Synnin ansan välttäminen

Eräänä kauniina aurinkoisena aamuna pyysin melkein 8-vuotiasta pojantytärtäni Vickiä lähtemään kanssani kävelylle lähelle järveä, joka on oikeastaan kaunista kaupunkiamme varten tehty tekojärvi.

Kävelimme iloisina kuunnellen polkumme vieressä juoksevan kristallinkirkkaan puron solinaa. Kauniit vihreät puut ja hyväntuoksuiset kukat reunustivat polkua. Kuulimme lintujen laulavan.

Kysyin sinisilmäiseltä, iloiselta ja viattomalta lapsenlapseltani, kuinka hän valmistautui kastetta varten.

Tyttö vastasi kysymyksellä: ”Vaari, mitä synti on?”

Rukoilin hiljaa innoitusta ja yritin vastata mahdollisimman yksinkertaisesti: ”Synti on tahallista tottelemattomuutta Jumalan käskyille. Se tekee taivaallisen Isän surulliseksi, ja siitä seuraa kärsimystä ja surua.”

Hän kysyi minulta selvästi huolissaan: ”Miten se saa meidät valtaansa?”

Ensiksi tuo kysymys osoittaa puhtautta, mutta se osoittaa myös huolta siitä, kuinka voi välttyä joutumasta tekemisiin synnin kanssa.

Jotta tyttö ymmärtäisi selvemmin, käytin ympärillämme olevaa luontoa esimerkkinä. Jatkaessamme kulkuamme polkua pitkin löysimme piikkilanka-aidan vierestä kookkaan kivitolpan. Se oli raskas pylväs, jonka ympärillä kasvoi kukkia, pensaita ja pieniä puita. Ajan myötä niistä kasveista tulisi itse tolppaa suurempia.

Muistin, että vähän kauempana polun varrella olisi toinen tolppa, jonka sen ympärillä kasvava kasvillisuus oli jo vallannut, vähän kerrallaan, melkein huomaamatta. Kuvittelen, ettei tolppa olisi tajunnut, että sen lujuudesta huolimatta hennot kasvit voisivat ympäröidä sen ja tuhota sen. Tolppa olisi ajatellut: ”Ei hätää. Olen vahva ja iso, eikä tämä pieni kasvi voi vahingoittaa minua.”

Kun siis vieressä oleva puu kasvaa suuremmaksi, tolppa ei aluksi huomaa sitä, ja sitten se alkaa nauttia puun tarjoamasta varjosta. Mutta puu jatkaa kasvamistaan ja kiertää tolppaa kahdella oksalla, jotka näyttävät aluksi haurailta, mutta ajan myötä ne kietoutuvat yhteen ja ympäröivät tolpan.

Vieläkään tolppa ei tajua, mitä on tapahtumassa.

Kävelyllämme löysimme pian tuon paljonpuhuvan tolpan. Se oli tempautunut irti maasta. Pieni lapsenlapseni näytti vaikuttuneelta ja kysyi minulta: ”Vaari, onko tämä se synnin puu?”

Selitin sitten hänelle, että se oli vain vertauskuva tai esimerkki siitä, kuinka synti saa meidät valtaansa.

En tiedä, millainen vaikutus keskustelullamme tulee olemaan häneen, mutta se sai minut ajattelemaan synnin monia kasvoja ja sitä, kuinka se hiipii elämäämme, jos sallimme sen.

Meidän täytyy olla valppaita, koska pienillä valinnoilla, kuten aikaisella nukkumaan menolla ja varhaisella heräämisellä, voi olla suuria seurauksia. Opin ja liittojen kohdassa 88:124 meille opetetaan: ”Nouskaa varhain, jotta ruumiinne ja mielenne olisivat virkistyneitä.” Ne, jotka menevät aikaisin nukkumaan, heräävät kuuliaisuuden ansiosta levänneinä, ruumis ja mieli virkistyneinä ja Herran siunaamina.

Monet vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat, kuten myöhäinen nukkumaan meno, rukousten jättäminen pois päiväksi, paaston väliin jättäminen tai sapatin rikkominen – sellaiset pienet lipsahdukset – saavat meidät menettämään vähä vähältä herkkyyttämme, mikä saa meidät tekemään pahempia asioita.

Ollessani teini-ikäinen minun oli tultava kotiin iltakymmeneen mennessä. Nykyään jotkut lähtevät vasta tuohon aikaan ulos pitämään hauskaa. Kuitenkin tiedämme, että jotkut pahimmista asioista tapahtuvat juuri yöllä. Juuri pimeään aikaan jotkut nuoret menevät paikkoihin, joissa on sopimattomat olosuhteet, joissa musiikki ja sanoitus eivät salli heidän nauttia Pyhän Hengen kumppanuudesta. Sitten heistä tulee näissä olosuhteissa helppoja saaliita synnille.

Usein synnin saaliiksi joutuminen alkaa silloin kun henkilö valitsee ystäviä, joiden käyttäytymisnormit eivät ole evankeliumin mukaisia, ja ollakseen sitten suosittu tai ikätovereidensa hyväksymä hän tinkii evankeliumin periaatteista ja laeista ja kulkee polkua, joka tuo vain tuskaa ja surua hänelle itselleen sekä hänen rakkailleen.

Meidän on oltava valppaita, ettemme anna synnin kasvaa ympärillämme. Synnin eri muotoja on kaikkialla – myös esimerkiksi tietokoneella tai matkapuhelimessa. Nämä tekniset laitteet ovat käytännöllisiä, ja niistä voi olla meille suurta hyötyä. Mutta niiden sopimaton käyttäminen sellaisiin asioihin kuin aikaa tuhlaaviin peleihin, lihallisiin nautintoihin yllyttäviin ohjelmiin tai paljon pahempiin asioihin kuten pornografiaan on tuhoisaa. Pornografia tuhoaa luonteen ja saa käyttäjänsä vajoamaan saastan juoksuhiekkaan, josta voi päästä pois vain saamalla paljon apua.

Tämä kauhea hirviö aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä sekä käyttäjälle että hänen viattomille lapsilleen, puolisolleen, isälle ja äidille. Lihallisen nautinnon hedelmää ovat katkeruus ja suru. Kuuliaisuuden ja uhrauksen hedelmää ovat lempeys ja ikuinen ilo.

Päätökset noudatettavista tasovaatimuksista täytyy tehdä ennalta, ei silloin kun kiusaus ilmaantuu. Meidän rajamme täytyy olla:

• Teen näin, koska se on oikein, se tulee Herralta ja se tekee minut onnelliseksi.

• En tee näin, koska se vetää minua poispäin totuudesta, Herrasta ja siitä iankaikkisesta onnesta, jonka Hän lupaa niille, jotka ovat uskollisia ja kuuliaisia.

Koska Isä tiesi, että tekisimme vääriä valintoja, Hän antoi ihmeellisessä rakkauden suunnitelmassaan maailman Vapahtajan, joka sovittaisi kaikkien niiden synnit, jotka tekevät parannuksen, jotka tulevat Hänen luokseen etsien apua, lohtua ja anteeksiantoa ja jotka ovat halukkaita ottamaan päälleen Hänen nimensä – Jeesuksen Kristuksen nimen.

Jos teemme syntiä, meidän täytyy hakea apua nopeasti, koska emme voi yksin paeta synnin ansasta, aivan kuin tuo esimerkin aidantolppa ei voi itse päästä vapaaksi. Jonkun on autettava meitä pääsemään eroon siitä kuolettavasta syleilystä.

Vanhemmat voivat auttaa, ja Jumala on kutsunut piispan auttamaan meitä. Juuri hänen luokseen meidän on mentävä ja hänelle avattava sydämemme.

Opin ja liittojen kohdassa 58:42–43 selitetään:

”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.

Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne.”

Muutama kuukausi sen jälkeen kun olimme olleet kävelyllä järven lähellä, lapsenlapseni oli piispansa – oman isänsä – pitämässä kastepuhuttelussa. Puhuttelun jälkeen kysyin tytöltä, kuinka se sujui. Hän vastasi melkein minua nuhdellen: ”Vaari, puhuttelu on luottamuksellinen. Sinä tiedät sen.”

Piispat, toivon, että suhtaudutte tuohon vastaukseen vakavasti. Minusta tuntuu, että lapsenlapseni ymmärrys kasvoi paljon hyvin lyhyessä ajassa.

Aivan kuin kertomani puu aiheutti surua, tuskaa, kärsimystä ja ansaan joutumisen, toinen puu voi tuoda sen vastakohdan. Se mainitaan kohdassa 1. Nefi 8:10–12:

”Ja tapahtui, että minä näin puun, jonka hedelmät olivat haluttavia tehdäkseen ihmisen onnelliseksi.

Ja tapahtui, että minä menin puulle nauttimaan sen hedelmää; ja minä huomasin, että se oli mitä makeinta, yli kaiken sen, mitä milloinkaan ennen olin maistanut. Niin, ja minä näin, että sen hedelmä oli valkoista, voittaen kaiken milloinkaan näkemäni valkoisuuden.

Ja kun nautin sen hedelmää, se täytti sieluni tavattoman suurella ilolla.”

Rakkaat veljet ja sisaret, pysykää vahvoina ja tehkää hyviä valintoja, jotka antavat teidän nauttia elämän puun hedelmää. Jos jostakin syystä olette hairahtuneet tai lähteneet polulta, meidän kätemme on ojennettuna ja sanomme teille: ”Tulkaa. Teillä on toivoa. Me rakastamme teitä, ja me haluamme auttaa teitä olemaan onnellisia.”

Taivaallinen Isä rakastaa meitä niin paljon, että Hän on antanut ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen.

Jeesus Kristus rakastaa meitä niin paljon, että Hän antoi henkensä meidän syntiemme sovitukseksi!

Mitä me olemme halukkaita antamaan ollaksemme puhtaita ja saadaksemme sen ilon?

Lausun todistukseni näistä totuuksista Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.