Vanhemmilla on pyhä velvollisuus Bonnie D. Parkin Apuyhdistyksen ylijohtaja Perhevelvollisuudet Jos saisin toivoa yhtä asiaa tämän kirkon vanhemmille ja johtohenkilöille, se olisi, että he tuntisivat elämässään Herran rakkautta joka päivä huolehtiessaan taivaallisen Isän lapsista. Ehkei mikään, mitä sanon, kosketa sydäntänne, vaan se, mitä Henki kuiskaa teille. Noudattakaa noita suloisia kuiskauksia. Muistan selkeästi, milloin perhejulistus annettiin. Se oli 23. syyskuuta 1995. Istuin tabernaakkelissa yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa. Presidentti Hinckley oli viimeinen puhuja. Hän esitti julistuksen nimeltä ”Perhe – julistus maailmalle”. Yleisön keskuudessa vallitsi hiljaisuus, mutta myös innostunut tunnelma, ajatus: ”Kyllä, me tarvitsemme apua perheillemme!” Muistan, että se tuntui niin oikealta. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin. Katsellessani muita sisaria, jotka istuivat lähelläni, hekin näyttivät kokevan samanlaisia tunteita. Julistuksessa oli niin paljon sisältöä, etten malttanut odottaa, että saisin sen painettuna tutkiakseni sitä. Julistus vahvistaa naisten arvoaseman. Ja ajatelkaa, että se annettiin ensiksi kirkon naisille yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa – tiedän että presidentti Hinckley arvostaa naisia. Me kaikki täällä olemme johtajia kirkossa. Olemme kiireisiä, mutta minun on muistettava – aivan kuten teidänkin – että ensisijainen velvollisuutemme koskee omaa perhettämme. Muistakaa, että se on yksi niistä harvoista siunauksista, jotka saamme viedä mukanamme iankaikkisuuksiin.1 Newel K. Whitney oli piispa kirkon alkuaikoina Kirtlandissa. Teidän nykyisten piispojen tavoin hänenkin on täytynyt olla melko kiireinen tehdessään paljon hyvää. Mutta Herra nuhteli häntä ja käski häntä saattamaan oman perheensä järjestykseen (ks. OL 93:50, kursivointi lisätty). Sisaret ja veljet, tämä neuvo soveltuu meihin kaikkiin. Monet teistä ovat vanhempia tai isovanhempia tai tulevat ehkä jonain päivänä olemaan. Mutta olimmepa naimisissa tai emme, me kaikki kuulumme perheeseen. Ajatelkaapa hetkinen omaa perhettänne. Mitä rakastatte siinä? Yksi asia, jota minä rakastan omassani, on se, että neljä poikaani viihtyvät yhdessä. Mitä oppia perheestä julistuksessa opetetaan? Haluaisin keskittyä yhteen kappaleeseen. ”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.”2 Rakastan sanoja ”jumalallisen suunnitelman mukaan”. Vanhemmuus kuuluu taivaallisen Isän jumalalliseen suunnitelmaan lapsiaan varten. Vanhempina meillä on jumalallinen velvollisuus huolehtia perheemme toimeentulosta sekä suojella ja hoivata sitä. Kuinka nämä ohjeet – suojella, hoivata ja huolehtia toimeentulosta – auttavat meitä kasvattamaan vanhurskaita lapsia? Toimeentulosta huolehtiminen Julistuksessa sanotaan, että vanhempien tehtävänä on huolehtia toimeentulosta. Mitä toimeentulo sitten on? Niin, se on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Mutta evankeliumin suunnitelman ansiosta me tiedämme, että se on muutakin. Siihen sisältyy taitoja – asioita, jotka rakentavat luonnetta. Tarkastelkaamme vain muutamaa. Me huolehdimme lastemme toimeentulosta, kun me opetamme heidät tekemään työtä. Saanen kertoa teille pojanpojastani Jacobista. Jacob ei halunnut mennä kouluun. Hänen äitinsä oli kokeillut todella monia keinoja. Viimein hän istutti pojan tuoliin ja sanoi: ”Isin tehtävä on mennä töihin ja ansaita rahaa. Minun tehtäväni on olla kotona ja pitää huolta sinusta ja veljistäsi ja siskostasi. Ja sinun tehtäväsi, Jacob, on käydä koulua.” Kun Jacob ymmärsi periaatteen, hän hyväksyi sen ja meni kouluun. Me opetamme lapsiamme tekemään työtä myös odottamalla, että he tekevät kotiaskareita ja työskentelevät kodin ulkopuolella silloin kun se on sopivaa. Me autamme lapsiamme huolehtimaan toimeentulostaan koko elämänsä ajan opettamalla heille työn arvon. Aloittakaa varhain! Mieheni sanoo, että suurin lahja, jonka hänen isänsä antoi hänelle, oli riippumattomuus – koska hänen isänsä opetti hänet tekemään työtä. Talousasioidemme hoitaminen auttaa meitä myös huolehtimaan hyvin perheemme toimeentulosta. Suunnitelkaa yhdessä vanhempina elävänne talousarvion mukaan. Opettakaa lapsillenne halujen ja tarpeiden välinen ero. Älkää asettako puolisollenne kohtuuttomia taloudellisia vaatimuksia. Kun presidentti Hinckley neuvoi meitä pääsemään eroon veloista, eräs tuntemani isä istui puhumaan naimisissa olevien lastensa kanssa ja kysyi heiltä heidän raha-asioistaan. Hän yllättyi saadessaan selville, että kaksi heistä oli velkaantunut pahoin. Sitten hän kysyi heiltä, voisiko hän auttaa heitä tekemään suunnitelman. Opiskelu ja koulutus mahdollistavat sen, että vanhemmat voivat huolehtia perheen toimeentulosta. Kannustakaa lapsianne hankkimaan mahdollisimman paljon koulutusta. Joissakin maissa nuorilla ei ole oikeutta saada lainaa jatkuvasta koulutusrahastosta, koska he eivät ole käyneet loppuun lukiota tai ammattikoulua. Nykyajan maailmassa on hyvin tärkeää, että vanhemmat oppivat jatkuvasti lisää. Suojeleminen Toinen ohje, josta haluaisin puhua, koskee suojelemista. Suojelemista miltä? Vahingolta – sekä fyysiseltä että hengelliseltä. Me suojelemme opettaessamme lapsillemme heidän jumalallisen arvonsa, kun käymme kirkossa perheenä, kun pidämme perheillat, kun pidämme perherukoukset, kun tutkimme pyhiä kirjoituksia yhdessä. Ne kaikki ovat melko yksinkertaisia asioita, mutta todistan teille, että ne tuovat voimallisen suojan. Julistus opettaa, että vanhemmilla on pyhä velvollisuus suojella lapsiaan. Huono kohtelu voi olla henkistä, kuten se, että puhuu vähätellen puolisolle tai lapselle, kohtelee heitä arvottomina, ei osoita rakkautta ja kiintymystä. Isät eivät suojele perhettään, kun he hakkaavat tai lyövät vaimoaan tai lapsiaan. Eräs länsiafrikkalainen sisar sanoi, että ennen kirkkoon liittymistä hänen isänsä hakkasi hänen äitiään ja lapsia. ”Nyt”, hän sanoi, ”isä kohtelee meitä arvostaen ja lempeästi, koska hän ymmärtää, että me olemme Jumalan lapsia.” Vanhemmat suojelevat lapsiaan ottamalla selvää, millaisia ystäviä he valitsevat. Eräs teini-ikäinen tyttö suuttui, kun hänen isänsä kyseli häneltä hänen iltamenoistaan. Isä selitti, että julistuksen mukaan hänen tulee suojella perhettään ja että hän rakasti tytärtään ja että siksi hän halusi varmistua, että tytär oli turvassa. Meidän täytyy suojella lapsiamme myös tiedotusvälineiden vaikutuksilta. Ottakaa selvää, mitä lapsenne katsovat televisiosta, teattereissa ja ystäviensä kodeissa. Jos teillä on tietokone kotona, huolehtikaa siitä, että se on väline sellaiseen, mikä on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää” (UK 13). Meitä suojellaan, kun me seuraamme elävää profeettaa. Kuinka teitä on suojeltu perheenä, kun olette noudattaneet presidentti Hinckleyn neuvoa lukea Mormonin kirjaa? Sain äskettäin kirjeen eräältä sisarelta Englannista. Hän kirjoitti: ”Perheeni on kamppaillut viime vuoden isän kanssa, joka on päättänyt olla käymättä enää kirkossa. Hän on ollut aktiivinen koko elämänsä ajan ja on ollut piispakunnissa. Sydämeni on huutanut Herran puoleen tietääkseni, mitä voin tehdä, etten tuntisi kaunaa ja katkeruutta. Olen pitänyt perheillan ja rukoillut yksin lasteni kanssa. Ollessani temppelissä tunsin kehotuksen, etten Mormonin kirjan lukemishaasteena lukisikaan pyhiä kirjoituksia yksin lasteni kanssa vaan veisin lapset ja pyhät kirjoitukset mieheni luo, olipa hän missä tahansa paikassa taloa. Niinpä me marssimme joka ilta kello yhdeksän etsimään häntä. Hän lukee kanssamme – ei alussa mutta nyt hän lukee. Hän tulee kirkkoon, on kanssamme perheilloissa ja johtaa evankeliumiaiheisia keskusteluja. Lapsemme toimivat Herran jalkoina vieden lunastavan rakkauden sanat mieheni luo. Se on ollut suuri siunaus perheelleni.” Hoivaaminen Kolmas ja viimeinen ohje on hoivata. Miltä hoivaaminen näyttää? Miltä se tuntuu? Miltä se kuulostaa? Hoivaaminen näyttää, tuntuu ja kuulostaa samalta kuin tässä pyhien kirjoitusten kohdassa: taivuttelemiselta, pitkämielisyydeltä, lempeydeltä, sävyisyydeltä, vilpittömältä rakkaudelta ja ystävällisyydeltä (ks. OL 121:41–42). Saanen kertoa vain muutaman esimerkin. Mielestäni hoivaaminen näyttää rakastavalta kurinpidolta. Eräs nuori äiti pysäyttää lapsensa, kun tämä ei tottele. Hän ottaa lapsen kasvot käsiensä väliin, katsoo lasta silmiin ja sanoo: ”Kuuntele, mitä minä sanon.” Meidän täytyy opettaa lapsiamme tekemään viisaita valintoja, mutta emme voi poistaa heidän tekojensa seurauksia. Muistakaa, että taivaallisen Isämme suunnitelman perustana on tahdonvapaus. Mitä hoivaaminen tuntuu? Suuri osa opettamisesta ja suhteiden rakentamisesta perheissä tapahtuu noina ihan lyhyinä, suunnittelemattomina hetkinä päivittäisessä arjessamme. Päivällispöytä on paikka, johon kokoonnumme yhteen kertomaan päivän toimistamme, kuuntelemaan ja rohkaisemaan toisiamme ja jopa nauramaan yhdessä. Tiedän, että nauru keventää taakkaa. Rakkaat äidit ja isät, järjestäkää säännöllinen ruoka-aika ihmisille, joita rakastatte. Päättyykö tehtävänne isänä ja äitinä, kun lapsenne ovat täysikasvuisia ja seisovat omilla jaloillaan? Ei, asia on niin, ettei se pääty koskaan. Mutta me olemme tässä suurenmoisessa työssä, luomassa iankaikkisia perheitä. Kun mieheni ja minä palvelimme lähetystyössä Englannissa, yksi pojistamme tuli perheensä kanssa käymään luonamme. Muistan hänen sanoneen: ”Tulimme, koska tarvitsimme hoivaamista.” Kerran isä tai äiti, aina isä tai äiti. Eikö niin olekin parasta?! Kun lopettelin Mormonin kirjan lukemista joulukuussa, tajusin äkkiä, että jopa Mormon neuvoi aikuista poikaansa Moronia: ”Poikani, ole uskollinen Kristuksessa – – nostakoon Kristus sinua – – ja [olkoon] hänen armonsa ja pitkämielisyytensä ja hänen kirkkautensa ja iankaikkisen elämän toivo mielessäsi ikuisesti” (Moroni 9:25). Miltä hoivaaminen kuulostaa? Joskus teini-ikäiseltä on vaikea saada yhtä sanaa pidempää vastausta. Tässä on kysymys, jonka olen huomannut äärimmäisen hyödylliseksi tilanteen muuttamisessa: ”Mikä on suurin haasteesi tai ongelmasi juuri nyt?” Tämä kysymys avaa nuorelle oven puhua. Ja kun he sen tekevät, niin kuunnelkaa ainoastaan! Älkää tuomitko tai neuvoko tai tehkö mitään muutakaan. Kuunnelkaa ainoastaan. Hämmästytte yhteyttä ja siteitä, jotka muodostuvat. Piispat ja neuvonantajat, tämä aivan sama kysymys voi olla voimallinen, kun puhuttelette nuoria seurakunnassanne. Hoivaaminen kuulostaa perherukoukselta. Yksi pisimpään säilyneitä muistojani isästäni on se, kun polvistuimme veljieni ja sisareni kanssa vanhempieni vuoteen ääreen heidän pienessä huoneessaan ja kuulin isäni rukoilevan taivaallista Isää siunaamaan äitiämme, joka oli sairaalassa. Se, että kuulin isäni vuodattavan sydäntään, auttoi minua tietämään, että taivaassa on Jumala, joka kuuntelee. Rukoilkaa lastenne ja heidän koulutyönsä puolesta ja suojelusta heille päivän aikana. Lapsemme tuntevat rakkautemme ja odotuksemme, kun he kuulevat meidän rukoilevan heidän puolestaan. Perheiden vahvistaminen Kuinka te johtajina vahvistatte ja tuette niiden perheitä, joita palvelette? Voitte käyttää noita samoja ohjeita – toimeentulosta huolehtimista, suojelemista ja hoivaamista – vahvistaaksenne seurakuntanne perheitä. Johtajat tukevat vanhempia kunnioittamalla heitä, eivät ottamalla heidän paikkansa lapsen elämässä. Voitte olla opastajia, voitte jakaa samanlaisia kiinnostuksen kohteita, mutta taipukaa siihen, kuinka vanhemmat haluaisivat toimittavan. Eräs äiti sanoi: ”Minusta on usein vaikuttanut siltä, että viimeiset ihmiset, joita teini-ikäiset poikani halusivat kuunnella, olimme mieheni ja minä. Toisinaan poikani ovat antaneet periksi ikätoveriensa painostukselle ja kääntäneet vanhempiensa äänenvoimakkuuden hiljaiseksi. Olen kiitollinen viisaille kirkon johtajille, jotka ovat neuvoneet poikiamme. He eivät ole koskaan ottaneet itselleen rooliamme vanhempina. He kuuntelivat mutta antoivat tukea meidän ohjeillemme ja ohjasivat poikamme takaisin luoksemme.” Perheinä meillä kaikilla on tarpeita. Vain muutama lämmin sana äideistä, jotka ovat yksinhuoltajia. Saanen kertoa teille tarinan viiden lapsen äidistä, jonka mies lähetettiin Irakiin. Hän kertoo: ”Kun mieheni lähti Irakiin helmikuun alussa, meillä oli kolme luotettavaa ajoneuvoa. Marraskuuhun mennessä kaikki kolme autoa olivat kuitenkin epäkunnossa emmekä kyenneet korjaamaan kahta niistä. Samaan aikaan 17-vuotias poikani kertoi, ettei hän aikonut palvella lähetystyössä, koska hän ei ollut varma siitä, oliko evankeliumi totta. Jos elämässäni on ollut koskaan aika, jolloin olen tarvinnut pappeuden siunauksia, niin se oli silloin. En muista kaikkia yksityiskohtia siitä, milloin ja missä, mutta muistan selkeästi saaneeni enemmän kuin yhden siunauksen tuona aikana huolehtivilta pappeudenhaltijoilta. Tiesin aina, että voisin kääntyä kotiopettajieni puoleen ja he olisivat käytettävissä. Kumpikaan heistä ei osannut korjata pikkubussiani, mutta he voivat antaa minulle kipeästi kaivatun pappeuden siunauksen, ja he löysivät henkilön, joka osasi korjata auton.” Tehtävälleen omistautuneilla kotiopettajilla oli suuri merkitys tälle perheelle, ja heillä voi olla suuri merkitys kaikille yksinhuoltajaperheille, kun he tulevat tuntemaan heidät, ansaitsevat heidän luottamuksensa ja antavat pappeuden siunauksia. Piispat, ylipappien ryhmänjohtajat, vanhinten koorumien johtajat – nämä äidit tarvitsevat pappeuden siunauksia kodeissaan aivan kuten verrattomat naimattomat sisaremmekin. Presidentti Hinckley varoitti kymmenen vuotta sitten, kun perhejulistus annettiin, sortumisesta ”pikkuhiljaa maailman paheisiin”. Tämä profeetallinen julistus vahvisti Herran antamat perheeseen liittyvät normit, opit ja käytännöt.3 Sitä vastoin maailma yrittää sanella naisten ja äitiyden roolit. Nykyajan naisille kerrotaan, että he tarvitsevat loistavan uran, järjestöjä, joihin kuulua, ja jos heillä on varaa, niin lapsia. Äidin kunnioitettu rooli on yhä epämuodikkaampi. Haluan tehdä sen selväksi: Me emme saa antaa maailman vaarantaa sitä, minkä tiedämme saaneemme jumalallisen suunnitelman myötä. Sisaret, saanen puhua muutaman minuutin suoraan teille. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen jäseninä siunauksemme ja tehtävämme on hoivata ja tukea perheyksikköä. Jokainen kuuluu perheeseen, ja jokainen perhe tarvitsee vahvistusta ja suojelua. Eniten apua ryhtyessäni hoitamaan kotia sain ensin omalta äidiltäni ja isoäidiltäni ja sitten Apuyhdistyksen sisarilta niissä eri seurakunnissa, joissa olemme asuneet. Opin taitoja. Näin malleja ilosta, jota saa luodessaan kodin, jossa muut haluavat olla. Tammikuusta 2006 lähtien meillä on uudet ohjeet kodin, perheen ja hengellisen elämän kehittämiskokouksia ja -toimintoja varten. Ne tarjoavat yhä enemmän joustavuutta, jotta kaikki sisaret voivat osallistua Apuyhdistykseen. Apuyhdistyksen johtohenkilöt, huolehtikaa siitä, että kokoukset ja toiminnat, joita suunnittelette, vahvistavat kaikkien sisartenne kotia. Kotikäyntiopetus on toinen apukeino tukea perhettä. Toivon, että teillä kaikilla on tilaisuus olla kotikäyntiopettajia. Kotikäyntiopettajat eivät vain vahvista sisarta hengellisesti vaan ovat myös ainutlaatuisessa asemassa hoivaamaan ja arvioimaan tarpeita. Apuyhdistyksen johtajat, olkaa aloitteellisia huoltokomitean kokouksissa ja raportoikaa niistä hengellisistä ja ajallisista tarpeista, joita kotikäyntiopettajat ovat huomanneet. Kristuksen puhdas rakkaus Te, jotka olette naimisissa, muistelkaa, mikä sai teidät rakastumaan puolisoonne. Sen muistaminen voi antaa teille anteeksiantavan sydämen. Ilmaiskaa rakkautenne toisianne kohtaan. Vaimolla voi olla suuri merkitys aviomiehensä elämässä, kun hän vahvistaa tämän itseluottamusta. Aviomies voi kirkastaa jopa synkimmänkin päivän kolmella yksinkertaisella sanalla: ”Minä rakastan sinua.” Yksi suurimmista lahjoista, joita vanhemmat voivat antaa lapsilleen, on osoittaa heille, että isä ja äiti rakastavat toisiaan. Roolimme vanhempina kasvattaessamme vanhurskaita lapsia on huolehtia toimeentulosta, suojella ja hoivata, ja me teemme sen tasavertaisina kumppaneina. Me teemme saman johtajina. Johtajana oleminen on kovaa työtä. Isänä ja äitinä oleminen on kovaa työtä. Me masennumme mutta me vain jatkamme eteenpäin. Uskon, että me opimme hyvin paljon Kristuksen puhtaasta rakkaudesta perheessämme ja palvelemalla kirkossa. Vanhempina ja johtajina meidän pitää osoittaa lapsillemme sitä rakkautta, jota taivaallinen Isä osoittaa meille. Kohdasta Moroni 8:17 me luemme: ”Minä olen täynnä aitoa rakkautta, joka on ikuista rakkautta.” Lisätkää tähän Herran sanat: ”Pukekaa päällenne – kuten viitta – rakkauden side, joka on täydellisyyden ja rauhan side” (OL 88:125). Kutsun teitä kaikissa toimissanne pukemaan päällenne aidon rakkauden viitan, kietomaan perheenne Kristuksen puhtaaseen rakkauteen. Herra siunatkoon teitä perheinä ja johtajina niin, että kiedotte ne, joita rakastatte, aidon rakkauden viittaan, jotta me kaikki voimme palata taivaallisen Isämme luo ja asua Hänen kanssaan yhdessä ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Viitteet 1. Ks. Presidentti Gordon B. Hinckley, ”Iloa palvelemisen etuoikeudesta”, Maailmanlaajuinen pappeusjohtajien koulutuskokous, 21. kesäkuuta 2003, s. 22. 2. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, lokakuu 2004, s. 49. 3. Ks. ”Pysykää lujina maailman houkutuksia vastaan”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 100.