Siion on puhdassydämiset

Elaine S. Dalton

Nuorten Naisten ylijohtaja

Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille • 13. syyskuuta 2009 • Brigham Youngin yliopisto

On etuoikeus seisoa teidän edessänne tänä iltana. Haluan kiittää kaikkia kuorolaisia kauniista musiikista. Suuret kiitokset tuomastanne hengestä. Ja kiitos kauniista rukouksesta. Tunnen itseni onnelliseksi ja nöyräksi saadessani olla täällä ja rukoilen, että tänä iltana jokainen teistä tulee tietämään, kuinka paljon Herra rakastaa teitä. Haluan teidän tietävän, että rakastan teitä todella paljon.

Olen iloinen siitä, että myös aviomieheni Steve ja muita perheeni jäseniä on täällä. Rakastan miestäni. Me molemmat opiskelimme Brigham Youngin yliopistossa, ja juuri täällä päätimme solmia avioliiton. On aika mielenkiintoista, että seison edessänne hääpäivänämme. Hyvää hääpäivää, rakas! Olemme muuten olleet naimisissa yhtä kauan kuin Suolajärven temppelin rakentaminen kesti! Tai yhtä kauan kuin Israelin lapset vaelsivat erämaassa! Ja kaiken, mitä olemme saaneet aikaan, näette istumassa tässä eturivissä. Meidän lapsemme ovat aarteemme. Rakastan heitä. Minusta on ihanaa olla heidän äitinsä. Olen seurannut heidän kasvuaan evankeliumissa ja sitä, kuinka heitä on opetettu kirkon puhujakorokkeilta. Ja olen kiitollinen siitä, että he ovat tehneet valinnan noudattaa profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien neuvoja.

Olen seurannut, kuinka kirkkomme nuoret kasvavat evankeliumissa. Ne vuodet, jotka olen palvellut Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, ovat antaneet minulle ainutlaatuisen ja erityisen yhteyden nuoriin naisiin. Olemme oikeastaan yhdessä käyneet läpi vuodet Nuorissa Naisissa. Olemme yhdessä ansainneet Nuorten Naisten riipuksemme. Olemme joka viikko nousseet toistamaan yhdessä Nuorten Naisten johtolauseen: ”Me olemme – – tyttäriä. – – Me olemme – – todistajina – –. Me uskomme – – me valmistaudumme.”¹ Pidän teitä omina nuorina naisinani. Ja olen nähnyt, kun monet teistä nuorista miehistä olette saaneet pappeuden ja edenneet siinä, olette kunnioittaneet liittojanne ja pappeuden voimaa ja olette valmistautuneet lähetystyöhön ja palvelleet lähetystyössä eri puolilla maailmaa. Olen tavannut monia teistä lähetyskentillänne. Te olette sankareitani! Olette ihmeellisiä voimassanne ja rohkeudessanne ja halussanne olla vanhurskaita.

Herra auttaa teitä tekemään tärkeitä päätöksiä

Jokainen teistä on lähtenyt matkaan myöhempien aikojen pyhänä ja on elämänsä ratkaisevimmassa vaiheessa. Tämä on aikaa, jolloin muodostatte iankaikkiset tapanne ja teette pysyviä päätöksiä. Olette kirkon tulevaisuus ja niiden kansakuntien tulevaisuus, joissa elätte. Teidät on säästetty ”tällaisia aikoja varten” (Est. 4:14). Eteenne tulee tilaisuuksia, jotka ylittävät suurimmatkin odotuksenne, ja teitä – kuten minuakin aikoinani – tullaan siunaamaan ratkaisevilla hetkillä, jotka koskevat tätä päätösten vuosikymmentä ja vaikuttavat siihen.

Omalla kohdallani se kaikki alkoi täällä BYU:ssa eräässä tällaisessa hartaustilaisuudessa. Olin tapaillut erästä nuorta miestä. Eräänä iltana hän alkoi puhua avioliitosta ja hän oli hyvin sinnikäs! En nukkunut hyvin sinä yönä hänen sanojensa vuoksi, ja tiesin, että minun oli tehtävä päätös. Rukoilin, että Herra auttaisi minua tietämään, mitä tehdä, mutten saanut heti vastausta. Seuraavana aamuna osallistuimme yhdessä hartaustilaisuuteen. Istuessani siinä hartaustilaisuudessa kuuntelin ihmeissäni, kuinka puhuja, vanhin A. Theodore Tuttle, nousi ylös ja alkoi puhua siitä, kuinka tärkeitä päätöksiä tehdään. Oli ihan kuin hän olisi puhunut suoraan minulle. Hän tunsi sydämeni, ja hänen sanansa menivät syvälle sieluuni. Hän esitti päätöksentekoprosessin pääpiirteissään viittaamalla Opin ja liittojen lukuun 9. Minua lukuun ottamatta kaikki näyttivät tuntevan hyvin tämän pyhien kirjoitusten kohdan. Tekin kaikki tunnette sen, mutta minulle se oli tuona päivänä puhdasta ilmoitusta, ja se antoi minulle mallin siitä, kuinka saisin vastauksen rukouksiini. Hän luki:

”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.

Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.

Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät, niin että unohdat sen, mikä on väärin.” (OL 9:7–9.)

Vaikka tämä kohta oli alun perin tarkoitettu Oliver Cowderylle, sillä hetkellä siitä tuli henkilökohtainen minulle, ja se oli suora vastaus kysymykseen, jonka olin esittänyt edellisenä iltana rukouksessa. Vanhin Tuttle esitti myös lyhyesti, kuinka listataan myönteisiä ja kielteisiä puolia, tehdään alustava päätös ja sitten esitetään tuo päätös Herralle rukouksessa.²

Tiesin, että minun täytyi toimia! En voinut vain jatkaa samalla tavalla kuin ennen. Minun oli päätettävä tehdä päätös. Minä tiesin sen, ja tiesin Jumalan tietävän, että minä tiesin sen. Tehtyäni alustavan päätöksen edetä asiassa en voi sanoa, että vastaukseni sai sydämeni palamaan. Mutta se tuntui oikealta ja mukavalta ja hyvältä. En ollut enää hämmentynyt enkä levoton. Tunsin rauhaa. Tiesin, mitä tehdä, ja olin onnellinen. Niinpä etenin asiassa, ja tuo sinnikäs nuori mies on täällä kanssani tänä iltana. Olen kiitollinen hänen hyvyydestään, hänen hellittämättömyydestään ja hänen kärsivällisyydestään.

Oliko sen vastauksen saamisen jälkeen aina helppoa? Ei. Mieheni sanoo vielä nykyäänkin, että hän voi näyttää ne kengänkorkojen jäljet jalkakäytävällä Suolajärven temppelin oven edessä, jossa vähän jänistin ja ajattelin haluavani vielä odottaa. Mutta olen oppinut tämän asian: kun osoitatte uskonne rukoilemalla, Herra auttaa teitä tekemään ratkaisevia päätöksiä ratkaisevina hetkinä. Hän kuulee rukouksenne ja vastaa niihin Pyhän Hengen kuiskausten välityksellä. Teitä ei jätetä yksin. Teille on annettu siunaus, että kykenette saamaan Pyhän Hengen ohjausta. Opin ja liittojen luvussa 8 Herra lupaa meille jokaiselle: ”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi” (OL 8:2). Niin tapahtui minulle, ja niin tulee tapahtumaan teille jokaiselle.

Todistan siitä, että Herra kuulee rukouksemme ja vastaa niihin ja että Hän ohjaa ja johdattaa meitä, kun pyrimme tekemään Hänen tahtonsa ja pitämään Hänen käskynsä. Se on henkilökohtaisen ilmoituksen saamisen menetelmä. Niinpä rukoilen tänä iltana, että Herran Henki on kanssanne, kun kuuntelette valmistelemaani sanomaa – ja että se tulee olemaan täysin selkeä. Rukoilen, että tämä sanoma juurtuu sydämeenne ja että siitä tulee teille hyvin henkilökohtainen. Rukoilen, että Pyhä Henki painaa mieleenne tämän yksinkertaisen sanoman tärkeyden, niin että voitte sisällyttää sen niihin tärkeisiin päätöksiin, joita teette elämänne ratkaisevina hetkinä.

Johdattakaa maailma palaamaan hyveellisyyteen

Sanoma, jonka tuon tänä iltana, on herätyshuuto teille, tämän valitun sukupolven nuoret aikuiset, jotta johdattaisitte maailman palaamaan hyveellisyyteen. Mitä on hyveellisyys? Miksi se on tärkeää? Ja kuinka jokainen meistä voi toimia yhdessä tämän jalon ja pyhän asian hyväksi?

Saanen aloittaa pienellä kertomuksella pioneeritytöstä, jonka nimi oli Agnes Caldwell. Agnes kertoi kokemuksestaan Willien käsikärrykomppaniassa vuonna 1856. Siihen aikaan hän oli vasta yhdeksänvuotias. Hän kertoo: ”Vaikka olin vuosiltani varsin vähäinen, voin yhä sulkea silmäni ja nähdä kaiken kuin tarkkana kuvana edessäni – loputonta kävelemistä ja kävelemistä, ikuisesti mieleeni painuneena. Monta kertaa olin niin väsynyt, että lapsen tavoin tartuin kärryihin, mutta aina minut työnnettiin hellästi pois. Silloin minulla oli tapana heittäytyä tien varteen itkemään. Kun sitten tajusin, että kaikki kulkivat ohitseni, minä nousin jaloilleni ja juoksin toiset kiinni.”

Agnes kertoo edelleen: ”Juuri ennen vuorten ylittämistä avustusvankkurit saavuttivat meidät, ja se oli todellakin helpotus. Sairaat ja vanhukset saivat kyydin, kaikki kykenevät jatkoivat kävelemistä. Kun vankkurit lähtivät liikkeelle, joukko meitä lapsia päätti kokeilla, kuinka pitkään voisimme pysytellä vankkurien rinnalla siinä toivossa, että meitä pyydettäisiin kyytiin. Ainakin se oli minun suuri toiveeni. Yksi kerrallaan he jäivät jälkeen, kunnes olin viimeinen jäljellä oleva, niin päättäväisesti uskoin pääseväni kyytiin. Kun olin juossut pidempään kuin olen juossut koskaan ennen sitä tai sen jälkeen, ajuri – – sanoi minulle: ’No, tyttöseni, haluaisitko päästä kyytiin?’ Vastasin niin kohteliaasti kuin osasin: ’Kyllä, herra.’ Silloin hän kumartui, otti minua kädestä kiinni ja hoputti hevosiaan saadakseen minut juoksemaan, vaikka jalkani eivät mielestäni olisi jaksaneet juosta enää pidemmälle. Niin me menimme eteenpäin, mailikaupalla, niin minusta tuntui. Mielessäni kävi silloin, että hän oli ilkein mies, mitä koskaan oli elänyt – –. Juuri kun tunsin olevani katkeamispisteessä, hän pysähtyi. Hän otti huovan ja kietoi minut siihen ja asetti lämpimästi ja mukavasti vankkureiden pohjalle. Siellä minulla oli aikaa muuttaa mieleni, ja niin taatusti teinkin, sillä tiesin varmasti, että ellei hän olisi tehnyt niin kuin teki, olisin vankkureihin päästyäni paleltunut.”³

”Agnes Caldwell ja hänen perheensä saapuivat turvallisesti Suolajärven laaksoon 9. marraskuuta 1856. He asettuivat Brigham Cityyn Utahiin, jossa Agnes tapasi Chester Southworthin ja solmi avioliiton hänen kanssaan. He saivat kolmetoista lasta [ja] auttoivat asuttamaan myöhempien aikojen pyhien siirtokuntaa Cardstonissa, joka sijaitsee Albertassa Kanadassa.”⁴ Jos noiden vankkurien ajuri olisi ottanut Agnesin vankkureihin juoksuttamatta tätä, tyttö olisi varmasti menehtynyt purevaan kylmyyteen. Ja jos Agnes olisi valinnut luovuttamisen ja jäänyt jälkeen, hänen tarinansa olisi voinut päättyä aivan toisella tavalla. Agnesille siitä tuli kuitenkin ratkaiseva hetki, ja vaikka päätös juosta ei tuntunut sillä hetkellä täysin järkevältä, hän juoksi kuitenkin. Hän juoksi kohti Siionia – seuraten profeetta Brigham Youngin jalanjälkiä ja kuunnellen Herran ääntä, joka sanoi: ”He herätkööt ja nouskoot ja tulkoot sieltä vitkastelematta, sillä minä, Herra, käsken niin” (OL 117:2).

Se oli hänen elämänsä juoksu! Se oli vaikeaa ja hän pani vastaan. Mutta juoksemalla hän kykeni tuottamaan tarpeeksi ruumiinlämpöä pysyäkseen lämpimänä ja säästyäkseen paleltumiselta vankkurien kyydissä ollessaan. Jokainen teistä on matkalla Siioniin, ja Herran sanat koskevat teitä yhtä lailla kuin ne koskivat Agnesia: ”Herätkää ja nouskaa, tulkaa vitkastelematta” (ks. OL 117:2), sillä Siion ei ole vain paikka – Siion on ”puhdassydämiset” (OL 97:21). Ja sydämen puhtauden täytyy olla tavoitteenanne, jotta pääsisitte siihen lopulliseen päämäärään! Koskaan aiemmin ei ole ollut aivan teidän kaltaistanne sukupolvea. Te olette paremmin valmistautuneita ja paremmin varustettuja. Teillä on kaikki tarpeellinen, ja nyt on teidän elämänne juoksun aika – teidän Siioniin juoksunne aika!

Presidentti Thomas S. Monson ja hänen edeltäjänsä ovat osoittaneet meille tien. Polku on selkeästi merkitty, ja vauhti on tasainen ja luja. Teitä pyydetään Agnesin tavoin ylittämään tasangot. Teidän ei ehkä tarvitse luopua kaikesta maallisesta omaisuudestanne, mutta matka Siioniin edellyttää, että luovutte kaikista synneistänne, niin että voitte tulla tuntemaan Hänet – todellisen ja elävän Kristuksen. Teitä saatetaan jopa pyytää juoksemaan läkähdyksiin asti, mutta kun teette sen, Herran rakkauden lämpö varjelee teitä edessä olevaa suurenmoista työtä varten.

Se, mitä teitä pyydetään tekemään, on sama, mitä Herra pyysi antaessaan kirkolleen nimen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Opin ja liittojen luvussa 115 sanotaan: ”Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille” (jae 5). Pieni Agnes Caldwell juoksi kohti Siionia, ja niin tekemällä hän ja kaikki hänen kaltaisensa asettivat viirin kansakunnille ja tälle sukupolvelle. Hänen matkansa Siioniin liittyi täysin hänen uskoonsa ja todistukseensa. Se liittyi täysin Joseph Smithiin ja Moroniin ja Oliver Cowderyyn ja Nefiin ja Moosekseen ja Joosuaan ja jopa Thomas S. Monsoniin. Ja se liittyi ja liittyy edelleen täysin teihin ja minuun. Agnes juoksi, koska hänellä oli todistus. Hänen äitinsä tiesi evankeliumin olevan totta ja opetti sitä tyttärelleen. He uhrasivat kaikkensa voidakseen tulla Siioniin ja rakentaa siellä temppelin Jumalallemme. He tiesivät, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta ja että Mormonin kirja on totta. He tiesivät, että pyhissä temppeleissä annettavat siunaukset olivat välttämättömiä suunnitelman toteutumiseksi. Ja he tiesivät, kuten Moroni toistuvasti opetti Joseph Smithille, että ”ellei niin tapahtuisi, koko maa hävitettäisiin täysin hänen tullessaan” (JS–H 39).

Siion oli tavoitteena silloin, ja se on sitä nyt. Siitä syystä meillä on Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi. Ja nyt on aika, kuten Mormon ja Moroni kehottivat, olla uskollinen Kristuksessa (ks. Moroni 9:25) ja tarttua jokaiseen hyvään lahjaan ja olla koskematta pahaan lahjaan tai siihen, mikä on epäpuhdasta (ks. Moroni 10:30). Nyt on aika herätä ja nousta tomusta, ”jotta iankaikkisen Isän liitot, jotka hän on tehnyt sinun kanssasi, oi Israelin huone, toteutuisivat” (Moroni 10:31). Nyt on aika palata hyveellisyyteen!

Paluu hyveellisyyteen on paluuta puhtauteen

Hyveellisyys tarkoittaa puhtautta. Se alkaa sydämestä ja mielestä. ”Se on korkeisiin moraalin tasovaatimuksiin perustuva ajattelu- ja käyttäytymismalli.”⁵ Hyveellisyyden ytimenä on siveys, millä tarkoitetaan sukupuolista puhtautta. Hyveellisyys ja siveys ovat erottamattomia. Yhtä ei voi olla ilman toista. Paluu hyveellisyyteen on paluuta puhtauteen. Jotkut ovat sanoneet, että hyveellisyys tarkoittaa ystävällisyyttä tai rehellisyyttä tai nuhteettomuutta. Mutta hyveellisen elämän keskiössä on siveys, eikä kukaan voi yksinkertaisesti olla rehellinen tai nuhteeton ilman, että on sukupuolisesti puhdas. Se on mahdotonta. Siinä ihmisessä, joka kajoaa toisen jumalalliseen henkeen ja kallisarvoiseen ruumiiseen – iankaikkiseen sieluun – ei voi olla minkäänlaista hyveellisyyttä eikä häntä voi pitää hyveellisenä. Se sotisi sitä periaatetta vastaan, jonka puolesta taistelimme kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme. Jotkut ovat sanoneet, että hyveellisyys on vain naisia varten, mutta se ei ole sukupuolisidonnaista. Englanninkielisen hyveellisyyttä tarkoittavan sanan virtue latinankielinen kantasana on virtus, joka merkitsee ’vahvuutta’. Yhden nykymerkityksen mukaan hyveellisyys tarkoittaa ”toimivaa voimaa, [etenkin] kykyä parantaa tai vahvistaa”⁶. Siten hyveellisyys ei koske pelkästään naisia vaan kaikkia.

Kun Jerusalemin kaduilla oleva nainen ojensi kätensä ja kosketti Vapahtajan viitan helmaa, hän tiesi tulevansa terveeksi. Miksi? Koska hän tunnisti Vapahtajan puhtauden ja Vapahtajan voiman. Vapahtaja itse sanoi: ”Minä tunsin, että minusta lähti voimaa” (Luuk. 8:46, kursivointi lisätty; ks. myös Mark. 5:30; Luuk. 6:19). Hän viittasi hyveellisyyden voimaan, pappeuden voimaan, jota on aina myöhempien aikojen pyhiin kuuluvilla miehillä, jotka ovat puhtaita ja osoittavat hyveellisyyttä ja pyhyyttä Herran edessä (ks. OL 38:24).

Viime vuonna eräänä kylmänä huhtikuisena päivänä yleiskonferenssin jälkeen kiipesin Ensign Peakille kahden neuvonantajani, Mary Cookin ja Ann Dibbin, kanssa. Siellä kohotimme kullanvärisen perulaisen saalin – viirin, joka kutsuu palaamaan hyveellisyyteen. Siellä vuorenhuipulla, kun katselimme alas laaksoon ja näimme majesteettisen Suolajärven temppelin, tiesimme, että paluu hyveellisyyteen merkitsi paluuta siveelliseen puhtauteen. Hyveellisyys on se kultainen avain, joka avaa temppelin ovet. Kuten vanhin Russell M. Nelson opetti, temppeli on oikeastaan syy kaikkeen, mitä teemme kirkossa: ”Jokainen toiminta, jokainen oppitunti, kaikki, mitä teemme kirkossa, suuntaa huomion Herraan ja Hänen pyhään huoneeseensa.”⁷ Brigham Young tiesi sen, ja siellä Ensign Peakin huipulla mekin tiesimme sen olevan totta.

Kun kohotimme tämän viirin maailmalle, tiesimme, ettei paluu hyveellisyyteen ole vain välttämätöntä, vaan se on ratkaisevaa. Meidän täytyy olla kelvollisia päästäksemme Herran pyhään temppeliin ja tehdäksemme pyhiä liittoja ja pitääksemme ne sekä tehdäksemme sitä työtä, johon meitä on valmistettu ja johon meidät on ennalta asetettu. Mikään epäpuhdas ei voi päästä Hänen huoneeseensa. Aivan kuten niiden avustusvankkurien ajuri pelasti Agnes Caldwellin paleltumasta kuoliaaksi, meillekin on annettu tilaisuus ja etuoikeus tulla pelastajiksi Siionin vuorella – tehdä toisten puolesta jotakin sellaista, mitä he eivät voi tehdä itse. Se voi tapahtua vain, kun olemme kelvollisia tekemään ja pitämään pyhät liitot ja saamaan temppelin toimitukset.

”Te olette valittu suku”

Jokaisella teistä on suurenmoinen työ tehtävään. Sillä, mitä te teette ja mitä te päätätte, on väliä, koska teillä on väliä. Te olette ”oivallisia henkiä, jotka oli varattu tulemaan maailmaan aikojen täyttyessä, jotta [te olisitte] mukana laskemassa suuren myöhempien aikojen työn perustuksia, mukaan luettuina temppelien rakentaminen ja toimitusten suorittaminen” (OL 138:53–54).

Ei siis mikään ihme, että Saatana on tehostanut hyökkäyksiään. Jos teitä voidaan häiritä tai viivästyttää tai teidät voidaan tehdä kelpaamattomiksi menemään temppeleihin ja tekemään sitä työtä, johon teitä on valmisteltu ja johon teidät on varattu, hän voittaa. Käy selväksi, että teidän on oltava puhtaita ja kelvollisia voidaksenne vastaanottaa niitä Pyhän Hengen kuiskauksia, joita tarvitsette niitä päätöksiä varten, joita olette nyt tekemässä. Käy myös selväksi, että teidän on pysyttävä kelvollisina päästäksenne Herran pyhiin temppeleihin.

Kaikki jokaisen aiemman sukupolven uhraukset ja työ ovat johtaneet tähän hetkeen. Pioneerit uhrasivat kaiken, jopa henkensä, jotta me voisimme nähdä tämän päivän, koska nimittäin teidän tulemisenne maan päälle ei ole sattumanvaraista. Kaikki tämä on osa sitä suunnitelmaa, jonka hyväksyitte kuolevaisuutta edeltävässä valtakunnassa. Teidät on asetettu merkittävälle paikalle maailman historiassa. On sanottu, että te olette ”avainasemassa oleva sukupolvi”⁸. Pietari sanoi teistä: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo” (1. Piet. 2:9). Koskaan aiemmin ei ole odotettu niin paljon. Koskaan aiemmin ei ole annettu niin paljon: profeetat, pyhät kirjoitukset, pappeus, toimitukset ja liitot, temppelit, Mormonin kirja ja evankeliumi täyteydessään. Teitä on valmistettu, teidät on kutsuttu ja valittu. Tämä on teidän aikaanne. Uskon, että kun tästä myllertävästä ajasta, jota parhaillaan elämme, kirjoitetaan jälkikäteen, teidän sukupolvenne osuutta tullaan ylistämään.

Jotta voitte suorittaa tehtävät, joihin teidät on etukäteen asetettu, teidän uskonne täytyy keskittyä lujasti Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Teidän on muistettava, ettei usko ole vain voiman periaate vaan se on toiminnan periaate. Teidän on toimittava sen uskon varassa, mikä teillä jo on. Kuolevaisuutta edeltävässä valtakunnassa sen lisäksi, että te osoititte uskoa, teidän uskonne oli suurta ja tekonne hyviä (ks. Alma 13:3). Kuten Alma on sanonut, te kaikki olitte ”kutsuttuja ja valmistettuja maailman perustamisesta asti Jumalan ennalta tietämisen mukaisesti” (Alma 13:3). Nuoret miehet, teitä valmistettiin saamaan pappeus, jonka myötä voisitte käyttää Jumalan voimaa täällä maan päällä. Nuoret naiset, teille annettiin jalo lahja ja vastuu hoivata toisia ja tulla äideiksi toisille valituille hengille. Teille uskottiin itse jumaluuden voimat – luoda kuolevaista elämää. Hyveelliset ihmiset ovat sitoutuneita elämän pyhyyteen. He kunnioittavat Jumalan neuvoja siitä, kuinka elämä tulee panna alulle, kuinka sitä tulee varjella ja hoivata. Ei ole olemassa suurempaa voimaa kuin hyveellisyyden voima, eikä mitään luottamusta, joka on varmempaa kuin hyveellisen elämän suoma luottamus.

Te osallistuitte sotaan kuolevaisuutta edeltävässä valtakunnassa. Te taistelitte uskonne ja todistuksenne turvin hyväksyen Isän Jumalan esittämän suunnitelman ja antaen sille tukenne. Te tiesitte, että se oli oikein, ja te tiesitte, että Vapahtaja tekisi sen, minkä Hän sanoi tekevänsä, koska te tunsitte Hänet! Taivaassa käydyssä sodassa ei ollut puolueettomia henkiä, eikä nytkään voi pysyä puolueettomana, kun on tehtävä valintoja oikean ja väärän välillä. Herra itse on sanonut: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan” (Matt. 12:30). Te olitte Hänen puolellaan! Te olitte innoissanne tehtävästänne. Te tiesitte, mitä teiltä tultaisiin vaatimaan. Te tiesitte, kuinka vaikeaa se tulisi olemaan, ja kuitenkin te olitte varmoja siitä, ettette pelkästään suorittaisi jumalallista tehtäväänne, vaan että teillä olisi myös vaikutusta. Kuten yksi profeetta sanoi teistä ja teidän ajastanne:

”Lähes kuusituhatta vuotta Jumala on pitänyt teitä luonaan ja antanut teidän tulla esiin viimeisinä päivinä ennen Herran toista tulemista – –. Jumala on säästänyt viimeiseen vuoroon vahvimpia lapsiaan, jotka auttavat valtakunnan voittoon. Ja silloin te tulette mukaan, sillä te olette se sukupolvi, jonka täytyy valmistautua kohtaamaan Jumalanne.

Kautta kaikkien aikojen profeetat ovat katsoneet ajan käytäviä pitkin meidän aikaamme. Miljardit kuolleet ja vielä syntymättömät katsovat meihin. Tästä voitte olla varmoja – te olette merkitty sukupolvi.”⁹

Paluu hyveellisyyteen voi pelastaa kansakunnan

Kun Pietari kirjoitti kirjeensä varhaisille pyhille, hän käski heitä osoittamaan uskossaan lujuutta (ks. 2. Piet. 1:5). Usko ilman hyveellisyyden lujuutta riutuisi pian ja kuolisi, koska ilman hyveellisyyttä ei ole puhtautta. Ilman hyveellisyyttä ei ole vahvuutta. Ja ilman hyveellisyyttä ei ole hengellisyyttä. On selvää, että kun todella ymmärrätte, keitä te olette, teidän on oltava puhtaita, koska puhtaus edeltää hengellistä voimaa.¹⁰ Se voima, josta puhun, ei ole sitä voimaa, mitä näemme maailmassa. Sillä ei ole mitään tekemistä maineen, aseman, hyvän ulkonäön, kuuluisuuden tai varakkuuden kanssa. Se voima ja vahvuus, josta puhun, liittyy ennen kaikkea hyveellisyyteen, eli siveyteen ja sukupuoliseen puhtauteen.

Elämme maailmassa, jossa huolehditaan kovasti siisteydestä ja puhtaudesta – ilmamme puhtaudesta sekä ympäristömme, vetemme ja jopa ruokamme puhtaudesta. Joillakin alueilla säädämme lakeja saastuttamista vastaan ja meillä on jopa valtion rahoittamia ympäristönsuojeluvirastoja varmistamassa, ettemme sairastu saasteista, joita pääsee ilmaamme, veteemme tai ruokavarantoomme. Silti yhteiskunta sietää pornografian moraalia saastuttavaa vaikutusta mainostauluissa, televisiossa, internetissä ja viihteessä sekä muussa mediassa. Siedämme saastaa, joka tunkeutuu mieleemme vihjailevissa sanoituksissa, musiikissa ja kielenkäytössä. Joissakin suhteissa olemme luomusukupolvi, joka varmistaa puhtauden ja laadun elämässään, mutta saastuttaa silti moraalisen luonteensa. Uskon, että monet yhteiskunnalliset, taloudelliset ja hallinnolliset ongelmamme johtuvat suoraan hyveellisyyden puutteesta yhteiskunnassamme. Uskon, että uskon rapautuminen ja perheiden hajoaminen sekä taloudellinen epävakaisuus ovat suorassa yhteydessä hyveellisyyden puutteeseen yhteiskunnassamme. Uskon myös, että paluu hyveellisyyteen voi pelastaa koko kansakunnan.

Vaadimme yhteiskunnallista uudistumista, mutta se, mitä todella tarvitsemme, on moraalinen uudistuminen – kutsu palata hyveellisyyteen. Ja jos me, joille on annettu niin paljon – kuten Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi – emme johdata maailmaa palaamaan hyveellisyyteen, kuka sen sitten tekee? Te olitte johtajia kuolemaa edeltävässä maailmassa ja puolustitte kaikkea, mikä on nyt uhattuna yhteiskunnassa. Te, jotka valmistaudutte olemaan vaikuttajia jokaisella yhteiskunnan sektorilla – te Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon nuoret aikuiset – voitte ja teidän täytyy johtaa tätä paluuta.

Toisen maailmansodan ratkaisevina päivinä Winston Churchill herätti koko kansakunnan sanoessaan: ”Kysytte, mikä on tavoitteemme. Voin vastata yhdellä sanalla: voitto. Voitto hinnalla millä hyvänsä, voitto kaikesta kauhusta huolimatta, voitto, olipa tie miten pitkä ja raskas tahansa, sillä ilman voittoa emme selviydy.”¹¹ Nuoret miehet ja nuoret naiset, toistan teille tuon kutsun sotaan, jossa olemme mukana tänä päivänä, sanoen teille Winston Churchillin sanoja mukaillen: Kysytte, mikä on tavoitteemme. Voin vastata yhdellä sanalla: hyveellisyys. Hyveellisyys hinnalla millä hyvänsä, hyveellisyys kaikesta vastustuksesta huolimatta, hyveellisyys, olipa tie parannukseen miten pitkä ja raskas tahansa, sillä ilman hyveellisyyttä emme voi voittaa.

Mormonin kirjassa Helaman ja hänen nuoret sotilaansa tunnetaan hyveellisyydestään ja kyvystään luottaa äitiensä todistukseen. He olivat ”aina uskollisia kaikessa, mitä heille uskottiin” (Alma 53:20). He pitivät liittonsa, ja he taistelivat varmistaakseen, että heidän vanhempansakin voisivat pitää liittonsa. Heidän tavoitteensa oli voitto, ja heidän voimansa oli hyveellisyys.

Mormon kirjoitti pojalleen Moronille rappeutuneesta yhteiskunnasta, jossa hän eli. Hän kertoi, että heistä oli tullut niin alhaisia ja moraalittomia, etteivät he arvostaneet asioita, jotka olivat ”kaikkea muuta kalliimpaa ja arvokkaampaa, mikä on siveys ja hyveellisyys” (Moroni 9:9). Voiko olla, että olemme vajonneet siihen pisteeseen omassa yhteiskunnassamme? Ennen muinoin siveyden lain rikkojat joutuivat kokemaan julkista häpeää. Nykyään näyttää siltä, että niin tapahtuu siveydestään tunnetuille.

Mistä teidän sukupolvenne tullaan tuntemaan? Tullaanko teidät tuntemaan suvaitsevana sukupolvena, kuluttajasukupolvena, X- tai Y-sukupolvena? Tullaanko teidät tuntemaan sukupolvena, joka vieteltiin elämään virtuaalisuudessa eikä hyveellisyydessä? Vai voitaisiinko teidät tulla tuntemaan puhtaudestanne ja hyveellisyydestänne ja rohkeudestanne ja vahvuudestanne johtaessanne muuta maailmaa paluussa hyveellisyyteen – paluussa, joka on niin vaikuttava, että teidän elämänne puhtaus ja teidän vakaumuksenne voima muuttavat yhteiskunnan suunnan ja koko maailman?

Te valmistaudutte Vapahtajan paluuseen. Teidän täytyy inhota syntiä. Teidän täytyy nyt asettautua ja valmistautua niin, että voitte ”pyhäksi tulla kuin Vapahtaja”¹². On profetoitu, että jonakin päivänä ihmiset kaikista kansakunnista sanovat: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle – – ja hän opettaa meille teitänsä, ja me tahdomme kulkea hänen polkujaan; sillä Siionista lähtee laki” (2. Nefi 12:3). Oletteko te se sukupolvi, joka johtaa tätä nousua?

Olkaa hyveellisyyden varjelijoita

Jotta voimme tehdä sen, jokaisen meistä tulee toimia hyveellisyyden varjelijana. Nuoret naiset, varjelkaa henkilökohtaista hyveellisyyttänne. Se on tosiaankin, kuten Mormon kuvaili sitä, ”kaikkea muuta kalliimpaa ja arvokkaampaa” (Moroni 9:9), ja niin olette tekin. Te olette Jumalan tyttäriä. Teissä itsessänne on pyhä voima luoda kuolevaista elämää ja tulla äideiksi taivaallisen Isän valituille ja puhtaille hengille. Se on yksi Jumalan suurimmista lahjoista kallisarvoisille tyttärilleen. Varjelkaa tätä voimaa elämällä tasovaatimusten mukaan, pukeutumalla ja käyttäytymällä säädyllisesti ja pysymällä hyveellisinä. Varjelkaa voimaanne puhtain ajatuksin ja teoin. Älkää antako kenenkään kajota Jumalalta saamiinne lahjoihin. Kun teette niin, te, perheenne ja tulevat sukupolvet vahvistuvat ja tulevat siunatuiksi.

Nuoret miehet, tekin olette hyveellisyyden varjelijoita. Teillä on pappeuden voima – voima siunata ja toimia Jumalan puolesta täällä maan päällä. Herra on sanonut kaikille pappeudenhaltijoille: ”Jokainen – – osoittakoon hyveellisyyttä ja pyhyyttä minun edessäni” (OL 38:24). Varjelkaa henkilökohtaista hyveellisyyttänne, ajatuksianne, sitä, mitä katselette, mitä sanotte ja miten toimitte. Älkää antako pornografian heikentää henkilökohtaista voimaanne. Pysykää puhtaina, niin että voitte käyttää pappeuden voimaa, jonka Jumala on uskonut teille. Moroni teki yhteenvedon tuosta hyveellisyyttä koskevasta muinaisesta profeetallisesta opetuksesta kehottaessaan meitä: ”Olkaa viisaita koetusaikananne; riisukaa pois päältänne kaikki epäpuhtaus; älkää pyytäkö mitään kuluttaaksenne sen himoissanne, vaan pyytäkää horjumattoman lujina, ettette antaudu mihinkään kiusaukseen vaan että palvelette todellista ja elävää Jumalaa.” (Morm. 9:28.)

Joitakin vuosia sitten kiitospäivän aattona olin aikaisin aamulla juoksulenkillä naisjoukon kanssa. Kutsuimme sitä kiitospäivän juoksuksemme ja huusimme juostessamme asioita, joista olimme kiitollisia. Olin juuri päässyt sanomasta, että olin kiitollinen vahvasta, terveestä kehosta, kun liukastuin ja kaaduin tiellä olevalle mustalle jäälle. Yrittäessäni nousta ylös tajusin, että olin pahasti loukkaantunut. Tiesin, että jalkani oli mennyt poikki vähän nilkan yläpuolelta – enkä aio kertoa, kuinka tiesin sen, tai muuten voisin pyörtyä tähän paikkaan. Aviomieheni sanoi, että jos olisin ollut amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigan pelaaja, olisin päässyt sinä iltana uutiskuviin.

Kun makasin siinä tiellä varhaisaamun sarastuksen varjoissa apua odottaen, näin erään auton valojen kiitävän suoraan kohti paikkaa, jossa makasin. Auto pysähtyi jarrut kirskuen, ja autosta hyppäsi mies. Hän sanoi luulleensa minun olevan roskasäkki keskellä tietä ja miltei jatkaneensa ajamista. Kysyin, oliko hän kirkon jäsen, ja hän vastasi olevansa. Kysyin, voisiko hän antaa minulle siunauksen, koska tuska oli niin kova, etten tiennyt, kuinka kauan kestäisin siinä kunnossa. Hän oli hetken vaiti ja sanoi sitten: ”En voi. Sinun on parasta odottaa, että aviomiehesi tekee sen.” Sitten hän nousi autoonsa ja ajoi pois.

Päästyäni sairaalaan minut lykättiin pieneen ensiapuyksikössä sijaitsevaan nurkkaukseen, jossa odotin pääsyä leikkaukseen. Kun verhot vedettiin sivuun, aviomieheni sekä kaikki viisi poikaamme olivat siinä. Heidän ympäröidessään minut ja asettaessaan kätensä pääni päälle tunsin heidän puhtautensa, heidän voimansa ja heidän vahvuutensa. Nuoret miehet, pappeudenhaltijat, pitäkää itsenne puhtaina, jotta voitte käyttää pappeuden voimaanne minä hetkenä hyvänsä. Sinä päivänä sain siunauksen heidän pappeutensa voimalla, jota he käyttivät hyveellisyydessä ja pyhyydessä.

Pysykää hyveellisinä myrkyllisessä maailmassa

Uskon todella, että yksi hyveellinen nuori nainen tai nuori mies, jota Henki johtaa, voi muuttaa maailmaa! Mutta ennen kuin voimme muuttaa maailmaa, meidän täytyy muuttaa itseämme. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut, että elämme ympäristössä, josta ”on tulossa myrkyllinen, vahingollinen hengelle”¹³. Minkälaisia asioita voimme siis tehdä juuri nyt pysyäksemme hyveellisinä myrkyllisessä maailmassa?

Ensimmäiseksi, tehkää parannus. Olen täysin tietoinen siitä, että täällä on tänä iltana joitakuita kuulijoita, jotka eivät tunne olevansa hyveellisiä tai jotka ovat tehneet virheitä. Siksi paluu hyveellisyyteen on niin tärkeää. Teidän täytyy tietää, että voitte palata takaisin. Te voitte muuttua.

Jos kesken maratonia olisin juoksemassa väärään suuntaan ja huomaisin virheeni, jatkaisinko samaan suuntaan? Minä kääntyisin välittömästi ympäri! Miksi? Koska olisin hukannut arvokasta aikaa ja kallisarvoista energiaa ja voimia, ja minun olisi paljon vaikeampaa juosta maraton loppuun tämän ylimääräisen matkan ja lisäajan takia. En jatkaisi väärään suuntaan, koska huolimatta siitä, miten pitkään juoksisin siihen suuntaan, en koskaan pääsisi maaliin. Silti monet, jotka ovat tehneet moraaliin liittyvän virheen, kuulevat pienen äänen sanovan jatkuvasti: ”Sinä mokasit. Sinä et voi muuttua. Kukaan ei saa kuitenkaan koskaan tietää.” Sanon sinulle: Älä usko sitä. ”Saatana uskottelee sinulle, ettet voi tehdä parannusta, mutta se ei ole suinkaan totta.”¹⁴ Paluu on aina mahdollinen Vapahtajan sovituksen ansiosta. Presidentti Monson on sanonut jokaiselle meistä, jotka olemme tehneet virheitä: ”Jos joku teistä on kulkenut harhaan, on niitä, jotka auttavat teitä tulemaan jälleen tahrattomiksi ja kelvollisiksi. Piispanne tai seurakunnanjohtajanne on halukas ja valmis auttamaan, ja hän tekee ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti kaiken voitavansa auttaakseen teitä parannuksenteossanne, niin että voitte jälleen seistä vanhurskaudessa Herran edessä.”¹⁵

Muutamia teistä on kohdeltu kaltoin ja olette toisten ihmisten synnillisten tekojen uhreja. Kuten Mormon sanoi, teiltä on riistetty se, mikä on ”kaikkea muuta kalliimpaa ja arvokkaampaa – – siveys ja hyveellisyys” (Moroni 9:9). Tietäkää, että Vapahtajan sovituksen ansiosta paraneminen on mahdollista. Te ette ole syyllisiä, sillä ette ole tehneet syntiä, eikä parannusta tarvita. Vapahtaja ei kärsinyt pelkästään syntiemme ja vikojemme tähden, vaan Hän otti päälleen myös meidän murheemme (ks. Alma 7:11). Äärettömällä sovituksellaan Hän parantaa teidät ja antaa teille rauhan. Kiiruhtakaa Hänen luokseen. Vapahtajamme sovituksen ansiosta Isä Jumala kuulee rukouksenne. Hän vastaa niihin Pyhän Hengen sekä muiden kautta, joita tullaan asettamaan polullenne.

Olen todella kiitollinen tästä opista ja parannuksen periaatteesta. Ilman sitä kukaan meistä ei voisi koskaan palata taivaalliseen kotiimme puhtaana ja kelvollisena asumaan Isän Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen luona. Olen kiitollinen pappeuden voiman palauttamisesta maan päälle näinä myöhempinä aikoina, mikä mahdollistaa sen, että voimme saada tarvitsemaamme apua palataksemme hyveellisyyteen. Tämä voima mahdollistaa myös sen, että voimme varjella itsemme ”niin ettei maailma saastuta” (OL 59:9), kun nautimme sakramentin kelvollisina. Joka viikko, kun uudistamme liittomme, lupaamme pitää Hänen käskynsä ja ottaa Hänen nimensä päällemme ja muistaa Hänet aina. Hän lupaa puolestaan, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme. (Ks. OL 20:77, 79.) Maailmassa, joka on niin viekoitteleva ja houkutteleva, on välttämätöntä, että jokainen meistä saa Pyhän Hengen ohjausta ja tunnistaa sen ja luottaa siihen. Tämä ihmeellinen lahja osoittaa meille jokaiselle kaiken, mitä meidän tulee tehdä (ks. 2. Nefi 32:5). Se on varma lupaus, koska Pyhä Henki on jumaluuden jäsen. Hänen tehtävänään on muun muassa opettaa, todistaa, lohduttaa ja varoittaa. Tämä kallisarvoinen lahja myös puhdistaa ja pyhittää. Siten Pyhä Henki ja hyveellisyys ovat kytkeytyneitä toisiinsa. Me voimme puhdistua ”tulen ja Pyhän Hengen kautta” (2. Nefi 31:17). Kun näin tapahtuu, meillä ei ”ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2).

Toiseksi, valitkaa ystävänne huolella. Nykyajan teknisessä yhteiskunnassa saatamme viettää enemmän aikaa kaiken muun kuin ihmisten parissa. Vaikka saatamme valita huolella ihmiset, joiden parissa vietämme aikaamme, niin joskus kiinnitämme tuskin ollenkaan huomiota niihin muihin, joiden annamme vaikuttaa itseemme. Kaikenlaiset tiedotusvälineet voivat olla hyvin voimakkaita sosiaalisia vaikuttajia. Meille kaikille on annettu kolme kallisarvoista lahjaa kuolevaisuuden kokemustamme varten. Ne ovat meidän ruumiimme, tahdonvapautemme ja aikamme. Jos Saatana saa houkuteltua meidät käyttämään aikaamme pyrkimyksiin, joihin emme keskity tai jotka eivät ole hyödyllisiä tai – mikä vielä pahempaa – jotka ovat paheellisia, ja sitten harhauttaa meidät uskomaan, että jos teemme niin itseksemme, tekomme eivät vaikuta kehenkään muuhun, silloin hän voittaa. Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä meidän täytyy etsiä (ks. UK 13).

Etsikää hyveellisten ystävien, älkää virtuaalisten ystävien seuraa. Muistakaa, että ”hyve rakastaa hyvettä [ja] valo liittyy valoon” (OL 88:40). Tämä pyhien kirjoitusten kohta käsittelee ihmissuhteita. Kun pyritte luomaan ystävyyssuhteita ja etsitte iankaikkista avioliittokumppania, ette voi pelkästään tehdä luetteloa kaikista ominaisuuksista, joita etsitte toisissa tai iankaikkisessa kumppanissa. Teidän tulee olla oma luettelonne kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla.

Kolmanneksi, osallistukaa kurinalaiseen harjoitusohjelmaan. Kun harjoittelee maratonjuoksua varten, täytyy olla kurinalainen harjoitussuunnitelma, jotta on valmistautunut juoksemaan koko matkan. Tämä sama periaate soveltuu elämään. Olemme mukana elämämme juoksussa, ja meillä täytyy olla kurinalainen harjoitussuunnitelma. Tässä suunnitelmassa menestyksen osatekijöihin kuuluvat asiat, joita teemme joka ikinen päivä jättämättä päivääkään väliin saadaksemme Hengen kumppanuuden elämäämme. Ne ovat vähän erilaisia kullekin meistä, mutta niihin kuuluu aina päivittäinen rukous. Taivaallinen Isämme kuulee rukouksemme ja Hän vastaa niihin. Todistan, että se on totta. Meidän haasteenamme on olla paikassa, jossa voimme kuulla ja tunnistaa vastaukset.

Kurinalaiseen harjoitusohjelmaan kuuluu myös päivittäinen Mormonin kirjan lukeminen. Joseph Smith on sanonut: ”Ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla.”¹⁶ Mormonin kirja lisää uskoanne Jeesukseen Kristukseen, ja juuri uskonne avulla kykenette vastustamaan kiusauksia. Tämä aikakirja on teitä ja teidän sukupolveanne varten. Jo se, että luette viiden minuutin ajan joka ikinen päivä, muuttaa elämänne. Tiedän sen olevan totta, koska olen tehnyt niin ja niin ovat tuhannet muutkin. Ajatelkaa, mikä muutos tapahtuisi viidessä vuodessa, jos jokainen meistä sitoutuisi tekemään niin vaikka vain viisi minuuttia joka ikinen päivä.

Lopuksi, hymyilkää! Ja kun hymyilette, muistakaa, keitä te olette. Te olette taivaallisen Isämme poikia ja tyttäriä. Hän tuntee teidät. Hän tietää nimenne. Hän luottaa teihin ja Hän rakastaa teitä. Siis, hymyilkää! Tämä on vain perusharjoittelua, mutta sitä pitää tehdä kurinalaisesti joka ikinen päivä.

Ponnistelkaa eteenpäin – älkää lannistuko!

Saanen lisätä vielä yhden ehdotuksen tähän luetteloon: Ponnistelkaa eteenpäin, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus (ks. 2. Nefi 31:20). Älkää lannistuko! Toisinaan matkanne tulee olemaan haastava eikä se ole aina helppo.

Kun olen tutkinut pyhiä kirjoituksia, minulle on käynyt yhä selkeämmäksi, että Herra vie valitun kansansa pois mukavuusalueilta yhä uudelleen ja kouluttaa heitä niissä asioissa, joilla on todellista merkitystä. Esimerkiksi matkansa ensimmäisellä osuudella jerediläiset saapuivat rannalle ja jäivät sinne neljäksi vuodeksi. He olivat todella mukavuusalueella! Itse asiassa heillä oli niin mukavat oltavat, että he unohtivat kääntyä Herran puoleen. Herralla oli kuitenkin mielessään toisenlainen kokemus heitä varten. Hän nuhteli Jeredin veljeä kolmen tunnin ajan. Herra jopa kertoi hänelle etukäteen, että matkan seuraava osuus olisi vaikea – että hän joutuisi upoksiin meren syvyyksiin ja tuulten kuljetettavaksi. Mutta Herra myös tyynnytteli häntä viidellä kauniilla sanalla: ”Minä valmistan teidät tämän varalle” (Et. 2:25). Herra valmistaa teitä ja Hän valmistaa teille keinon!

Joskus ajattelen, että aliarvioimme täysin ne suuret siunaukset, joita saattaisimme saada, ja sen tiedon, jonka saattaisimme saavuttaa, jos olisimme halukkaita lähtemään mukavuusalueiltamme. Ehkä juuri siksi Nefi huomautti:

”Voi – – sitä, joka on huoleton Siionissa!

Voi sitä, joka huutaa: Kaikki on hyvin!

Niin, voi sitä, joka kuulee ihmisten opetuksia ja kieltää Jumalan voiman ja Pyhän Hengen lahjan!” (2. Nefi 28:24–26).

On sanottu, että meistä on tulossa katselijoiden ja arvostelijoiden sukupolvi. Saanen lukea teille yhden lempilainauksistani. Olen kiinnittänyt sen peiliini. Siinä sanotaan: ”Tärkeä ei ole arvostelija eikä ihminen, joka tuo esiin, kuinka vahva henkilö kompastuu tai missä tekijä olisi voinut tehdä työnsä paremmin. Kiitos kuuluu sille, joka todella on näyttämöllä, jonka kasvot pöly, hiki ja veri ovat tahrineet, joka ponnistelee uskollisesti, joka erehtyy ja epäonnistuu yhä uudelleen, koska mitään edistystä ei ole ilman erehdystä ja epäonnistumista. Kiitos kuuluu sille, joka todella pyrkii tekemään tekoja, joka tuntee suuren innostuksen, suuren antaumuksen, joka kuluttaa itsensä arvokkaassa asiassa, joka parhaassa tapauksessa tuntee lopussa suurten saavutusten voiton tai joka pahimmassa tapauksessa epäonnistuessaan ainakin epäonnistuu osoitettuaan suurta rohkeutta, niin ettei hänen paikkansa ole koskaan niiden nuivien ja pelokkaiden sielujen luona, jotka eivät tunteneet sen enempää voittoa kuin tappiotakaan!”¹⁷

Älkää olko vain katselijoita tai arvostelijoita. Ette olleet niitä kuolevaisuutta edeltävässä valtakunnassakaan. Silloin ette olleet puolueettomia. Te olitte lujia. Älkää antako suvaitsevaisuutta vaativien äänten olla suvaitsematta teitä tai teidän katsantokantaanne. Tämä on se areena, jolla kaikki se, mitä puolustitte ja minkä valitsitte silloin, tapahtuu nyt. Älkää väsykö tai joutuko harhateille tai tulko kelpaamattomiksi! Olkaa halukkaita poistumaan mukavuusalueiltanne ja ”ponnistelkaa eteenpäin – – niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus” (2. Nefi 31:20).

Kohottakaa hyveellisyyden viirinne

Kaikkialla maailmassa nuoret myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset julistavat sitoumustaan pysyä puhtaina ja siveinä. Nuoret naiset sekä jotkut nuoret miehet ovat kiivenneet vuorille ja kohottaneet henkilökohtaiset viirinsä julistaen sitoumustaan palata hyveellisyyteen ja pysyä puhtaina ja siveinä. Liityttekö heihin? Miettikää henkilökohtaista viiriänne. Mitä kirjoittaisitte omaan viiriinne, jos se olisi ainoa tai viimeinen sanomanne maailmalle? Minkälainen teidän viirinne olisi tai miltä se näyttäisi?

Toisena aikana ja toisessa paikassa kohotettiin toinen viiri. Sen teki eräs rohkea mies, Moroni, joka oli sitoutunut toimimaan vanhurskauden asian puolesta. Yhteiskunta, jossa hän eli, oli kuohuksissa. Halu saada valtaa ja vaurautta ja hyvä asema oli johtanut siihen, että jotkut vahvimmista ja päättäväisimmistäkin, kuten Mormonin kirjassa sanotaan, myrkyttyivät vähitellen (ks. Alma 47:18). Toisin sanoen ne, jotka olivat alun perin vakaasti päättäneet olla tekemättä myönnytyksiä, taivuteltiin vähitellen tekemään juuri niin. Alexander Pope ilmaisi näin, mitä vähitellen myrkyttyminen tarkoittaa:

On pahe hirviö, mi kauhistaa,
jo ensi näkemältä inhottaa.
Vaan usein nähden sitä lähenee,
ja sietää, säälii, sitten syleilee.¹⁸

Juuri tällaisessa ilmapiirissä Moroni kohotti viirinsä – vapauden tunnuksen – kutsuakseen ihmisiä puolustamaan perheitä, naisia ja lapsia sekä uskontoa ja Jumalaa. Hän ei ollut puolueeton. Hän ei ollut passiivinen. Hän ei ollut suvaitseva. Hän oli oikeassa! Hän eteni rohkeasti. Pyhissä kirjoituksissa Moronia kuvataan sanoin, joiden uskon kuvaavan monia teistä: ”Jos kaikki ihmiset olisivat olleet ja olisivat ja tulisivat aina olemaan Moronin kaltaisia, katso, itse helvetin voimat olisivat iäksi järkkyneet; niin, Perkeleellä ei olisi koskaan valtaa ihmislasten sydämiin” (Alma 48:17; ks. myös Alma 46:12–13, 18, 21).

Te olette se viiri! Teidän puhdas ja hyveellinen elämänne on se viiri, joka saa maailman kansakunnat katsomaan ylöspäin – tulemaan temppeliin. Kun pysytte hyveellisinä, Pyhä Henki johtaa teitä, ja teidän henkilökohtainen hyveellisyytenne tekee teistä kelvollisia menemään usein temppeliin. Ellei teillä ole suositusta, nyt on aika tulla kelvolliseksi saamaan sellainen. Tämä on teidän työtänne. Temppeli tulee olemaan voimana ja varjeluksena teille yhä synkkenevämmässä maailmassa, ja siitä tulee merkkiviiri paitsi teille myös kansakunnille. Palaaminen hyveellisyyteen on paluuta temppeliin ja palaaminen temppeliin on paluuta Vapahtajan luokse.

Hyveellisyys tuo iankaikkisuuden siunaukset

Neljäkymmentäyksi vuotta sitten polvistuin alttarin ääressä Suolajärven temppelissä ja solmin siellä liittosuhteen tämän ihanan miehen kanssa, joka on vieressäni korokkeella. Sillä päätöksellä on ollut ratkaiseva vaikutus sitä seuranneisiin vuosikymmeniin. Se, mitä oikeastaan yritän sanoa teille, on olkaa siellä! Älkää harhautuko nyt! Älkää unohtako, keitä te olette! Älkääkä antako minkään estää teitä olemasta kelvollisia saamaan niitä siunauksia, jotka odottavat teitä Herran pyhässä temppelissä.

Tunnen innoitusta esittää teille sanat, jotka ovat kohdassa OL 121:45–46. Ne ovat niitä varten, jotka on kutsuttu ja valittu ja jotka kestävät uskollisesti. Ne ovat teitä varten näinä vaikeina aikoina, aivan kuten ne olivat Joseph Smithiä ja pyhiä varten noina varhaisen kirkon vaikeina aikoina: ”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä ja – – Pyhä Henki on kumppanisi alati.”

Kun olemme hyveellisiä, meille luvataan, että voimme olla luottavaisina Hänen edessään – pyhinä ja Hänen kaltaisinaan. Meille luvataan pappeuden voima, itse jumalisuuden voima, koska olemme hyveellisiä! Meille luvataan Pyhän Hengen jatkuva kumppanuus – Hänen, joka todistaa, ohjaa, varoittaa, lohduttaa ja pyhittää. Ja viimein meille luvataan, että saamme iankaikkisen elämän, suurimman kaikista Jumalan lahjoista. Kun olemme hyveellisiä, meistä tulee jumalia, jotka elävät jumalallista elämää. Meistä tulee Hänen kaltaisiaan – puhtaita niin kuin Hän on puhdas.

Matka Siioniin – mikä tarkoittaa puhdassydämisiä – vaatii kaiken, mitä teillä ja minulla on. Rukoilen, että jokaisella meistä on halua ja voimaa poistua omilta mukavuusalueiltamme, kun valmistaudumme elämämme juoksuun ja Agnes Caldwellin tavoin kurkotamme kätemme ja otamme Mestarin kädestä kiinni. Hänen lupauksensa meille jokaiselle on: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.) Todistan, että taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus elävät ja että He valmistavat meitä siihen suurenmoiseen työhön, jota tehdään Herramme pyhissä temppeleissä, valmistautuessamme paitsi Vapahtajan toiseen tulemiseen niin myös iankaikkiseen korotukseemme. Ja sanon tämän Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

1. ”Nuorten Naisten johtoaihe”, Nuorten Naisten Edistyminen -kirjanen, 2002, s. 5.

2. Ks. A. Theodore Tuttle, ”Becoming Goodly Parents”, Brigham Young University Speeches of the Year, 12. joulukuuta 1967.

3. Agnes Caldwell Southworth, julkaisussa Susan Arrington Madsen, I Walked to Zion: True Stories of Young Pioneers on the Mormon Trail, 1994, s. 57–59.

4. Susan Arrington Madsen, I Walked to Zion, s. 59.

5. Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 123.

6. Webster’s New World College Dictionary, 2002, hakusana ”virtue”, s. 1597.

7. ”Henkilökohtainen valmistautuminen temppelisiunauksiin”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 37.

8. Ks. Sheri L. Dew, ”You Are a Pivotal Generation”, puhe BYU–Havaijin hartaustilaisuudessa 17. helmikuuta 2009.

9. Ezra Taft Benson, ”In His Steps”, julkaisussa 1979 Devotional Speeches of the Year, 1980, s. 59.

10. Ks. M. Russell Ballard julkaisussa ”Puhtaus edeltää voimaa”, Valkeus, tammikuu 1991, s. 34–36.

11. Puhe Englannin parlamentin alahuoneelle 13. toukokuuta 1940, www.americanrhetoric.com/speeches/winstonchurchillbloodtoiltearssweat.htm.

12. ”Suo enemmän mulle”, MAP-lauluja, 76.

13. ”Faith in the Lord Jesus Christ and His Atonement”, puhe uusien lähetysjohtajien seminaarissa 27. kesäkuuta 2009, s. 5.

14. Nuorten voimaksi -lehtinen, 2002, s. 30.

15. ”Vanhurskauden esimerkkejä”, Liahona, toukokuu 2008, s. 66.

16. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 66–67.

17. Theodore Roosevelt, ”Citizen in a Republic”, Sorbonnessa Pariisissa Ranskassa 23. huhtikuuta 1910 pidetty puhe, Presidential Addresses and State Papers and European Addresses, December 8, 1908, to June 7, 1910, Presidential Addresses and State Papers-teossarjan osa 8, 1910, s. 2191.

18. An Essay on Man, 1732, kirja 2, rivit 217–220, julkaisussa The Complete Poetical Works of Pope, toim. Henry W. Boynton, 1931, s. 144.

© 2009 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 10/08. Hyväksytty käännettäväksi: 10/08. Alkuperäisjulkaisun nimi: Zion Is the Pure in Heart. Finnish. PD50013476 130