perinnön mukaisesti rukoilen, että sydämemme avautuvat kaikelle sille, mitä tässä konferenssissa sanotaan. Aion tänään puhua siunauksista, joita koituu Herran kanssa tehdyistä liitoista. Pohjustukseksi aloitan liitosta, jonka Herra teki Israelin huoneen kanssa: "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."1 Tämä liitto koskee rotuun katsomatta kaikkia, jotka on kastettu Kristukseen.2 Paavali sanoo: "Jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu."3 Liitot eivät ole pelkästään ulkokohtaisia rituaaleja; ne ovat todellinen ja vaikuttava keino saada aikaan muutos. "Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan Hengestä toimitusten kautta."4 Meidän tulee aina kunnioittaa ja pitää pyhinä pelastavia liittoja, jotka teemme Herran kanssa. Hän on luvannut, että jos teemme niin, "sinä olet saava ilmoituksen ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle, jotta voisit tuntea salaisuudet ja rauhaa ­ sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän".5 Monet liitot ovat välttämättömiä ihmisen onnelle täällä ja tuonpuoleisessa. Tärkeimpiin kuuluvat miehen ja vaimon solmimat liitot avioliittoon vihittäessä. Näistä liitoista kumpuavat elämän suurimmat ilonaiheet. Kasteenliitto siihen liittyvine konfirmointitoimituksineen avaa iankaikkisen elämän portin. Pappeuden vala ja liitto sisältää lupauksen, jonka mukaan jokaiselle kelvolliselle kirkon vanhimmalle annetaan "kaikki, mitä minun Isälläni on".6 Temppeliliitot ovat perusta kaikkein suurimpien Herran meille antamien siunausten saamiselle. Meillä on suurenmoinen sakramentin, Herran ehtoollisen, nauttimisen etuoikeus. Se, että uudistamme kasteenliittomme nauttiessamme sakramentin, suojelee meitä kaikenlaiselta pahalta. Kun nautimme kelvollisina sakramenttileivän ja veden Vapahtajan uhrin muistoksi, todistamme Isälle Jumalalle, että me haluamme ottaa päällemme Hänen Poikansa nimen ja aina muistaa Hänet ja pitää Hänen käskynsä, jotka Hän on antanut meille. Jos me tämän teemme, Hänen henkensä on aina kanssamme.7 Jos me nautimme sakramentin säännöllisesti ja pysymme uskollisina näille liitoille, laki on oleva meidän sisimmässämme ja se kirjoitetaan meidän sydämeemme. Saanen havainnollistaa tätä eräällä Church News -lehdessä ilmestyneellä kertomuksella: "Ryhmä uskonnonopettajia oli kesäkurssilla, jonka aiheena oli Vapahtajan elämä ja erityisesti vertaukset. Kun koitti loppukokeen aika ­ ­ oppilaat saapuivat luokkaan vain lukeakseen lapusta, että koe pidettäisiinkin toisessa rakennuksessa yliopistoalueen toisella puolella. Edelleen siinä sanottiin, että koe oli suoritettava kahdessa tunnissa, ja aika alkaisi miltei heti. Opiskelijat kiiruhtivat alueen poikki. Matkalla he kohtasivat pikkutytön, joka itki uuden pyöränsä kumin puhkeamista. Muuan kävelykeppiä käyttävä vanha mies nilkutti tuskissaan kirjastoa kohti ja pudotti maahan kirjat, joita yritti pitää toisessa kädessään. Union Buildingin viereisellä penkillä istui nukkavieru parrakas mies ilmeisessä ahdingossa. Toiseen luokkaan rientäviä oppilaita oli vastassa professori, joka sanoi, että he kaikki olivat reputtaneet loppukokeessa. Ainoa todellinen koe siitä, olivatko he ymmärtäneet Vapahtajan elämää ja opetuksia, hän sanoi, oli se, kuinka he kohtelivat avuntarpeessa olevia ihmisiä. Viikkojen opiskelu kyvykkään professorin jalkojen juuressa oli opettanut heille paljon siitä, mitä Kristus sanoi ja teki."8 Mutta koska heillä oli kiire saattaa kurssi muodollisesti päätökseen, he eivät huomanneet kolmea tarkoituksellisesti järjestettyä soveltamistilannetta. He olivat oppineet kirjaimen mutta eivät henkeä. Heidän välinpitämättömyytensä pientä tyttöä ja kahta miestä kohtaan osoitti, että kurssin syvällinen sanoma ei ollut käynyt heidän sisimpäänsä. Meidän täytyy aika ajoin tutkia omaa sieluamme ja nähdä itsemme sellaisina kuin todella olemme. Emme voi kätkeä todellista luonnettamme, vaikka kuinka haluaisimme. Se loistaa meidän sisältämme kuin olisimme läpinäkyviä. Yritykset pettää muita johtavat ainoastaan itsemme pettämiseen. Olemme usein sadun keisarin kaltaisia, joka luuli olevansa verrattomasti pukeutunut vaikka olikin itse asiassa ilman vaatteita. Elinaikanani olen nähnyt kirkon jäsenten uskollisuuden kasvavan. Muuttumattomien mittapuiden mukaan mitattuna merkkejä suuremmasta uskollisuudesta on enemmän kuin milloinkaan. Herran ehtoollisen sakramentin nauttii nykyisin minä tahansa sunnuntaina kautta maailman prosentuaalisesti laskien kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin minun kasvuvuosinani. Yritämme pitää huolta köyhistä ja tarvitsevista keskuudessamme niiden uskollisten kirkon jäsenten anteliaisuuden avulla, jotka noudattavat paaston lakia ja osallistuvat innoitettuun huoltotyöohjelmaan. Monenlaista humanitaarista apua, jonka arvo on miljoonia dollareita, on lähetetty moniin maihin helpottamaan nälkää ja kärsimystä. Sitä annetaan tarpeen mukaan ja katsomatta rotuun, ihonväriin tai uskontokuntaan. Yhä useammat nauttivat muinaisen kymmenysten lain noudattamisesta koituvia siunauksia. He palauttavat vapaaehtoisesti Herralle kymmenesosan tuloistaan, jotka Hän on antanut heille. Vielä sadattuhannet uskolliset pyhät nauttivat temppelipalveluksen etuoikeudesta. Meillä on nyt 58 000 kentällä palvelevaa lähetyssaarnaajaa. Iloitsen siitä ja olen varma, että se on Herralle mieleen. Mutta olemmekohan tulleet suhteellisesti enemmän Kristuksen kaltaisiksi? Palvelemmeko puhtaasta sydämestä? Puhun liittojen pitämisen tärkeydestä, koska ne suojelevat meitä maailmassa, joka on etääntymässä aikojen saatossa hyviksi osoittautuneista arvoista, jotka tuovat iloa ja onnea. Tulevaisuudessa tämä moraalinen voima voi edelleen höltyä. Yhteiskunnan perussiveys vähenee. Tulevaisuudessa kansamme ja etenkin lapsemme ja lastenlapsemme voivat odottaa Sodoman ja Gomorran paheiden pommittavan itseään yhä enemmän. Liian monet perheet hajoavat. Hyvää sanotaan pahaksi ja pahaa hyväksi.9 Olemmeko nykyisen "tien helppouden tähden"10 unohtaneet uhraamisen ja pyhityksen perusasiat, joista pioneeriesi-isämme näyttivät meille niin hyvää esimerkkiä? Voi olla niin kuin Wordsworth esitti, että on maailma liikaa meissä, myöhään sekä varhain, hankkien, kuluttaen tuhlailemme voimamme. ­ ­ olemme luovuttaneet sydämemme, ahnaana lahjana pois antaneet. ­ ­ Siksi meillä on kurjuutta kaikessa.11 Kenties meidän aikanamme on vaikeampaa ylläpitää moraalista lujuutta ja vastustaa pahuuden tuulia, jotka puhaltavat tuimemmin kuin milloinkaan. Se on seulontaa. Nykyisiä babyloneja, sodomia ja gomorria näytetään houkuttelevasti ja suorasukaisesti televisiossa, Internetissä, elokuvissa, kirjoissa, lehdissä ja viihdepaikoissa. Viime yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley varoitti meitä menemästä liian lähelle yhteiskunnan valtavirtaa sellaisilla alueilla kuin lepopäivän pyhittäminen, perheen hajoaminen ym. Hän sanoi: "Me olemme kulkeneet liian kauas yhteiskunnan valtavirran suuntaan tässä asiassa. Totta kai on olemassa hyviä perheitä. Hyviä perheitä on kaikkialla. Mutta on liian paljon sellaisia, jotka ovat vaikeuksissa. Tämä on sairaus, johon on olemassa parannuskeino. Resepti on yksinkertainen ja mainiosti toimiva. Se on rakkaus."12 Monia pyhiä arvoja on nakerrettu yhteiskunnassamme ilmaisun vapauden nimissä. Alhaista ja rietasta suojellaan sananvapauden nimissä. Yhteiskunnan valtavirrasta on tullut suvaitsevaisempi, jopa hyväksyvä sellaista käyttäytymistä kohtaan, josta Jeesus, Mooses, profeetta Joseph Smith ja muut profeetat ovat varoittaneet ihmiskunnan historian alusta asti. Me emme saisi antaa henkilökohtaisten arvojemme rapautua, vaikka muut pitäisivätkin meitä kummallisina. Meitä on aina pidetty muista erottuvina. On kuitenkin paljon parempi olla hengellisesti oikeassa kuin kaikkien hyväksymällä tavalla oikeassa. Yksityisinä ihmisinä haluamme tietenkin olla pidettyjä ja kunnioitettuja. Mutta emme voi olla yhteiskunnan valtavirrassa, jos se merkitsee niiden vanhurskaiden periaatteiden hylkäämistä, jotka tulivat alas Siinailta kuin ukkosen jylinä ja jotka Vapahtaja myöhemmin esitti tarkennetussa muodossa ja joita nykyajan profeetatkin ovat opettaneet. Meidän tulee pelätä ainoastaan sitä, että loukkaamme Jumalaa ja Hänen Poikaansa, Jeesusta Kristusta, joka on tämän kirkon päämies. Kaikenlainen pahuus on naamioitua. Puhun sukupuolisesta siveettömyydestä. Puhun vedonlyönnistä, jota sanotaan monin paikoin pelaamiseksi eikä uhkapeliksi. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka monia muitakin paheita naamioidaan, jotta ne näyttäisivät hyväksyttävämmiltä. Muunkinlaista käyttäytymistä, joka on tuomittu kautta ihmiskunnan historian, naamioidaan, käyttäytymistä, joka tuhoaa perhettä, yhteiskunnan perusyksikköä. Ensimmäinen presidenttikunta ja kaksitoista apostolia sanovat perhejulistuksessa: "Me ­ ­ julistamme juhlallisesti, että avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi." Vanhempien arvovallan murentuminen heikentää kaikkein korvaamattominta yhteiskunnan yksikköä ­ perhettä. Paavali puhui niistä oman aikansa ihmisistä, jotka "osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin."13 Herran lain täytyy olla kirjoitettuna tämän kirkon jäsenten sydämeen, jotta he voisivat saada liittokansan siunauksia. Kuinka se on mahdollista, kun niin monet äänet sanovat lapsillemme ja lastemme lapsille, että hyvä on pahaa ja paha hyvää? Toivomme, että kaikki isät ja äidit, isoisät ja isoäidit olisivat parempia esimerkkejä Jumalan käskyjen pitämisessä. Pyydämme miehiä ja vaimoja yrittämään vähän enemmän olla rakastavia ja ystävällisiä toisilleen. Jos molemmat vanhemmat suojelevat perhettään parhaansa mukaan monilta meitä vaanivilta vaikutuksilta, heidän lapsensa ovat todennäköisemmin turvassa. Päivittäinen pyhien kirjoitusten lukeminen, päivittäinen rukous, perheiltojen pitäminen säännöllisesti ja kuuliaisuus pappeuden valtuutta kohtaan kotona ja kirkossa ovat suurenmoinen vakuutus hengellistä rappeutumista vastaan. Joosua puhui selvästi, kun hän sanoi: "Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa ­ ­ . Kansa sanoi Joosualle: 'Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.'"14 Meillä on vapaus hyväksyä tai hylätä Herran ja Hänen profeettojensa neuvot. Usein ne, jotka eivät halua seurata profeettoja, arvostelevat niitä, jotka seuraavat. Muutamat arvostelijoistamme nimittävät niitä, jotka seuraavat hengellisiä johtajia, "tyhmiksi lampaiksi". Jeesus sanoi: "Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."15 Kaikki tämä ei ole tietenkään alkanut meidän sukupolvemme aikana. Saatanan vaikutus ja voima ovat olleet alusta asti jatkuvasti sodassa Jumalaa vastaan. Saatana, suuri pettäjä, sanoi: "Myös minä olen Jumalan poika."16 Saatana yllytti Aadamin lapsia olemaan uskomatta siihen, mikä on Jumalasta, "ja he rakastivat saatanaa enemmän kuin Jumalaa. Ja niistä ajoista alkaen rupesivat ihmiset tulemaan lihallisiksi, aistillisiksi ja perkeleellisiksi."17 Tällaista käytöstä näytetään puolusteltavan sillä, että kaikki tekevät niin. Se on "in". Toimitukset ja liitot auttavat meitä muistamaan, keitä me olemme ja mitä velvollisuuksia meillä on Jumalaa kohtaan. Ne ovat niitä välineitä, jotka Herra on antanut meille viemään meitä iankaikkiseen elämään. Jos pidämme ne kunniassa, Hän antaa meille lisää voimaa. Vanhin James E. Talmage vahvisti, että totinen uskova, "jolla on rakkaus Jumalaan sydämessään, elää palvelevaisen ja vanhurskaan elämänsä pysähtymättä kysymään, millä säännöllä tai lailla mistäkin teosta on säädetty tai millä kielletty".18 Muistakaamme maailmassa, jossa paha uhkaa meitä ja perhettämme joka suunnalta, presidentti Hinckleyn neuvo: "Jos kansamme vain oppisi elämään näiden liittojen mukaan, kaikki muu järjestyisi itsestään."19 Kirkon uskollisille jäsenille, jotka ovat uskollisia liitoilleen Mestarin kanssa, ei tarvitse selittää jokaista yksityiskohtaa. Kristuksenkaltainen elämä kumpuaa ihmissydämen ja -sielun syvimmistä lähteistä. Sitä ohjaa Herran Pyhä Henki, mikä on luvattu evankeliumin toimituksissa. Suurimpana toivonamme tulisi olla, että saamme nauttia pyhityksestä, joka tulee tämän jumalallisen opastuksen myötä; suurimpana pelkonamme pitäisi olla, että menetämme nämä siunaukset. Eläkäämme niin, että voimme sanoa psalminkirjoittajan sanoin: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini."20 Rukoilen, että niin tapahtuisi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Jer. 31:33. 2. Gal. 3:27. 3. Gal. 3:29. 4. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith (1985), s. 160. 5. LK 42:61. 6. LK 84:38. 7. Ks. LK 20:77, 79. 8. "Viewpoint: Too Hurried to Serve?" Church News, 1. lokakuuta 1988, s. 16. 9. Ks. Jes. 5:20. 10. Al. 37:46. 11. William Wordsworth, "The World", julkaisussa The Oxford Book of English Verse, toim. Sir Arthur Quiller-Couch (1939), s. 626. 12. "Katsokaa tulevaisuuteen", Valkeus, tammikuu 1998, s. 71. 13. Room. 2:15. 14. Joos. 24:15, 24. 15. Joh. 10:4­5, ks. myös jakeet 11, 14­15, 27. 16. KH Moos. 5:13. 17. KH Moos. 5:13. 18. Conference Report, huhtikuu 1905, s. 78. 19. Teachings of Gordon B. Hinckley (1997), s. 147. 20. Ps. 139:23.