Presidentti Dieter F. Uchtdorf, “Kuvajainen vedessä”
Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille • 1. marraskuuta 2009 • Brigham Youngin yliopisto
Rakkaat veljeni ja sisareni, jos otamme nuo kaksi juuri kuulemaamme laulua – ”Kiitos nyt Herran” ja ”Oikein sä tee” – ja teemme niistä elämämme johtoajatuksen, olemme kulkemassa hyvää vauhtia takaisin taivaallisen Isämme luo. Kuinka suurenmoinen näky te olettekaan! Sieluni silmin voin kuvitella monia muita teidänlaisianne kauniita ihmisiä – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon nuoria jäseniä kaikissa kansakunnissa kautta maailman. Ette ehkä kaikki näytä aivan samanlaisilta, mutta teissä on hyvin paljon yhteistä. Pidän tätä loistavana tehtävänä ja olen kiitollinen presidentti Monsonille siitä, että hän antoi minulle tämän tilaisuuden viettää kanssanne muutaman hetken.
Ruma ankanpoikanen
Yksi kaikkien aikojen rakastetuimpia sadunkertojia oli tanskalainen kirjailija Hans Christian Andersen. Yhdessä hänen saduistaan, ”Ruma ankanpoikanen”, äitiankka huomaa, että yksi hänen juuri kuoriutuneista poikasistaan on epätavallisen suuri ja hyvin ruma. Ensin äiti ihmettelee, onko hän hautonut kalkkunan munaa, mutta ruma lapsi osaa uida yhtä hyvin kuin hänen muutkin lapsensa, joten hän tulee siihen tulokseen, että raukkaparka on vain epänormaali ja muotopuoli.
Muut ankanpoikaset eivät kuitenkaan jätä rumaa poikasta rauhaan. Ne rankaisevat sitä armottomasti nokkien sitä ja kiusaten sitä ja tehden sen elämän kurjaksi. Lopulta ruma ankanpoikanen päättää, että olisi kaikkien kannalta parempi, jos se jättäisi perheensä, ja se karkaa. Ollessaan oman onnensa nojassa ensimmäisenä purevan kylmänä talvenaan poloinen ankanpoika jäätyy miltei kuoliaaksi mutta selviytyy jotenkin hengissä. Puutteistaan huolimatta se tuntee vahvistuvansa, ja siitä on ihanaa levittää siipensä ja lähteä lentoon, vaikka se onkin yksin.
Sitten kerran se näkee, kuinka sen yläpuolella lentää parvi majesteettisia lintuja, jotka ovat lumivalkeita ja sulavaliikkeisiä ja joilla on kauniit pitkät kaulat ja leveät, hienot siivet. Voi miten suurenmoisia ja onnellisia olentoja! Ruma ankanpoikanen haluaa lentää niiden kanssa. Se pelkää, että ne kenties surmaavat sen, koska se on niin ruma. Mutta sitten se päättää, että se olisi parempi vaihtoehto kuin joutua iäksi muiden eläinten nokkimaksi tai paleltua kuoliaaksi talvella. Niinpä se lähtee lentoon ja seuraa niitä kauniille järvelle, missä ne laskeutuvat veteen.
Veteen laskeutuessaan ruma ankanpoikanen näkee vedessä ihmeen kauniin joutsenen kuvajaisen. Vähitellen, kykenemättä ensin uskomaan, ruma ankanpoikanen tajuaa, että se on hänen oma kuvajaisensa! Sen yllätykseksi muut joutsenet ottavat sen ystävällisesti vastaan ja ovat jopa yhtä mieltä siitä, että se on kaikista joutsenista kaunein ja majesteettisin. Vihdoin se on saanut selville, kuka se todella on.
Suuret kysymykset
Tuon nuoren joutsenen tavoin useimmat meistä ovat tunteneet jossakin vaiheessa, ettemme oikein sovi joukkoon. Suuri osa siitä hämmennyksestä, jota koemme tässä elämässä, johtuu yksinkertaisesti siitä, ettemme ymmärrä, keitä me olemme. Liian monet elävät elämäänsä ajatellen, etteivät he ole juuri minkään arvoisia, kun todellisuudessa he ovat hienoja ja iankaikkisia, äärettömän arvokkaita olentoja, joiden mahdollisuudet ovat suuremmat kuin kuvitella saattaa.
Sen selville saaminen, keitä me todella olemme, on osa tätä suurta seikkailua nimeltä elämä. Ihmiskunnan suurimmat ajattelijat ovat painiskelleet loputtomiin näiden kysymysten parissa. Mistä me olemme tulleet? Miksi me olemme täällä? Mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen? Ja kuinka tämä kaikki sopii yhteen – mitä järkeä siinä on?
Kun me alamme ymmärtää vastauksia näihin kysymyksiin – ei pelkästään järjellä vaan sydämellä ja sielulla – me alamme ymmärtää, keitä me olemme, ja tunnemme olevamme kuin kulkuri, joka on viimeinkin löytämässä tien kotiin. Tunnemme olevamme kuin nuori joutsen, joka on viimeinkin saanut selville, kuka se todella on. Kaikessa on lopulta järkeä.
Haasteena on, ettei vastauksia näihin kysymyksiin yksinkertaisesti voi ratkaista loogisesti ihmisen maallisella käsityskyvyllä. Kysymykset, jotka ulottuvat hengellisiin asioihin, edellyttävät hengellisiä vastauksia. Ne, jotka torjuvat ilmoituksen ja vaativat konkreettisia todisteita, voivat vain leikitellä ajatuksella, että elämää on ennen tätä kuolevaista maailmaa tai sen jälkeen, tai kieltää sen. Sen vuoksi he eivät kenties koskaan ymmärrä, keitä he todella ovat tai mikä on elämän todellinen tarkoitus.
Meitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä on kuitenkin siunattu vastauksilla näihin kysymyksiin, ja me kerromme niistä auliisti kaikille, jotka haluavat kuunnella. Me tiedämme ne – emme siksi, että ne ovat jonkun valistunut arvaus tai koska olemme löytäneet tieteellisen selityksen. Meillä on vastaukset, koska taivaalliset sanansaattajat ovat paljastaneet nämä arvoitukset ihmiselle. Tuon saman tiedon voi saada Pyhän Hengen voimasta kuka tahansa sydämeltään rehellinen tällä maapallolla.
Se ei ole mikään pieni asia. Kautta historian keisarit ja filosofit olisivat tarjonneet kuninkaalliset lunnaat siitä, mitä Jumala on antanut maksutta meidän aikanamme. Koska Jumala on armollinen ja rakastaa lapsiaan, Hän on antanut jälleen näinä myöhempinä aikoina totuuden siitä, mistä olemme tulleet, miksi olemme täällä ja minne olemme menossa.
Rakkaat nuoret ystäväni, tämän totuuden ansiosta te voitte nähdä vedessä oman kuvajaisenne. Se vakuuttaa teille, ettette ole tavallisia, hylättyjä tai rumia. Te olette jotakin jumalallista – kauniimpia ja loistavampia kuin voitte mitenkään kuvitella. Tämä tieto muuttaa kaiken. Se muuttaa nykyisyytenne. Se voi muuttaa tulevaisuutenne. Ja se voi muuttaa maailman.
Olemme erittäin tietoisia, kallisarvoiset nuoret ystäväni kirkossa, missä sitten olettekin, että kohtaatte elämässänne nuorina monia haasteita. Ollessani yhteydessä johtajiinne ja teihin henkilökohtaisesti olen saanut tietää huolenaiheidenne laajuudesta. Olen valinnut saamieni monien kysymysten joukosta vain muutamia, jotka ovat mielestäni vaikeampia ja huolestuttavampia ja jotka koskettavat teitä nuoria pyhiä kaikkialla maapallolla. Tänään toivon painavani mieleenne ja sydämeenne, kuinka tieto siitä, keitä te todella olette, voi auttaa teitä voittamaan menestyksekkäästi vaikeimmat asiat elämässä.
Ollako vai eikö olla
Ensimmäinen kysymys on: ”Olen onneton ja masentunut. Joskus tuntuu siltä kuin maailma olisi parempi paikka, jos minä en olisi siinä. Miksi minun pitäisi jatkaa elämääni?”
Saanhan olla selkeä: vakava masennus ja itsemurha-ajatukset eivät ole vähäpätöisiä asioita, ja ne tulee ottaa vakavasti. Kehotan niitä, jotka kärsivät masennuksesta tai itsemurha-ajatuksista, etsimään apua luotettavilta ammattiauttajilta ja kirkon johtajilta. Jos tunnette jonkun, joka hautoo itsemurhaa, olkaa todellisia ystäviä ja huolehtikaa siitä, että hän saa apua. Tietäkää, että me rakastamme teitä ja haluamme teidän olevan menestyviä ja onnellisia elämässä.
Tämän jälkeen voi sanoa, että useimmat ihmiset ovat jossakin vaiheessa tunteneet itsensä surullisiksi tai riittämättömiksi. On luonnollista kokea itseluottamuksen puutteen tai murheen hetkiä. Kysymys ”Miksi minun pitäisi jatkaa elämääni” on yksinkertaisesti toinen tapa muotoilla ikivanha lause, jonka William Shakespeare kirjoitti 400 vuotta sitten ja jonka miljoonat hamletit ympäri maailman ovat siitä lähtien lausuneet: ”Ollako vai eikö olla, siinä pulma.”1
Mutta Shakespeare oli väärässä – ”Ollako vai eikö olla” ei ole mikään pulma. Tuon yksinkertaisen ristiriidan lisäksi on muitakin vaihtoehtoja. Minä sen sijaan panisin Hamletin kääntymään yleisön puoleen ja kysymään: ”Koska tiedän olevani Jumalan lapsi, mitä minun pitää tehdä ja millainen olla elääkseni mahdollisuuksieni arvoisena? Siinä pulma.” Ymmärrän toki, että sellainen oikaisu pilaisi täysin yhden kaikkien aikojen suurenmoisimmista kirjallisuuden mestariteoksista. Siitä huolimatta minä muotoilisin sen niin, jos olisin laatimassa käsikirjoitusta teille.
Ajatelkaa, mistä olette tulleet. Olette maailmankaikkeuden suurenmoisimman, loistavimman Olennon poikia ja tyttäriä. Hän rakastaa teitä äärettömällä rakkaudella. Hän haluaa teille parasta. Luuletteko, että taivaallinen Isämme haluaa teidän tuntevan itsenne masentuneiksi ja surullisiksi? Ei Hän sellaista halua. Hän on antanut käskyt, jotka ovat kuninkaantie tarkoituksen, rauhan ja ilon täyttämään elämään. Meidän pitää vain kulkea sitä. Jumalan käskyjen tunteminen ja eläminen niiden mukaan todella johtavat täyttymykseen ja iloon.
Kohtalomme on suurenmoisempi kuin kykenemme kuvittelemaan. Jos vain ymmärtäisimme, keitä me olemme ja mitä meille on varattuna, sydämemme olisi tulvillaan sellaista kiitollisuutta ja onnea, että se valaisisi jopa synkimmätkin murheet Jumalan, taivaallisen Isämme, valolla ja rakkaudella. Kun seuraavan kerran tunnette itsenne onnettomiksi, muistakaa, mistä olette tulleet ja minne olette menossa. Sen sijaan, että keskitytte asioihin, jotka tukahduttavat ajatuksenne murheella, päättäkää keskittyä niihin, jotka täyttävät sielunne toivolla. Alatte ymmärtää, että näillä asioilla on aina yhteys Jumalan ja lähimmäistemme palvelemiseen. Muistakaa, että Herra on antanut teille sanansa pyhissä kirjoituksissa. Rukoilkaa Häntä vilpittömästi. Puhukaa Hänen kanssaan päivittäin. Oppikaa Hänestä ja kulkekaa Hänen tietään. Palvelkaa Jumalaa ja palvelkaa lähimmäisiänne.
Muistakaa, että on aika itkeä mutta myös aika nauraa, aika valittaa ja aika tanssia (Saarn. 3:4). Jos sydämenne on ollut jonkin aikaa raskas, ehkä on aika päästää Jumalan Pojan valo sydämeenne. Vetoan teihin – katsokaa vain veteen ja nähkää todellinen kuvajaisenne! Oivaltakaa tarkoitus, minkä vuoksi teidät luotiin! Kohottakaa kasvonne kohti kaukaista horisonttia!
Nauraminen on teille hyväksi! Iloitseminen on teille hyväksi! Kohottakaa äänenne ja ylistäkää ”Herraa laulaen, soittaen, tanssien sekä ylistys- ja kiitosrukouksin” (OL 136:28).
En kykene kuvittelemaan taivasta, joka on täynnä vain totisia olentoja, jotka eivät koskaan ilmaise iloaan tai jotka eivät nauti musiikista ja seurustelusta toistensa kanssa. Se ei minun mielestäni ole taivas. Olen varma siitä, ettei teitä ole luotu viettämään elämästänne tunti- ja päiväkausia erillään toisistanne täynnä huolta tai epätoivoa. Teidät luotiin, jotta teillä olisi ilo (ks. 2. Nefi 2:25), joten juhlikaamme riemullisen ja rakastavan taivaallisen Isän armollisia siunauksia!
Teidän ei tarvitse odottaa lupaa täyttääksenne sydämenne kiitollisuudella ja onnella. Voitte tehdä sen aivan sujuvasti itsekin. Kokoontukaa yhteen nuorten joukkona – seurakunnissanne mutta myös naapurivaarnoissa ja -piireissä olevien kanssa. Tanssikaa yhdessä, tutkikaa evankeliumia yhdessä, tehkää työtä yhdessä, palvelkaa lähimmäisiänne yhdessä – ja pitäkää niin tehdessänne hauskaa. Vilpitön rukoukseni on, että tieto siitä, keitä te olette ja mitä teistä voi tulla, täyttää sielunne Jumalan sopuisalla rakkaudella ja että se sytyttää teissä onnea, joka on todellisen perintönne arvoista, sillä todellisuudessa te olette prinssejä ja prinsessoja, kuninkaita ja kuningattaria.
Löydänkö koskaan sielunkumppaniani?
Toinen kysymys, jonka kuulemme teiltä nuorilta, on: ”Olen niin yksinäinen. Löydänkö koskaan sielunkumppaniani?” Haluan sanoa tästä aiheesta montakin seikkaa, mutta aloittakaamme ajatuksesta, että pitäisi löytää yksi ihminen, jonka kanssa teidät on tarkoitettu olemaan – yksi henkilö, joka on teille täydellinen.
Vanha tarina kertoo arkeologisella kaivauksella olleesta nuoresta naisesta, joka löytää ikivanhalta näyttävän lampun. Kun hän hieroo sitä, esiin tulee henki, joka tarjoutuu täyttämään yhden hänen toiveensa. Nainen miettii hetken ja pyytää maailmanrauhaa – että ihmiset rakastaisivat toisiaan ja eläisivät sopusoinnussa ikuisesti.
Henki pohtii hänen pyyntöään ja sanoo lopulta: ”Pyydät mahdotonta. Erimielisyydet maailman kansojen kesken ovat liian syvällä ja vallinneet aivan liian kauan. Pyydä jotakin muuta. Mitä tahansa muuta.”
Niinpä nuori nainen miettii uudelleen ja sanoo: ”Jossakin maailmassa on yksi ihminen, jonka kanssa minut on tarkoitettu olemaan. Haluan löytää hänet – jonkun, joka on komea, huomaavainen ja jolla on huumorintajua, joka auttaa kotona, rakastaa lapsia, ei katso koko ajan urheilua, jolla on hyvä työpaikka ja joka ajattelee ensin minun onneani, joka lähtee ostoksille kanssani ja joka tulee toimeen perheeni kanssa.”
Henki miettii hetken naisen pyyntöä, huokaa syvään ja vastaa sitten: ”Taidan kuitenkin katsoa, mitä voin tehdä sille maailmanrauhalle.”
Tiedän, että tämä saattaa tuottaa joillekuille teistä pettymyksen, mutta minä en usko, että teitä varten on olemassa vain yksi ainoa oikea ihminen. Taisin rakastua vaimooni Harrietiin heti nähdessäni hänet ensimmäisen kerran. Siitä huolimatta uskon, että jos hän olisi päättänyt mennä naimisiin jonkun toisen kanssa, minäkin olisin kohdannut jonkun toisen ja rakastunut häneen. Olen ikuisesti kiitollinen, ettei niin käynyt, mutta en usko, että hän oli ainoa mahdollisuuteni onneen tässä elämässä, tai että minä olin hänen.
Toinen virhe, jonka saatatte helposti tehdä seurustellessa, on odottaa löytävänne täydellisyyttä siinä henkilössä, jonka kanssa olette. Totuus on, että ainoita täydellisiä henkilöitä, joita ehkä tunnette, ovat ne, joita ette tunne kovin hyvin. Jokaisella on puutteita. En kehota teitä alentamaan tasovaatimuksianne tai menemään naimisiin jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa ette voi olla onnellisia. Mutta yksi niitä asioita, joita olen oivaltanut saatuani enemmän ikää, on se, että jos joku on halukas hyväksymään minut – niin epätäydellinen kuin olenkin – niin minunkin pitäisi olla halukas olemaan kärsivällinen muiden epätäydellisyyttä kohtaan. Koska ette löydä täydellisyyttä kumppanissanne eikä kumppaninne löydä sitä teissä, ainoa mahdollisuutenne täydellisyyteen on luoda täydellisyyttä yhdessä.
On niitä, jotka eivät mene naimisiin, koska heistä tuntuu, että suhteesta puuttuu ”lumous”. Oletan heidän tarkoittavan ”lumouksella” säkenöivää ihastumista. Rakastuminen on ihana tunne, enkä koskaan neuvoisi teitä menemään naimisiin sellaisen kanssa, jota ette rakasta. Siitä huolimatta – ja tämä on myös asia, jota on joskus vaikea hyväksyä – tuo lumoava säkenöinti tarvitsee jatkuvaa kiillotusta. Kun suhteessa säilyy lumous, se johtuu siitä, että aviopari on pitänyt sitä yllä, ei siksi, että se on ilmaantunut salaperäisesti jonkin kosmisen voiman ansiosta.
Rehellisesti sanottuna se vaatii työtä. Mikä tahansa suhde kestää, kun molemmat osapuolet tuovat siihen oman lumouksensa ja käyttävät sitä pitääkseen yllä rakkauttaan. Vaikka olen sanonut, etten usko yhteen ja ainoaan sielunkumppaniin kenenkään kohdalla, tiedän tämän: kun sitoutuu olemaan naimisissa, omasta puolisosta tulee sielunkumppani, ja jokaisen velvollisuutena ja tehtävänä on uurastaa joka päivä niin, että tilanne säilyy sellaisena. Kun on tehnyt sitoumuksen, sielunkumppanin etsintä on ohi. Ajatuksemme ja tekomme kääntyvät etsimisestäluomiseen.
Entä ne, jotka ovat luopumassa toivosta löytää koskaan iankaikkista kumppania? Ensiksi, älkää antako periksi. Menkää toimintoihin, tavatkaa ihmisiä ja tehkää kaikki voitavanne. Tiedän, että seurustelu voi olla rankkaa. Torjunta on yksi tuskallisimmista asioista, mitä voimme kokea. Voin vakuuttaa, että tiedän, miltä se tuntuu. Rakastuin Harrietiin kauan ennen kuin hän rakastui minuun.
Mutta se ei pysäyttänyt minua – ei suinkaan. Löysin keinoja olla samassa paikassa kuin hän. Kun jaoin sakramenttia kirkossa, järjestin niin, että jaoin sitä hänen perheelleen. Yritin parhaani tehdäkseni vaikutuksen häneen, mutta hän taisi pitää minua vähän epäkypsänä. Hän ei yksinkertaisesti tuntenut säkenöintiä. Olin jo luopua toivosta saada häntä koskaan vakuuttuneeksi siitä, että voisin olla mitään enempää kuin ystävä.
Lähdin pois, liityin ilmavoimiin ja matkustin sitten toiselle puolelle maailmaa osallistumaan lentäjäkoulutukseen Yhdysvalloissa. Vasta kun palasin Saksaan saatuani taistelulentäjäkoulutukseni päätökseen – vuosia sen jälkeen kun olin tavannut tämän kauniin nuoren naisen ensimmäisen kerran – hän katsoi minua ja sanoi nuo taikasanat, joita olin kaivannut: ”Olet aikuistunut siitä kun näin sinut edellisen kerran.”
Sen jälkeen toimin nopeasti, ja muutaman kuukauden kuluttua menin naimisiin naisen kanssa, jota olin rakastanut hyvin pitkän aikaa.
Älkää siis luovuttako, veljet ja sisaret. Vain koska teidät on torjuttu kerran tai kaksi – tai kolme tai neljä tai parisataa kertaa – älkää luopuko toivosta. Veljet, salaisuus unelmienne tytön löytämiseen on tutustua moniin heistä, ja kun sitten rakastutte ja se tuntuu oikealta, kosia häntä. Jos hän kieltäytyy, te jatkatte etsintää ja rukoilemista, kunnes lopulta saavutte tuon nuoren naisen kanssa temppelin alttarin ääreen. Älkää vain antako periksi.
Ja sisaret, olkaa hellävaraisia. Siinä ei ole mitään vikaa, jos torjutte seurustelupyyntöjä tai kosintoja. Mutta teettehän sen hellävaraisesti. Ja veljet, aloitattehan pyytämisen! Aivan liian monet nuorista naisistamme eivät koskaan käy treffeillä. Älkää olettako, etteivät tietyt tytöt koskaan lähtisi ulos kanssanne. Joskus he miettivät, miksi kukaan ei pyydä heitä ulos. Pyytäkää vain, ja olkaa valmiita siirtymään eteenpäin, jos vastaus on kielteinen.
Yksi trendeistä, joita näemme joissakin osissa maailmaa, on se, että nuoremme vain ”hengailevat” suurissa ryhmissä eivätkä seurustele. Vaikka siinä, että kokoonnutte usein yhteen ikätoverienne kanssa, ei ole mitään pahaa, en tiedä, voitteko todella oppia tuntemaan ihmisiä yksilöinä, jos olette aina ryhmässä. Yksi niistä asioista, jotka teidän pitää oppia, on keskusteleminen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. Hieno tapa oppia sitä on olla kahden jonkun kanssa – puhua niin sanoakseni ilman turvaverkkoa.
Treffien ei tarvitse olla – ja useimmissa tapauksissa niiden ei pitäisi olla – kalliita ja viimeisen päälle suunniteltuja tapahtumia. Kun vaimoni ja minä muutimme Saksasta Salt Lake Cityyn, yksi asioista, jotka yllättivät meidät eniten, oli se tarkkaan harkittu ja joskus paineita aiheuttava prosessi, jonka nuoret olivat kehittäneet esittää ja hyväksyä treffikutsu.
Rentoutukaa. Löytäkää yksinkertaisia tapoja olla yhdessä. Yksi lempimenetelmistäni, kun olin nuori ja halusin päästä treffeille, oli saattaa nuori nainen kotiin kirkon kokouksesta. Muistakaa, ettei tavoitteenanne pitäisi olla, että videota treffeistänne käydään katsomassa miljoona kertaa YouTubessa. Tavoitteenne on tutustua yhteen yksittäiseen ihmiseen yksilönä ja oppia luomaan merkityksellinen suhde vastakkaiseen sukupuoleen.
Teidän hienojen nuorten kirkon jäsenten joukossa on niitä, jotka eivät kenties koskaan mene naimisiin. Vaikka he ovat joka tavalla kelvollisia, he eivät koskaan löydä ihmistä, jonka kanssa heidät sinetöitäisiin Herran temppelissä tämän elämän aikana. Jos ei ole itse kokenut tätä epätoivoa, ei pysty mitenkään todella ymmärtämään sitä yksinäisyyttä ja tuskaa, jota he saattavat tuntea. Tiedän monia naisia, jotka haluavat enemmän kuin mitään muuta olla vaimoja ja äitejä, eivätkä he voi ymmärtää, miksi heidän rukouksiinsa ei ole koskaan vastattu. On myös monia naimattomia miehiä, jotka syystä tai toisesta huomaavat olevansa yksin.
Ensinnäkin saanen sanoa teille, että rukouksenne kuullaan. Taivaallinen Isä tuntee sydämenne toiveet. En osaa kertoa teille, miksi yhden ihmisen rukouksiin vastataan yhdellä tavalla, kun taas jonkun toisen rukoukseen vastataan toisella tavalla. Mutta voin kertoa teille tämän: sydämenne vanhurskaat toiveet tulevat täyttymään.
Joskus voi olla vaikeaa nähdä edemmäs kuin se polku, joka on välittömästi edessämme. Olemme kärsimättömiä emmekä halua odottaa suurimpien toiveidemme täyttyvän tulevaisuudessa. Siitä huolimatta tämän elämän lyhyt aika ei ole mitään verrattuna iankaikkisuuteen. Ja jos vain voimme toivoa ja uskoa ja kestää iloisesti loppuun asti – ja sanon tosiaan kestää iloisesti loppuun asti – niin tuossa suuressa taivaallisessa tulevaisuudessa saamme kokea sydämemme vanhurskaiden toiveiden täyttyvän ja kokea niin tavattoman paljon enemmän kuin kykenemme nyt edes käsittämään.
Älkää sillä välin odottako, että joku toinen tekee elämästänne täydellisen. Lakatkaa epäilemästä itseänne ja miettimästä, onko teissä jokin vialla. Pyrkikää sen sijaan yltämään parhaimpaanne Jumalan lapsena. Etsikää oppia. Hankkikaa mielekäs ammatti ja tavoitelkaa täyttymystä palvelemalla muita. Käyttäkää aikaanne, lahjojanne ja voimavarojanne itsenne kehittämiseen ja ympärillänne olevien siunaukseksi. Kaikki tämä on osa valmistautumistanne siihen, kun teillä on perhe. Paneutukaa seurakuntanne toimintaan ja pyrkikää pitämään kunniassa kutsumuksenne, mitä ne sitten ovatkin.
Tämän kuolevaisen olemassaolon suuri tarkoitus on oppia rakastamaan täysin taivaallista Isäämme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jos teemme sen koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme, iankaikkinen kohtalomme on oleva loistavampi ja suurenmoisempi kuin kykenemme kuvittelemaan. Olkaa uskollisia, niin kaikki kääntyy parhaaksenne. Se on Hänen iankaikkinen lupauksensa kaikille, jotka rakastavat ja kunnioittavat Häntä.
Kykenenkö pysymään uskollisena?
Kolmas nuorten esittämä kysymys on: ”Kykenenkö pysymään uskollisena?” On niitä, joilla on epäilyksiä Jumalasta tai kirkosta. Toiset antavat periksi kiusaukselle, joka houkuttelee heidät pois opetuslapseuden suoran ja kaidan polun turvallisuudesta.
Kun olin lentäjä, näin usein kiinnostavan sääilmiön lentäessäni Euroopan ja Afrikan välillä. Sitä kutsutaan nimellä intertrooppinen konvergenssivyöhyke – joukko pasaatituulten aiheuttamia ukkosmyrskyjä, jotka siirtyvät päiväntasaajan yli pohjoiseen ja etelään ja täyttävät taivaanrannan vyöryvillä, pahaenteisillä pilvipatsailla.
Näitä pilviä katsoessani lumouduin lähes aina niiden kauneudesta ja majesteettisuudesta. Ne kohosivat valtavina mustina muodostelmina ja niiden sisällä räiskyivät salamat välähdellen laidasta laitaan sanoinkuvaamattoman rajuna tulituksena. Mikä loistava ja kiehtova näky!
Mutta mitä luulette lentäjien tekevän, kun he lähestyvät noita myrskyjä? Olette oikeassa: he välttävät niitä – näyttivätpä ne kuinka kauniilta ja kiehtovilta hyvänsä. Kun kosteus lisääntyy pilvissä, se alkaa jäätyä muodostaen jalkapallon kokoisia rakeita, jotka voivat puhkaista metallin ja tuhota lentokoneen. Voimakas turbulenssi ja sähköiset purkaukset voivat lamauttaa lentokoneen ja sen järjestelmät.
Eikö sama periaate päde, kun näkee asioita, jotka voivat aiheuttaa hengellistä vahinkoa? Kiusaus ei olisi kiusaus, ellei se näyttäisi houkuttelevalta, kiehtovalta tai hauskalta. Mutta kuten lentäjä, joka lähestyy myrskyä, teidänkin pitää oppia välttämään sitä, vaikuttipa se kuinka kauniilta tai kiehtovalta tahansa.
Koska taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan, Hän on antanut meille käskyjä pitääkseen meidät turvallisella etäisyydellä noista vahingollisista myrskyistä. Hän ei pakota ketään lapsistaan kulkemaan tietään. Hän sallii ja odottaa teidän valitsevan itse. Mutta tietäkää tämä: jotkin valinnat johtavat katastrofiin. Valitkaa siis oikein.
Lisään oman todistukseni pornografian hirvittävästä ongelmasta varoittavien kuoroon. Pysykää erossa siitä. Pysykää erossa siitä. Samat sanat, joita käytimme kouluttaessamme lentäjiämme ukkosmyrskyjen varalta, minä sanon teille pornografiasta: ”Välttäkää, välttäkää, välttäkää!”
Älkää olettako, että voitte viedä koneen nokan vain hitusen verran myrskyn sisään – älkää leikitelkö pornografian kanssa. Muistakaa, että usein inhottavimmat ja tuhoisimmat asiat voivat näyttää alussa houkuttelevilta. Pysykää erossa noista asioista, jotka voivat saattaa teidät vaaraan.
Onko se totta?
Nyt seuraava aihe: Entä epäilykset ja kysymykset? Miten saatte selville, että evankeliumi on totta? Saako teillä olla kysymyksiä kirkosta tai sen opista? Rakkaat nuoret ystäväni, me olemme kysymyksiä esittävää kansaa, koska me tiedämme, että kysyminen johtaa totuuteen. Sillä tavoin kirkko sai alkunsa – nuoresta miehestä, jolla oli kysymyksiä. Itse asiassa en tiedä, kuinka voi löytää totuuden, ellei esitä kysymyksiä. Pyhissä kirjoituksissa ei ole montakaan ilmoitusta, joka ei ole tullut vastauksena kysymykseen. Aina kun heräsi kysymys eikä Joseph Smith ollut varma vastauksesta, hän lähestyi Herraa, ja sen tuloksena ovat suurenmoiset ilmoitukset Opissa ja liitoissa. Usein Josephin saama tieto ulottui paljon alkuperäistä kysymystä laajemmalle. Se johtuu siitä, että Herra voi paitsi vastata esittämiimme kysymyksiin, niin mikä vieläkin tärkeämpää, Hän voi antaa meille vastauksia kysymyksiin, joita meidän olisi pitänyt esittää. Kuunnelkaamme noita vastauksia.
Kirkon lähetystyöpyrkimys perustuu siihen, että rehelliset tutkijat esittävät vilpittömiä kysymyksiä. Kysyminen on todistuksen kehto. Jotkut saattavat tuntea noloutta tai kelvottomuutta, koska heillä on tutkivia kysymyksiä evankeliumista, mutta heidän ei tarvitse tuntea niin. Kysymysten esittäminen ei ole heikkouden merkki. Se on kasvun edeltäjä.
Jumala käskee meitä etsimään vastauksia kysymyksiimme (ks. Jaak. 1:5–6) ja pyytää vain, että me etsimme ”vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen” (Moroni 10:4). Kun teemme niin, totuus kaikista asioista voidaan ilmoittaa meille ”Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:5).
Älkää pelätkö. Esittäkää kysymyksiä. Olkaa uteliaita, mutta älkää epäilkö! Pitäkää aina tiukasti kiinni uskosta ja valosta, jonka olette jo saaneet. Koska me näemme kuolevaisuudessa epätäydellisesti, kaikessa ei näytä olevan järkeä juuri nyt. Itse asiassa ajattelisin, että jos kaikessa olisi meidän mielestämme järkeä, se olisi osoitus siitä, että sen kaiken on keksinyt kuolevainen mieli. Muistakaa, että Jumala on sanonut:
”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni – –.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8–9.)
Siitä huolimatta te tiedätte, että yksi kuolevaisuuden tarkoituksista on tulla enemmän taivaallisen Isänne kaltaisiksi ajatuksissanne ja teillänne. Tästä näkökulmasta katsottuna vastausten etsiminen kysymyksiinne voi tuoda teidät lähemmäksi Jumalaa vahvistaen todistustanne eikä horjuttaen sitä. On totta, että ”usko ei ole täydellistä tietoa” (Alma 32:21), mutta kun harjoitatte uskoanne ja kun sovellatte käytäntöön evankeliumin periaatteita päivittäin kaikissa olosuhteissa, niin saatte maistaa evankeliumin suloisia hedelmiä, ja näistä hedelmistä tulette tietämään sen olevan totta (ks. Matt. 7:16–20; Joh. 7:17; Alma 32:41–43).
Te olette iankaikkisia
Tulee aina olemaan ääniä, jotka kertovat teille, että olette typeriä uskoessanne olevanne joutsenia, ja väittävät, että te olette vain rumia ankanpoikasia ettekä voi odottaa tulevanne miksikään muuksi.
Te tiedätte kuitenkin paremmin. Armollisen Jumalan ilmoitetun sanan ansiosta te olette nähneet vedessä todellisen kuvajaisenne ja te olette tunteneet tuon sisimmässänne olevan jumalallisen hengen iankaikkisen kirkkauden. Te ette ole tavallisia olentoja, rakkaat nuoret ystäväni kaikkialla maailmassa. Te olette loistavia ja iankaikkisia.
Olivatpa olosuhteenne tai koettelemuksenne elämässä millaisia tahansa, kehotan teitä muistamaan, keitä te olette, mistä olette tulleet ja minne olette menossa – sillä vastaukset noihin kysymyksiin tuovat todella varmuutta ja suuntaa elämäänne.
Taivaallinen Isänne elää. Hän tuntee teidät. Hän puhuu teille näinä myöhempinä aikoina profeettojen ja apostolien kautta. Presidentti Thomas S. Monson on Herran profeetta maan päällä meidän aikanamme. Tätä kirkkoa johtaa Vapahtaja Jeesus Kristus. Minä tiedän sen. Hän on tämän kirkon johdossa.
Puhun teille tänään kenties epätäydellisesti – ja saksalaisella korostuksella – mutta lupaan teille, että sanat, jotka tunnette sydämessänne ja mielessänne ja sielussanne, välittää teille Pyhän Hengen kaunopuheisuus, puhtaus ja voima. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.
Veljet ja sisaret – rakkaat ystäväni – minä rakastan teitä. Rakastan teitä koko sydämestäni. Olen kiitollinen teistä. Olen kiitollinen hyvyydestänne. Vapahtajamme Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina siunaan teitä yksilöinä ja yhdessä, että oppisitte tietämään, keitä te todella olette ja mitä teidän täytyy tehdä ja olla, jotta eläisitte onnellista ja tyydytystä tuottavaa elämää.
Rukoukseni ja siunaukseni on, että kun katsotte kuvajaistanne, kykenette näkemään epätäydellisyyden ja itseluottamuksen puutteen yli ja tunnistamaan, keitä te todella olette: kaikkivaltiaan Jumalan suurenmoisia poikia ja tyttäriä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
© 2009 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 10/08. Hyväksytty käännettäväksi: 10/08. Alkuperäisjulkaisun nimi: The Reflection in the Water. Finnish. PD50013492 130
^ Back to top