• Print
• Listen
  • MP3
• Watch
  • Windows Media (WMV)
  • MP4
• E-mail

“Elämän tie” 

Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille • 2. toukokuuta 2010 • Brigham Youngin yliopisto – Havaijin kampus

Aloha, veljet ja sisaret! Sisar Burton ja minä iloitsemme saadessamme viettää kanssanne muutaman hetken tänä kauniina lepopäivänä täällä Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella, ja lisäksi kanssamme on nuoria aikuisia monista kansakunnista. On jännittävää nähdä ja kokea monia kulttuureja, jotka ovat edustettuina tällä kampuksella ja tässä yleisössä. Toivomme, että voisimme henkilökohtaisesti nähdä eri puolilla maailmaa ne monet muut, jotka ovat kokoontuneet yhteen vaarnakeskuksiin ja uskontoinstituutteihin osallistuakseen tähän kirkon koululaitoksen takkavalkeaillan lähetykseen.

Pidän siitä, miltä sana aloha kuulostaa ja mitä se tarkoittaa! Saatatte tietääkin, että havaijin kielellä sana aloha tarkoittaa monia eri asioita kuten kiintymystä, rakkautta, rauhaa, myötätuntoa, sympatiaa, sääliä, armeliaisuutta, ystävällisyyttä tai armoa. Viimeisten 150 vuoden aikana sitä on käytetty myös samoissa tilanteissa kuin englanninkielisiä sanoja hello ja goodbye, jotka tarkoittavat tervehdystä ja hyvästejä. Nämä tunteet tekevät siitä viehättävän yleisen tervehdyksen ja syvällisen tavan hyvästellä.

Me elämme ristiriitaisten arvojen aikaa

Alohan käsite on niin tärkeä Havaijissa, että ”aloha-henki” on määritelty Havaijin osavaltion säädöksissä ja sisällytetty niihin. Aloha tarkoittaa lämmön ja kiintymyksen osoittamista, johon ei liity vastavelvoitetta. Se tarkoittaa sen tunnustamista, että jokainen ihminen on tärkeä yhteisön yhteiselle olemassaololle. Se tarkoittaa myös sitä, että ”kuulee sen, mitä ei sanota, näkee sen, mitä ei voi nähdä, ja tietää sen, mitä ei voi tietää”1. Aloha-henkeen sisältyy kauniita evankeliumin periaatteita – uskon periaatteita, periaatteita, jotka liittyvät käskyyn ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1). Se tähdentää yksilön ja myötätunnon tärkeyttä. Eikö maailma olisikin suurenmoinen, jos me kaikki omaksuisimme täysin alohan hengen?

Jokin aika sitten kenraali David H. Petraeus puhui Brigham Youngin yliopiston Provon kampuksella. Hän osoitti mahtavan huumorintajunsa aloittaessaan puheensa luettelemalla 10 syytä, miksi Brigham Youngin yliopistosta valmistuneista tulee hyviä sotilaita. Muutamia hänen mainitsemiaan syitä olivat: ”Heille ei ole mikään ongelma, elleivät he tiedä, mikä jonkun sotilasarvo on, koska he puhuttelevat tätä vain veljeksi tai sisareksi.” ”He eivät koskaan ole luvattomasti poissa. He sanovat vain, että silloin on vähemmän aktiivinen.” ”He tarttuvat mihin tahansa tavoitteeseen ripeästi, jos heille kertoo, että siihen liittyy tarjoilu.” ”Heillä on kekseliäitä ideoita kapinallisten hoitelemiseen – kuten kotiopettajien kutsuminen.” Ja viimeksi ja kenties tärkein: ”He ovat maailman luotettavimpia luottokuljettajia.”2 On jotenkin terapeuttista hymyillä omille omituisuuksilleen.

Meillä on ainutlaatuinen etuoikeus olla elävän taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä ja saada tilaisuus olla vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan ja siten pyytää Hänen Henkensä kokouksiimme ja omaan elämäämme. Olen varma, että me kaikki ymmärrämme sen suuren eron, joka on rukouksen pitämisellä ja rukoilemisella. Augustinuksen sanotaan neuvoneen: ”Rukoile niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta. Tee työtä niin kuin kaikki riippuisi sinusta.”3 Vanha sanonta, josta todella pidän, kuuluu: ”Ole paljon polvillasi, niin et lankea.” Minusta on uskomatonta, että muutama päivä sitten eräs liittovaltion tuomari Yhdysvalloissa päätti, että vaatimus kansallisen rukouspäivän vapaaehtoisesta viettämisestä on itse asiassa perustuslain vastainen.

Monissa osissa maailmaa, myös Yhdysvalloissa, rukoileminen julkisissa kokoontumisissa ja kaikenlaisten uskonnollisten tunnuskuvien käyttäminen julkisesti on tuomittu perustuslain tai muiden lakien vastaiseksi. Sen huomioon ottaen eräs vähän tunnettu tosiseikka on minusta hyvin kiinnostava: Washington D.C:ssä ei saa koskaan olla minkäänlaista rakennusta, joka on korkeampi kuin Washington Monument. Muistomerkin alumiinihuippu on 555 jalan ja 5,125 tuuman (169 metrin ja 294 millimetrin) korkeudella maasta. Tuon muistomerkin huipulle, sen alumiinipintaan, paikkaan, jonka harva näkee, on kaiverrettu latinankieliset sanat Laus Deo. Laus Deo! Kaksi näennäisen vähäpätöistä, huomaamatonta sanaa on sijoitettu tärkeän kansakunnan pääkaupungin korkeimmalle kohdalle. Mitä nämä kaksi latinankielistä sanaa, jotka koostuvat vain neljästä tavusta ja ainoastaan seitsemästä kirjaimesta, todella tarkoittavat? Ne tarkoittavat yksinkertaisesti: ”Ylistys Jumalalle.” Tätä upeaa rakennelmaa koristaa moni muukin viittaus jumaluuteen ja taivaalliseen Isäämme.

Ylistys Jumalalle. Laus Deo! Kun kohotamme oman ja yhteisen ylistyksemme rakastavalle Isälle taivaassa, muistakaamme todellinen alohan henki pyytäessämme viisaalta ja rakastavalta taivaalliselta Isältä viisautta ja arvostelukykyä ja ilmaistessamme Hänelle kiitoksemme Hänen osoittamastaan hyvyydestä ja armosta. Presidentti Thomas S. Monson muistuttaa meitä usein: ”Kun muistamme, että jokainen meistä on kirjaimellisesti Jumalan henkipoika tai -tytär, meillä ei ole vaikeuksia lähestyä Häntä rukouksessa. Hän tuntee meidät, Hän rakastaa meitä, Hän haluaa meidän parastamme.”4

Abraham Lincolnia, Yhdysvaltain 16. presidenttiä, siteeraten: ”Kun valmistaudun puhumaan ihmisille, käytän kaksi kolmasosaa ajasta miettimällä, mitä he haluavat kuulla, ja yhden kolmasosan miettimällä, mitä itse haluan sanoa.”5 Lincolnin valmistautumismenetelmää käyttäen olen rukoillut ja tuskaillut, mitä te kenties haluatte ja mitä teidän ehkä tarvitsee kuulla sekä mitä minun pitäisi pyrkiä sanomaan teille. Olen yrittänyt asettaa itseni teidän asemaanne ja kuvitella, millaista on kulkea polkuja, joita te kuljette vuonna 2010. Moni teistä voi oikeutetusti kysyä: ”Mitä tuo meitä 50 vuotta vanhempi mies tietää asioista, joita nykyajan nuoret kohtaavat?” Se on hyvä ja erittäin asiaankuuluva kysymys! Totuuden nimessä vastaus on luultavasti, ettei kovinkaan paljon päivittäisistä toimista ja kiusauksista ja kaikesta siitä, mitä te koette. Mutta elämässämme on kuitenkin tärkeitä osa-alueita, jotka ovat pysyviä, ovat aina olleet pysyviä eivätkä koskaan muutu. Ehkäpä kokemukseni voivat antaa uskottavuutta joillekin huomioille, joita olen oppinut kantapään kautta. Kun kysyin parikymppisiltä lastenlapsiltani, mistä minun heidän mielestään pitäisi puhua, he vastasivat: ”Ukki, puhu yksinkertaisesti.” ”Ukki, kerro niin kuin asia on.” Ja kenties tärkein: ”Ukki, ole kiltti ja puhu lyhyesti.” Teen parhaani vastatakseni heidän hyvin, hyvin korkeisiin odotuksiinsa.

Saanen kertoa joistakin näkemyksistä, jotka saattavat olla ilmeisiä lähes jokaiselle meistä. Elämme aikaa, jolloin maailman kansojen ja kulttuurien kesken vallitsee sekasorto. Ne ovat konfliktissa. Ihmiskunnan tuleva suunta on epäselvä. Liian usein pelko valtaa nuorten ihmisten sielun. Monet menettävät uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja monille muille toivo on vain katoavaa unelmaa. Saatanan lakkaamaton pyrkimys vallata ihmisten sydän ja sielu jatkuu laantumattomana. Niin kutsuttu X-sukupolvi vaikuttaa vähän epävarmalta ja kenties vähän hämmentyneeltä yhteiskunnan yleisesti välittämien sekavien viestien johdosta.

Tiedämme, mitä tietä meidän on kuljettava

Kun olin pohtinut, mitä voisin sanoa, ja kysynyt Hengeltä, Henki kuiskasi, jopa huusi, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluville nuorille pitää vakuuttaa, että he ovat kirjaimellisesti rakastavan, välittävän ja hyväntahtoisen taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Heille pitää vakuuttaa, että usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on tärkeää. Heidän pitää tietää, ettei ole kerta kaikkiaan mitään syytä pelkoon tai epätoivoon, jos me noudatamme Herran sanaa. Heidän pitää tietää, että toivo on ja se voi olla todellisuutta, mahdollisuuksia on runsaasti ja kuuliaisuus on onnen edellytys – että tällä elämällä on suuri ja iankaikkinen tarkoitus ja että Saatana ja hänen seuraajansa vaiennetaan. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta. Profeettoja on maassa runsaasti.

Uskon todella, että lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjillään. Nuoret ystäväni, tämä on upeaa aikaa elää. Meillä on suuri tehtävä suoritettavana ja jumalallinen kohtalo. Kaiken tämän ja paljon muuta me tiedämme, koska meitä on siunattu ymmärryksellä taivaallisen Isämme suunnitelmasta, jonka Hän laati nimenomaan meidän onneksemme, kun otamme täysin omaksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin.

Charles Dodgson, 1800-luvulla elänyt englantilainen kirjailija, matemaatikko ja loogikko, joka käytti nimimerkkiä Lewis Carroll, on kirjoittanut Liisan seikkailut ihmemaassa ja sen jatkon Liisan seikkailut peilimaassa. Hänet tunnetaan myös monista osuvista sanonnoistaan, joista yksi kuuluu: ”Jos ei tiedä, minne on menossa, sinne pääsee mitä tietä tahansa.”6 Paljolti sama ajatus ilmaistaan ajatuksia herättävässä Robert Frostin runossa ”The Road Not Taken”.

Kaksi tietä metsässä erkani,
voinut lähteä en molemmalle.
Seisoin haikeissa ajatuksissani
toista polkua seuraten katseellani,
kunnes peittyi se pensaiden alle.

Lähdin toista polkua kulkemaan,
yhtä kaunista. Mutta se taisi
houkutella ruohottuneisuudellaan.
Sitä kulkevahan sen askelillaan
yhtä paljaaksi kuluttaisi.

Tiet aamussa uinuivat kumpikin
kultalehtien peitteleminä.
Kuljin toista päivän ja toisenkin.
Teiden kulkua tuntien aavistin,
etten palaisi enää ikinä.

Päästä aikojen, aikojen, jossakin
tämän huokaisten kertoa voisin:
Kaksi tietä vei metsän kätköihin,
niistä vähemmän kuljetun valitsin,
ja siksi on kaikki toisin.7

Koska meitä myöhempien aikojen pyhiä on siunattu tiedolla Jumalan suunnitelmasta lastensa iankaikkiseksi onneksi, me tiedämme lopullisen määränpäämme eli mitä tietä kulkea päästäksemme turvallisesti perille. Me tiedämme, minne olemme menossa, koska me tiedämme, mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa.

Jumalan suunnitelma on onnensuunnitelma

Lyhyt kertaus taivaallisen Isän suunnitelmasta on kenties avuksi. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, ja me olimme olemassa ennen kuin tulimme tänne maan päälle. Suunnitelman tarkoituksena on saada aikaan kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä. Oli vain yksi iankaikkinen suunnitelma, ja kun Isä esitti sen suunnitelman, me kaikki huusimme ilosta. Sen suunnitelman esitti Jumala itse. Suunnitelmia ei ollut monia, kuten meidän annetaan joskus uskoa. Suunnitelman osatekijöihin kuului sukupuoli. Sukupuoli on todellakin olennainen osa suunnitelmaa. Suunnitelma säädettiin ennen kuin tämä maailma luotiin, ja se tarjosi kaikille mahdollisuuden saada korotus. Perhe on Jumalan säätämä ja suunnitelmassa etusijalla. Taivaallinen Isämme puhuu lapsilleen elävien profeettojen välityksellä. Temppelit ja niiden pelastavat toimitukset yhdistävät meidät iankaikkisuuksiin. Suunnitelma edellytti yhtä, joka näyttäisi meille tien ja olisi Puolustajamme Isän edessä. Vapahtaja Jeesus Kristus toimi heti ja tarjosi itsensä, jotta meillä voisi olla tahdonvapaus toimia omasta puolestamme. Lusifer (eli Saatana) kapinoi ja tavoitteli Jumalan lapsille tahdonvapauden sijaan pakkoa. Ilosta huutaen me riemuitsimme, kun Jeesus Kristus valittiin ja me saimme tilaisuuden tulla maan päälle, saada ruumiin, hankkia kokemusta ja osoittautua kelvollisiksi.

Kun kuljemme elämän tietä, meidän odotetaan noudattavan sääntöjä ja tienviittoja, joita siellä on. Mormonin kirjan profeetta Alma selitti: ”Sen tähden ilmaistuaan heille lunastussuunnitelman Jumala antoi heille käskyjä, ettei heidän pitänyt tehdä pahaa, koska siitä oli rangaistuksena toinen kuolema, joka oli ikuinen kuolema sen suhteen, mikä kuuluu vanhurskauteen; sillä sellaisiin lunastussuunnitelmalla ei voinut olla valtaa, sillä Jumalan suuren hyvyyden mukaisesti ei oikeudenmukaisuuden töitä voinut hävittää” (Alma 12:32).

Jos me olemme kuuliaisia ja uskollisia pitäessämme kiinni rautakaiteesta ja matkatessamme säädettyä tietä, me voimme odottaa suurta ja loistavaa tilaisuutta palata jälleen asumaan iankaikkisesti taivaallisen Isämme luona nauttien kaikista siunauksista, jotka Hän on osoittanut niille, jotka selviytyvät tästä kuolevaisuuden olemassaolosta erinomaisin arvosanoin. Pitämällä tiukasti kiinni kirkon tasovaatimuksista koette suurempaa onnea elämässänne ja olette myönteisenä esimerkkinä ympärillänne oleville. Lainaan perhejulistusta: ”Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset. Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla.”8 On kiinnostavaa, etteivät monet kirkkoomme kuulumattomat juurikaan ymmärrä näitä yksinkertaisia totuuksia, jotka pohjautuvat taivaallisen Isämme onnensuunnitelmaan.

Me tarvitsemme aikaa tuon ihmeellisen suunnitelman tarkastelemiseen, aikaa sen tutkimiseen, aikaa sen mietiskelemiseen ja aikaa sen pohtimiseen. Meidän pitää ajatella sitä onnea, jonka taivaallinen Isämme on varannut meille lapsiaan varten laatimassaan suunnitelmassa. Muistakaa, että Herran suunnitelma on onnensuunnitelma. Rakastan tapaa, jolla presidentti Gordon B. Hinckley puki sen sanoiksi: ”Matka on kevyempi, huolia on vähemmän, eivätkä vastoinkäymiset ole niin vaikeita, jos vaalimme onnellisuuden henkeä.”9

”Vuonna 2007 kaksi suurta yhdysvaltalaista mediajärjestöä kartoitti 12–24-vuotiaiden nuorten käsityksiä siitä, mikä tekee heistä onnellisia.

Tutkimus toi esiin muun muassa seuraavaa:

• • Nuoret ’pitävät vanhempiaan yhtenä turvallisuuden ja onnen keskeisenä lähteenä’.

• • ’Nuoret etsivät yhä enenevässä määrin onnea hengellisyydestä ja uskosta.’

• • ’Nuorten keskuudessa elpynyt kiinnostus perinteiseen perherakenteeseen voimistuu.’

Yhdessä tutkimuksen johtopäätöksistä sanottiin: ’Vaikka esitutkimuksessamme havaittiinkin, että nykyajan nuoret ovat perinteisempiä kuin aiemmat sukupolvet, olimme yllättyneitä havaitessamme, miten suurella ilolla nuoret odottavat omaa avioliittoaan ja perhettä.’”10

Voimme kulkea elämän tietä menestyksekkäästi

Pidän matkustamisesta etenkin silloin kun on riittävästi aikaa matkustaa autolla maan poikki maankamaralla pysyen. Ehkäpä matkustamiseen liittyvä esimerkki auttaa meitä ymmärtämään paremmin sitä elämän tietä, jota me kaikki kuljemme.

Jos esimerkiksi päättäisi, että haluaisi matkustaa Yhdysvalloissa Vermontista idässä tai Atlantin valtameren rannalta San Franciscoon lännessä tai Tyynenmeren rannalle ja matkustaisi ainoastaan osavaltioiden välisiä moottoriteitä pitkin, MapQuest kertoo, että suorin reitti olisi 3 073 mailia (4 945 km) ja tuon matkan ajaminen autolla veisi lähes 48 tuntia. Matkan varrella on satoja tilaisuuksia muuttaa reittiä, ja jokainen niistä lisää matkaan muutaman lisämailin. Jotta saapuisi turvallisesti määränpäähän, tien varrella on apuna tienviittoja, varoituksia, nopeusrajoituksia, merkkejä ja autossa ehkä jopa GPS-laite. Jokainen matkamaili tallentuu auton matkamittariin, ja etenemistä mitataan maili maililta ja tunti tunnilta. Ajoittain matkan aikana on tarpeen levätä, täyttää polttoainesäiliö ja hankkia ravintoa ruumiille ja mielelle.

Myös elämän matkalla syntymästä kuolemaan saamme tehdä monia valintoja. Edistymistämme mitataan osin iän ja saavutusten perusteella. Meillä on pyhät kirjoitukset antamassa meille suuntaa, varoituksia, rohkaisua ja kartan, jonka mukaan voimme suunnitella elämämme. Presidentti James E. Faust puhui usein, että Mormonin kirja on ”teksti tätä aikaa varten”11. Arvelen hänen viitanneen siihen, että Mormonin kirja muodostaa ohjekirjan, jonka avulla voi koostaa menestyksekkään elämän matkan. Aivan kuten meillä pitää olla luottamus siihen, että moottoritien varrella olevista tienviitoista saamamme informaatio pitää paikkansa, meillä pitää olla henkilökohtainen todistus pyhistä kirjoituksista.

Nefi muistutti meitä siitä, miksi pyhät kirjoitukset ovat tärkeitä elämän matkalla, kun hän kirjoitti meidän aikamme lukijoille:

”Ja minä tiedän, että Herra Jumala pyhittää rukoukseni kansani hyväksi. Ja sanat, jotka minä olen heikkoudessa kirjoittanut, tehdään sille vahvoiksi, sillä ne saavat sen tekemään hyvää; ne antavat sille tiedon sen isistä; ja ne puhuvat Jeesuksesta ja saavat sen uskomaan häneen ja kestämään loppuun asti, mikä on iankaikkinen elämä.

Ja ne puhuvat ankarasti syntiä vastaan, totuuden selkeyden mukaisesti; sen vuoksi kukaan ihminen ei tule olemaan vihoissaan sanoista, jotka olen kirjoittanut, paitsi jos hän on Perkeleen hengestä.” (2. Nefi 33:4–5.)

Ne ovat viimeisiä sanoja, jotka Nefi kirjoitti tähän osaan Mormonin kirjaa. Näissä kahdessa jakeessa Nefi esittää ainakin viisi syytä, miksi meidän pitää tutkia pyhiä kirjoituksia, aivan kuten tutkisimme tiekarttaa valmistautuessamme pitkälle matkalle maan halki.

Samalla tavoin viimeinen Mormonin kirjaan kirjoittanut profeetta selitti, kuinka me voimme saada tuon erittäin tarpeellisen todistuksen Mormonin kirjan totuudellisuudesta, muistuttaessaan meitä: ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4).

Moronin esittämään prosessiin kuuluu ensiksi se, että tutkii, toiseksi se, että esittää oikean kysymyksen. Tässä tapauksessa kysymys ei ole, onko se totta, vaan pikemminkin eikö se ole totta. Kolmanneksi se, että ilmaisee aitoa halua tietää totuus. Ja neljänneksi se, että on riittävästi uskoa tietää, että kysymykseen vastataan. Ja viidenneksi se, että valmistautuu ottamaan vastaan Pyhältä Hengeltä tulevan vastauksen.

Koska matkamme moottoritiellä vie meidät halki monien suurten kaupunkien, joissa on joka suunnassa teitä ristiin rastiin ja ohi kiitää vilkas liikenne, on helppoa kääntyä väärään suuntaan ja eksyä tai jopa päätyä umpikujaan. Pelko, vieläpä epätoivo, voi vallata meidät etsiessämme turvallista paikkaa tai haluamaamme turvallista tietä. Nuoret ystäväni, niin on elämässäkin: meistä voi tulla eksyneitä sieluja, voimme langeta kiusaukseen ja ajan myötä menettää näkyvistämme alkuperäisen määränpäämme.

Hyväntahtoinen taivaallinen Isä varautui suurenmoisessa suunnitelmassaan näihin kiertoteihin elämän matkan varrella. Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa meidän Lunastajaksemme ja Vapahtajaksemme. Varmaa on kuitenkin se, että synnistä on tehtävä parannus. Profeetta Alma muistuttaa meille, että ”Herra ei voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin” (Alma 45:16). Samalla tavoin kuin hankimme autoomme vahinko- ja vastuuvakuutuksen sen varalta, mitä voi tapahtua matkatessamme moottoritiellä, me voimme saada vilpittömällä ja täydellisellä parannuksenteolla Jeesuksen Kristuksen sovitukseen kuuluvat siunaukset. Hän on varannut myös jumalallisesti nimitettyjä ”pelastajia”, joita kutsumme piispoiksi, auttamaan meitä jälleen kerran löytämään oikean reitin. Muistakaa, että Herra on luvannut: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18.) Tällä taloudenhoitokaudella Herra on julistanut:

”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.

Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne.” (OL 58:42–43.)

Jos olette lähteneet oikotielle tai poikenneet säädetyltä elämän reitiltä, hieno piispanne voi auttaa. Etsikää hänet käsiinne – hän rakastaa teitä!

Kun kuljemme maan halki, eri viranomaistahot tarjoavat kannustimia ja etuoikeuksia, jos ajoneuvomme täyttää tietyt vaatimukset. Näitä voivat olla suorituskykyä koskevat vaatimukset kuten turvallisuusmääräykset. Joskus on painorajoituksia. Tietenkin meillä pitää olla rekisterikilvet. Ja joissakin paikoissa annetaan etuja, jos pääsemme tietylle tasolle ajoneuvomme polttoainekulutuksessa. Kun suostumme mukautumaan niihin ja osoitamme vastuullisuutta, saamme ruuhkan välttämiseksi kenties käyttää erityiskaistoja, ohittaa pysähtymättä tiemaksukopit tai saada jonkin muun etuisuuden.

Elämässä taivaallinen Isämme odottaa meidän tekevän sopimuksia, joita kutsumme liitoiksi. Kautta historian taivaallinen Isämme on toiminut lastensa kanssa solmimalla liittoja. Muistatte, että Aadamin, Abrahamin ja Mooseksen kanssa tehtiin liittoja. Nykyään meiltä odotetaan, että teemme liittoja kasteessa, teemme pappeusliittoja ja teemme temppeliliittoja. Viittaamme näihin liittoihin yhteisnimellä ”uusi ja ikuinen liitto”. Jokaiseen mainittuun liittoon kuuluu pyhä toimitus, joka on välttämätön korotuksellemme. Kun kunnioitamme pyhiä liittoja, taivaallinen Isämme suo siunauksia kuten on luvannut. Me emme saa suhtautua toimituksiimme ja liittoihimme kevyesti.

Vanhin Russell M. Nelson muistuttaa meitä taivaallisen Isämme lupauksesta: ”Hän haluaa meille iankaikkista elämää. Me olemme oikeutettuja siihen olemalla kuuliaiset temppelin liitoille ja toimituksille – meitä itseämme, perhettämme ja esivanhempiamme varten. Me emme voi päästä täydellisyyteen ilman heitä. Me emme voi toivoa tietämme Jumalan kasvojen eteen. Meidän pitää noudattaa lakeja, joihin nuo siunaukset perustuvat.”12

Nuoret ystäväni, emme tiedä elämän tien kestoa tai pituutta, mutta vain kestämällä loppuun asti eläen niin, että olemme lujasti kiinnittyneet evankeliumin maaperään, pysymällä kirkon valtavirrassa, palvelemalla nöyrästi lähimmäisiämme, elämällä Kristuksen kaltaista elämää ja pitämällä nuo pyhät liitot me onnistumme kokemaan onnea taivaallisen Isämme suunnitelman puitteissa.

Jotta voisimme nauttia täysin siemauksin pitkästä automatkasta, meidän täytyy välillä pysähtyä nauttimaan paikallisesta kulttuurista ja kiinnostavista kohteista. Ne kaikki lisäävät tietoisuutta ja innostusta ja maustetta matkaan. Luonnon ihmeet on luotu meidän arvostettaviksemme ja nautittaviksemme, ja kun olemme tarkkaavaisia, voimme oppia paljon.

Jotta voitte navigoida menestyksekkäästi elämän tiellä, käyttäkää aikaa palvelemiseen ja muiden auttamiseen. Yhdysvaltain entisen presidentin puoliso Barbara Bush on sanonut: ”Elämänne lopussa ette koskaan pahoittele sitä, että teiltä jäi läpäisemättä vielä yksi testi, voittamatta vielä yksi juttu tai solmimatta vielä yksi sopimus. Te kadutte aikaa, jota ette viettäneet aviomiehen, lapsen, ystävän tai vanhemman kanssa.”13

Aivan kuten tarvitsette auton ajamiseen ajokortin, te tarvitsette suosituksen nauttiaksenne siunauksista, joita saa palvelemalla Herran huoneessa.

Menestymme Jumalan ohjeiden avulla

Albert Schweitzer, huomattava teologi, lähetyslääkäri ja filosofi, on huomauttanut: ”Menestys ei ole avain onneen. Onni on avain menestykseen.”14 Onni tulee, kun noudattaa sääntöjä siinä iankaikkisessa suunnitelmassa, jonka taivaallinen Isämme on laatinut lapsiaan varten. Kun elämme päivittäistä elämäämme, pitäkäämme mielessä luomisemme jumalallinen tarkoitus.

Jokin aika sitten eräs hyvin viisas äiti seurakunnassamme auttoi muita seurakuntalaisia ymmärtämään, miksi Herra antaa meille rajoja, joiden avulla voimme hallita elämäämme. Sakramenttikokouksessa hän pyysi meitä sulkemaan silmämme ja kuvittelemaan erään hyvin levollisen näkymän. Aion pyytää teitä jokaista tekemään samoin. Sulkekaa silmänne. Kuvitelkaa nyt mielessänne kaunis näkymä: On aurinkoinen päivä rannalla aaltojen vieriessä lempeästi valkoiselle hiekalle. On kevät, eikä hiekka ole liian kuumaa. Voitte juosta paljasjaloin ja tuntea hiekan pursuavan varpaidenne välistä. Puhaltaa mukava tuulenvire, juuri sopiva leijojen lennättämiseen. Leijanne on kotitekoinen, valmistettu silkkipaperista, rimoista ja narusta. Siihen on kiinnitetty kirkasvärinen pyrstö antamaan vakautta. Olette valinneet leijanne narun hyvin huolella. Se on hieno leija, ettekä halua menettää sitä. Haluatte myös lennättää sitä mahdollisimman korkealle.

Nostakaa nyt leijanne ilmaan ja juoskaa rantaa pitkin, niin että tuuli tarttuu leijaan ja tempaa sen ylös taivaalle. Se on ensin vähän epävakaa, joten se kallistelee ja syöksähtelee vähän ennen kuin saatte sen niin ylös, että se saa alleen kunnon tuulen. Sitten se alkaa nousta helposti ylöspäin antaessanne sille lisää narua. Melko pian se on niin korkealla, että se on pelkkä piste kauniilla sinisellä taivaalla.

Näettekö sen? Tunnetteko nykäyksen narussa, kun tuuli tempaa leijan yhä uudelleen mukaansa? Voitte saada sen tekemään syöksyn. Voitte saada sen pyörähtämään. Narua käsittelemällä voitte saada sen syöksymään alas ja nousemaan ylös. Tuo ohut, luja naru hallitsee leijaa ja ankkuroi sen maahan. Nauttikaa vain hallinnan tunteesta ja päivän kauneudesta.

Nyt esitän teille kysymyksen. Mikä pitelee leijaa ylhäällä? Onko se tuuli? Siltä todellakin näyttää. Aion nyt pyytää teitä tekemään jotakin, mikä voi olla teistä vaikeaa. Katkaiskaa naru nopeasti. Päästäkää leija menemään! Antakaa sille vapaus lentää kauemmas ja korkeammalle. Tuuli varmasti hallitsee sitä ja pitää sen turvassa.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun naru katkaistaan? Leija alkaa pudota ja syöksyä, keikkua ja heilua ja putoaa lopulta kohti maata. Tuuli kuljettaa sitä muualle, ja kun se menettää korkeutta, te kadotatte sen näkyvistä, mutta te tiedätte, että lopulta se putoaa maahan. Tuo kaunis leija, jonka valmistamiseen kulutitte niin paljon aikaa, ei ole enää taivaalla vaan on pudonnut maahan, eikä mikään tuuli nosta sitä enää takaisin ylös. Tunnetteko pettymyksen ja menetyksen tunnetta?

Voitte nyt avata silmänne. Totuus on, että vaikka näyttääkin siltä, että naru rajoittaa leijaa, niin todellisuudessa se antaa sille kyvyn kohota ja olla sitä, mitä sen oli tarkoitus olla.

Olen pyrkinyt maalaamaan sanoin mieleenne kuvan eräästä evankeliumin totuudesta, joka on pelastuksemme avain. Leija kuvaa meitä jokaista. Jumala loi meidät kuvakseen, ja me olemme kauniita Hänen silmissään. Hän teki erinomaista työtä, mutta Hän ei pakota meitä tekemään mitään. Sen sijaan Hän sitoi meidät lujasti itseensä, kuten naru sitoo leijan. Naru kuvaa onnen ja iankaikkisen elämän ohjeita, jotka sisältyvät Hänen ihmeelliseen suunnitelmaansa.

Säilyttäkää tähtäimessänne iankaikkisen elämän lopullinen tavoite

Jokaisella matkalla on alku ja loppu, ja yleensä matkan varrella on muutama pysähdys. Toivottavasti konerikkoja ja mekaanisia häiriöitä on vähän ja harvassa. Olittepa tällä hetkellä elämän valtatiellä missä kohdassa hyvänsä, voi olla hyödyllistä ja viisasta arvioida puolueettomasti hengellisen elämänne terveyttä ja elinvoimaa aivan kuten tarkistaisitte autostanne renkaiden ilmanpaineen ja polttoaineen määrän tankissa ennen kuin aloittaisitte matkanne. Jos hengellisen hyvinvointinne esteenä on synti, lykkääminen, välinpitämättömyys, himo, huumeet, säädyttömyys tai mikä tahansa muu vaiva, nyt on päätöksenteon aika. Pidän Äiti Teresan neuvosta. Hän sanoi: ”Eilinen on mennyt. Huominen ei ole vielä tullut. Meillä on vain tämä päivä. Aloittakaamme.”15

Aloittakaamme. Aloittakaamme kaikki nyt heti! Älkäämme lykätkö tilaisuutta päästä täysin osallisiksi siitä onnesta, jonka vanhurskas ja hyvää edistävä elämä tuo tullessaan.

Vuosien varrella minulla on ollut hieno etuoikeus pelata muutama reikä golfia eri ajankohtina Jack Nicklausin, Johnny Millerin, Mike Weirin ja Arnold Palmerin kanssa. Jokainen näistä henkilöistä on hyvin vaikuttava mies ja erinomainen golfinpelaaja. Pelatessani Arnold Palmerin kanssa tapahtui jotakin, mikä ei vaikuttanut kovin tärkeältä mutta millä on ollut kestävä ja syvällinen vaikutus minuun. Jotkut teistä kenties muistavat tämän tarinan, jonka olen kertonut aiemmin lähetystyöstäni Australiassa.

Lyötyämme aloituslyöntimme seisoin herra Palmerin lähellä, kun hänen nuori mailapoikansa kuvaili joitakin esteitä sen reiän reitillä, jota silloin pelasimme. Keskustelu sujui jotenkin tähän tapaan:

Nuori mailapoika sanoi herra Palmerille: ”Sir, lähellä viheriötä ja aivan sen vasemmalla puolella on pieni puro, joka ei ihan näy, ja siitä oikealla on myös annettu karheikon kasvaa kaksi lisätuumaa.”

Herra Palmer sanoi mailapojalle lujasti ja ytimekkäästi mutta ystävällisesti: ”Nuori mies, älä kylvä mieleeni, mitä on vasemmalla ja mitä esteitä saattaisin kohdata oikealla. Ainoa tiedonjyvä, joka on tärkeä, on etäisyys tästä pallosta lippukeppiin.”

Liian usein elämässä me keskitymme siihen, mitä on vasemmalla ja mitä on oikealla, emmekä siihen, mitä on suoraan edessä keskellä. Entinen terveys-, opetus- ja hyvinvointiasioista vastaava ministeri John W. Gardner on huomauttanut: ”Meillä kaikilla on edessämme joitakin huikeita mahdollisuuksia, jotka on puettu ratkaisemattomien ongelmien valepukuun.”16 Hengellisten haasteidemme ratkaiseminen on tilaisuus, josta me kaikki voimme suoriutua menestyksekkäästi.

On sanottu, että ”se, mitä teemme elämämme aikana, vaikuttaa kuin kaikuna iankaikkisuudessa”17. Nuoret ystäväni, olkaamme menestyksekkäitä matkatessamme elämän valtatietä ja ottakaamme vastaan onni, joka tulee, kun otamme täysin omaksemme taivaallisen Isämme meitä varten laatiman suunnitelman. Tämä on suurenmoista aikaa elää!

Rakastan ja arvostan teitä jokaista ja pyydän taivaan siunauksia, että teitä siunattaisiin onnella omassa elämässänne, kun noudatatte uskollisesti Jumalan suunnitelmaa, että teitä siunattaisiin erottamisen kyvyllä nähdä se, mikä on hyvää, ja karttaa sitä, mikä on pahaa, että teillä olisi kyky ja saisitte kestävää iloa palvellessanne Hänen valtakunnassaan sekä kokiessanne menestystä opiskeluun tai ammattiin liittyvissä pyrkimyksissänne.

Tiedän, että Jeesus elää. Tiedän, että Hän on Vapahtajamme. Tiedän, että Hän sovitti syntimme. Olen kiitollinen siitä, että Hän on Puolustajamme taivaallisen Isämme luona. Tiedän, että pyhien kirjoitusten ja etenkin Mormonin kirjan sisältämät sanat antavat meille suuntaa elämäämme, niin että voimme suoriutua elämän matkasta ja palata taivaallisen Isämme luo kokien onnen täyteyttä. Olen kiitollinen ja ilmaisen kiitollisuuteni elävistä profeetoista. Tiedän, että meitä on siunattu tänä päivänä elävällä profeetalla, Thomas S. Monsonilla. Nämä asiat tiedän ja niistä todistan teille Jeesuksen Kristuksen, Lunastajamme ja Vapahtajamme pyhässä nimessä. Aamen.

© 2010 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 10/09. Hyväksytty käännettäväksi: 10/09. Alkuperäisjulkaisun nimi: The Road of Life. Finnish.  PD50021016 130

^ Back to top