“Etsikää elämässä hengellisesti ylävää maata ja nouskaa sinne,” Mar 2009
Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille • 1. maaliskuuta 2009 • Brigham Youngin yliopisto
Mikä ilo onkaan olla kanssanne tänä iltana ja lausua teille todistukseni Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Kiitän kanssanne evankeliumin periaatteista, jotka antavat meille iankaikkisen näkökulman ja opettavat meille, kuinka voimme iloita tässä elämässä ja tulevassa elämässä.
Kun minut oli erotettu Suolajärven temppelissä kahdentoista apostolin apulaiseksi, vanhin LeGrand Richards, joka oli 46 vuotta minua vanhempi, kietoi kätensä ympärilleni ja kuiskasi korvaani: ”Ollapa jälleen poika, jolla on koko elämä edessään.” Ollapa jälleen poika? Olin 42-vuotias! Syy, miksi kerron tämän, on se, että tänä iltana aion puhua teille aivan kuin te olisitte vähän nuorempia kuin mitä kenties luulette olevanne. Niinpä, rakkaat veljeni ja sisareni, kun katson teitä silmiin, näen Siionin nuorison. Te olette kuninkaallista sotajoukkoa, jolla on jalo perintö. Olette elävinä esimerkkeinä tuleville sukupolville. Kuten kirkon laulussa sanotaan: ”Voiko – – nuoremme väistyä pois paikaltaan? – – Ei! – – uskollinen olen iäti.”1
Tänä iltana haluaisin puhua teille siitä, kuinka voimme pysyä uskollisina iäti. Väitän teille, että me kykenemme pysymään uskollisina vain, kun me etsimme elämässämme hengellisesti ylävää maata, pääsemme sinne ja pysymme siellä.
Mikä on ylävää maata?
On kiinnostavaa, että profeetat kaikkina taloudenhoitokausina ovat etsineet innoitusta vuorten huipuilta. Mooses esimerkiksi näki Jumalan kasvoista kasvoihin sangen korkealla vuorella (ks. Moos. 1:1–2). Nefi meni vuorelle huutamaan Herran puoleen (ks. 1. Nefi 17:7–8). Jeredin veli näki Kristuksen kuolevaisuutta edeltävässä tilassa – mikä oli syvästi hengellinen kokemus – Seleminvuorella (ks. Et. 3:13). Vanhan testamentin Jesaja ja Miika profetoivat, että ”aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista” (Jes. 2:2, vuoden 1933 suomennos; ks. myös Miika 4:1; 2. Nefi 12:2).
Vapahtajammekin nousi usein vuorille etsimään hengellistä johdatusta ja opettamaan opetuslapsiaan. Kristus kirkastettiin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen nähden korkealla vuorella yksinäisyydessä (ks. Matt. 17:1–2; Mark. 9:2; ks. myös Luuk. 9:28). Yhden suurimmista saarnoistaan – vuorisaarnan – Vapahtaja piti ylävällä maalla, vuorella (ks. Matt. 5:1). Erään toisen kerran Vapahtaja nousi Galileanjärven rannalla kohoavalle vuorelle, ja kun Hänen luokseen tuli paljon kansaa, Hän siunasi ja paransi kaikki sairaat (ks. Matt. 15:29–31).
Sellaiselta ylävältä maalta muinaiset profeetat ja Herra itse saivat johdatusta ja voimaa pitää käskyt ja palvella muita. Hengellisesti ylävän maan etsiminen on kohoamista maailman ja sen kiusausten yläpuolelle ja Vapahtajamme seuraamista. Tänä iltana haluaisin käsitellä kanssanne yhtä erityistä pyhien kirjoitusten kertomusta, joka osoittaa, miten tärkeää on hakeutua ylävälle maalle – ja pysyä siellä.
Ylävän maan tärkeys
Mormonin kirjassa Lehonti antaa meille tärkeän opetuksen hakeutumisesta ylävälle maalle ja pysymisestä siellä (ks. Alma 47). Lehonti vei seuraajansa korkeaan paikkaan vuoren huipulle ja rakensi linnoituksen turvaksi ja suojaksi. Lamanilaisten kuningas lähetti sotajoukkonsa, jota johti nefiläisluopio Amalikkia, hankkimaan voiton Lehontista ja hänen kansastaan. Amalikkia oli kuitenkin ”hyvin katala mies tekemään pahaa” (Alma 47:4) ja halusi ”päästä lamanilaisten sotajoukkojen suosioon” voidakseen ”syöstä kuninkaan valtaistuimelta ja anastaa kuninkuuden” (Alma 47:8).
Kolme kertaa Amalikkia lähetti Lehontille viestin pyytäen tätä tulemaan alas laaksoon tapaamaan häntä. Kolme kertaa Lehonti kieltäytyi jättämästä turvapaikkaansa ylävällä maalla. Amalikkia oli kuitenkin sinnikäs. Neljännen kerran Amalikkia tuli lähelle Lehontin leiriä ja sanoi Lehontille suunnilleen näin: ”Astu ainoastaan linnoituksesi ulkopuolelle – ja ota henkivartijat mukaasi. Tapaamme siellä.” (Ks. Alma 47:12.)
Tällä kertaa Lehonti myöntyi Amalikkian kutsuun ja jätti turvapaikkansa vuorenhuipulla. Nyt Amalikkia esitti katalan suunnitelmansa houkutellen Lehontia voitolla ja vallalla. Lehontia kehotettiin tuomaan miehensä alas vuorelta keskellä yötä ja saartamaan lamanilaisten sotajoukko sen nukkuessa. Amalikkia lupasi antautua Lehontille ja antaa koko lamanilaisten sotajoukon Lehontin komentoon – jos Lehonti vain tekisi Amalikkiasta toiseksi ylimmän johtajan.
Suunnitelma toteutettiin kuten Amalikkia oli hahmotellut. Lamanilaisten sotajoukko antautui, ja Lehontista tuli heidän päällikkönsä. Mutta sitten Amalikkia pani palvelijansa vähitellen myrkyttämään Lehontin. Lehontin kuoltua Amalikkia otti komentoonsa molemmat sotajoukot, sai valtaansa Lehontin kansan ja palasi voitokkaana lamanilaisten kuninkaan luo, minkä jälkeen hän saattoi päätökseen pahan suunnitelmansa surmaamalla kuninkaan ja tulemalla lamanilaisten hallitsijaksi.
Amalikkian petos osoittaa täsmälleen sen, miten Saatana toimii elämässämme. Hänen houkutuksensa ovat alituisia kehotuksia lähteä ylävältä maalta ja hengellisestä turvapaikasta. Ja hän odottaa – erittäin kärsivällisesti – että me taivumme hänen houkutuksiinsa. Lehonti ei reagoinut ensimmäisellä kerralla, kun viestintuoja tuli Amalikkian luota, eikä toisella eikä edes kolmannella kerralla. Mutta neljännellä kerralla Lehonti astui vain vähän ylävän maan suoman turvan alapuolelle taipuen vääriin lupauksiin vallasta ja kunniasta. Tietenkään Lehonti ei kuollut heti. Hän nautti kenties muutaman päivän asemastaan lamanilaisten sotajoukon ylipäällikkönä ja ajatteli ehkä, että oli kannattanut lähteä vuorenhuipun linnoituksesta. Mutta Amalikkian petollisuuden tavoin vastustajan houkutukset ovat aina lyhytaikaisia – ja myrkyllisiä. Aina kun me lähdemme ylävältä maalta, me sairastumme hengelliseen tautiin.
Miksi pysyä ylävällä maalla?
Voitteko nähdä, kuinka tärkeää on pysyä ylävällä maalla? Aivan kuten Vapahtaja kutsui opetuslapsiaan tulemaan luokseen vuorelle, niin että Hän voisi antaa heille pappeuden voiman (ks. Mark. 3:13–15), Hän kutsuu meitä kaikkia, nykyisiä opetuslapsiaan, tulemaan luokseen. Ne, jotka noudattavat tuota kutsua, saavat siunauksia, joita ei voi saada missään muualla.
Tässä elämässä meitä koetellaan ja testataan jatkuvasti, jotta nähtäisiin, pidämmekö me Jumalan käskyt. Kaikki tämän kuolevaisuudeksi kutsutun koetusajan koettelemukset ovat kuitenkin täällä tekemässä meitä vahvemmiksi, eivät vetämässä meitä alas ja voittamassa meitä! Kuten Herra opetti profeetta Joseph Smithiä:
”Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:7).
”Vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen” (OL 121:7–8).
Joskus me unohdamme, keitä me olemme: me olemme Jumalan lapsia, ja me pyrimme saavuttamaan korotuksen! Haluamme elää iankaikkisesti ylävimmällä maalla – Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä. Sitä sanotaan korotukseksi. Joskus me kuitenkin Lehontin tavoin saatamme itsemme arveluttaviin tilanteisiin päättämällä astua vain vähän alemmas käskyjen mukaan elämisen suomasta turvasta. Silloin meistä tulee alttiita Saatanalle ja maailman houkutuksille.
Pysyminen ylävällä maalla yhdessä
Pitäkää mielessä, ettei Lehonti ollut ainoa, joka kärsi hänen valintojensa seurauksista. Hyvin monesti te ja minä ajattelemme, että kun me teemme myönnytyksiä tasovaatimuksissamme, ”siitä ei ole haittaa muille kuin minulle”, mutta todellisuudessa hyvin monet luottavat siihen, että olemme kuuliaisia, olemme kelvollisia, olemme uskollisia ja olemme siveitä. Ajatelkaammepa vain ystäviämme, vanhempiamme, veljiämme ja sisariamme, ja mikä tärkeintä, iankaikkista kumppaniamme ja lapsiamme. Vaikka ette olisikaan vielä naimisissa, tuleva kumppaninne ja tulevat lapsenne ovat kiinnostuneita hengellisestä hyvinvoinnistanne. Valintanne nyt voivat määrätä, oletteko heidän arvoisiaan tulevaisuudessa vai ette.
On kenties muutamia, jotka eivät mene naimisiin. Saanen sanoa teille, että tärkein asia, mikä teidän täytyy muistaa, on pysyä ylävällä maalla ja huolehtia siitä, että olette kelvollisia, koska meille sanotaan, että tulevissa iankaikkisuuksissa on monia siunauksia, jotka ovat oikeutetusti teidän. Älkää siis lannistuko. Tärkeintä on pysyä kelvollisena ja uskollisena ja hengellisesti ylävällä maalla.
Kun Lehonti tuli ulos linnoituksesta ja antoi periksi kiusaukselle, niin koko hänen kansansa kärsi. Amalikkia saattoi heidät takaisin orjuuteen, ja monet saivat myöhemmin surmansa taistelussa. Kääntymyksen kokeneina Vapahtajan seuraajina meille on annettu tehtäväksi vahvistaa niitä, jotka ovat ympärillämme. Nousemme ylävälle maalle paitsi pelastuaksemme itse vastustajalta niin myös, jotta voimme kohottaa muita turvaan.
Hyvät ystävät auttavat meitä pysymään ylävällä maalla. Hyvät ystävät vahvistavat meitä ja auttavat meitä elämään käskyjen mukaan, kun olemme heidän kanssaan. Todelliset ystävät eivät pakota meitä valitsemaan Herran teiden ja heidän teidensä välillä (ks. Jes. 55:8). Jos nykyiset ystävänne vievät teitä pois kaidalta ja kapealta polulta ja vievät teitä pois ylävältä maalta, erotkaa heistä nyt! Älkää antako niiden pilkan, jotka ovat valinneet ”suuren ja avaran rakennuksen”, saada teitä häpeissänne jättämään hengellistä turvapaikkaa (ks. 1. Nefi 8:25–28).
Valitkaa ystävänne huolellisesti. Kun minä olin pikkupoika, äiti vei minut lammelle, ja me syötimme leipää joutsenille. Äiti oli suurenmoinen opettaja. Hän tapasi sanoa minulle: ”Näetkö näiden kauniiden, rauhallisten joutsenten joukossa korppikotkia tai muita petolintuja? Täällä on vain joutsenia, koska samanlajiset kerääntyvät yhteen!” Sanoma oli yksinkertainen. Ystävänne kuvastavat sitä, millaisia ihmisiä te olette ja keiden kanssa te viihdytte. Juuri ystävienne joukosta te loppujen lopuksi valitsette iankaikkisen puolisonne, ja juuri ystävänne auttavat teitä pysymään kaidalla ja kapealla polulla ja olemaan tosia ja uskollisia.
Samanaikaisesti meidän täytyy kysyä itseltämme: ”Millainen ystävä minä olen?” Olkaa hyviä esimerkkejä, olkaa valona maailmalle, johtakaa ja ohjatkaa ympärillänne olevia vanhurskauden polulla. He luottavat siihen, että te kohotatte ja vahvistatte heitä.
Pysyminen ylävällä maalla: Halu ja usko
Kuinka me sitten pääsemme ylävälle maalle ja pysymme siellä? Ensiksi meillä täytyy olla halu ja pyrkimys olla aina uskollisia evankeliumin opetuksille, käskyille ja liitoille. Meidän täytyy tavoitella siunauksia, jotka sellaisesta kuuliaisuudesta koituvat. Teemme sen vaalimalla ilmapiiriä, jossa Henki voi olla aina kanssamme. Kun olemme ylävällä maalla, pysymme siellä olemalla kuuliaisia käskyille, tutkimalla ja rukoilemalla, elämällä kaukonäköisen elämäntavan ja omavaraisuuden periaatteiden mukaan, valmistautumalla temppeliliittoihin ja kunnioittamalla niitä sekä rakentamalla lujan avioliiton ja perheen.
Päästäksemme ylävälle maalle meillä on ensin oltava halu olla Jumalan valtakunnassa ja sen yläpuolella, mikä on maailmasta. Usko on tuon halun tärkein osatekijä. Pyhissä kirjoituksissa selitetään, ettei usko ole ”täydellistä tietoa”, mutta vaikka emme ”voisi enempää kuin haluta uskoa”, me voimme saada uskoa kokeilemalla sanaa (ks. Alma 32:26–27) – eli toisin sanoen kun pidämme käskyt, uskomme kasvaa.
Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on evankeliumin ensimmäinen periaate ja iankaikkisen pelastuksemme kulmakivi. Kun harjoitamme uskoamme Vapahtajaamme ja sovellamme Hänen opetuksiaan elämäämme, me vahvistumme emmekä pelkää maailmaa tai välitä sen houkutuksista. Herran kehotus luottaa Häneen on selkeä: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö” (OL 6:36).
Me voimme olla kuin Joseph Smith, joka aloitti Herran palveluksessa poikasen yksinkertaisella uskolla pyhien kirjoitusten kohtaan: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta” (Jaak. 1:5). Joseph sai vilpittömään rukoukseensa vastaukseksi ensimmäisen näyn, ja siitä lähtien hän noudatti Herran ohjeita. Aivan kuten Joseph kypsyessään mekin kasvamme uskollisina evankeliumin palvelutyössä. Meistä tulee enemmän Vapahtajamme kaltaisia välittämisen, antamisen ja todistamisen toimissamme, kun luotamme siihen, että Pyhä Henki johtaa ja opastaa meitä kaikessa, mitä teemme.
Hengen pitäminen kanssamme
Kun harjoitamme uskoamme, Henkeen turvaaminen auttaa meitä pääsemään ylävälle maalle. Kasteessa saamme Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanemisella henkilöltä, jolla on valtuus, aivan kuten Vapahtaja lupasi muinaisille apostoleilleen jättävänsä Puolustajan olemaan heidän kanssaan (ks. Joh. 14:26). Hämmästelen sitä, että vaikka apostolit lopulta surmattiin uskonsa vuoksi, he kaikki – paitsi Juudas – pysyivät loppuun asti uskollisina Vapahtajalle.
Pyhä Henki antaa aina meille opastusta, rohkeutta ja voimaa pysyä ylävällä maalla. Pyhän Hengen vaikutuksesta me voimme saada ilmoitusta vastauksena rukouksiimme, säilyttää lujan todistuksen Vapahtajasta koko elämämme ajan, kestää loppuun asti ja saada iankaikkisen elämän.
Kukaan meistä ei ole suojassa vastustajan kiusauksilta. Siksi me olemme täällä kuolevaisuudessa. Se on koe. Me kaikki tarvitsemme Pyhän Hengen tarjoamaa vahvistusta. Kuinka tärkeää onkaan vaikeina aikoina, kun meitä koetellaan, ettemme tee mitään sellaista, minkä johdosta menettäisimme Pyhän Hengen lohdun, rauhan ja johdatuksen! Hengen toveruus antaa meille voimaa vastustaa pahaa ja tarpeen tullen tehdä parannus ja palata kaidalle ja kapealle polulle, joka johtaa iankaikkiseen pelastukseen.
Uskon, ettemme voi joutua kauas ylävältä maalta, jos meillä on aina Henki kanssamme. Joka lepopäivä meillä on tilaisuus uudistaa kasteenliittomme nauttimalla sakramentti. Tehdessämme niin lupaamme Herralle, että olemme halukkaita ottamaan Hänen nimensä päällemme, muistamaan Hänet aina ja pitämään Hänen käskynsä (ks. OL 20:77). Jos olemme halukkaita tekemään niin, saamme suuren lupauksen, että Hänen Henkensä on aina kanssamme.
Kuningas Benjamin selitti Mormonin kirjassa, miksi halukkuutemme ottaa päällemme Vapahtajan nimi on niin tärkeää:
”Muuta nimeä ei ole annettu, jonka kautta pelastus tulee; sen tähden minä tahdon, että te otatte päällenne Kristuksen nimen, kaikki te, jotka olette tehneet Jumalan kanssa liiton, että olette kuuliaisia elämänne loppuun asti.
Ja tapahtuu, että jokaisen, joka tekee tämän, havaitaan olevan Jumalan oikealla puolella, sillä hän on tunteva sen nimen, jolla häntä kutsutaan; sillä häntä kutsutaan Kristuksen nimellä.” (Moosia 5:8–9.)
Pyrkiessämme ottamaan päällemme Kristuksen nimen, tulemaan kristityiksi, me asetamme Hänet ja Hänen työnsä ensimmäiselle sijalle elämässämme. Pyhittäydymme ja yritämme tulla Hänen kaltaisikseen etsimällä Hänen tahtoaan ja palvelemalla uskollisesti muita. Noudattaessamme tällä tavoin Pyhän Hengen kuiskauksia me saavutamme hengellisesti ylävän maan.
Kuuliaisuus
Kuuliaisuus Kristuksen opetuksille pitää meidät ylävällä maalla. Kuten psalminkirjoittaja kirjoitti:
”Kuka saa nousta Herran vuorelle – –?
Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän.” (Ps. 24:3–4.)
Me pidämme kätemme viattomina ja sydämemme puhtaana olemalla kuuliaisia.
Kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa meitä siunattiin tahdonvapaudella – kyvyllä valita. Säilytämme tuon tahdonvapauden tässä elämässä olemalla kuuliaisia. Sellainen kuuliaisuus pitää meidät vapaina Saatanan orjuudesta. Jos olemme uskollisia ja kuuliaisia, hän ei voi vallita eikä hallita meitä. Mielestäni meidän täytyy muistaa, että jos Henki on kanssamme, meillä on valo, eikä Saatana, joka on pimeyden ruhtinas, kestä valoa. Jos me siis tuon valon turvin käskemme häntä menemään pois, hänen täytyy mennä pois.
Mutta kuten pyhien kirjoitusten kertomuksessa Lehontista ja Amalikkiasta vastustaja on hyvin ovela houkuttelussaan. Hän viekoittelee meitä harkintakykymme hetkellisesti herpaantuessa tekemään valinnan tulla alas ylävältä maalta. Siinä samalla voimme menettää kaikki meille uskollisuudesta varatut siunaukset. Haluan hartaasti teidän ymmärtävän, ettette halua elää elämäänne katuen huonoja päätöksiä tai tottelemattomuutta osoittavia tekoja. Mieleeni tulevat Whittierin sanat:
Sanat murheellisimmat, jotka on koskaan soinut,
ovat nämä: ’Niin olisi olla voinut.’”2
Mikään ei ole surullisempaa kuin elää nykyhetkeä menneisyyden päätöksien piinaamana. Ja se, mitä teidän täytyy muistaa parannuksesta, on, että yksi parannuksen askel on antaa anteeksi itsellenne, päästää siitä irti, niin Herra ei muistuta sitä mieleen. Muistakaa ainoastaan, ettette ole tehneet mitään, mikä estää teitä jättämästä sitä taaksenne.
Mutta jos sellainen heikkouden hetki tulisi, ymmärtäkää, että Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta on olemassa paluutie, niin että parannuksen tekemällä me voimme palata Heidän luokseen kunniakkaasti. Vaikka tuntisimme jo pahuuden myrkyn vaikutukset, on olemassa vastalääkettä. Voimme tulla jälleen hengellisesti täysin terveiksi ja onnellisiksi. Armo voi tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset, kun teemme parannuksen ja palaamme Isän luo rukouksissamme ja käytöksessämme. Parannus ja kuuliaisuus käskyille, uskollisuus ja liittojemme pitäminen kunniassa tekevät meistä jälleen kerran kelvollisia iankaikkisiin siunauksiin.
Tutkiminen ja rukous
Toinen tärkeä keino, jolla pysymme ylävällä maalla, on tutkia ja rukoilla uskollisesti ja pohdiskellen. Voimme oppia Vapahtajaltamme todella paljon. Kun Lusifer kiusasi Häntä, Hän rukoili taivaalliselta Isältään voimaa ja sanoi: ”Mene pois, Saatana!” (Matt. 4:10.)
Teidän on ymmärrettävä, että teillä on kuolevainen ruumis, koska teitte päätöksen tulla tähän maailmaan saamaan kuolevaisuuden kokemuksen, sillä Saatana ja hänen seuraajansa eivät saa koskaan ruumista. Ja kun käskette hänen mennä pois, hänen täytyy mennä pois. Kun ymmärrätte sen, alatte ymmärtää, keitä te olette Jumalan lapsina.
Mitä olisi tapahtunut, jos Lehonti olisi rukoillut johdatusta niin kuin Jeesus teki? Minusta tuntuu, että jos Lehonti olisi tehnyt niin, hän ei olisi myöntynyt Amalikkian pyyntöön tulla alas vuorenhuipun turvista. Olen varma siitä, että Henki olisi varoittanut Lehontia häntä itseään ja hänen kansaansa uhkaavista vaaroista. Olen kiitollinen pyhistä kirjoituksista, koska voin saada oppia niiltä, jotka olivat esimerkkejä uskollisuudesta ja rohkeudesta, ja voin välttää niiden virheitä, jotka eivät olleet uskollisia. Olen kiitollinen siitä, että voin etsiä johdatusta rukouksessa ja noudattaa Hengen kehotuksia.
Olen myös kiitollinen tilaisuudesta, joka meillä jokaisella on tutkia ja tarkkailla muita, erityisesti perhettämme. Äidilläni oli minuun suuri vaikutus. En olisi koskaan tehnyt mitään, mikä olisi aiheuttanut hänelle yhtään surua tai tuskaa. Rakastin myös isääni. Isä ei saarnannut minulle. Hän näytti hiljaa hyvää esimerkkiä ja johti lempeästi taivuttelemalla ja ystävällisin odotuksin. Nuorimpana perheessämme opin myös vanhemmalta veljeltäni ja sisareltani – ja sanoin itsekseni: ”Tuota en ainakaan halua tehdä!” Se on hyvin kiinnostavaa. On todella hyödyllistä, jos voitte ottaa oppia pyhistä kirjoituksista ja jos voitte ottaa oppia ympärillänne olevista niin, ettei teidän tarvitse kokea kaikkea itse. Suurin vaikutus minuun on kuitenkin ollut iankaikkisella kumppanillani. Tärkein päätös, minkä teemme elämässämme, on se, kenen kanssa menemme naimisiin, ja olen niin kiitollinen sydänkävystäni – esimerkistä, joka hän on ollut yli 50 vuoden ajan ohjatessaan lempeästi minua ja perhettämme kaidalla ja kapealla polulla.
Hengellinen ja ajallinen hyvinvointi
Uskon, Pyhän Hengen lahjan, tutkimisen ja rukouksen lisäksi Herra on antanut meille joitakin muita tärkeitä periaatteita hengelliseksi ja ajalliseksi hyvinvoinniksemme, niin että voimme pysyä ylävällä maalla.
Herran varastohuone on sekä hengellinen että ajallinen. Uskolla ja kuuliaisuudella käskyille me rakennamme hengellisen voiman varastoa elämän haasteiden kohtaamiseen. Mutta meidän täytyy täydentää sitä koko ajan. Se on vähän kuin Vanhan testamentin kertomus mannasta. Israelilaisten täytyi saada uutta mannaa joka päivä, joten heidän oli oltava uskollisia saadakseen sitä lisää. Sellaista hengellinen voima on. Samalla tavoin meidän tulee noudattaa kaukonäköisen elämäntavan ja omavaraisuuden viisaita periaatteita kootaksemme ajallisia voimavaroja tarpeidemme täyttämiseksi ja muiden palvelemiseksi.
Kaukonäköinen elämäntapa tarkoittaa sitä, ettei himoitse sitä, mikä on tästä maailmasta. Se tarkoittaa sitä, että käyttää maan antimia viisaasti eikä tuhlaillen edes runsauden aikoina. Kaukonäköinen elämäntapa tarkoittaa sitä, että vältämme liiallista velkaa ja olemme tyytyväisiä siihen, että meillä on riittävästi tarpeisiimme.
Esimerkiksi yksi kaukonäköisen elämäntavan osatekijä on hankkia koulutus, joka valmistaa meitä sellaiseen ammattiin, että se elättää meidät ja perheemme. Sitten meidän täytyy tehdä täysi päivätyö vastineeksi täydestä päiväpalkasta. Sellainen työetiikka, johon liittyvät nuhteettomuuden, luonteenlujuuden ja luotettavuuden ominaisuudet, tekee meistä jokaisesta työmiehen, joka ”on palkkansa ansainnut” (OL 31:5).
Eräs toinen kaukonäköisen elämäntavan osatekijä on kyky elää tyytyväisinä varojemme mukaan – välttäen liiallista velkaa ja ollen himoitsematta tämän maailman ajallisia asioita. Haluan todella, että ymmärrätte sen nyt tuossa iässä. Nykyajan kulttuurissa näyttää vallitsevan tarve saada osamme – tunne siitä, että meidän pitäisi hankkia juuri nyt kaikki, mitä vanhempamme ovat hankkineet monien vuosien kuluessa. Velka voi orjuuttaa meitä. Kun taakkanamme on liiallinen velka, olemme luopuneet kallisarvoisesta, korvaamattomasta tahdonvapaudesta ja asettuneet itse aiheuttamaamme orjuuteen käyttäen kaiken aikamme, kaiken tarmomme ja kaikki varamme velkojemme takaisinmaksuun. Tästä tilanteesta kasvava toivottomuuden tunne kasvattaa stressiä, joka masentaa meitä henkisesti ja fyysisesti, vaikuttaa itsetuntoomme, suhteeseemme kumppaniimme ja lopulta tunteisiimme Herraa kohtaan.
On välttämätöntä, että me ymmärrämme tarpeen laatia käyttövara- ja säästösuunnitelman – talousarvion – ja erotamme halut tarpeista. Minusta on usein tuntunut, että kumppanuudessa tarvitaan paitsi kolmen hellän sanan ”Minä rakastan sinua” kuulemista niin myös viittä lempeää huolenpidon sanaa ”Meillä ei ole varaa siihen”. Kun aviopari tekee raha-asioita koskevia päätöksiä, heidän on puhuttava keskenään. Jos mies tai vaimo tekee suuren hankinnan keskustelematta siitä toisen kanssa ja viemättä sitä Herran eteen rukouksessa, se aiheuttaa avioliittoon taloudellisia paineita. Ja taloudelliset paineet ovat suurin avioeroon johtava syy! (Se ja tietenkin moraalittomuus.) Ellei aviopari ole yhtä ajallisissa ja rahaan liittyvissä asioissa, voin vakuuttaa teille, etteivät he tule olemaan yhtä hengellisissä asioissa.
Omavaraisuus on vastuun ottamista omasta hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnistamme sekä niiden hyvinvoinnista, jotka taivaallinen Isä on uskonut hoiviimme. Kun olemme omavaraisia, voimme paremmin jäljitellä Vapahtajaa palvellessamme muita ja ollessamme siunaukseksi heille. Kohotamme itsemme ylävämmälle maalle, niin että voimme kumartua nostamaan muita. Syy menestymiseen elämässänne ei ole se, että tyydytätte omia halujanne, vaan se, että voitte auttaa muita. Kykymme palvella lisääntyy ja vähenee sen mukaan, miten omavaraisia olemme.
Nämä huoltotyön periaatteet ovat käytännöllisiä ohjeita, jotka opettavat meille säästäväistä elämäntapaa, joka tuo onnea päivittäiseen elämäämme ja valmistaa meitä kohtaamaan ja kestämään haasteet ja hätätilanteet elämän koettelemuksissa. Kun toteutamme näitä huoltotyön periaatteita omassa elämässämme, kykenemme silloin pysymään ylävällä maalla ja ojentamaan kätemme muille, jotka ovat avun tarpeessa. Voimme myös opettaa heille, kuinka he voivat elää kaukonäköisesti ja omavaraisesti.
Nämä periaatteet ovat yhtä tärkeitä yksilölle kuin perheellekin. Ellette ole vielä naimisissa, alkakaa harjoittaa niitä itse, niin että kun se aika tulee, teille on jo muodostunut terveitä tapoja. Sellainen itsekuri siunaa perhettänne suuresti tulevaisuudessa.
Kymmenysten ja paastouhrien maksaminen on tärkeä osa kaukonäköisen elämäntavan omaksumista. Kymmenysten ja uhrilahjojen maksaminen kasvattaa henkilökohtaista vanhurskautta ja vahvistaa uskoamme, joka antaa meille voimia koettelemuksissa, vaikeuksissa ja suruissa elämämme matkalla. Se auttaa meitä sammuttamaan itsekkään, ajallisen janon siihen, mikä on tästä maailmasta, ja kääntää ajatuksemme ja tekomme iankaikkisiksi tavoitteiksi ja halukkuudeksi auttaa muita avuntarvitsijoita. Jos olemme halukkaita antamaan kymmenyksemme ja uhrilahjamme, meitä siunataan ja me koemme sydämessämme voimallisen muutoksen – maailmallisesta ottamisen ja saamisen ajattelutavasta Kristuksen kaltaiseksi rakastavaksi, jakavaksi ja antavaksi asenteeksi.
Jos olemme valmistautuneet noudattamalla huoltotyöperiaatteita, meidän ei tarvitse pelätä (ks. OL 38:30) itsemme puolesta, ja sen lisäksi kykenemme myös voittamaan vastoinkäymisemme ja auttamaan muita heidän hädän hetkellään. Se on suuri siunaus siitä, että elää kaukonäköisesti ja tulee omavaraiseksi. Toivon, että opitte kaikki sen ja harjoitatte sitä elämässänne.
Temppeli
Kaukonäköinen elämäntapa tuo meille siunauksena myös aikaa ja mielenrauhaa keskittyä muihin tärkeisiin näkökohtiin ylävällä maalla pysymiseksi. Temppeli on ylävimmällä maalla, minne voimme päästä kuolevaisuudessa. Meille tänä aikana temppeli on vuorenhuippumme – se on Herran valittu huone pyhiin opetuksiin, iankaikkisiin liittoihin ja toimituksiin sekä henkilökohtaiseen yhteydenpitoon Herran kanssa. Se on paikka, jossa teemme liittoja Herran kanssa, ja kun teemme noita liittoja, on kuin olisimme Hänen edessään.
Temppeli on paikka, joka on erossa maailmasta – Herralle vihitty ja pyhitetty. Se on paikka, jossa opimme maailman luomisesta, ihmiskunnan tarkoituksesta kuolevaisuudessa ja vaatimuksista, jotka on täytettävä iankaikkisten siunausten saamiseksi. Temppelissä se, mikä merkitään kirjoihin maan päällä, merkitään kirjoihin taivaassa, ja mikä sinetöidään maan päällä, sinetöidään taivaassa ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Niitä iankaikkisia liittoja, jotka solmimme Herran kanssa temppelissä, ei voida koskaan rikkoa – paitsi omalla tottelemattomuudellamme. Jos olemme kuuliaisia näille iankaikkisille toimituksille ja liitoille, olemme valmistautuneita elämään iankaikkisesti Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona. Temppeli on myös paikka, jossa voimme mennä Herran eteen rukouksessa ja kertoa kaikki halumme ja huolemme. Se on pyhä paikka, jossa voimme mietiskellä ja rukoilla voimaa selviytyä ongelmistamme ja johdatusta elämäämme. Kun meillä on huolia tai edessämme on ratkaisevia päätöksiä, jotka painavat mieltämme ja sieluamme, voimme viedä huolemme temppeliin ja saada hengellistä johdatusta. Toivon, että käytätte sitä hyväksenne elämässänne.
Temppeliliitot ja temppelipalvelu ovat ratkaisevan tärkeitä pysyäksemme ylävällä maalla. Ellemme ole vielä saaneet pyhiä temppeliliittoja, meidän on asetettava tavoitteeksi mennä temppeliin saadaksemme Herran lupaamat siunaukset. Kun olemme olleet temppelissä, meidän tulee palata sinne uskollisesti ja usein palvelemaan ja suorittamaan pyhiä toimituksia muiden puolesta.
Monet teistä valmistautuvat sinetöitäviksi iankaikkisiksi kumppaneiksi taivaallisen Isämme valitun pojan tai tyttären kanssa. Jotkut teistä ovat jo saaneet tuon siunauksen ja valmistautuvat täyttämään tehtävänsä vanhempina. Tulevatpa nuo siunaukset tässä elämässä tai seuraavassa, ne tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka ovat uskollisia. Jos olette syntyneet vanhemmille, jotka on sinetöity temppelissä, kiittäkää heitä ja taivaallista Isäämme tästä suuresta siunauksesta. Ellette ole, olkaa kiitollisia vanhemmillenne ja kaikille, jotka ovat auttaneet teitä pysymään tänä aikana evankeliumin ylävällä maalla. Luvatkaa itsellenne, että teidät sinetöidään temppelissä ja että kasvatatte omat lapsenne liiton alaisina. Temppeliavioliiton siunaukset, joista nautitte tässä elämässä ja tulevassa, ovat siunaukseksi teille ja jälkeläisillenne kautta iankaikkisuuden.
Lujien avioliittojen ja perheiden rakentaminen
Kun pyrimme pitämään temppeliliittomme ja rakentamaan lujan avioliiton ja perheen, vahvistumme uskon kilvellä, joka suojaa meitä vastustajan palavilta nuolilta.
Tietäen sen, että temppelitoimitukset ja -liitot ovat meille välttämättömiä päästäksemme selestisen valtakunnan korkeimpaan asteeseen, olen usein miettinyt, miksi joku, joka on solminut pyhät temppeliliitot ja päässyt ylävälle maalle, ikinä rikkoisi ne ja tulisi alas ylävältä maalta. Sellainen uskottomuus särkee vuorostaan sydämen hänen kumppaniltaan ja lapsiltaan, jotka haluavat olla iankaikkinen perhe.
Olen vuosien varrella tarkkaillut monia aviopareja, joiden avioliitto on pysynyt lujana ja elinvoimaisena heidän pysyessään uskollisina temppeliliitoilleen. Saanen tämän illan päätteeksi kertoa teille, mitä olen nähnyt näiden onnistuneiden avioparien tekevän. Nämä näennäisen ”pienet” asiat ovat lujittaneet ja vahvistaneet näitä perheitä.
Ensiksi, avioparit, jotka rakentavat lujaa avioliittoa ja perhettä, tietävät, keitä he ovat. He tietävät olevansa Jumalan poikia ja tyttäriä. He asettavat iankaikkisia tavoitteita elää jälleen kerran taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona. He pyrkivät jättämään taakseen luonnollisen ihmisen tiet.
Toiseksi, he tuntevat evankeliumin opit ja temppelitoimitusten ja -liittojen tärkeyden. He tietävät, että liittojen pitäminen on välttämätöntä iankaikkisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kolmanneksi, he päättävät saada Jumalan valtakunnan iankaikkiset siunaukset eivätkä ajallista tai väliaikaista maailman omaisuutta. He etsivät ylävää maata ja pysyvät siellä.
Neljänneksi, sellaiset avioparit ymmärtävät, että kun heidät on sinetöity ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi, he ovat valinneet iankaikkisen kumppanin. Ei ole enää mitään tarvetta etsiä. Heidän kosiskeluaikansa on ohi.
Viidenneksi, he asettavat toisensa itsensä edelle. He kasvavat yhdessä, eivät erillään, palvellessaan toisiaan, rakastaessaan toisiaan, pitäessään huolta toisistaan ja ollessaan yhdessä yhteydessä Herraan rukouksessa. He keskustelevat usein keskenään, niin ettei kärpäsestä ehdi kasvaa härkästä. He puhuvat varhain ”pikku harmeista” pelkäämättä heti loukkaavansa toista. Tällä tavoin he välttyvät katkerien tunteiden rajuilta purkauksilta. On paljon parempi päästellä vähän höyryä ennen kuin painekattila räjähtää! Nämä avioparit etsivät toistensa hyvää ja välttävät itsekkyyttä, joka tukahduttaa hengellistä herkkyyttä. He eivät nalkuta, pilkkaa tai puhu pahaa toisistaan muille. He tietävät, että sellainen kielenkäyttö ja käytös vahingoittaa heidän suhteensa iankaikkisia mahdollisuuksia. He ovat halukkaita muuttamaan sydäntään, tekemään parannusta ja pyytämään anteeksi, jos he ovat loukanneet omaa rakastaan. He tekevät työtä nyt parantaakseen suhdettaan tietäen, ettei heistä äkkiä kuolinhetkellä tule mukavampia! He vaalivat aina huomaavaista, hienotunteista keskinäistä henkeä ja rakkautta. Tehdessään niin he kohottavat toisensa ylävälle maalle ja vahvistavat toisiaan päätöksessään pysyä siellä yhdessä.
Lopetus ja todistus
Veljeni ja sisareni, toivon, että voitte nähdä, miten tärkeää on etsiä hengellisesti ylävää maata elämässämme ja pysyä siellä sekä tuoda muita mukanamme ylävälle maalle. Toivon ja rukoilen, että te todella ymmärtäisitte, keitä te olette, ja eläisitte elämäänne sillä tavalla, että Henki voi olla aina kanssanne. Kun teette niin, pääsette hengellisesti ylävälle maalle, minkä ansiosta te ja jälkeläisenne voitte saada kaikki iankaikkiset siunaukset, jotka teille kuuluvat.
Olkoot Herran parhaimmat siunaukset kanssanne, te nouseva sukupolvi. Te olette kuninkaallinen sotajoukko, joka johtaa teidät, perheenne, ystävänne ja ne, joita palvelette, ylävälle maalle. Todistan, että niitä, jotka ottavat ylävälle maalle hakeutumisen ja siellä pysymisen elinikäiseksi tavoitteekseen, siunataan niin, että jonakin päivänä he seisovat ylävimmällä maalla – Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä. Rukoilen, että me kaikki eläisimme elämämme niin, että olemme kelvollisia saamaan sellaiset taivaalliset siunaukset kuuliaisuudestamme pyhien liittojen pitämisessä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2009 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 10/08. Hyväksytty käännettäväksi: 10/08. Alkuperäisjulkaisun nimi: Seek and Attain the Spiritual High Ground in Life. Finnish. PD50013423 130
^ Back to top