Pyhän Hengen sanomattoman suuri lahja

Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 8. tammikuuta 2012 • Brigham Youngin yliopisto


 

Sisar Jensen ja minä olemme iloisia saadessamme olla kanssanne. Kiitän vilpittömästi kuoroa paitsi siitä, kuinka he lauloivat, niin myös siitä, miksi he lauloivat. Laulut todella kutsuvat Herran Hengen. Ne luovat kunnioituksen tunnetta ja opettavat meille valtakunnan oppeja. Tämä on hyvin nöyräksi tekevä tehtävä, ja olen rukoillut ja rukoilen edelleen, että Pyhä Henki olisi opettajamme.

Sanomani otsikkona on ”Pyhän Hengen sanomattoman suuri lahja”, Opista ja liitoista peräisin oleva ilmaus: ”Jumala antaa teille Pyhän Henkensä kautta, nimittäin Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta, tiedon, jota ei ole ilmoitettu maailman alusta asti ennen kuin nyt” (OL 121:26). Saatatte tunnistaa muutamat ajatukset yleiskonferenssipuheesta, jonka pidin lokakuussa 2010. Tämänpäiväiselle puheelleni annetun ajan puitteissa laajennan niitä edelleen.

Pyhän Hengen tärkeys

Pyhän Hengen tärkeys ja se, että Hän on sanomattoman suuri lahja, tähdentyy kenties kahden esimerkin avulla, joissa kummassakin on sanoma. Ensimmäinen esimerkki on Mormonin kirjasta ja toinen eräästä kirkon historian tapahtumasta.

Käydessään Mormonin kirjan kansan luona Jeesus Kristus opetti heitä, siunasi heidän lapsiaan, asetti sakramentin ja lähti sitten pois. Ihmiset palasivat koteihinsa ja tekivät työtä koko yön kootakseen muita paikkaan, jossa Hän sanoi ilmestyvänsä heille seuraavana päivänä.

Kansanjoukon suuren määrän vuoksi kaksitoista opetuslasta jakoivat ihmiset kahteentoista ryhmään opettaakseen heille sitä, mitä Vapahtaja oli opettanut heille edellisenä päivänä, ja sitten he rukoilivat. Kaikista niistä asioista, joita he voisivat rukoilla, ”he rukoilivat sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Nefi 19:9) tähdentäen näin Pyhää Henkeä ja Hänen tärkeyttään tavalla, joka on ainutlaatuinen koko pyhissä kirjoituksissa.

Opetuslasten rukoiltua ja vastauksena heidän pyyntöihinsä Nefi kastoi heidät, minkä jälkeen ”Pyhä Henki laskeutui heidän päälleen, ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä ja tulella” (3. Nefi 19:13). He saivat vakuuttavan todisteen eli todistuksen Hänestä.

Sitten Vapahtaja ilmestyi heille:

”Ja tapahtui, että Jeesus – – meni vähän matkan päähän heistä ja kumartui maahan ja sanoi:

Isä, minä kiitän sinua, että olet antanut Pyhän Hengen näille, jotka minä olen valinnut – –.

Isä, minä rukoilen sinua, että annat Pyhän Hengen kaikille niille, jotka uskovat heidän sanoihinsa.” (3. Nefi 19:19–21.)

En tiedä pyhistä kirjoituksista mitään muuta kohtaa, joka ilmaisisi paremmin sen, kuinka tärkeänä Vapahtajamme pitää Pyhää Henkeä.

Toinen esimerkki on peräisin presidentti Brigham Youngin opetuksista. Pyhät olivat Winter Quartersissa ja valmistautuivat keväällä tapahtuvaan muuttoon länteen. Joseph Smith oli ollut kuolleena yli kaksi ja puoli vuotta. Presidentti Young sai näyn, unen, jossa hän keskusteli profeetta Joseph Smithin kanssa. Kun kuuntelette, pankaa merkille, kuinka monta kertaa hän tähdensi Herran Hengen tärkeyttä:

”’Veli Joseph – –, veljillä on suuri halu ymmärtää – – sinetöimisen periaatteet, ja jos sinulla on minulle jokin neuvo, ottaisin sen iloiten vastaan.’

Joseph astui minua kohti ja katsoen hyvin vakavasti mutta silti ystävällisesti sanoi: ’Käske ihmisten olla nöyriä ja uskollisia ja huolehtia siitä, että heillä säilyy Herran Henki, niin se johtaa heidät oikeaan. Varo käännyttämästä pois hiljaista ääntä; se opettaa heille, mitä tehdä ja minne mennä; se kantaa valtakunnan hedelmät. Käske veljiä pitämään sydämensä avoinna vakaumukselle, niin että kun Pyhä Henki tulee heille, heidän sydämensä on valmis ottamaan sen vastaan. He voivat erottaa Herran Hengen kaikista muista hengistä. Se kuiskaa rauhaa ja iloa heidän sielulleen, ja se ottaa pois kaunan, vihan, kiistan ja kaiken pahan heidän sydämestään, ja heillä on ainoastaan halu tehdä hyvää, tuoda esiin vanhurskautta ja rakentaa Jumalan valtakuntaa. Sano veljille, että jos he seuraavat Herran Henkeä, he kulkevat oikeaan suuntaan. Muista käskeä kansaa pitämään Herran Henki, ja jos he tekevät niin, he huomaavat olevansa aivan samalla tavoin järjestäytyneitä kuin taivaallinen Isämme järjesti heidät ennen kuin he tulivat maailmaan. Taivaallinen Isämme järjesti ihmissuvun – –.’

Sitten Joseph näytti minulle mallin, kuinka he olivat alussa. En osaa kuvailla sitä, mutta minä näin sen ja näin, milloin pappeus oli otettu pois maan päältä ja kuinka ihmissuvun täytyy olla yhteen liittyneenä, niin että olisi täydellinen ketju isä Aadamista hänen viimeisimpään jälkeläiseensä. Joseph sanoi uudelleen: ’Käske ihmisten huolehtia siitä, että heillä on Herran Henki ja että he seuraavat sitä, niin se johtaa heidät oikeaan.’”1

Sen lisäksi, että tämä tapaus tähdentää Pyhän Hengen ja Hänen vaikutuksensa tavoittelemisen tärkeyttä, se myös tuo mieleeni nämä periaatteet ja totuudet:

  • Herran Henki pyrkii tuomaan järjestystä – etenkin järjestämään iankaikkisen perheen temppelin sinetöimistoimituksella.

  • Vastustaja pyrkii luomaan epäjärjestystä ja tuhoamaan (ks. OL 10:6–7, 22–27) erityisesti perheitä kuten abortti, avioero ja samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto nykyään osoittavat. Kysyin itseltäni, vaikuttaako perheiden epäjärjestykseen teidän ikäryhmänne keskuudessa lisääntyvä tapa siirtää avioliiton solmimista myöhemmäksi.

  • Ilmoitus ja tieto, jota saamme Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta, vastasivat kysymykseen, kuten ilmoitus usein vastaa.

Näiden kahden esimerkin perusteella teen sen johtopäätöksen, että Pyhä Henki on elintärkeä ja että meidän tulee vilpittömästi tavoitella Hänen toveruuttaan, johdatustaan ja lahjojaan, jotka ovat todella sanomattoman suuri lahja.

Keskityn nyt kolmeen teemaan: 1) Pyhän Hengen tehtäviin, 2) Pyhän Hengen saamisen ehtoihin ja 3) siihen, kuinka tunnistaa Pyhän Hengen antama ohjaus.

Pyhän Hengen tehtävät

Pyhää Henkeä kutsutaan toisinaan Hengeksi ja aivan sopivasti Jumalan Hengeksi, Herran Hengeksi, Lohduttajaksi ja Puolustajaksi.

Pyhällä Hengellä on tiettyjä tehtäviä. Mainitsen neljä.

Tehtävä 1 – Hän todistaa eli ilmoittaa Isästä ja Pojasta. Pyhä Henki todella ilmoittaa eli todistaa Isästä ja Pojasta. Koin sen pienenä lapsena, vaikka en silloin kyennytkään sitä ilmaisemaan sanoin.

Vartuin Jumalaan uskoen hienossa myöhempien aikojen pyhien kodissa. Minut kastettiin ja sain Pyhän Hengen kahdeksanvuotiaana. En koskaan epäillyt Isän ja Pojan olemassaoloa. Pikemminkin perheessämme se hyväksyttiin täysin ja kokonaan, ja Heidän palvelemisensa ja usko Heihin ilmenivät säännöllisinä perherukouksina, ruoan siunaamisena ennen jokaista ateriaa, perheiltana, pyhien kirjoitusten (etenkin Mormonin kirjan) lukemisena, kirkossa käymisenä, kuuliaisuutena käskyille sekä kaikkena muuna, mitä me myöhempien aikojen pyhät teemme. Itse en kyennyt kääntymään pyhien kirjoitusten puoleen opettaakseni oppia, että Pyhän Hengen pääasiallinen tehtävä on ilmoittaa Isästä Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, mutta minä uskoin siihen ja tosiaan ymmärsin sen periaatteen.

Lähetystyöni aikana aloin tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin. Tietoni pyhistä kirjoituksista, todistukseni ja uskoni Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen vahvistuivat saadessani jumalallista oppia, hengellisiä kokemuksia ja henkilökohtaista ilmoitusta. Tiedän itse, että nämä Vapahtajan sanat ovat totta: ”Ja Pyhä Henki todistaa Isästä ja minusta; ja Isä antaa Pyhän Hengen ihmislapsille minun tähteni” (3. Nefi 28:11; ks. myös luvun 3. Nefi 27 tiivistelmä ja kohta 3. Nefi 27:13–20).

Tehtävä 2 – Hän todistaa kaikesta totuudesta. Pyhä Henki ilmoittaa totuuden kaikesta. Vilpittömille etsijöille, jotka lukevat Mormonin kirjaa sekä rukoilevat ja pohtivat vakain aikein tietääkseen, onko se totta, luvataan, että he tulevat tietämään, että se on totta ”ja Pyhän Hengen voimalla [he voivat] tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5).

Alma kehotti soramilaisten karkottamia köyhiä panemaan sanat koetteille. Etenkin hän tähdensi heille, että todet sanat, jotka kylvettäisiin vastaanottavaiseen sydämeen, alkaisivat ”paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä [sana], eli sanan täytyy olla hyvä” (Alma 32:28), ja johtavat kolmeen tapaan, jolla he tuntisivat totuuden:

  1. 1.

    ”Se alkaa avartaa sieluani”, jolloin vilpittömien totuudenetsijöiden kyyneleet, huokaus, pään nyökkäys tai jokin muu kehon ele osoittaa, että Pyhä Henki on kylvänyt tosia sanoja heidän sydämeensä.

  2. 2.

    ”Se alkaa valaista ymmärrystäni”, minkä osoittavat sellaiset huomautukset kuin ”siinä on järkeä” tai ”olen aina uskonut niin” tai kysymys ”tarkoitatko siis, että…?”

  3. 3.

    ”Se alkaa olla minusta ihana”, minkä osoittavat esimerkiksi sellaiset tutkijoiden kommentit kuin ”kerro minulle lisää” tai ”missä sanoitkaan, että kirkkonne on?” tai ”ettekö viipyisi vielä vähän aikaa ja opettaisi meille lisää?” – tarkoittaen, että he ovat nälissään ja haluavat lisää.

Brigham Youngin todistus havainnollistaa näitä totuuksia: ”Vaikka kaikki maailman kyvykkyys, tahdikkuus, viisaus ja hienous olisivat yhdistyneet yhteen ihmiseen ja tuo ihminen olisi lähetetty minulle Mormonin kirjan mukana julistamaan parhaimmalla maailmallisella kaunopuheisuudella sen totuudellisuutta, yrittämään osoittaa se todeksi oppineisuuden ja maailman viisauden kautta, ne olisivat olleet minulle kuin nouseva savu, joka häviää olemattomiin. Mutta kun näin miehen vailla kaunopuheisuutta tai lahjoja julkiseen puhumiseen, miehen, joka voi sanoa vain: ’Tiedän Pyhän Hengen voimasta, että Mormonin kirja on tosi, että Joseph Smith on Herran profeetta’, tuosta yksityisestä ihmisestä lähtevä Pyhä Henki valaisi ymmärrykseni, ja edessäni olivat valkeus, kirkkaus ja kuolemattomuus. Ne ympäröivät minut, täyttivät minut, ja tiesin omakohtaisesti, että miehen todistus oli tosi.”2

Tehtävä 3 – Hän pyhittää. Englannin kielen sana sanctify, ’pyhittää’, tulee latinasta ja on peräisin kahdesta sanasta: sanct, mikä tarkoittaa ’pyhää’, ja facere, mikä tarkoittaa ’tehdä’, eli kirjaimellisesti ’tehdä pyhäksi’. Meidän uskonnollisessa kielenkäytössämme sana pyhittää tarkoittaa yksinkertaisesti puhdistamista tai vapauttamista synnistä, mikä on palautetun evankeliumin keskeinen sanoma.

Evankeliumi on ”Jumalan pelastussuunnitelma, joka voidaan toteuttaa Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta, [ja se] sisältää iankaikkiset totuudet eli lait, liitot ja toimitukset, joita tarvitaan, jotta ihmiskunta voi päästä takaisin Jumalan eteen”.3

Pyhän Hengen pyhittävä rooli on merkityksellinen siinä, miten Vapahtaja määritteli evankeliuminsa kohdassa 3. Nefi 27:13–20. Se päättyy tähän merkittävään jakeeseen: ”Tehkää parannus, kaikki te maan ääret, ja tulkaa minun luokseni ja ottakaa kaste minun nimeeni, jotta te pyhittyisitte ottamalla vastaan Pyhän Hengen, jotta voitte seisoa tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä” (3. Nefi 27:20). Pyhä Henki on pyhittäjä, ja Hänen sekä äärettömän sovituksen ansiosta me voimme seisoa tahrattomina ja puhtaina.

Niissä eri tehtävissä, joissa minulla on ollut pappeuden avaimet olla tuomari Israelissa, etenkin piispana, olen ollut todistamassa Pyhän Hengen puhdistavaa, pyhittävää voimaa. Esiin nousee varsinkin yksi kokemus, jonka osatekijät edustavat muita.

Eräänä sunnuntaiaamuna muuan vähän yli 20-vuotias nuorukainen tuli tapaamaan minua, piispaansa. Kuluneella viikolla hän ja hänen tyttöystävänsä olivat antaneet tunteidensa ja intohimojensa ylittää Herran säätämät rajat. Kuuntelin rukous sydämessäni. Me luimme yhdessä pyhiä kirjoituksia sekä myöhempien aikojen profeettojen sanoja. Annoin hänelle muutamia lukutehtäviä, rajoitin asianmukaisella tavalla hänen etuoikeuksiaan kirkossa, sovin tulevista tapaamisista ja sitten polvistuin hänen kanssaan rukoukseen.

Jokaisessa seuraavassa puhuttelussa hän kertoi lukemisestaan, etenkin Mormonin kirjasta, ja ahdistus hänen kasvoillaan ja käytöksessään vaihtui uskoksi Jumalaan ja Hänen Poikaansa, toivoksi ja optimismiksi, lujaksi päättäväisyydeksi ja sydämessä tapahtuvaksi muutokseksi. Hän kasvoi hengellisesti vähän kerrallaan. Asianmukaisen ajan kuluttua ja Hengen johdatuksen mukaisesti poistin hänelle asettamani rajoitukset ja annoin hänelle luvan nauttia sakramentin. Istuessani sakramenttikokouksessa korokkeella katseeni hakeutui häneen, kun ensin leipä ja sitten vesi tuotiin hänen rivinsä kohdalle. Olin todistamassa pyhittävää valoa, rauhaa ja anteeksisaamista.

Mieleeni tulivat Vapahtajan sanat Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle heidän nautittuaan sakramentin: ”Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa” (OL 110:5). Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn tavoin tämä nuorukainen sai syntinsä anteeksi tulen ja Pyhän Hengen kautta (ks. 2. Nefi 31:17; OL 19:31).

Tämä nuorukainen koki Pyhän Hengen pyhittävän voiman, ja myös te ja minä voimme kokea saman vapahduksen synnistä sapatti toisensa jälkeen.

Tehtävä 4 – opettaja. Tiivistän kaiken sen, mitä oppimisesta ja opettamisesta voi sanoa, yksinkertaisesti sanomalla, että Pyhä Henki on todellinen opettaja. Opin ja liittojen luvun 50 kymmenessä jakeessa on jakeiden 13–22 parittomissa jakeissa kysymyksiä ja parillisissa jakeissa Herran vastaukset. Kun luen jakeet 13 ja 14, pankaa merkille kaksi roolia ja se, mitä kumpaankin kuuluu:

”Sen tähden minä, Herra, esitän teille tämän kysymyksen: Mihin teidät on asetettu?

Saarnaamaan minun evankeliumiani Hengen avulla, nimittäin Lohduttajan, joka lähetettiin maailmaan opettamaan totuutta.”

Pyhän Hengen rooli on opettaa. Hän on todellinen opettaja! Minun roolini ei ole käydä läpi aineistoa tai oppiaihetta, vaan pappeudenhaltijana minun on sen sijaan määrä saarnata, opettaa, selittää, kehottaa, varoittaa ja kutsua Hengen avulla (ks. OL 20:59).

Minun roolini on olla väline luomassa ilmapiiriä, jossa Henki voi tehdä sen, mitä Hän tekee luvun 50 jakeessa 22 kuvatussa jumalallisessa prosessissa: ”Sen tähden se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä.”

Päättäessään kirjoituksensa Nefi ilmaisi riittämättömyytensä sekä oikean ymmärryksensä Pyhän Hengen roolista: ”Ja nyt minä, Nefi, en voi kirjoittaa kaikkea sitä, mitä kansani keskuudessa opetettiin; enkä minä ole voimallinen kirjoittamisessa kuten puhumisessa; sillä kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, Pyhän Hengen voima vie sen ihmislasten sydämiin” (2. Nefi 33:1).

Englanninkielisen prepositiovalinnan vuoksi sanan voisi kääntää myös sydämille. Koska meillä on tahdonvapaus, Hän vie sen sydämellemme. Jos me kutsumme Häntä, Hän vie sen sydämeemme, kuten Ilmestyskirjassa opetetaan: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20.)

Todistan teille, että Hänellä on muita tärkeitä tehtäviä. Hän on Lohduttaja ja Puolustaja. Hän pidättelee tai hillitsee, Hän johtaa, Hän varoittaa ja Hän nuhtelee. Kehotan teitä tutkimaan näitä tehtäviä itseksenne. Puhun seuraavaksi Pyhän Hengen saamisen ehdoista.

Pyhän Hengen saamisen ehtoja

Ehdot tai edellytykset Pyhän Hengen saamiseksi ovat yksinkertaiset. Mainitsen vain kolme: 1) halu, johon minun mielestäni sisältyvät pyytäminen, etsiminen ja kolkuttaminen, 2) kelvollisuus ja 3) valppaus – sekä hengellisesti että fyysisesti.

Sanat haluta, pyytää, etsiä ja kolkuttaa ovat usein pyhissä kirjoituksissa yhdessä, ja ne ovat olennaisia Pyhän Hengen ja Hänen sanomattoman suurten lahjojensa saamiseksi. Alma opetti, että Jumala ”suo ihmisille heidän halunsa mukaisesti” (Alma 29:4).

Kiinnitän huomionne näihin sanoihin Opin ja liittojen luvussa 11, Herran Hyrum Smithille antamassa ilmoituksessa. Sana halu tai sitä vastaava sana esiintyy siinä kahdeksan kertaa. Kenties yksi tunnetuimmista ja useimmin lainatuista on jakeessa 21. Se tuo yhteen etsimisen eli pyrkimyksen, halun eli tahtomisen sekä sanan ja Hengen, jotka johtavat Jumalan voimaan: ”Älä pyri julistamaan minun sanaani, vaan pyri ensiksi saamaan minun sanani, niin silloin kielesi kirpoaa; silloin, jos tahdot, sinä saat minun Henkeni ja minun sanani, niin, Jumalan voiman saada ihmiset vakuuttuneiksi” (kursivointi lisätty).

Seuraavaksi kelvollisuus. Saadaksemme Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan meidän on pidettävä käskyt. Uskon teidän tietävän, millaiset pahat asiat loukkaavat Henkeä, enkä mainitse niitä. Minun oppaanani on ollut eräs kohta patriarkallisesta siunauksestani: ”Jay, pidä ruumiisi vapaana kiusauksista ja pahoista asioista, joita tulee eteesi. Elä puhtaasti ja kelvollisesti, sillä taivaallisen Isämme Henki asuu puhtaissa majoissa. [Hän] ei asu epäpuhtaissa majoissa.” Huomasin, että tämä vahvistetaan Mormonin kirjassa: ”Herran Henki [ei] enää varjellut heitä; niin, se oli vetäytynyt heistä pois, koska Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä” (Hel. 4:24).

Valppaus – fyysisesti ja hengellisesti. Me elämme hyvin kiireisessä maailmassa, jossa monet asiat vaativat aikaamme ja huomiotamme. Me kannustamme tarkoituksellisesti tulemaan ajoissa kokouksiin, etenkin sakramenttikokoukseen, kuuntelemaan alkumusiikkia, valmistautumaan Hengen läsnäoloon ja saamaan ilmoitusta. Me paastoamme, me rukoilemme, me pohdimme, me käymme temppelissä ja me opimme olemaan hyviä kuuntelijoita ja tarkkailijoita.

Presidentti Joseph F. Smith on esimerkki siitä, mitä on olla fyysisesti ja hengellisesti valpas, kun hän sai ilmoituksen, jota kutsumme näyksi kuolleiden lunastuksesta. Se on Opin ja liittojen luvussa 138:

”Lokakuun kolmantena päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksantoista istuin huoneessani pohdiskellen kirjoituksia

ja mietiskellen suurta sovitusuhria, jonka Jumalan Poika antoi maailman lunastamiseksi” (OL 138:1–2).

Sieluni silmin näen presidentti Smithin istumassa tuolissa, kenties puisella tuolilla pöydän ääressä edessään pyhät kirjoitukset sekä kynä ja paperia. Hän ei lojunut sohvalla tai löhönnyt tuolissa.

Presidentti David O. McKay tähdensi hengellisen ja fyysisen valppauden tärkeyttä kertomuksella piispa John Wellsin, aiemman johtavan piispakunnan jäsenen, pojasta, joka kuoli rautatieonnettomuudessa. Muutama viikko hautajaisten jälkeen pojan äiti lepäsi kotona hengellisesti ja fyysisesti valppaana murehtien pojan kuolemaa. Poika ilmestyi hänelle kertoen, että ymmärrettyään olevansa henkimaailmassa hän oli ensin yrittänyt tavoittaa isänsä mutta ei kyennyt ja sanoi äidilleen, että isä oli liian kiireinen toimistossa.4

Kirkon presidentit ja apostolit ovat monissa johtavien auktoriteettien koulutuskokouksissamme muistuttaneet meitä siitä, ettemme olisi niin kiireisiä Herran työssä, etteivät hengelliset vaikutelmat tavoita meitä.

Kuinka tunnistaa Pyhältä Hengeltä saatu opastus

Minusta on vaikeaa opettaa sitä, kuinka opastusta, johdatusta ja hengellisiä kehotuksia voi tunnistaa. Sellaiset kokemukset ovat henkilökohtaisia, ja usein ne on sovitettu tietylle yksilölle ja tiettyihin olosuhteisiin, kuten juuri kuvailin. On kuitenkin muutama malli, joista minulla on kokemuksia ja jotka olen oppinut muilta.

Yksi on rauha mieleenne. Herra antoi kamppailevalle Oliver Cowderylle voimallisen opetuksen muistuttaessaan hänelle: ”Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi?” (OL 6:23.) Uskon, että rauhan saaminen mieleen on yksi yleisimmistä tavoista tunnistaa Pyhältä Hengeltä saatu opastus. Rauhan synonyymeja ovat seesteisyys, tyyneys, sopusointu ja levollisuus, kun taas sen vastakohtia ovat hämmennys, levottomuus, häiriöt, kiihtymys ja epäsopu. Kuulemme usein sanottavan: ”Tämä ei tunnu minusta hyvältä” tai ”Minulla on epämukava olo”. Sellaiset tunteet ilmenevät seuraavassa periaatteessa, joka koskee mieltä ja sydäntä.

”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.

Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki.” (OL 8:2–3.)

Olen oppinut ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäsenten sekä omien kokemusteni myötä, että ilmoitukset mielelle ovat usein tiettyjä sanoja, ideoita, jopa virkkeitä, kun taas ilmoitukset sydämelle ovat yleisiä tunteita, jotka liittyvät rauhaan. Esimerkit Enosin elämästä ovat opettavaisia. Jakeet 3 ja 9 hänen kertomuksessaan kuvailevat yleistä tunnetta näillä sanoilla: ”[ilo painui] syvälle sydämeeni” ja ”aloin toivoa”. Jakeissa 5 ja 10 on kokonaisia virkkeitä, joista kumpikin alkaa ”ja minulle tuli ääni sanoen” ja ”Herran ääni tuli jälleen mieleeni sanoen”.

Tunteiden saamista sydämeen ja ajatusten saamista mieleen opetetaan ytimekkäästi näissä sanoissa Hyrum Smithille:

”Minä olen antava sinulle Hengestäni, joka valistaa ymmärryksesi ja täyttää sielusi ilolla;

ja silloin sinä tiedät, eli tämän kautta sinä saat tietää, kaikki asiat, jotka haluat minulta” (OL 11:13–14).

Toinen on tutkia sitä mielessänne. Usein lainattu pyhien kirjoitusten kohta Pyhän Hengen ilmoituksen ja kehotusten tunnistamisesta on Opin ja liittojen kohdassa 9:7–9:

”Sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.

Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät.” (OL 9:8–9.)

Vanhin Dallin H. Oaks opetti viisaasti, että henkilöllä voi olla ”voimakas halu olla Herran Hengen johtama mutta [epäviisaasti hän] laajentaa tätä haluaan siihen pisteeseen, että hän haluaa saada johdatusta kaikessa. Halu saada Herran johdatusta on vahvuus, mutta sen kumppanina täytyy olla ymmärrys siitä, että taivaallinen Isä jättää monia päätöksiä omaan harkintaamme. – –

Meidän tulee harkita näitä asioita mielessämme käyttäen järkeä, jonka Luojamme on meille antanut. Sitten meidän tulee rukoilla opastusta ja toimia sen mukaan, jos me sitä saamme. Ellemme me saa opastusta, meidän tulee toimia parhaan ymmärryksemme mukaan. Ihmiset, jotka etsivät jatkuvasti ilmoituksen opastusta asioissa, joissa Herra ei ole katsonut hyväksi opastaa meitä, voivat sepitellä vastauksen omasta mielikuvituksestaan tai harhoistaan, tai he voivat jopa saada vastauksen väärän ilmoituksen tietä.”5

Presidentti Boyd K. Packer on viisaasti opettanut: ”Ette voi saada hengellisiä asioita väkisin. Sellaiset sanat kuin pakottaa, painostaa ja vaatia eivät kuvaa meidän oikeuksiamme Hengen todistukseen. Ette voi pakottaa Henkeä vastaamaan sen enempää kuin voitte pakottaa papua itämään tai linnunpoikaa kuoriutumaan ennen aikojaan. Voitte luoda kasvulle otollisen ilmapiirin, ravita ja suojella, mutta ette voi pakottaa. Teidän on odotettava kasvua.”6

Palamisen tunne sydämessä, ilmaus Opin ja liittojen luvusta 9. Mitä tulee tähän palamisen tunteeseen sydämessä, niin kotiin palanneena lähetysjohtajana minut kutsuttiin palvelemaan muiden kotiin palanneiden lähetysjohtajien kanssa komiteassa, jonka tarkoituksena oli löytää keinoja edistää käännytystyötä. Esitettiin ehdotus, joka auttaisi lähetyssaarnaajia kokemaan ja tunnistamaan palamisen tunteen sydämessä siten kuin sitä opetetaan Opin ja liittojen kohdassa 9:7–9. Komitean puheenjohtaja, joka kuului seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin ja oli entinen lähetysjohtaja, kertoi kokemuksen, joka hänellä oli ollut lähetyskentällään kiertäneen kahdentoista koorumin jäsenen kanssa. Kiertomatkan aikana tämä hieno lähetysjohtaja opetti näiden kolmen jakeen tärkeyttä.

Erään kokouksen jälkeen heidän ajaessaan kohti seuraavaa kahdentoista koorumin jäsen toi esiin, että vuosien kokemustensa aikana hän oli tavannut jäseniä, jotka tunsivat epäonnistuneensa pyrkiessään saamaan ilmoitusta palamisen tunteena sydämessään jopa paastottuaan ja rukoiltuaan paljon. He eivät olleet ymmärtäneet, ettei palamisen tunne sydämessä liity fyysiseen kuumuuteen vaan pikemminkin voimakkaaseen tunteeseen – rauhaan mielessä ja sydämen tunteissa, joista mainitsin aiemmin.

Monet voivat samaistua Mormonin kirjan käännynnäisiin, jotka ”kastettiin tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet” (3. Nefi 9:20).

Ilmoituksessa Hyrum Smithille huomaamme neljä tapaa tunnistaa, kuinka Henki johtaa meitä: ”Turvaa siihen Henkeen, joka johdattaa [1] tekemään hyvää – niin, [2] tekemään sitä, mikä on oikein, [3] vaeltamaan nöyrästi, [ja 4] tuomitsemaan vanhurskaasti; ja tämä on minun Henkeni” (OL 11:12).

Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: ”Kuinka tiedämme, mikä on Hengestä? Kuinka tiedämme, onko se Jumalalta? Sen hedelmistä. Jos se johtaa kasvuun ja kehitykseen, jos se johtaa uskoon ja todistukseen, jos se johtaa parempaan tapaan tehdä jotakin, jos se johtaa jumalisuuteen, silloin se on Jumalasta. Jos se repii meitä alas, jos se vie meidät pimeyteen, jos se hämmentää meitä ja huolestuttaa meitä, jos se johtaa uskottomuuteen, silloin se on paholaisesta.”7

Vielä yksi: Jokin aihe voi askarruttaa mieltä tai tulla mieleenne jatkuvasti. Tämä totuus Joseph Smithin kirjeestä, joka koski kastetta kuolleiden puolesta, on vielä eräs tapa, jolla Henki puhuu: ”Tämä asia tuntuu askarruttaneen mieltäni ja vaikuttaneen mitä voimakkaimmin tunteisiini” (OL 128:1). Vaikutelmat, jotka pysyvät mielessämme siihen asti kunnes toimimme, ovat todellisia ja pyhiä.

Kun olin johtamassa Calin lähetyskenttää Kolumbiassa, tutkin myöhään eräänä iltana iltakymmenen jälkeen pyhiä kirjoituksia. Mieleeni tuli ajatus soittaa eräälle lähetyssaarnaajalle. Olin äskettäin puhutellut häntä ja tiesin, että hänellä oli ollut joitakin haasteita, ja siirsin ajatuksen sivuun. Vaikutelma tuli uudelleen, ja käyttäen samaa järkeilyä työnsin ajatuksen jälleen mielestäni. Se tuli kolmannen kerran, ja viimein tunnistin sen kehotukseksi ja soitin hänelle. Hänen toverinsa oli vuoteessa ja vastasi. Pyysin saada puhua vanhimman kanssa, jolle olin saanut kehotuksen soittaa. Hän sanoi, ettei vanhin ollut vuoteessaan.

”Laske luuri ja etsi hänet”, sanoin.

Vanhin oli pihan toisella puolella puhumassa nuoren naisen kanssa, joka oli muuttanut taloon sinä päivänä. Seuraavana päivänä vanhimmat muuttivat uuteen asuntoon.

Päätteeksi lainaan presidentti Wilford Woodruffin merkittävää kokemusta ja viisasta neuvoa. Matkoillaan hän raportoi, että Joseph Smith, Brigham Young ja muut varhaiset kirkon johtohenkilöt olivat ilmestyneet hänelle. Erään kerran hänelle ilmestyi Brigham Young (joka oli kuollut kolme vuotta aiemmin): ”Kun saavuimme määränpäähämme, – – kysyin Brigham Youngilta, saarnaisiko hän meille. Hän sanoi: ’Ei, olen päättänyt todistukseni lihassa. En enää puhu tälle kansalle. Mutta’, hän sanoi, ’olen tullut tapaamaan sinua. Olen tullut valvomaan sinua ja katsomaan, mitä ihmiset tekevät.’ Sitten hän sanoi: ’Haluan sinun opettavan ihmisille – ja haluan sinun seuraavan tätä neuvoa itsekin – että heidän täytyy ponnistella ja elää niin, että he saavat Pyhän Hengen, sillä ilman sitä te ette voi rakentaa valtakuntaa. Ilman Jumalan Henkeä te olette vaarassa kulkea pimeässä ja vaarassa epäonnistua kutsumuksenne täyttämisessä kirkon ja Jumalan valtakunnan apostoleina ja vanhimpina.’”8

Rukoilen nöyrästi, että te haluatte entistä vilpittömämmin olla kelvollisia Pyhän Hengen sanomattoman suureen lahjaan, että voitte edistyä kyvyssä tunnistaa Hänen kehotuksensa, että voitte olla levollisia ja tietää (ks. OL 101:16) Pyhän Hengen avulla Isästä ja Pojasta ja että ilmaisette kiitollisuutenne Hänestä ja Hänen opastuksestaan, sillä kiitollisuuden ilmaiseminen tuo enemmän Hengen vaikutusta.

Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan avulla minä tiedän, että Joseph Smith on palautuksen profeetta ja että Mormonin kirja on uskontomme lakikivi. Minä tiedän, että Isä ja Poika elävät. He ovat todellisia. Pyhä Henki todistaa kaikesta totuudesta. Hän pyhittää ja Hän opettaa. Meitä johtavat tänä aikana elävät profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat, Herran Jeesuksen Kristuksen tosi apostolit. Näitä 15:tä miestä opastaa Pyhän Hengen sanomattoman suuri lahja. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

© 2012 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 12/11. Hyväksytty käännettäväksi: 12/11. Alkuperäisjulkaisun nimi: The Unspeakable Gift of the Holy Ghost. Finnish. PD50038517 130

Show References

    Viitteet

  1.   1.

    Manuscript History of Brigham Young, 1846–1847, toim. Elden J. Watson, 1971, s. 529–530.

  2.   2.

    Julkaisussa Deseret News, 9. helmikuuta 1854, s. 4.

  3.   3.

    scriptures.lds.org, PKO, hakusana ”Evankeliumi”.

  4.   4.

    Ks. Gospel Ideals, 1953, s. 525–526.

  5.   5.

    ”Vahvuutemme voivat kukistaa meidät,” Valkeus, toukokuu 1995, s. 15.

  6.   6.

    ”Herran lamppu”, Valkeus, heinäkuu 1983, s. 31.

  7.   7.

    ”Inspirational Thoughts”, Ensign, heinäkuu 1998, s. 5.

  8.   8.

    Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2005, s. 47.