Aaronin pappeus

Kun puhuin yleiskonferenssissa 25 vuotta sitten, esittelin havaintovälineen, joka seisoi vieressäni. Se oli vanhin tyttärenpoikani. Hän oli juuri saanut Aaronin pappeuden, ja hänet oli asetettu diakoniksi. Käytin tilaisuutta osoittaa puheeni hänelle ja puhuin siitä, miten tärkeää on saada Aaronin pappeus.

Sanoin tyttärenpojalleni:

”En ole kovinkaan mielistynyt siihen maailman tilaan, jonka sinä ja muut nuoret miehet saatte perinnöksenne, kun otatte vastaan tehtävänne kasvaessanne kohti miehuutta. Vaikka meillä vanhemmilla ihmisillä on ollut tarpeeksi ikää ja mahdollisuuksia vaikuttaa maailmaan, luulen, että olemme pettäneet teidät pahasti siinä, millaiseksi olemme antaneet maailman tilanteen tulla. Tämä asettaa sinut tilanteeseen, jossa monet niistä ihmisistä, joiden kanssa joudut tekemisiin, eivät ole oppineet ymmärtämään eivätkä kunnioittamaan perinteisiä arvoja. Niinpä toisten taholta tuleva painostus käy yhä vaikeammaksi ja kovemmaksi.

Me olemme tuoneet koteihimme radioita, levysoittimia ja televisioita. Ne kaikki voivat tarjota meille tervehenkistä viihdettä, mutta hyvin suuri osa siitä, mitä meidän kuunneltavaksemme ja katsottavaksemme on tuotettu, ei ole sellaista, mikä innoittaa ja kannustaa nuoria miehiä. Itse asiassa suurin osa siitä, mitä on tuotettu, on alentavaa. Nappia painamalla omassa kodissasi voit tuhota sisimmästäsi tunnon siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.” (Ks. ”Annan Aaronin pappeuden”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 155. puolivuotiskonferenssista, s. 37.)

Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina – paitsi tekniikka. Tunnen houkutusta kysyä Aaronin pappeuden nuorilta miehiltä, tietävätkö he edes, mikä on levysoitin. Niille, jotka eivät tiedä, kerron, että meillä oli tapana mennä olohuoneeseen ja soittaa sillä levyjä ja kuunnella musiikkia. Kuvitelkaa – meidän piti mennä sen luo sen sijaan että olisimme kantaneet sitä mukanamme kaikkialle.

Opetin tyttärenpojalleni Terrylle myös neljä opetusta, jotka perustuvat Vanhan testamentin kertomukseen Danielista. Pyysin häntä 1) pitämään kehonsa terveenä ja puhtaana, 2) kehittämään mieltään ja tulemaan viisaaksi, 3) olemaan vahva ja vastustamaan kiusausta maailmassa, joka on täynnä sitä, sekä 4) turvaamaan Herraan etenkin silloin kun tarvitsee Hänen varjelustaan.

Päätin neuvoni Terrylle näihin sanoihin: ”Nämä pyhien kirjoitusten kertomukset eivät koskaan vanhene. Ne tuntuvat sinusta aivan yhtä jännittäviltä, luetpa niitä diakonina tai opettajana tai pappina tai lähetyssaarnaajana tai kotiopettajana tai vanhinten koorumin johtajana tai missä tahansa tehtävässä, johon Herra sinut kutsuu. Ne opettavat sinulle uskoa, rohkeutta, lähimmäisenrakkautta, itseluottamusta ja Herraan turvaamista.” (”Annan Aaronin pappeuden”, s. 39.)

Minulla on ilo kertoa, että Terry on ollut uskollinen toimeksiannolle, jonka annoin hänelle 25 vuotta sitten. Hän on saanut Melkisedekin pappeuden, palvellut uskollisesti lähetystyössä ja palvelee parhaillaan vanhinten koorumin johtajana ja on tietenkin kauniin tyttären isä.

Paljon on muuttunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Lisäksi on tapahtunut se, että monet lastenlapsistani ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia. Tänä kesänä minulla oli tilaisuus seisoa pappeudenhaltijoiden piirissä ja panna käteni vanhimman lapsenlapsenlapseni pään päälle, kun hänen isänsä antoi hänelle Aaronin pappeuden. Vaikka lapsenlapsenlapseni ei olekaan täällä tänään seisomassa vieressäni, haluaisin osoittaa puheeni hänelle ja kaikille teille suurenmoisille nuorille miehille, joilla on Aaronin pappeus.

Aaronin pappeuden saaminen on hyvin erityinen siunaus. Historia kertoo siitä loistavasta päivästä, jolloin pappeus palautettiin maan päälle ja miehille annettiin oikeus toimia jälleen Jumalan edustajina pyhiä pappeustoimituksia suorittaessaan. Oli huhtikuun 5. päivä vuonna 1829, kun Oliver Cowdery saapui Joseph Smithin kotiin Harmonyssa Pennsylvanian osavaltiossa. Oliver kysyi profeetalta tämän työstä tämän kääntäessä muinaista aikakirjaa, Mormonin kirjaa. Oliver vakuuttui työn jumalallisesta luonteesta ja suostui toimimaan kirjurina käännöksen loppuun saattamisessa. Käännöstyö edistyi nopeasti sen jälkeen kun Oliver oli sitoutunut toimimaan kirjurina.

Toukokuun 15. päivään 1829 mennessä Joseph ja Oliver olivat jo ehtineet Kolmanteen Nefin kirjaan. Kertomus ylösnousseen Vapahtajan käynnistä läntisellä pallonpuoliskolla ja Hänen opetuksensa kasteesta sykähdyttivät heitä. Kun he lukivat Kolmatta Nefin kirjaa, he alkoivat pohtia mielessään kastetta. Mikä kastetapa oli oikea ja kenellä oli valtuus suorittaa tämä pyhä, pelastava toimitus? He pyrkivät saamaan vastauksen näihin perustavaa laatua oleviin opillisiin kysymyksiin. He päättivät pyytää vastausta rukoilemalla ja menivät lähellä olevaan paikkaan Susquehanna-joen rannalla. He vuodattivat sydämensä, ja taivaat avautuivat heille. Josephille ja Oliverille ilmestyi enkeli, joka esitteli itsensä Johannes Kastajaksi ja kertoi heille toimivansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen alaisuudessa, joilla oli korkeampi pappeus (ks. JS–H 72).

Pannen kätensä heidän päänsä päälle hän sanoi: ”Teille, palvelustovereilleni, minä Messiaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet; eikä tätä enää milloinkaan oteta pois maan päältä, kunnes Leevin pojat uhraavat jälleen uhrin Herralle vanhurskaasti” (OL 13).

Myöhemmin Oliver muisteli tapausta näillä sanoilla: ”Mutta – – ajattele, ajattele vielä hetkinen, mikä ilo täytti sydämemme ja kuinka hämmästyneinä me polvistuimmekaan – –, kun me saimme hänen kätensä alla pyhän pappeuden” (JS–H 71, alaviite).

Ihmiskunnan odotettua vuosisatojen ajan, että Jumalan valtuus palautettaisiin, pyhän Aaronin pappeuden voima ja suuruus palautettiin maan päälle. Opin ja liittojen luvusta 107 opimme, miksi vähäisempää pappeutta kutsutaan Aaronin pappeudeksi:

”Toista pappeutta kutsutaan Aaronin pappeudeksi, koska se annettiin Aaronille ja hänen jälkeläisilleen kautta heidän kaikkien sukupolviensa.

Sitä kutsutaan vähäisemmäksi pappeudeksi, koska se on lisäys suurempaan eli Melkisedekin pappeuteen ja siinä on valta suorittaa ulkoisia toimituksia. – –

Vähäisemmän eli Aaronin pappeuden voima ja valtuus on pitää hallussaan enkelien palveluksen avaimia ja palvella ulkoisissa toimituksissa, evankeliumin kirjaimessa, parannuksen kasteessa syntien anteeksisaamiseksi liittojen ja käskyjen mukaan.” (OL 107:13–14, 20.)

Sen lisäksi että Aaronin pappeuden nuoret miehet saavat voiman ja valtuuden toimia Herran edustajina täyttäessään pappeusvelvollisuuksiaan, he saavat myös enkelien palveluksen avaimet.

Aaronin pappeuden nuoret miehet, todistan teille, että Herraa sitoo juhlallinen liitto siunata elämäänne uskollisuutenne mukaan. Jos otatte vaarin Pyhän Hengen varoituksen äänestä ja noudatatte Hänen ohjaustaan, teitä siunataan enkelien palveluksella. Tämä siunaus tuo elämäänne viisautta, tietoa, voimaa ja kunniaa. Tämä on varma siunaus, jonka Herra on luvannut teille.

Muutama kuukausi sitten minulla oli tilaisuus osallistua erään seurakunnan paasto- ja todistuskokoukseen. Yksi todistuksensa lausumaan nousseista oli Aaronin pappeuden neuvoja. Hänen todistuksensa opetti minua arvostamaan uudella tavalla sitä, mitä Aaronin pappeuden haltijalle merkitsee se, että hänellä on hallussaan enkelien palveluksen avaimet.

Tämä neuvoja kuvaili joitakin kokemuksiaan seurakunnan Aaronin pappeuden haltijoiden kanssa sinä aamuna. Kun hän oli kävelemässä kirkkoon, hän huomasi kaksi nuorta diakonia, jotka paastouhrikuoret käsissään olivat menossa jäsenten koteihin. Häneen teki vaikutuksen se, että he olivat pukeutuneet pyhävaatteisiinsa ja että he hoitivat tehtäväänsä hiljaisen arvokkaasti. Sitten hän oli kahden papin mukana siunaamassa sakramenttia fyysisesti ja henkisesti vammaisten miesten hoitokodissa. Nämä kaksi nuorta miestä olivat ensimmäistä kertaa käymässä tuossa hoitokodissa, ja heidän neuvojansa pani merkille sen kunnioittavan ja huolehtivan tavan, jolla he hoitivat pappeustehtävänsä.

Seuraavaksi neuvoja kertoi lyhyen kokemuksen, joka liikutti syvästi hänen sydäntään, koska yksi papeista muistutti häntä siitä, mitä todella tarkoittaa olla Jeesuksen Kristuksen todellinen palvelija – sananmukaisesti palveleva enkeli. Sakramenttivettä seurakunnalle jakava nuori pappi tuli miehen luo, jolla näytti olevan Downin syndrooma. Mies ei sairautensa vuoksi kyennyt ottamaan tarjottimelta kuppia juodakseen siitä. Tämä nuori pappi arvioi heti tilanteen. Hän asetti vasemman kätensä miehen pään taakse, niin että mies olisi sopivassa juoma-asennossa, ja oikealla kädellään hän otti tarjottimelta kupin ja lempeästi ja hitaasti nosti sen miehen huulille. Miehen kasvoille tuli kiitollisuutta osoittava ilme – sellaisen ihmisen ilme, jota joku muu on palvellut. Tämä erinomainen nuori pappi jatkoi sitten tehtäväänsä jakaa siunattua vettä seurakunnan muille jäsenille.

Neuvoja ilmaisi todistuksessaan tunteet, joita hän oli kokenut tuona tahdikkuutta vaatineena hetkenä. Hän sanoi itkeneensä hiljaa ilosta, ja hän tiesi, että kirkko on hyvissä käsissä näiden nuorten, huolehtivien, kuuliaisten Aaronin pappeuden haltijoiden ansiosta.

Presidentti Ezra Taft Benson sanoi kerran: ”Näyttäkää minulle nuori mies, joka on pitänyt itsensä moraalisesti puhtaana ja käynyt uskollisesti kirkon kokouksissa. Näyttäkää minulle nuori mies, joka on pitänyt pappeutensa kunniassa ja suorittanut Velvollisuus Jumalaa kohtaan -kunniakirjan ja Kotka-partiomerkin. Näyttäkää minulle nuori mies, joka on saanut seminaarin päättötodistuksen ja jolla on palava todistus Mormonin kirjasta. Näyttäkää minulle tällainen nuori mies, niin minä näytän teille nuoren miehen, joka voi tehdä ihmeitä Herralle lähetystyössä ja kautta elämänsä.” (Ks. ”Sä nuoriso Jumalamme”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 43.)

Te näiden suurenmoisten nuorten miesten ja naisten vanhemmat, me uskomme teille pyhän vastuun opettaa lapsillenne pyhän pappeuden oppeja. Lastenne on opittava varhaisella iällä, millainen siunaus on saada Herran iankaikkinen pappeus ja mitä heidän täytyy yksilöinä tehdä ollakseen kelvollisia näihin siunauksiin.

Piispat, teillä on pappeuden avaimet johtaa Aaronin pappeuden nuoria miehiä, pitää neuvoa heidän kanssaan ja opettaa heille heidän pappeusvelvollisuuksiaan. Huolehdittehan siitä, että jokainen nuori mies, joka on kelvollinen saamaan Aaronin pappeuden, ymmärtää ne velvoitteet ja siunaukset, jotka hänelle koituvat pappeudenhaltijana. Auttakaa häntä oppimaan nyt pitämään pappeuttaan kunniassa antamalla hänelle tärkeitä tehtäviä ja auttamalla häntä palvelemaan muita.

Nuoret miehet, haastan teidät rakentamaan elämänne totuuden ja vanhurskauden perustalle. Se on ainoa perusta, joka kestää tämän elämän paineissa ja säilyy kautta iankaikkisuuksien. Pappeus, joka teillä on, on erityinen lahja, sillä sen antaja on itse Herra. Käyttäkää sitä, pitäkää se kunniassa ja eläkää sen arvoisina. Haluan teidän tietävän, että minulla on erityinen ja henkilökohtainen todistus sen voimasta. Se on siunannut elämääni todella monin tavoin.

Haastan teidät myös päättämään tänään, että kunnioitatte tätä suurta siunausta ja valmistaudutte ennalta jokaiseen Aaronin pappeuden virkaan – diakoniksi, opettajaksi ja papiksi. Valmistautukaa suureen siunaukseen saada Melkisedekin pappeus, joka teidän täytyy kelvollisina ottaa vastaan ennen kuin palvelette kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Herra tarvitsee teidän valmistautumistanne Hänen palvelukseensa, etenkin siihen suureen tehtävään, joka teillä on julistaa Hänen evankeliumiaan maailmalle. Lupaan teille, että jos valmistaudutte ottamaan vastaan Hänen pyhän pappeutensa, Hän sananmukaisesti vuodattaa siunauksia päänne päälle. Tämän todistuksen jätän teille Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.