Evankeliumi vastaa elämän ongelmiin ja haasteisiin

Vanhin D. Todd Christofferson


Vanhin Perry: Olemme innoissamme saadessamme käsitellä tänään aihetta, kuinka vastata elämän ongelmiin ja haasteisiin soveltamalla käytäntöön Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Kirkkomme aiemmat presidentit ovat antaneet meille suurta toivoa saada evankeliumista vastaukset näihin haasteisiin ja ongelmiin. Olen valinnut meille tänään pohdittavaksi vain kaksi lausuntoa. Ensimmäinen on presidentti Spencer W. Kimballin puheesta huhtikuun 1980 konferenssista. Hän sanoi: ”Saanen muistuttaa meitä kaikkia siitä, että jos elämme evankeliumin mukaan ja noudatamme kirkon johtajien ohjeita, meitä siunataan niin, että vältymme monilta maailmaa vaivaavilta ongelmilta. Herra tietää edessämme olevat vaikeudet. Jos pidämme Hänen käskynsä, meillä on oikeus saada taivaan viisautta ja siunauksia niiden ratkaisemiseksi.” (Ks. ”Syvä uskollisuus huoltopalvelun periaatteita kohtaan”, Valkeus, lokakuu 1980, s. 162.)

Veljet ja sisaret, minä tiedän, että evankeliumi on totta. Se vastaa kaikkiin elämän kysymyksiin ja ongelmiin, joita kohtaamme. Puhuessaan lähetyssaarnaajille presidentti Ezra Taft Benson sanoi: ”Todistan teille, että meillä on vastaukset maailman ongelmiin. Me tiedämme, minne olemme menossa. Me olemme matkalla, ja Herra johtaa työtään Jumalan profeetan kautta, ja erityiset todistajat todistavat Herramme ja Vapahtajamme, tämän maailman Jumalan, jumalallisuudesta. Hän on Isän johdolla tämän maailman Jumala. Me emme voi epäonnistua tässä työssä.” (”Menestyksellisen jäsenlähetystyön avaimet”, Valkeus, huhtikuu 1991, s. 8.)

Jumalan profeettojen vakuutus tekee selväksi, että reitti on selvästi merkitty meille soveltaaksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia elämäämme. Vanhin Christofferson ja minä olemme päättäneet käyttää kysymys-vastausmenetelmää esittäessämme ja käyttäessämme kolmea kysymystä, jotka koskevat evankeliumin soveltamista käytäntöön palvelemalla, pelastamalla ja kunnioittamalla. Minä tietenkin esitän kysymykset ja vanhin Christofferson vastaa niihin.

Hän vastaa vain lyhyesti siinä toivossa, että te jatkatte ja etsitte lisää tietoa ja ymmärrystä näistä kysymyksistä. Ensiksi palveleminen. Me sovellamme evankeliumia käytäntöön palvelemalla lähimmäistämme kuten Vapahtaja osoitti palvelutyönsä aikana. Ensiksi meidän täytyy ymmärtää, mihin maailma meidät sijoittaa ja keitä me olemme. Siis ensimmäiseen kysymykseen: Ovatko mormonit kristittyjä?

Vanhin Christofferson: Ovat. Olet sanonut, että vastaukset elämän haasteisiin ja ongelmiin tulevat evankeliumista ja evankeliumin soveltamisesta käytäntöön, mikä tarkoittaa Kristuksen opetusten, käskyjen ja esimerkin noudattamista. Ja mielestäni tällä Kristuksen kaltaisella käytöksellä ja palvelemisella me esitämme parhaan ja vakuuttavimman todisteen omasta kristillisyydestämme. Tiedän, että on niitä, jotka väittävät, ettemme sovi heidän tiettyyn määritelmäänsä kristillisestä oikeaoppisuudesta. Olkoon sitten niin. Mutta meidän esimerkkimme pitäisi olla sellainen, ettei kukaan voi kieltää sitä, että myöhempien aikojen pyhät rakastavat Vapahtajaa. Kukaan ei voi kieltää sitä, että myöhempien aikojen pyhät pyrkivät toimimaan Vapahtajan esimerkin mukaan. Ja sen me mielestäni osoitamme teoillamme. Kuten Vapahtaja sanoi: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät” (Matt. 7:20). Minä satun muuten kuulumaan suurenmoiseen seurakuntaan, jossa tämä on todella elinympäristömme ja elintapamme.

Yksi lyhyt esimerkki. Amylla on viisi lasta, hän odottaa kuudetta ja on ollut usein sairaana tämän raskauden aikana. Tiffanylla on tällä hetkellä enemmän lapsia kotona kuin kenties kenelläkään muulla seurakunnassa. Mutta Tiffany ottaa asiakseen hakea Amyn lapset silloin tällöin joksikin aikaa luokseen ja antaa näin Amylle vähän aikaa olla yksin, levätä ja toipua. Se on yksinkertainen esimerkki, mutta jos se kertautuu satoja ja tuhansia kertoja, niin sitä mielestäni meille tarkoittaa kristittynä oleminen.

Vanhin Perry: Taidanpa antaa sinulle kympin tuosta vastauksesta. Kiitos.

Vanhin Christofferson: Kiitos itsellesi.

Vanhin Perry: Seuraava kysymys. Mikä vaikutus palvelemisella on omaan elämäämme?

Vanhin Christofferson: Palvelemisen tulee aina tähdätä ulospäin. Mietimme, mitä voimme tehdä auttaaksemme muita, mutta ei sovi kieltää sitä, että sillä on samaan aikaan vaikutusta meihin. Uskon, että empatiassa ja myötätunnossa on jotakin, mikä muuttaa näkökulmaamme ja antaa mielestäni lisää rohkeutta ja voimaa käsitellä omia tarpeitamme. Se jalostaa meitä. Se pyhittää meidät. Presidentti Marion G. Romney sanoi kerran, jos muistatte, ettei palveleminen ole vain jotakin, mitä teemme päästäksemme taivaaseen, vaan palveleminen on elämäntapa taivaassa. Kuten tiedät, se on Jumalan elämäntapa. Se on sitä, mitä siellä teemme.

Kristus itse sanoi, ettei Hän tullut tietenkään palveltavaksi vaan palvelemaan. Ja minä ajattelen {en} merkitsin tämän kohdan ennen kuin tulin tänne {en} näitä Amulekin sanoja. Alman luvussa 34 hän puhuu rukouksesta ja kaikista muista asioista, jotka kuuluvat Jumalamme palvelemiseen ja siihen, kuinka elämme, ja sitten hän sanoo: ”Jos te tämän kaiken tehtyänne käännytätte pois tarvitsevat ja alastomat ettekä käy sairaiden ja ahdistettujen luona ettekä anna omaisuudestanne, jos teillä on, niille, jotka tarvitsevat {en} minä sanon teille: Jos te ette mitään näistä tee, katso, teidän rukouksenne on turha eikä teitä mitään hyödytä, ja te olette kuin tekopyhät, jotka kieltävät uskon” (Alma 34:28).

Olen muuten sitä mieltä, että meidän pitäisi palvella eniten kotona. Siellä juuri palvelemisen pitää olla jatkuvinta ja johdonmukaisinta.

Vanhin Perry: Otetaan kolmas kysymys tästä asiasta. Muihin uskontoihin kuuluvilla voi olla samoja arvoja kuin meillä. Onko joitakin tapoja, joilla voimme yhdessä heidän kanssaan palvella Kristuksen kaltaisesti?

Vanhin Christofferson: Minusta se on hyvin luonnollista. Meidän ei tarvitse olla yhtä mieltä kaikista opinkohdista voidaksemme toimia yhdessä ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Oma kokemukseni on, että sellainen toiminta tekee minusta paremman ihmisen. Minulla on ollut monia tilaisuuksia eri paikoissa, joissa olen asunut Yhdysvalloissa ja ulkomailla, tehdä työtä muiden ryhmien, muihin uskontoihin kuuluvien ja joissakin tapauksissa luultavasti uskontoihin kuulumattomien mutta todella hyväntahtoisten ihmisten kanssa. Ja kuten olen sanonut, tunnen olevani sen johdosta parempi ihminen. Ja kirkon organisaatio todella soveltuu ryhmässä palvelemiseen. Koorumimme ja seurakuntamme ja kaikki organisaatiomme todella helpottavat ja valmistavat meitä suuntautumaan ulospäin ja joissakin tapauksissa liittymään muihin. Ja meillä on ollut siitä paljon kokemuksia, kuten tiedätte, eikä vain paikallisella tasolla vaan kansainvälisesti kaikkialla kautta maailman. Olemme tehneet yhteistyötä katolisten, evankelisten ja muslimien sekä uskontoihin sitoutumattomien ryhmien ja yksilöiden kanssa. Uskon, että se todella on, kuten sanoin, luonnollista seurausta kristillisestä palvelemisestamme sekä Kristuksen seuraamisesta eläessämme evankeliumin mukaan.

Vanhin Perry: Siirrytään sitten seuraavaan osioon, pelastamiseen. Me sovellamme evankeliumia käytäntöön pelastamalla muita, joilla on hengellisiä ja ajallisia tarpeita, jälleen kuten Vapahtaja näytti esimerkkiä. Ensimmäinen kysymys: Millä tavoin pelastamispyrkimys on keskeinen uskonkäsityksissämme?

Vanhin Christofferson: Puhumme jälleen siitä, että evankeliumi tarjoaa ratkaisuja elämän haasteisiin, tarpeisiimme. Ja minulle avain siihen kaikkeen on Jeesuksen Kristuksen lunastava voima. Me luotamme siihen, että Hänen armostaan me voitamme synnin, voitamme kärsimyksen ja voitamme jopa kuoleman. Ja osa evankeliumin soveltamista elämäämme on uskoakseni osallistua tähän lunastavaan työhön, Hänen lunastavaan työhönsä, Hänen kanssaan. Ja se tarkoittaa yksilöinä, vanhempina, koorumeina, seurakuntina, vaarnoina {en} mikä tilanne sitten onkin. Pyrkimyksemme on pelastaa ihmisiä {en} auttaa Häntä pelastamaan ihmisiä, joilla on hengellisiä tarpeita mutta myös ajallisia tarpeita.

Se kaikki kuuluu mielestäni pelastamiseen, ja kuten käsikirjassa esimerkiksi sanotaan, piispojen varastohuone on vain yksi esimerkki. Piispojen varastohuoneessa on kokonaan kyse jäsenten hyvästä tahdosta, kyvyistä, ajasta ja voimavaroista {en} mitä he sitten ovatkin halukkaita lahjoittamaan ja antamaan ja millä auttamaan pelastamispyrkimyksessä. Olemme puhuneet palvelemisesta. Minusta tämä on tärkeintä palvelemista, ja mielestäni presidentti Monsonilla on hyvä syy kehottaa meitä etenemään tässä. Me päätämme torstain kokouksemme temppelissä raportteihin edellisen viikon toiminnoistamme, ja tuntuu, että poikkeuksetta kaiken sen muun lisäksi, mitä hän on kenties tehnyt kirkon presidenttinä, hän on aina palvellut jotakuta yksilöä ja pyrkinyt pelastamaan.

Hän on käynyt jonkun luona vanhainkodissa. Hän on antanut siunauksen. Hän on ollut hautajaisissa. Hän on soittanut jollekulle, jonka tiesi olevan yksinäinen. Kaikki se on mielestäni hienona esimerkkinä siitä, mitä tarkoittaa se, että tämä {en} osallistumisemme Herran lunastavaan työhön {en} on keskeistä elämässämme.

Vanhin Perry: Mikä sitten mahtaisi olla pappeuskoorumin rooli tässä pelastamispyrkimyksessä?

Vanhin Christofferson: Minulle koorumeilla on keskeinen rooli, johtamisrooli. Koorumien johtajilla on tietenkin avaimet. Heillä on apunaan neuvonantajat, kun he rakentavat koorumin veljeyttä ja pyrkivät ottamaan mukaan kaikki koorumin jäsenet ja heidän perheensä, olivatpa nämä aktiivisia tai eivät, ja vahvistavat heitä evankeliumin liitossa. Ja auttavat heitä ymmärtämään, kuinka evankeliumi voi olla heidän elämässään ja auttaa heitä voittamaan haasteensa.

En tiedä, mutta minulle pelastaminen on todella sitä, mitä pappeuden vala ja liitto tarkoittaa. Pappeuden sekä pappeuden valtuudella suoritettujen toimitusten kunniassa pitäminen ovat keskeisiä tuossa pelastamisessa. Olet usein opettanut koorumien ja seurakuntaneuvoston roolia pelastamisessa. Haluatko sinä sanoa siitä jotakin tänään?

Vanhin Perry: Minä rakastan vanhinten koorumien ja ylipappien ryhmien johtohenkilöitä. He johtavat koorumeja, ja nuo koorumit tarvitsevat johtamista. Aivan liian harvoin annamme heille oikean paikan seurakunnissamme ja ymmärrämme sen suuren johtamisroolin, joka heillä on. Ja toivon, että lisäämme ymmärrystä siitä, mitä he tekevät toteuttaessaan pelastamispyrkimystä taivaallisen Isämme valtakunnassa. Ja minä toivon, että he pysyvät tehtävissään kauemmin kuin nykyisin.

Vanhin Christofferson: Olen samaa mieltä. Sanoisin muuten, että se, mitä koorumit tosiaan tekevät, on, että ne antavat ihmisille ymmärrystä evankeliumista ja siitä, kuinka he voivat käyttää evankeliumia elämän haasteiden voittamiseen.

Vanhin Perry: No niin, viimeinen kysymys tästä osiosta. Onko yhtäläisyyksiä pelastamispyrkimyksessä, joka kohdistuu vähemmän aktiivisiin jäseniin, sekä lähetyssaarnaajiemme pyrkimyksessä pelastaa kirkkoon kuulumattomia?

Vanhin Christofferson: Olen iloinen siitä, että yhdistit nuo, koska minusta ne ovat yksi ja sama asia. Toisaalta pyrkimys on suunnattu niihin, joilla on ollut evankeliumi elämässään, ja me tuomme heitä takaisin Vapahtajan luo. Ja toisaalta se on heidän tuomistaan Kristuksen luo ensimmäisen kerran. Mutta loppujen lopuksi se on kaikki samaa työtä. Ja sanoisin muuten, ettemme tosiaankaan sano ihmisille: ”Tulkaa ja aloittakaa elämänne alusta.” Joissakin tapauksissa niin voi olla, mutta useimmiten yleensä sanomme: ”Pitäkää se, mitä teillä on {en} kaikki hyvä, mitä olette siihen rakentaneet vuosien varrella ja mikä on elämäänne tänä päivänä {en} ja me lisäämme loput. Me tuomme tasapainon sillä, mitä Vapahtaja tarjoaa evankeliuminsa myötä.”

Vanhin Perry: Hyvä on, siirrytään viimeiseen osioomme, niiden liittojen kunnioittamiseen, joita teemme Jumalan kanssa. Ensimmäinen kysymys sinulle: Mikä on temppelien ja temppeliliittojen rooli meidän voimistamisessamme kohtaamaan ja voittamaan elämän haasteet?

Vanhin Christofferson: Sanoisin, että haasteiden voittamisessa temppeli ja temppelitoimitukset ovat Kristuksen evankeliumin tärkeintä soveltamista käytäntöön. Sanon ihmisille, että yksi temppelin ja sen toimitusten siunauksista on se näkökulma, jonka temppeli antaa. Kun me menemme temppeliin, me jätämme kaikki huolemme, ongelmamme, kysymyksemme ja murheemme ovelle. Ja kun me tulemme temppelistä pois, ne ovat meitä odottamassa. Meidän on otettava ne kaikki taas mukaamme, eivätkä ne ole muuttuneet, mutta se, mikä on muuttunut, olemme me itse. Ja mielestäni me olemme saaneet lisää hengellistä voimaa ja kykyä ja todemman näkökulman elämästä ja siitä, mitä se kaikki merkitsee, ja ehkäpä isot ongelmat eivät enää näytä niin isoilta ja me pystymme paremmin käsittelemään ne pienet, joilla emme ajatelleet olevan merkitystä, ennen kuin niistä tosiaan tulee liian isoja.

Toinen asia on taas mielestäni se, että noihin liittoihin liittyy jumalallista voimaa. Opissa ja liitoissa sanotaan, että Melkisedekin pappeuden toimituksissa {en} ja mielestäni erityisesti temppelin toimituksissa {en} ilmenee jumalisuuden voima. Ja uskon sen muun muassa tarkoittavan, että niissä on jumalista vaikutusta, jumalallista voimaa, joka virtaa meihin, kun me teemme nuo liitot ja pidämme ne.

Se on siis uudistumisen paikka. Se on ilmoituksen paikka. Temppelit voivat täyttää todella tarkoituksensa vain silloin, jos me olemme valmistautuneita. Ihmiset arvostelevat joskus temppelipalvelustamme väittäen, että se on kohtuuttoman salaista. Mutta sinne pääsy ei ole rajoitettu salaamisen vuoksi vaan pelkästään valmistautumisen varmistamiseksi. Meidän pitää olla todella valmistautuneita ja hengellisesti kypsiä tehdäksemme nuo liitot ja sitten pitääksemme ne. Ne ovat erittäin pyhiä.

Vanhin Perry: Hyvä on. Mikä on liittojen rooli siinä, että on todella kääntynyt?

Vanhin Christofferson: Minulle ne ovat opetuslapseuden polku. Kaikkien näiden liittojen ydin on kuuliaisuus aina uhraamiseen ja pyhittämiseen asti, mutta yhdellä sanalla, kuuliaisuus. Ja se tuo ajan kuluessa oman näkemykseni mukaan tämän muutoksen luonnollisesta ihmisestä pyhäksi. Enkä usko, että on mitään muuta tapaa, mitään muuta polkua, jolla niin voi tapahtua. Minusta tieto siitä, että saa Jumalan lupauksen henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti erillään kenestäkään muusta, kasvattaa suuresti ihmisen uskoa. Me teemme näitä liittoja yksilöllisesti, yksi kerrallaan.

Luin joitakin vuosia sitten eräästä ranskalaisesta sanomalehdestä artikkelin, jossa puhuttiin työstämme kuolleiden puolesta. Ja siinä sanottiin, että mormonit ottavat mikrofilmirullia ja upottavat ne vesiämpäriin ja nostavat ne sieltä, ja kaikki nuo ihmiset on kastettu. Ajattelin: Mahtavaa, miten paljon aikaa voisimme säästää. Mutta ei niin. Se ei ole se tapa, jolla toimitaan, koska nämä liitot ovat yksilöllisiä, koska Jumalan lupaukset meille ja meidän lupauksemme Hänelle ovat kahdenkeskisiä, yksi ihminen kerrallaan.

Ja minulle se tuo uskoa. Meillä on Hänen lupauksensa. Tiedämme, ettei Hän voi valehdella. Tiedämme, että Hän täyttää lupauksensa, ja mielestäni se auttaa meitä selviytymään siitä, mitä on tässä ja nyt. Mitä nyt sitten tapahtuukin, me tiedämme, mitä lopussa on tulossa, ja me voimme selviytyä siitä.

Vanhin Perry: Hyvä on. Viimeinen kysymys: Mitä liittojemme kunnioittaminen tarkoittaa käytännössä?

Vanhin Christofferson: Muistan yhden johtavista veljistämme sanoneen kerran: ”Me menemme temppeliin tekemään liittoja. Me menemme kotiin pitämään nuo liitot.” Ja minulle liittojen pitäminen on jälleen käytännössä ensisijaisesti jotakin, mitä tapahtuu kodissa, avioliitossa ja perheessä. Mutta olemme keskustelleet evankeliumin soveltamisesta pelastamiseen ja palvelemiseen kuuliaisuudessa. Minulle kaikki nuo asiat ovat sitä, mitä liittojemme pitäminen tarkoittaa. Ja mainitsisin erityisesti jatkuvan parannuksenteon, jossa sakramentista on apua.

Jos me voimme valmistautua joka viikko siten, että mietimme, mitä meidän pitää ratkaista tai mistä tehdä parannus tai mitä tunnustaa ja mitä selvittää sunnuntaita edeltävällä viikolla, ja sitten menemme sakramenttikokoukseen ja nautimme nuo Herran sovituksen vertauskuvat, jotka on siunattu pappeuden voimalla, niin mielestäni me paitsi uudistamme liittomme saamme jälleen luvatun anteeksiannon synneistä ja Pyhän Hengen oppaaksemme halki elämän. Se on liittojen pitämistä.

Vanhin Perry: Haluaisitko lausua todistuksesi siitä, mitä olemme sanoneet?

Vanhin Christofferson: Kiitos. Evankeliumissa on todella vastaukset. Ne ovat siinä, mistä olemme puhuneet, palvelemisessa ja toimituksissa ja liittojen pitämisessä. Ja ajan myötä se muuttaa meitä. Se lisää kykyämme ajan kuluessa selviytyä ongelmista. Se todella auttaa meitä torjumaan ja välttämään ongelmia, kuten siinä lainauksessa presidentti Kimball taisi sanoa, että vältymme monilta elämän ongelmilta ja haasteilta ja saamme jumalallista apua. Ja minulle ratkaisu on Pyhän Hengen lahja. Meillä on tämä siunaus, tämä jatkuva opastus ja apu ja lohtu ja Hengen lahjat mukanamme elämän halki, tuli mitä tuli.

Pyhä Henki on kouluttajamme evankeliumin soveltamisessa käytäntöön, oppaamme ja lohtumme. Ja todistukseni on, että Pyhä Henki ja Hänen voimansa ovat todellisia, että Herra Jeesus Kristus ja Hänen lunastava voimansa ovat todellisia ja että Jumala, taivaallinen Isämme, joka rakastaa meitä ja on valmistanut meille evankeliumin kautta tien, on todellakin rakastava Isämme, ja Hän elää. Ja todistan kaikesta siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Vanhin Perry: Yhdyn vanhin Christoffersonin sanoihin lisäten oman todistukseni. Evankeliumi on palautettu. Tämä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Hän johtaa sitä. Hän johtaa ja opastaa ja johdattaa meitä työssä, josta olemme vastuussa. Tämä on aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi. Hän on antanut meille tien, totuuden ja elämän seurattavaksemme.

Todistan vakavasti, että Hän johtaa ja opastaa ja ohjaa meitä, ja Hän antaa meille vastauksia kaikkiin elämän ongelmiin ja haasteisiin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.