Vanhin L. Tom Perry, “Me olimme suurenmoisin sukupolvi,” Mar 2011
Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille • 6. maaliskuuta 2011 • Brigham Youngin yliopisto
Minut valtaa mykistävä tunne aina kun seison katselemassa tätä kauniiden ja komeiden nuorten aikuisten joukkoa. Vielä ihmeellisempää on käsittää, että teitä on koolla kymmeniätuhansia eri paikoissa ympäri maailmaa.
Te olette kirkon tulevaisuus
Vuodet kiitävät nopeasti ohi, ja te muistelette tätä aikaa yhtenä elämänne kaikkein jännittävimmistä ajanjaksoista. Minulla on luja usko ja luottamus kirkon nuoriin aikuisiin. Yksi selkeimmistä ilmoituksista, mitä koskaan olen saanut, tuli kun valmistauduin johtamaan Euroopan keskistä vyöhykettä.
Erään unettoman yön aikana sain vaikutelman, että kirkon tulevaisuus Euroopassa oli nuorissa aikuisissa ja että minun tuli keskittyä heihin. Siitä muodostui yksi antoisimmista ajanjaksoista pitkän palvelutyöni aikana. Muutaman viime vuoden aikana on saatu joitakin sangen tyydyttäviä tuloksia, kun olemme kuunnelleet ajatuksianne ja huolianne.
Yhdessä olemme oppineet, kuinka voimme auttaa teitä tuomaan ystäviänne suurin joukoin palvelemaan Jumalaa kanssanne. Olen nähnyt kirkon nuorten aikuisten palavan hengellisen voiman. Tunnen kyvykkyytenne. Olen nähnyt, kuinka vahvistatte toisianne ja tuotte ystäviä Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin tuntemukseen.
Te olette nuoria ja minä olen vanha. Monet vuodet erottavat teitä ja minua. Kun olin teidän ikäisenne, laskin kirjanpitokurssini laskutehtäviä laskutikulla. Näytän teille, kuinka tämä toimii. Kun pidän puhetta, puhun 140 sanan minuuttivauhtia. Jos siirrän laskutikkua puheeni sanamäärän kohdalle, näen, kuinka kauan puheeni kestää. Minulle tämä on paljon nopeampi kuin nykyaikainen laskin. Mutta pysyäkseni teidän nykyaikaisen loistavan älynne kannoilla minun on täytynyt miltei kaikissa laskutoimituksissa pitää itseni tämän ajan nykyaikaisten työvälineiden tasalla.
Pysyäkseni teidän vauhdissanne minun on ollut pakko tehdä monia muutoksia pitääkseni itseni uusimman tekniikan tuntumassa. Olen oppinut käyttämään comptometer-laskukonetta, 1401-reikäkorttia, levylle tallentavaa 360-tietokonetta, kannettavaa tietokonetta, PalmPilotia, Blackberryä, iPodia, iPhonea, ja nyt minulla on iPad. Lisätkää niihin Facebook, Twitter, blogit ja YouTube. Ajatelkaa, millaista 88-vuotiaan miehen on yrittää pysytellä teidän tahdissanne!
Millainen koettelemus minun sukupolvelleni onkaan yrittää pysyä mukana ja nähdä, mitä te kehitätte. Mutta yksi etu meillä on teihin nähden. Olemme selviytyneet kaikkien muutosten läpi. Olemme saaneet tiedon tarjoamaa kokemusta joistakin perusasioista, jotka ovat yhä arvokkaita perustuksena, jonka varaan rakentaa. Te voitte ainoastaan lukea niistä. Haluan puhua teille eräistä näistä perusasioista, joita ei saa milloinkaan hylätä tai heittää syrjään.
Tehkää omasta sukupolvestanne suurenmoisin
Muutama vuosi sitten eräs tunnettu kirjailija kuvasi joitakuita minun aikani miehiä ja naisia ”suurenmoisimmaksi sukupolveksi”. Kirjan kirjoittanut Tom Brokaw selitti:
”Nämä miehet ja naiset varttuivat suurena lamakautena, jolloin taloudellinen epätoivo häälyi maan yllä kuin rutto. He olivat nähneet vanhempiensa menettävän yrityksensä, maatilansa, työnsä, toivonsa. He olivat oppineet hyväksymään tulevaisuuden, joka ratkesi päivä kerrallaan. Sitten taloudellisen toipumisen vasta pilkahtaessa puhkesi sota kautta Euroopan ja Aasian. – – Tämä suurenmoinen sukupolvi kutsuttiin paraatikentälle ja sen käskettiin harjoitella sotaa varten. He lähtivät maatiloiltaan – –, työpaikoiltaan pääkadulla – –, he jättivät paikkansa liukuhihnoilla – – ja työpaikkansa Wall Streetillä, he lopettivat koulunsa tai pukeutuivat heti valmistuttuaan sotilaspukuun. – –
He kohtasivat suuria vaikeuksia ja aloittivat myöhään, mutta he eivät protestoineet. Siinä elämänsä vaiheessa, jolloin heidän päiviensä ja iltojensa olisi pitänyt olla täynnä viatonta seikkailua, rakkautta ja toimeentulon opettelua arkihuolten täyttämässä maailmassa, he taistelivat, usein mies miestä vastaan, kaikkein alkeellisimmissa oloissa. – – He olivat ilmassa joka päivä kauhun täyttämillä taivailla, ja he lähtivät merelle vihollisvesille kauas oman kotimaansa rannoilta. – –
Kun sota päättyi, mukana olleet miehet ja naiset – – liittyivät riemukkaaseen ja lyhytaikaiseen juhlintaan, ryhtyivät sitten heti jälleenrakentamaan elämäänsä ja haluamaansa maailmaa. He olivat ikäänsä kypsempiä, läpikäymiensä kokemusten karaisemia, kurinalaisia – – koulutuksensa ja uhrauksiensa ansiosta. He menivät naimisiin ennätyksellisen suurin joukoin ja synnyttivät seuraavan – – sukupolven. – – He pysyivät uskollisina henkilökohtaisen vastuun, velvollisuuden, kunnian ja uskon arvoilleen.”1
Kun minä olin teidän ikäisenne, odotin innolla samoja asioita kuin te nykyisin toivotte. Me odotimme romantiikkaa, koulutusta, ammattia ja avioliittoa. Sen sijaan meidät kutsuttiin palvelemaan ja lähetettiin eri puolille maailmaa taistelemaan hirvittävässä sodassa puolustaaksemme perusoikeuksiamme, nauttiaksemme ajatuksen, toiminnan, kokoontumisen ja hallinnon vapaudesta, joka olisi lailla turvattu. Emme palvelleet pelkästään itseämme – se oli meidän panoksemme sukupolville, jotka tulisivat meidän jälkeemme. Me lähdimme auliisti. Siinä tarvittiin suurta rohkeutta.
Vaikkakaan en ole ainoa, minä olen kuitenkin yksi ”suurenmoisimman sukupolven” jäljellä olevista edustajista. Kun katson tulevaisuuteen – ja kun katson teidän tulevaisuuttanne – rukoilen, että astutte esiin ja omaksutte vastuunne menneisyytemme jalon perinnön säilyttämisestä. Rukoilen, että jonakin tulevana päivänä teidät tunnetaan ”suurenmoisimpana sukupolvena”.
Teidän sodastanne tulee hyvin erilainen. Olen täysin tietoinen siitä, että teidän haasteenne tulevat olemaan paljon suurempia kuin meidän. Me tiesimme, kuka oli vihollisemme taistelukentällä. He ampuivat meitä! Nykyajan vihollinen on paljon pahaenteisempi. Hän ei aina kohtaa meitä taistelussa kasvotusten. Sen sijaan hän piiloutuu miltei kaikkiin ihmisen tuntemiin välineisiin. Hänen suunnitelmansa on kylvää yksi paha ajatus sinne ja toinen tänne, niin että hän voisi johdattaa meidät pois hyveistä, joita kunniakas historiamme on meille opettanut. Viekkaan suunnitelmansa mukaisesti hän on keksinyt keinoja kristillisen uskomme heikentämiseksi.
Tänä iltana haluaisin puhua teille siitä, kuinka kristillisen uskon perustus heikkenee kautta maailman.
Vahvistakaa uskoa Vapahtajaan
Teidän tehtävänne on auttaa taivaallisen Isämme lapsia palaamaan kristilliseen uskoonsa omaksumalla uskon Vapahtajaan ja Hänen teihinsä.
”Paavi Benedictus XVI valitti kirkkojen heikkenemistä Euroopassa, Australiassa ja [Yhdysvalloissa. Hän sanoi:] ’Enää ei ole merkkiä Jumalan saati Kristuksen tarpeellisuudesta. – – Niin kutsutut perinteiset kirkot näyttävät tekevän kuolemaa.’”2
Me olemme loitontuneet perinteisestä jumalanpalveluksesta. Yhä useammat ihmiset sanovat olevansa pikemminkin hengellisiä kuin uskonnollisia – jos jokin opetus sopii heidän elämäntyyliinsä, he omaksuvat sen ja siitä tulee osa heidän uskoaan. Ellei sovi, he kehittävät oman ihmislähtöisen uskonsa. Uskoa ja hengellisyyttä pidetään nykyisin kulutustuotteina. Materialismi on voittanut ja syrjäyttänyt Jumalan. Meidän äänemme täytyy kuulua näitä vaarallisia suuntauksia vastaan, joiden tavoitteena on hävittää ihmiskunnan usko.
Mormonin kirja on varoittanut meitä yhä uudestaan vaihtamasta uskoamme Jumalaan mihinkään sellaiseen, mikä ei kestä. Kuvaillessaan aikaa, jolloin monet nefiläisistä ajautuivat pois uskostaan, Mormonin kirja sanoo: ”He kävivät kopeiksi, koska he ylpistyivät sydämessään tavattoman suurten rikkauksiensa tähden; sen tähden he kävivät rikkaiksi omissa silmissään eivätkä tahtoneet ottaa varteen [profeettojen sanoja], että vaeltaisivat oikeamielisesti Jumalan edessä” (Alma 45:24).
Nuoret ystäväni, kun näette kristinuskon heikkenevän yhteiskunnassa, teidän oman uskonne täytyy tulla sitäkin lujemmaksi ja varmemmaksi. Helaman sanoi: ”Muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).
Nefi muistutti meitä: ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa [ja] sitä elämää, joka on Kristuksessa. – – Sillä oikea tie on uskoa Kristukseen.” (2. Nefi 25:26–28.)
Onko meillä perusta sellaisen väitteen tueksi?
Kristuksen uhrin vertauskuvat ovat säilyneet kautta aikojen
Koko historian parhaiten muistiin merkitty tosiasia on kertomus Herramme ja Vapahtajamme palvelutyöstä maan päällä. Hänen palvelutyöstään oli profetoitu ihmisen maanpäällisen ajan alusta asti.
Ottakaamme vain yksi esimerkki. Mooseksen kirjan luvussa 5 sanotaan:
”Ja tapahtui, että sen jälkeen kun minä, Herra Jumala, olin karkottanut heidät pois, että Aadam alkoi viljellä maata ja vallita kaikkia maan eläimiä ja syödä leipäänsä otsa hiessä, niin kuin minä, Herra, olin häntä käskenyt. Ja Eevakin, hänen vaimonsa, teki työtä hänen kanssansa. – –
Ja Aadam ja Eeva, hänen vaimonsa, huusivat avuksi Herran nimeä, ja he kuulivat Herran äänen Eedenin puutarhasta päin puhuvan heille, mutta he eivät nähneet häntä, sillä heidät oli suljettu pois hänen edestänsä.
Ja hän antoi heille käskyjä, että heidän oli palveltava Herraa, Jumalaansa, ja uhrattava katraidensa esikoiset uhriksi Herralle. Ja Aadam oli kuuliainen Herran käskyille.
Ja monen päivän kuluttua Herran enkeli ilmestyi Aadamille ja sanoi: Miksi sinä uhraat uhreja Herralle? Ja Aadam sanoi hänelle: En tiedä, paitsi että Herra käski minua.
Ja silloin enkeli puhui sanoen: Tämä on Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuva, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta.
Tee siis kaikki, minkä teet, Pojan nimessä, ja tee parannus ja huuda avuksi Jumalaa Pojan nimessä ikuisesti.” (Jakeet 1 ja 4–8.)
Uhraaminen siis aloitettiin maan päällä evankeliumin toimituksena, jota harjoitettaisiin ja toimitettaisiin pappeuden valtuudella, mikä olisi vertauskuva Ihmisen Pojan tulevasta uhrista, kun Hän antaisi henkensä maailman syntien tähden.
Toimituksen muoto järjestettiin aina niin, että se toi täsmällisesti esiin Herran uhrin kohdat, kun Hän tulisi ajan keskipäivänä. Esimerkiksi pääsiäisuhri järjestettiin niin, että uhriksi valittiin uroskaritsa, vuoden vanha, virheetön ja tahraton. Veri vuodatettiin ja luita varottiin rikkomasta – kaikki vertauskuvana Vapahtajan kuolintavasta.
Minusta on ihmeellistä, että uhritoimitus jatkui läpi kaikkien aikakausien Aadamista aina Vapahtajan aikaan asti. Vaikka ihmiskunnalla oli monia luopumuksen kausia, toivo siitä, että Herra tulisi sovittamaan ihmiskunnan synnit Ainosyntyisen Poikansa kautta, ja toivo siitä, että Hänen sovintoverensä tekisi mahdolliseksi kuolemattomuuden, pysyi selkeänä heidän mielessään.
Uhrien uhraaminen päättyi yleisenä käytäntönä, kun Vapahtaja tuli maan päälle. Sakramentti asetettiin muistuttamaan Hänen seuraajiaan siitä, että Hän oli ollut maan päällä ja suorittanut maanpäällisen palvelutyönsä. Kohdassa Luuk. 22:19–20 sanotaan:
”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’
Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.’”
Jälleen ihmettelen sitä, että jopa halki luopumuksen pimeiden aikakausien tätä muistuttajaa käytettiin monessa muodossa ja monella lailla kautta sukupolvien evankeliumin palautuksen aikaan asti, jolloin pappeuden voima oli jälleen maan päällä pyhän pelastavan toimituksen suorittamiseksi.
Kautta kaikkien kirjallisen historian aikakausien löydämme jatkuvan muistutuksen Vapahtajamme tehtävästä. Hänellä oli maan päälle tullessaan kaksi syntyperää – Jumalan ja ihmisen. Siten Hän saattoi sovituksellaan saada aikaan suuren ylevöittävän uhrinsa meidän kaikkien puolesta. Voisiko siitä, että Hän on Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, olla mitään voimallisempaa osoitusta kuin vain se, että oppeja seurattiin kaikkina aikakausina? Hän on antanut meille evankeliuminsa opastamaan ja ohjaamaan meitä niin kauan kuin olemme maan päällä.
Osoittakaa maailmalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuudellisuus
Presidentti David O. McKay on sanonut:
”Vastuu sen osoittamisesta maailmalle, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ratkaisee sen ongelmat, on niillä ihmisillä, jotka esittävät tämän väitteen. – – Uskon – –, että jokainen maailman ongelma voidaan ratkaista kuuliaisuudella Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteille. – –
Ratkaisu maailman suuriin ongelmiin on täällä Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Apua annetaan runsaasti paitsi yksilöiden myös kansakunnan ja kansanryhmien tarpeisiin. – – Myönnän, että saattaa näyttää siltä kuin väittäisimme itsellämme olevan ylivoimaista viisautta, mutta sitä emme tee. Tämä on yksinkertaisesti Jumalan suunnitelman soveltamista maailman pulmiin. Te, joilla on pappeus, olette suuremmassa vastuussa tänä päivänä kuin kirkko on koskaan aikaisemmin ollut, koska elätte tänä maailmanhistorian luovana kautena. Toistan sen. Jos väitämme, että meillä on totuus, niin jokaisen myöhempien aikojen pyhän velvollisuutena on elää niin, että kun maailman ihmiset tulevat kutsusta koettelemaan puun hedelmiä, he havaitsevat ne terveellisiksi ja hyviksi.”3
Meidän maailmaan viemämme suuri sanoma on se, että Herramme ja Vapahtajamme evankeliumi on palautettu jälleen maan päälle. Maan päällä on jälleen Hänen kirkkonsa, jossa on pyhän pappeuden voima ja suuruus.
Siihen asetetuille on annettu voima toimia Hänen puolestaan Hänen edustajinaan, jotta he voivat tuoda opit, toimitukset, periaatteet ja voimat, joilla voidaan sitoa maan päällä niin kuin sidotaan taivaissa. Tämä on Vapahtajan kirkko. Hän johtaa kirkkonsa asioita valittujen profeettojensa kautta. Hänen profeettansa vuorostaan opettavat evankeliumia muille ja todistavat, että Jeesus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Nykyaika on aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi, josta profeetat ovat puhuneet ajan alusta asti. Se on kaiken sen täyttymisen aikaa, minkä on kirjoitettu tulevan esiin, kuten Herran profeetat ovat puhuneet ja kuten pyhiin kirjoituksiin on kirjoitettu. Se ei ole uusi kirkko vaan palautettu kirkko maailmalle nykyaikana.
Te olette se sukupolvi, jonka Herra on säästänyt tätä aikaa varten. Te olette nousseet kasteen vesistä liitoin ja lupauksin Herralle, että edustatte Häntä ja autatte ihmisiä hylkäämään maailmalliset tiensä ja palaamaan niiden siunausten ääreen, jotka meille on luvattu, jos me seuraamme Häntä ja elämme Hänen evankeliuminsa mukaan. Voitte auttaa taivaallisen Isämme lapsia palaamaan kristilliseen uskoonsa ja uskomaan Häneen ja palaamaan Hänen teillensä.
Mitä sinä voit tehdä
Saatatte kysyä: ”Mitä minä voin tehdä?” Kun vaarnanjohtajamme muutama kuukausi sitten puhui sakramenttikokouksessa, hän ehdotti neljää asiaa, jotka me voisimme tehdä tuodaksemme muita takaisin luoksemme:
Ensimmäinen on päivittäinen rukous. Pidän tästä toteamuksesta [englanninkielisen] Raamatun sanastossa: ”Heti kun me saamme tietää, mikä on todellinen suhteemme Jumalaan (nimittäin sen, että Jumala on meidän Isämme ja että me olemme Hänen lapsiaan), rukoilemisesta tulee meille oitis luonnollista ja vaistonvaraista (Matt. 7:7 –11). Monet niin kutsutut vaikeudet, joka liittyvät rukoukseen, aiheutuvat tämän suhteen unohtamisesta. Rukous on teko, jonka avulla Isän tahto ja lapsen tahto sovitetaan toisiinsa. Rukouksen tavoitteena ei ole muuttaa Jumalan tahtoa vaan saada meille itsellemme ja muille siunauksia, jotka Jumala on jo halukas suomaan, mutta joiden saamisen ehtona on, että me pyydämme niitä. Ennen kuin voimme saada siunauksia, se edellyttää jonkin verran työtä tai ponnistelua meidän puoleltamme. Rukoileminen on eräänlaista työtä, ja se on asetettu keinoksi, jonka avulla kaikkein suurimmat siunaukset saadaan.”4
Presidentti Thomas S. Monson on sanonut:
”Sanon kaikille ääneni ulottuvilla oleville, jotka kamppailevat suurten ja pienten haasteiden ja vaikeuksien kanssa, että rukous antaa hengellistä voimaa. – – Rukous on keino, jonka avulla me lähestymme taivaallista Isäämme, joka rakastaa meitä. Puhukaa Hänelle rukouksessa ja kuunnelkaa sitten vastausta. Rukous saa aikaan ihmeitä. – –
Muistakaa rukoilla palavasti.”5
Pitäkää päivittäiset rukouksenne ja auttakaa muita palaamaan kristilliseen uskoonsa kannustamalla heitä menemään polvilleen ja rukoilemaan Jumalaa.
Toiseksi, pyhien kirjoitusten päivittäinen tutkiminen. Voisiko olla mitään voimakkaampaa todistusta Jeesuksesta Kristuksesta kuin ne todistukset, jotka ovat Mormonin kirjassa? 239:stä luvusta 233:ssa mainitaan Vapahtaja. Eikö olekin hämmästyttävää!
Muistakaa pitää päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkimishetki. Auttakaa sitten muita palaamaan kristilliseen uskoonsa kannustamalla heitä myös tutkimaan päivittäin pyhiä kirjoituksia.
Kolmanneksi, temppelikelpoisuus. Toiset teistä ovat olleet temppelissä, toiset eivät. On hyvä ymmärtää, mitä temppelisuosituksen saamiseen vaaditaan. Me ymmärrämme selkeästi sen prosessin, jossa menemme Israelin tuomarin eteen ja vahvistamme hänelle kelvollisuutemme pitää hallussa voimassa olevaa temppelisuositusta ja elää sitten niiden tasovaatimusten mukaan, jotka tuon suosituksen pitämiseen vaaditaan.
Eläkää siten, että vanhurskas esimerkkinne osoittaa, millainen elämä on kelvollista temppelisiunauksien saamiseen.
Neljänneksi, päivittäiset palveluteot. Muistakaa kuningas Benjaminin sanat: ”Ja katso, minä kerron teille tämän, jotta te oppisitte viisautta; jotta oppisitte, että kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17). Herra vastaa meidän rukouksiimme kirjaimellisesti sen palvelemisen kautta, jota teemme muiden ihmisten hyväksi.
Olkaa esimerkkejä Kristuksen kaltaisesta palvelemisesta ja auttakaa muita palaamaan kristilliseen uskoonsa kannustamalla heitä lähtemään palvelemaan lähimmäisiään.
”Eespäin, Herran kansa”
Kun minä olin teidän ikäisenne, minulle tapahtui jotakin sellaista, mikä auttoi minua ymmärtämään palvelemisen tärkeyden. Kymmenen vuotta sitten siitä kerrottiin videossa Kristuksen erityistodistajat. Haluan jakaa sen jälleen kanssanne tänä iltana:
”Eräs kokemus elämässäni on usein muistuttanut minua siitä, mikä ilo on esittää kysymys: ’Mitä Vapahtaja tekisi nyt?’
Kun toisen maailmansodan jälkeen allekirjoitettiin rauhansopimus, nousin ensimmäisten merijalkaväen sotilaiden joukossa maihin Japanissa. Saapuminen Nagasakiin oli yksi elämäni surullisimmista kokemuksista. Laajoja osia kaupungista oli täysin tuhottu. Kaikkia kuolleita ei ollut vielä haudattu. Järjestimme miehitysjoukkojen päämajan ja ryhdyimme työhön.
Tilanne oli hyvin synkkä, ja jotkut meistä halusivat tehdä enemmän. Menimme divisioonamme sotilaspapin luokse ja pyysimme luvan saada auttaa kristillisten kirkkojen jälleenrakentamisessa. Sodanaikaisten rajoitusten vuoksi kirkot olivat miltei lakanneet toimimasta. Heidän muutamat kirkkorakennuksensa olivat pahasti vaurioituneet. Ryhmämme tarjoutui korjaamaan ja rappaamaan uudelleen nämä rakennukset vapaa-aikanamme, jotta niitä voitaisiin taas käyttää kristillisiin jumalanpalveluksiin.
Emme osanneet kieltä. Emme voineet muuta kuin korjata rakennuksia. Me tavoitimme papit, jotka eivät olleet sotavuosien aikana voineet palvella tehtävässään, ja kehotimme heitä palaamaan saarnatuoliinsa. Nautimme näiden ihmisten seurasta, kun he saivat taas kokea vapauden harjoittaa kristillistä uskoaan.
Muistan aina erään tapahtuman, joka sattui ollessamme lähdössä Nagasakista palataksemme kotiin. Noustessamme junaan, jolla pääsisimme laivoille ja matkalle kotiin, toiset merijalkaväen sotilaat kiusoittelivat meitä hyvästellessään tyttöystäviään. He ilkkuivat, että me olimme jääneet vaille kaikkea hauskaa Japanissa. Me olimme vain haaskanneet aikaamme työssä ja seiniä rapatessa.
Heidän siinä kiusoitellessaan nousi eräälle pienelle aseman vieressä olevalle kukkulalle noin 200 suurenmoista japanilaista kristittyä. He olivat niistä seurakunnista, joiden kirkot olimme korjanneet. He lauloivat ’Eespäin, Herran kansa’. He tulivat luoksemme ja hukuttivat meidät lahjoihin. Sitten he kaikki asettuivat riveihin radan varsille. Ja kun juna lähti liikkeelle, me ojensimme kätemme ja kosketimme heidän käsiään. Emme pystyneet sanomaan sanaakaan. Olimme niin liikuttuneita. Mutta olimme kiitollisia siitä, että saimme vähäiseltä osaltamme auttaa kristillisyyden herättämisessä henkiin siinä maassa sodan jälkeen.”6
Sitoutukaa uudenlaisella tavalla
Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että me olemme kaikki Hänen lapsiaan ja että Hän rakastaa meitä. Tiedän, että Hän lähetti Poikansa maailmaan sovitusuhriksi koko ihmiskunnalle. Ne, jotka vastaanottavat Hänen evankeliuminsa ja seuraavat Häntä, saavat iankaikkisen elämän, suurimman kaikista Jumalan lahjoista. Tiedän, että Hän johti evankeliumin palautusta jälleen maan päälle profeetta Joseph Smithin palvelutyön kautta. Tiedän, että ainoa kestävä ilo ja onni, jonka koskaan voimme saada kuolevaisuudessamme, tulee siitä, että seuraamme Vapahtajaa, olemme kuuliaisia Hänen lailleen ja pidämme Hänen käskynsä.
Tänä iltana haastan teidät, nuoret ystäväni, sitoutumaan uudenlaisella tavalla. Haastan teidät tulemaan ”suurenmoisimmaksi sukupolveksi” siten, että autatte taivaallisen Isämme lapsia palaamaan kristilliseen uskoonsa ja sille lujalle uskonnolliselle perustalle, joka on aivan välttämätön, jotta voi nauttia mielenrauhaa ja todellista onnea tänä kuolevaisuuden koetusaikana.
Siunatkoon Jumala teitä rohkeudella, uskalluksella, innokkuudella ja halulla palauttaa jälleen usko Herramme ja Vapahtajamme evankeliumiin. Hän elää. Tämä on todistukseni teille Hänen pyhässä nimessään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2011 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 6/10. Hyväksytty käännettäväksi: 6/10. Alkuperäisjulkaisun nimi: We Were the Greatest Generation. Finnish. PD50029874 130
Notes
2. Noelle Knox, ”Religion Takes a Back Seat in Western Europe”, USA Today, 11. elokuuta 2005, http://www.usatoday.com/news/world/2005-08-10-europe-religion-cover_x.htm.