2010–2019
Asioista, joilla on eniten merkitystä
Lokakuuta 2010


Asioista, joilla on eniten merkitystä

Jos teidän on vaikeaa tuntea riemua elämän ja sen kiireisen tahdin ja monien paineiden vuoksi, niin ehkäpä nyt on hyvä aika keskittyä uudelleen siihen, millä on eniten merkitystä.

On merkittävää, kuinka paljon voimme oppia elämästä tutkimalla luontoa. Tiedemiehet voivat esimerkiksi katsoa puun renkaita ja tehdä päteviä arvauksia siitä, millaisia ilmasto ja kasvuolosuhteet olivat satoja ja jopa tuhansia vuosia sitten. Yksi niistä asioista, joita opimme tutkimalla puiden kasvua, on se, että niinä aikoina, kun olosuhteet ovat ihanteelliset, puut kasvavat normaaliin tahtiin. Mutta aikoina, jolloin kasvuolosuhteet eivät ole ihanteelliset, puut hidastavat kasvuaan ja käyttävät energiansa säilymisen kannalta välttämättömiin perusasioihin.

Jotkut teistä saattavat tässä vaiheessa ajatella: ”Tuo kaikki on oikein hienoa ja hyvää, mutta mitä tekemistä sillä on lentämisen kanssa?” Antakaahan kun kerron.

Oletteko koskaan olleet lentokoneessa ja kokeneet turbulenssin? Yleisin turbulenssin aiheuttaja on äkillinen muutos ilman liikkeissä, mikä saa lentokoneen heilahtelemaan, kallistumaan ja vaappumaan. Vaikka koneet on rakennettu kestämään paljon kovempaa turbulenssia kuin mihin normaalilla lennolla voi joutua, se voi silti olla matkustajista huolestuttavaa.

Mitä luulette lentäjien tekevän, kun he joutuvat turbulenssiin? Harjoitteleva lentäjä saattaa ajatella, että nopeuden lisääminen on hyvä strategia, koska se vie turbulenssin läpi nopeammin. Mutta se voi olla väärä ratkaisu. Ammattilentäjät ymmärtävät, että turbulenssin läpi voi lentää optimaalisella nopeudella, joka minimoi turbulenssin kielteiset vaikutukset. Ja suurimman osan aikaa se tarkoittaa nopeuden vähentämistä. Sama periaate soveltuu myös tiessä oleviin hidasteisiin.

Siksi hyvä neuvo epäsuotuisissa olosuhteissa on hidastaa vähän, vakauttaa kurssi ja keskittyä olennaisiin asioihin.

Nykyajan elämän tahti

Tämä on yksinkertainen mutta ratkaiseva ohje opittavaksi. Tämä ohje voi tuntua loogiselta, kun on kyse puista tai turbulenssista, mutta on yllättävää, kuinka helppoa on unohtaa se, kun on kyse näiden periaatteiden soveltamisesta omaan jokapäiväiseen elämäämme. Kun stressitaso kohoaa, kun joutuu ahdinkoon, kun murhenäytelmä osuu kohdalle, me pyrimme liian usein pitämään yllä samaa kiireistä tahtia tai jopa lisäämään sitä ajatellen jostakin syystä, että mitä kiihkeämpi tahtimme on, sitä paremmin selviämme.

Yksi nykyajan elämän piirteistä näyttää olevan, että liikumme alati kiihtyvää vauhtia turbulenssista tai vastuksista huolimatta.

Olkaamme rehellisiä. On aika helppoa olla kiireinen. Me kaikki pystymme keksimään listan tehtäviä, jotka valtaavat aikataulumme. Jotkut saattavat jopa ajatella, että heidän arvonsa riippuu heidän tehtävälistansa pituudesta. He täyttävät vapaat hetkensä lukuisilla tapaamisilla ja toisarvoisilla asioilla – jopa stressin ja väsymyksen hetkinä. Koska he tekevät tarpeettomasti elämänsä monimutkaiseksi, he tuntevat usein itsensä entistä turhautuneemmiksi, kokevat vähemmän iloa eikä heidän elämässään tunnu useinkaan olevan merkitystä.

On sanottu, että mistä tahansa hyveestä, kun se viedään äärimmäisyyteen, voi tulla pahe. Liian monien asioiden mahduttaminen päiviimme sopisi varmastikin tähän luokkaan. Jossakin vaiheessa merkkipaaluista voi tulla myllynkiviä ja kunnianhimoisista tavoitteista kahleita kaulaamme.

Mikä on ratkaisu?

Viisaat ymmärtävät puun renkaiden ja ilman turbulenssin opetukset ja soveltavat niitä elämäänsä. He vastustavat kiusausta tempautua jokapäiväisen elämän kuumeiseen kiireeseen. He noudattavat neuvoa: ”Elämässä on kyse muustakin kuin sen nopeuttamisesta.”1 Lyhyesti sanottuna he keskittyvät niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä.

Vanhin Dallin H. Oaks opetti hiljakkoin yleiskonferenssissa: ”Meidän on jätettävä joitakin hyviä asioita voidaksemme valita toisia, jotka ovat parempia tai parhaita, koska ne kehittävät uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja vahvistavat perheitämme.”2

Parhaiden asioiden tavoitteleminen johtaa eittämättä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusperiaatteisiin – yksinkertaisiin ja kauniisiin totuuksiin, jotka meille on ilmoittanut rakastava, iankaikkinen ja kaikkitietävä taivaallinen Isä. Nämä ydinopit ja periaatteet, jotka ovat niin yksinkertaisia, että lapsikin voi ne ymmärtää, antavat silti vastaukset elämän mutkikkaimpiin kysymyksiin.

Janotessamme monimutkaisia ratkaisuja emme aina arvosta yksinkertaisuuden tuomaa kauneutta ja selkeyttä.

Esimerkiksi pian avaruuteen noustuaan astronautit ja kosmonautit tajusivat, etteivät kuulakärkikynät toimi avaruudessa. Ja niinpä jotkut hyvin älykkäät ihmiset ryhtyivät ratkaisemaan ongelmaa. Työ vaati tuhansia työtunteja ja miljoonia dollareita, mutta he kehittivät lopulta kynän, jolla voi kirjoittaa kaikkialla, kaikissa lämpötiloissa ja lähes kaikille pinnoille. Mutta kuinka astronautit ja kosmonautit tulivat toimeen ennen kuin ongelma oli ratkaistu? He yksinkertaisesti käyttivät lyijykynää.

Leonardo da Vincin kerrotaan sanoneen: ”Yksinkertaisuus on suurinta oppineisuutta.”3 Kun tarkastelemme onnensuunnitelman eli pelastussuunnitelman perusperiaatteita, voimme nähdä sen selkeydessä ja yksinkertaisuudessa taivaallisen Isämme viisauden hienouden ja kauneuden ja arvostaa sitä. Sitten oman viisautemme alku on muuttaa elämäämme niin, että se on Hänen mielensä mukaista.

Perusasioiden voima

Kerrotaan, että legendaarisella jalkapallovalmentaja Vince Lombardilla oli rituaali, jota hän noudatti ensimmäisenä valmennuspäivänä. Hänellä oli tapana nostaa jalkapallo ilmaan, näyttää sitä urheilijoille, jotka olivat pelanneet jalkapalloa monet vuodet, ja sanoa: ”Hyvät herrat, – – tämä on jalkapallo!” Hän puhui sen koosta ja muodosta, kuinka sitä voi potkaista ja kuljettaa tai sen voi syöttää. Hän vei joukkueen tyhjälle kentälle ja sanoi: ”Tämä on jalkapallokenttä.” Hän kävelytti heidät sen ympäri kuvaillen etäisyyksiä, muotoa, sääntöjä ja pelitapaa.4

Tämä valmentaja tiesi, että jopa nämä kokeneet pelaajat – ja itse asiassa koko joukkue – voivat tulla erinomaisiksi vain hallitsemalla perusasiat. He voisivat käyttää aikansa mutkikkaiden temppujen harjoittelemiseen, mutta elleivät he hallitsisi pelin perusasioita, heistä ei koskaan tulisi mestarijoukkuetta.

Uskon, että useimmat meistä ymmärtävät vaistomaisesti, kuinka tärkeitä perusasiat ovat. Joskus me vain joudumme sivuraiteille, koska on niin monia asioita, jotka tuntuvat houkuttelevammilta.

Painetusta sanasta, laajasta tiedotusvälinetarjonnasta, elektronisista välineistä ja laitteista – joista kaikista on hyötyä, jos käytämme niitä oikein – voi tulla vahingollisia häiriötekijöitä tai sydämettömiä eristäytymiskammioita.

Silti keskellä äänten ja valintojen paljoutta seisoo nöyrä Galilean mies kädet ojennettuina, odottamassa. Hänen sanomansa on yksinkertainen: ”Tule ja seuraa minua.”5 Eikä Hän puhu voimakkaan megafonin avulla vaan hiljaisella, vienolla äänellä.6 Evankeliumin perussanoman on niin helppo hukkua tietotulvaan, joka kohtaa meitä joka puolelta.

Pyhät kirjoitukset ja elävien profeettojen puhuttu sana tähdentävät evankeliumin perusperiaatteita ja -oppeja. Syy, miksi palaamme näihin perusperiaatteisiin, puhtaisiin oppeihin, on siinä, että ne ovat väylä syvällisen merkityksellisiin totuuksiin. Ne ovat ovi äärimmäisen tärkeisiin kokemuksiin, jotka muutoin olisivat käsityskykymme ulottumattomissa. Nämä yksinkertaiset perusperiaatteet ovat avain sopusointuiseen yhteiseloon Jumalan ja ihmisten kanssa. Ne ovat avain taivaan ikkunoiden avaamiseen. Ne johtavat meidät rauhaan, iloon ja ymmärrykseen siitä, mitä taivaallinen Isä on luvannut lapsilleen, jotka kuuntelevat ja tottelevat Häntä.

Rakkaat veljeni ja sisareni, tekisimme viisaasti, jos hidastaisimme vähän, etenisimme olosuhteisiimme sopivaa optimaalista vauhtia, keskittyisimme olennaiseen, kohottaisimme katseemme ja todella näkisimme asiat, joilla on eniten merkitystä. Olkaamme tietoisia niistä perussäännöistä, jotka taivaallinen Isä on antanut lapsilleen ja jotka ovat rikkaan ja hedelmällisen elämän perusta kuolevaisuudessa ja lupaus iankaikkisesta onnesta. Ne opettavat meitä tekemään kaikki nämä asiat ”viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa. Ja vielä, on tarpeen, että hän on uuttera, jotta hän siten voisi voittaa palkinnon.”7

Veljet ja sisaret, niiden asioiden uuttera tekeminen, joilla on eniten merkitystä, johtaa meidät maailman Vapahtajan luo. Siksi ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta – –, jotta [tietäisimme], mistä lähteestä [voimme] odottaa [syntiemme] anteeksiantoa”.8 Nykyajan mutkikkaassa, hämmentävässä ja kiireisessä elämässä tämä on tie, joka on ”muita parempi”.9

Mitä sitten ovat perusasiat?

Kun käännymme taivaallisen Isämme puoleen ja etsimme Hänen viisauttaan asioista, joilla on eniten merkitystä, opimme yhä uudelleen neljän tärkeimmän suhteen merkityksen: suhteen Jumalaamme, perheeseemme, lähimmäisiimme ja itseemme. Kun arvioimme omaa elämäämme auliilla mielellä, näemme, missä olemme harhautuneet pois muita paremmalta tieltä. Ymmärryksemme silmät avautuvat, ja me oivallamme, mitä meidän pitää tehdä puhdistaaksemme sydämemme ja keskittääksemme elämämme uudelleen perusasioihin.

Ensinnäkin suhteemme Jumalaan on mitä pyhin ja ratkaisevin. Me olemme Hänen henkilapsiaan. Hän on Isämme. Hän haluaa, että olemme onnellisia. Kun etsimme Häntä, kun opimme Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, kun avaamme sydämemme Pyhän Hengen vaikutukselle, elämästämme tulee vakaampaa ja turvallisempaa. Koemme suurempaa rauhaa, iloa ja täyttymystä, kun annamme parastamme elääksemme Jumalan iankaikkisen suunnitelman mukaan ja pidämme Hänen käskynsä.

Me parannamme suhdettamme taivaalliseen Isäämme oppimalla Hänestä, olemalla yhteydessä Häneen, tekemällä parannuksen synneistämme ja seuraamalla aktiivisesti Jeesusta Kristusta, sillä kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin Kristuksen kautta.10 Vahvistaaksemme suhdettamme Jumalaan me tarvitsemme merkityksellistä aikaa Hänen kanssaan kahden kesken. Hiljainen keskittyminen päivittäiseen henkilökohtaiseen rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen ja pyrkimys olla aina voimassa olevan temppelisuosituksen haltija – nämä ovat joitakin viisaita asioita, joihin meidän tulee sijoittaa aikaamme ja ponnistuksiamme päästäksemme lähemmäksi taivaallista Isäämme. Ottakaamme vaari Psalmeissa olevasta kehotuksesta: ”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.”11

Toinen tärkeä suhteemme on suhde perheeseemme. Koska mikään muu menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista12, meidän on asetettava perheemme tärkeysjärjestyksessä korkealle. Rakennamme syvät ja rakastavat perhesuhteet tekemällä yhdessä yksinkertaisia asioita kuten syömällä päivällistä, pitämällä perheillan ja vain pitämällä hauskaa yhdessä. Perhesuhteissa rakkaus tarkoittaa itse asiassa a-i-k-a-a, aikaa. Se, että vietämme aikaa toistemme kanssa, on avain sopusointuun kotona. Me puhumme toisillemme emmekä toisistamme. Me opimme toisiltamme, ja me arvostamme sekä eroavaisuuksiamme että yhteneväisyyksiämme. Me luomme jumalallisen siteen toisiimme lähestyessämme Jumalaa yhdessä pitämällä perherukouksia, tutkimalla evankeliumia ja käymällä sunnuntaisin kirkossa.

Kolmas tärkeä suhde, joka meillä on, on suhde lähimmäisiimme. Me rakennamme tätä suhdetta yksi henkilö kerrallaan – olemalla herkkävaistoisia muiden tarpeille, palvelemalla heitä ja antamalla ajastamme ja kyvyistämme. Minuun teki syvän vaikutuksen eräs sisar, jota iän ja sairauden tuomat haasteet kuormittivat, mutta joka päätti, että vaikka hän ei voinut tehdä paljon, hän voi kuunnella. Ja niin hän joka viikko tarkkaili ihmisiä, jotka näyttivät ahdistuneilta tai masentuneilta, ja vietti heidän kanssaan aikaa kuuntelemalla. Mikä siunaus hän olikaan hyvin monien ihmisten elämässä.

Neljäs tärkeä suhde on suhde itseemme. Voi tuntua oudolta ajatella, että meillä on suhde itseemme, mutta meillä on. Jotkut ihmiset eivät tule toimeen itsensä kanssa. He arvostelevat ja vähättelevät itseään koko ajan, kunnes alkavat vihata itseään. Saanen ehdottaa, että vähennätte kiirettä ja käytätte vähän enemmän aikaa oppiaksenne tuntemaan itsenne paremmin. Kävelkää luonnossa, katsokaa auringonnousua, nauttikaa Jumalan luomakunnasta, pohtikaa palautetun evankeliumin totuuksia ja ottakaa selville, mitä ne teille henkilökohtaisesti merkitsevät. Oppikaa näkemään itsenne niin kuin taivaallinen Isä näkee teidät – Hänen kallisarvoisena tyttärenään tai poikanaan, jolla on jumalalliset mahdollisuudet.

Riemuitkaa puhtaasta evankeliumista

Veljet ja sisaret, olkaamme viisaita. Kääntykäämme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin puhtaiden opillisten vesien puoleen. Nauttikaamme niistä iloisesti niiden yksinkertaisuudessa ja selkeydessä. Taivaat ovat jälleen avoinna. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on jälleen kerran maan päällä, ja sen yksinkertaiset totuudet ovat ilon runsas lähde!

Veljet ja sisaret, meillä on todella suuri syy riemuita. Jos teidän on vaikeaa tuntea riemua elämän ja sen kiireisen tahdin ja monien paineiden vuoksi, niin ehkäpä nyt on hyvä aika keskittyä uudelleen siihen, millä on eniten merkitystä.

Voima ei tule kiihkeästä toiminnasta vaan siitä, että on asettunut totuuden ja valon lujalle pohjalle. Se tulee siitä, että kiinnitämme huomiomme ja ponnistuksemme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin perusasioihin. Se tulee siitä, että kiinnitämme huomiota jumalallisiin asioihin, joilla on eniten merkitystä.

Yksinkertaistakaamme elämäämme hieman. Tehkäämme muutoksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta voimme keskittää elämämme uudelleen Kristuksen opetuslapseuden yksinkertaiseen, nöyrään ja äärimmäisen kauniiseen polkuun – polkuun, joka johtaa aina kohti merkityksen, ilon ja rauhan elämää. Tätä rukoilen ja jätän teille siunaukseni ja rakkauteni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

  1. Mahatma Gandhi, Larry Changin julkaisussa Wisdom for the Soul, 2006, s. 356.

  2. ”Hyvä, parempi, paras”, Liahona, marraskuu 2007, s. 104.

  3. Leonardo da Vinci, julkaisussa The Book of Positive Quotations, toim. John Cook, 1993, s. 262.

  4. Vince Lombardi, Donald T. Phillipsin julkaisussa Run to Win: Vince Lombardi on Coaching and Leadership, 2001, s. 92.

  5. Luuk. 18:22.

  6. Ks. 1. Kun. 19:12.

  7. Moosia 4:27.

  8. 2. Nefi 25:26

  9. 1. Kor. 12:31; Et. 12:11.

  10. Ks. Joh. 14:6

  11. Ps. 46:10.

  12. J. E. McCulloch, Home: The Savior of Civilization, 1924, s. 42; ks. myös Conference Report, huhtikuu 1935, s. 116.