Hengellistä työtä


VANHIN ANDERSEN

Rakkaat veljeni ja sisareni, yksi elämäni suurista siunauksista on olla teidän kanssanne teidän vaarnoissanne melkein joka viikko. Jokaisessa kansakunnassa ja kulttuurissa meillä johtavilla auktoriteeteilla on etuoikeus tuntea teidän hyvyytenne ja teidän uskonne Herraan Jeesukseen Kristukseen. Me tunnemme Hänen rakkautensa teitä kohtaan, ja me iloitsemme teidän halukkuudestanne seurata Häntä ja pitää Hänen käskynsä. Me kiitämme teitä siitä, että vaarna- ja seurakuntaneuvostoina te kaitsette Jumalan valtakuntaa ja olette välineinä Hänen käsissään huolehtien Hänen pojistaan ja tyttäristään.

Kun me palvelemme neuvostoissamme ja johtokunnissamme, me kaikki muistutamme itseämme jatkuvasti siitä, että meidän työmme on hengellistä työtä. Kun me istumme yhdessä neuvostojen kokouksissa, meidän työmme alkaa siten, että polvistumme etsimään Herran ohjausta. Ja vaikka me toisinaan katsomme kalenteria, me toteutamme usein Hänen tärkeimpiä tarkoituksiaan silloin kun lähdemme kokouksistamme tekemään Herran työtä. Yhdessä me työskentelemme uskossa ja ykseydessä – uskossa, että Herra johdattaa meidän askeleitamme, ja ykseydessä toistemme ja lähetyssaarnaajien kanssa, motiivina aina meidän rakkautemme Häntä kohtaan, toisiamme kohtaan ja niitä kohtaan, joita me palvelemme.

Nämä hengelliset periaatteet ovat ikuisesti olleet osa Herran työtä. Olen varma, että ne ovat hyvin silminnähtäviä seurakuntaneuvostossanne, kun te palvelette yhdessä.

Saanen kertoa teille kolme tositarinaa, kun hoidin minulle annettua tehtävää muutama viikko sitten Tampassa Floridassa. Kun katsotte, ajatelkaa niitä positiivisia kokemuksia, joita teillä on seurakuntaneuvostossanne.

Ensimmäinen kertomuksemme alkaa floridalaisen Brooksvillen seurakunnan seurakuntaneuvostossa.

PIISPA CICCARELLO

Kun tarkastelimme jäsenluetteloamme, me huomasimme siinä nimen, jota emme tunteneet. Se oli sisar Kane. Seurakuntaneuvostoissamme me annamme jäsenille täsmällisiä tehtäviä vierailla eri perheiden ja jäsenten luona – olen nähnyt muutoksen, kun joku on toiminut heti ja itse asiassa tarjoutunut vapaaehtoiseksi – ”Piispa, minä menen.”

VANHIN ANDERSEN

Tämä on meidän pyhän työmme todellinen ydin – saada hengellinen näkemys ja olla halukas toimimaan sen mukaan. Brooksvillen seurakunnassa auttamaan tarjoutui sisar James.

SISAR KANE

Sisar James ja muutamat lähetyssaarnaajat kävivät luonani. Ja hän kutsui minut muutamiin toimintoihin ja sai minut tuntemaan, että minulla on todella ystävä kirkossa. Ja tiedättehän, sillä tosiaan oli vaikutusta, ja se sai minut tuntemaan itseni taas tervetulleeksi.

VANHIN ANDERSEN

Kun aloitamme seurakuntaneuvoston kokouksen rukoillen, me saamme ilmoitusta. Sisar James oli halukas, tehtävä annettiin, ja ihmeitä seurasi.Pian sisar Kanen aviomies, joka ei ollut kirkon jäsen, alkoi myös tuntea Herran vaikutuksen.

SISAR KANE

Yhtenä sunnuntaina aivan yllättäen – mieheni ei ollut käynyt kirkossa kanssamme viikkokausiin – hän sanoi: ”Minä taidan lähteä tänään kirkkoon teidän kanssanne.”

PIISPA CICCARELLO

Veli Kane tuli kirkkoon, ja pian sakramenttikokouksen jälkeen hän lähti pois. Näin sisar Kanen ja kysyin häneltä, missä hänen miehensä oli. Sisar Kane sanoi: ”Hän on pysäköintipaikalla. Hän on valmis lähtemään.” Ja minä ehdotin, että jos hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, haluaisin esittäytyä hänen miehelleen. Niin teinkin.

VANHIN ANDERSEN

Seurakuntaneuvosto,lähetyssaarnaajat, sisar James, piispa – näettekö ykseyden, joka heillä oli? Piispa tunsi sitten innoitusta kutsua veli ja sisar Kanen tapaamaan vaarnanjohtajaa.

VELI KANE

Hän sanoi: ”Minä haluan sinun tulevan ja liittyvän kirkkoon, mitä ajattelet siitä?” Ja minä ajattelin vain, että sepä mukavaa, että joku uskoo minuun ja todella haluaa minut. On mukavaa olla haluttu, vai mitä?

VANHIN ANDERSEN

Se, mitä veli Kane tunsi vaarnanjohtajan kanssa, oli samaa, mitä hän oli tuntenut koko ajan.Hän tunsi Herran rakkauden häntä kohtaan, kun tuo rakkaus virtasi johtajista, jäsenistä ja lähetyssaarnaajista, jotka työskentelivät ykseydessä.

PIISPA CICCARELLO

Siitä lähtien me aloimme kutsua häntä sakramenttikokouksiin. Kun seurakunta sai hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja kun hän sitten tunsi Hengen meidän rakkautemme kautta – siinä vaiheessa hän todellakin alkoi muuttua.

VANHIN ANDERSEN

Kun vierailin Brooksvillen seurakunnan seurakuntaneuvostossa, piispa Aaron Ciccarello puhui siitä, mikä oli kaikkien sydämessä.

PIISPA CICCARELLO

Siinä, kuinka paljon rakastamme näitä ihmisiä, on tapahtunut suuri muutos. Me kaikki tunnemme samoin, ja me olemme vain joukko epätäydellisiä johtajia. Suurin ero on siinä, että me tiedämme, että tämä on Hänen työtään eikä Hän salli meidän epäonnistua, jos me teemme parhaamme.

VANHIN ANDERSEN

Tämä on hyvin tärkeää: kun me teemme parhaamme, Hän ei salli meidän epäonnistua. Kaikki me tunnemme itsemme riittämättömiksi. Mutta kuten presidentti Monson on sanonut: ”Kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun.” Me panemme toivomme Herraan tietäen, että ihmeet seuraavat meidän uskoamme.

Nefi sanoi, että Henki johdatti häntä hänen edeltä käsin tietämättään, mitä hänen pitäisi tehdä (ks. 1. Nefi 4:6). Tämä on opetuslapsen tie. Me emme aina tiedä, mitä on edessä, mutta Herra tietää, ja kun me luotamme Häneen, Hän johdattaa meitä kädestä pitäen ja Hänen ihmeensä seuraavat. Minä rakastan Herran julistusta: ”Minä olen ihmeiden Jumala; – – ja minä toimin ihmislasten keskuudessa ainoastaan heidän uskonsa mukaisesti” (2. Nefi 27:23).

Tämä periaate on tosi kaikissa kansakunnissa, kaikissa kulttuureissa ja kaikilla kielillä. Juuri kuukausi sitten Hongkongissa tallensin pienellä videokamerallani muutamien paikallisten kirkon johtohenkilöiden lyhyitä ajatuksia ja vaikutelmia.

VANHIN ANDERSEN

Piispa Chek, oletko koskaan valinnut kolme tai neljä perhettä, joita lähetyssaarnaajat voisivat kanssanne yrittää aktivoida uudelleen?

PIISPA CHEK

Kyllä, itse asiassa meillä on eräs menestystarina. Wongin perhe oli epäaktiivinen 5–6 vuotta. Lähetyssaarnaajat kävivät perheen luona. Jäsenet paastosivat ja rukoilivat perheen puolesta. Ja kun perheenjäsenet olivat valmiit, me toimme heidät takaisin.

SISAR MOK

Apu on aina paikalla, kun meillä on uskoa.

VANHIN ANDERSEN

Kun me toimimme uskossa, me huomaamme usein, että Herralta tulevat siunaukset ovat erilaisia kuin olimme odottaneet, mutta paljon parempia kuin olimme kuvitelleet. Toinen kertomuksemme havainnollistaa tätä periaatetta. Se alkaa floridalaisen Tampan vaarnan johtajasta Victor Patrickista. Hän ja hänen perheensä tavoittelivat Herran johdatusta ja tunsivat innoitusta kutsua ystäviään ja naapureitaan tyttärensä kastetilaisuuteen.

VAARNANJOHTAJA PATRICK

Ihmisiä tuli aika paljon. Kukaan heistä ei silloin ilmaissut mitään kiinnostusta kirkkoa kohtaan. Sitten selitin eräässä vaarnan kokouksessa, että tällainen oli Patrickien suunnitelma, näin me teimme, ja se oli hyvä. Kastetilaisuudessa oli paljon ihmisiä, mutta tähän mennessä mitään ei ole tapahtunut. Sisar Palmer oli tuossa kokouksessa.

MELISSA PALMER

Viime vuonna kuulin vaarnanjohtaja Patrickin puheen, ja hän vain mainitsi ohimennen, että hänen vaimonsa oli laittanut jokaiseen tyttärensä syntymäpäiväkutsuun myös kutsun kastetilaisuuteen. Niinpä minäkin laitoin pienen käsinkirjoitetun viestin ja kutsuin heidät kaikki kastetilaisuuteen. Mutta valitettavasti…

KUMPIKIN

kukaan ei tullut. [Naurua.]

BRAD PALMER

Emmekä lainkaan aavistaneet silloin, että yhtä meidän naapureistamme valmistettiin.

VANHIN ANDERSEN

Herra oli innoittanut sekä vaarnanjohtaja Patrickia että sisar Palmeria ihmeeseen, jota he eivät osanneet odottaa. Me emme voi aina nähdä loppua alusta asti. Me luotamme Herraan ja panemme toivomme Häneen tietäen, että omana aikanaan ja omalla tavallaan Hän saa aikaan ihmeitään. Samalla kun Herra innoitti vaarnanjohtaja Patrickia ja sisar Palmeria, Hän valmisti myös sisar Valerie Adamsia, vähemmän aktiivista jäsentä, joka ei ollut käynyt kirkossa yli vuosikymmeneen. Sisar Adamsin poika Braden ja Rhett Palmer olivat koulutovereita.

VANHIN ANDERSEN

Kerro vähän, kuinka tämä alkoi teidän perheessänne.

SISAR ADAMS

Ensiksikin olin nähnyt unia kirkosta. Eivätkä ne olleet mitenkään erityisiä. Noin kaksi viikkoa myöhemmin oveeni koputettiin, ja siellä oli söötti pikkupoika, jolla oli pieni syntymäpäiväkutsu, jonka hän ojensi minulle. Ja tuon kutsun sisällä oli toinen kutsu. Ja itse asiassa toin tuon kutsun mukanani.

VANHIN ANDERSEN

Minä haluan nähdä sen.

SISAR ADAMS

Niin, minä säästin sen, koska se on todella erityinen.

SISAR ADAMS

Kun luin sen, katsoin ihmetellen ympärilleni: ”Hyvänen aika.”

VANHIN ANDERSEN

Joku huolehtii meistä.

SISAR ADAMS

Aivan niin, se oli merkki. Niinpä menin syntymäpäiväkutsuille. Astuin sisään ja itse asiassa sanoin: ”Hei, olen Valerie, ja minut on kastettu kirkon jäseneksi.”

VANHIN ANDERSEN

Valerie ja hänen perheensä ympäröitiin heti ihanien jäsenten ja lähetyssaarnaajien joukon rakkaudella ja ystävyydellä.Lähetyssaarnaajista tuli opettajia.Pian Valerie palasi kirkkoon.Hänen aviomiehensä Derek kastettiin, ja Derek kastoi Bradenin.

Näemmekö, kuinka Herra toteuttaa työtänsä? Taivaallinen Isämme tuntee lapsensa. Hän kuulee heidän rukouksensa. Hän tietää, ketkä etsivät Häntä, ja Hän johdattaa meidät heidän luokseen. Kuten Ammon sanoo Mormonin kirjassa: ”Ne ovat elonkorjuun Herran käsissä, ja ne ovat hänen” (Alma 26:7).

On olemassa tärkeä uskon periaate, joka on johdattanut meidän profeettamme presidentti Thomas S. Monsonin elämää. Hän on sanonut: ”Mikään ei toteudu toivomalla. Herra odottaa meidän toimivan.” Kolmas kertomuksemme korostaa tätä opetusta todella hyvin. Se alkaa piispa Rodney Kellystä, joka tunsi tarvetta auttaa seurakuntaansa ryhtymään toimeen.

PIISPA KELLY

Se oli surkeaa aikaa kasteiden suhteen meidän seurakunnassamme. Kasteita oli hyvin vähän, ja me tajusimme, että Herra ei siunaisi meitä uusilla käännynnäisillä, ennen kuin me pitäisimme huolta niistä seurakuntamme jäsenistä, joita meillä jo oli.

VANHIN ANDERSEN

Piispa ja seurakuntaneuvosto oivalsivat, että puhuminen ihmisistä ei riittänyt.Heidän täytyi toimia.

PIISPA KELLY

Niinpä me piispakunta aloimme toimia ensin, ja me otimme muutamia nimiä, jotka eivät olleet meille tuttuja, ja lähdimme etsimään heidät käsiimme. Me kutsuimme pappeuden johtajistokomitean mukaan, ja sitten myöhemmin me laajensimme sen koko vanhinten koorumiin ja ylipappien ryhmään. Ja me pyysimme heitä varaamaan yhden tiistai- tai torstai-illan kuukaudessa.

VANHIN ANDERSEN

Kun seurakunnan johtohenkilöt ja lähetyssaarnaajat alkoivat huolehtia muista ja suoda heille siunauksia, seurakunnassa tapahtui suuri muutos.Herran Henki kukoisti.Kokoaikaiset lähetyssaarnaajat huomasivat eron.

VANHIN LYONS

Meillä oli seurakunnan lähetystyönjohtaja, joka soitti meille joka ikinen päivä, mutta ei siinä kaikki, vaan piispa soitti meille tauotta ja sitten myös jäsenet – kaikki jäsenet, joiden kanssa työskentelimme, soittivat meille miltei joka ikinen päivä tai lähettivät meille tekstiviestejä tai vain pyrkivät olemaan mukana sillä tavoin kuin pystyivät.

VANHIN ANDERSEN

Tampan 4. seurakunnan johtohenkilöt ja lähetyssaarnaajat kertoivat minulle kokemuksiaan, kun vierailin heidän seurakuntaneuvostonsa kokouksessa.

VELI BARNHILL

Tiedän, että kun aloin käydä siellä ja puhua näistä viikoittaisista käynneistä, ajattelin: ”Siihen menee paljon aikaa.” Mutta huomasin, että kun ryhdyin toimeen ja aloin vierailla ihmisten luona ja seurasin piispan ohjeita ja hänen antamaansa opastusta, se oli ihmeellistä.

APUYHDISTYKSEN JOHTAJA

Olen nähnyt, kuinka sisaret ovat muuttuneet tässä asiassa. He ovat paljon halukkaampia kulkemaan ylimääräisen virstan ja tekemään tarpeellisia asioita ja saamaan kaikki tuntemaan itsensä rakastetuiksi ja tervetulleiksi.

PIISPA KELLY

Kun näitä hengellisiä hetkiä ilmeni, ne olivat oivallisia. Seurakunnan aktiiviset jäsenet halusivat noita hengellisiä hetkiä.

SISAR BOWE

Ensimmäisenä iltanani seurakuntalaiset jakautuivat toveripareiksi. Ja minusta oli hyvin innoittavaa oivaltaa, että olen täällä opettamassa ihmisiä, tuomassa heitä takaisin laumaan ja auttamassa seurakuntaa.

VANHIN ANDERSEN

Aasian-matkallani neljä viikkoa sitten kävin Intiassa.Johtohenkilöt siellä ymmärtävät nämä samat hengelliset totuudet.He kertoivat näkemyksiään sille pienelle kameralle, jonka olin tuonut mukanani.

VAARNANJOHTAJA BENGANPA

Me menemme heidän koteihinsa. Niin, me menemme heidän koteihinsa. Ja me pyrimme lausumaan todistuksemme ja rakastamaan heitä ja tuomaan heidät takaisin laumaan.

SISAR MASSEY

Kun me lausumme todistuksemme, me epäilemättä luomme huoneeseen Hengen läsnäololle otollisen ilmapiirin, ja tutkijat tai vähemmän aktiiviset jäsenet voivat tuntea Hengen. Ja he päättävät tulla takaisin, koska he tietävät, että tämä on tärkeä asia, jota he todella kaipaavat elämässään.

VANHIN ANDERSEN

Meidän kaikkien avuksi lds.org-sivustolla on uusi osio ”Pelastuksen työtä joudutetaan”. Siellä on hyödyllisiä apuneuvoja, muun muassa lisää kertomuksia ja esimerkkejä kaikkialta maailmasta johtohenkilöiltä, jäseniltä ja lähetyssaarnaajilta, jotka teidän laillanne tekevät työtä yhdessä uskossa ja rakkaudessa jouduttaakseen Herran työtä.

Kun me teemme parhaamme, Herra on meidän kanssamme. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”[Kun] palvelijat menivät tekemään työtä kaikin voimin; – – [Herra] teki myös työtä heidän kanssansa” (MK Jaak. 5:72).

Kun muutama viikko sitten istuin korokkeella Tampan vaarnan vaarnakonferenssissa Floridassa, hämmästyin nähdessäni, kuinka 32 veljeä hyväksyttiin saamaan Melkisedekin pappeus. He tulivat seurakunnista, jotka ovat suuressa määrin samanlaisia kuin ne, joissa te elätte ja palvelette.

Kunkin miehistä noustessa ylös ajattelin sitä ihmettä, joka oli tapahtunut hänen elämässään ja hänen lähipiirissään olevien naisten ja lasten elämässä. Ajattelin niitä johtohenkilöitä, jäseniä ja lähetyssaarnaajia, jotka olivat tehneet työtä ykseydessä, ja heidän Kristuksen kaltaista rakkauttaan ja palvelutyötään. Ajattelin Herran jumalallista johdatusta, kun he toimivat uskossa. Ajattelin Mormonin sanoja: ”Ovatko ihmeet lakanneet? – – Tai ovatko enkelit lakanneet ilmestymästä ihmislapsille? Tai onko hän evännyt heiltä Pyhän Hengen voiman?” (Moroni 7:27, 36.)

”Katso, minä sanon teille: ei, sillä ihmeet tehdään uskon tähden” (Moroni 7:37).

Minä lausun teille varman todistukseni. Jeesus on Kristus. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Tämä on Hänen pyhää työtään. Lupaan teille, että Hän ohjaa teitä ja on teidän kanssanne, kun nöyrästi tavoittelette Hänen apuaan uskossa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.