Mahdollisuutenne, etuoikeutenne

Me kaikki tiedämme, että pappeus on paljon enemmän kuin pelkkä nimi tai arvo. Profeetta Joseph opetti, että ”pappeus on iankaikkinen periaate, ja se on Jumalan tavoin ollut olemassa hamasta iankaikkisuudesta – – hamaan iankaikkisuuteen ilman päivien alkua tai vuosien loppua”¹. Se pitää hallussaan ”Jumalan tuntemisen avainta”². Itse asiassa pappeuden kautta ”ilmenee [itse] jumaluuden voima”³.

Pappeuden siunaukset ylittävät käsityskykymme. Uskollisista Melkisedekin pappeuden haltijoista voi tulla Jumalan valitut⁴. ”Henki pyhittää [heidät] heidän ruumiinsa uudistamiseksi”⁵, ja he voivat lopulta saada kaiken, mitä Isällä on⁶. Sitä on kenties vaikea käsittää, mutta se on suurenmoista, ja todistan, että se on totta.

Se, että taivaallinen Isä uskoo tämän voiman ja vastuun ihmiselle, on todiste Hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan ja esimakua mahdollisuuksistamme Jumalan poikina tuonpuoleisessa.

Siitä huolimatta tekomme antavat liian usein ymmärtää, että me jätämme nämä mahdollisuudet suureksi osaksi käyttämättä. Kun meiltä kysytään pappeudesta, monet meistä osaavat esittää oikean määritelmän, mutta jokapäiväisessä elämässämme saattaa olla hyvin vähän todisteita siitä, että ymmärtäisimme sen ulkoaopittua tekstiä syvemmin.

Veljet, edessämme on valinta. Voimme olla pappeudenhaltijoina tyytyväisiä vähäiseen kokemukseen ja tyytyä kokemuksiin, jotka eivät lainkaan vastaa etuoikeuksiamme. Tai voimme olla mukana hengellisten tilaisuuksien runsaalla juhla-aterialla ja saada osaksemme yleismaailmallisia pappeuden siunauksia.

Pyhiin kirjoituksiin kirjoitetut ja yleiskonferenssissa puhutut sanat on tarkoitettu meille sovellettaviksi itseemme⁷ eikä vain luettaviksi tai kuultaviksi⁸. Osallistuessamme kokouksiin me liian usein nyökkäämme, saatamme jopa hymyillä tietävästi ja olla samaa mieltä. Kirjoitamme muistiin joitakin toimenpiteitä ja sanomme kenties itsellemme: ”Tämän minä aion tehdä.” Mutta jossakin vaiheessa sinä aikana kun kuulemme, kirjoitamme älypuhelimeemme muistutuksen ja todella teemme, meidän ”tee se” -kytkimemme siirtyy asentoon ”myöhemmin”. Veljet, huolehtikaamme siitä, että siirrämme ”tee se” -kytkimemme aina asentoon ”nyt”!

Kun luette pyhiä kirjoituksia ja kuuntelette profeettojen sanoja koko sydämestänne ja mielestänne, Herra kertoo teille, kuinka voitte elää pappeuden etuoikeuksienne arvoisina. Älkää antako päivänkään kulua tekemättä jotakin toimiaksenne Hengen kehotusten mukaan.

Jos teillä olisi maailman edistynein ja kallein tietokone, käyttäisittekö sitä pelkästään pöytäkoristeena? Tietokone näyttää kenties vaikuttavalta. Siinä voi olla kaikenlaisia mahdollisuuksia. Mutta vasta kun tutkitte käyttäjän opasta, opitte käyttämään ohjelmia ja panette virran päälle, te pääsette käyttämään kaikkia noita mahdollisuuksia.

Myös Jumalan pyhään pappeuteen on olemassa käyttäjän opas. Sitoutukaamme lukemaan pyhiä kirjoituksia ja käsikirjoja määrätietoisemmin ja keskittyneemmin. Aloittakaamme lukemalla uudelleen Opin ja liittojen luvut 20, 84, 107 ja 121. Mitä enemmän tutkimme pappeuden tarkoitusta, mahdollisuuksia ja käyttämistä, sitä enemmän hämmästymme sen voimaa, ja Henki opettaa meille, kuinka pääsemme käyttämään tuota voimaa perheemme, yhteisömme ja kirkon siunaukseksi.

Kansana me asetamme maallisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen asiaankuuluvasti erittäin tärkeälle sijalle. Me haluamme ja meidän täytyy kunnostautua oppineisuudessa ja ammattitaidossa. Kiitän teitä siitä, että pyritte uutterasti hankkimaan koulutusta ja tulemaan asiantuntijoiksi omalla alallanne. Kehotan teitä tulemaan asiantuntijoiksi myös evankeliumin opeissa – etenkin pappeuden opissa.

Me elämme aikana, jolloin pyhät kirjoitukset ja myöhempien aikojen profeettojen sanat ovat helpommin saatavilla kuin minään muuna aikana maailman historiassa. Meidän etuoikeutemme ja velvollisuutemme sekä tehtävämme on kuitenkin ojentaa kätemme ja tarttua niiden opetuksiin. Pappeuden periaatteet ja opit ovat yleviä ja ylimaallisia. Mitä enemmän tutkimme oppia ja mahdollisuuksia ja sovellamme pappeutta käytäntöön, sitä enemmän sielumme laajenee, ymmärryksemme enentyy ja me tulemme näkemään, mitä Herralla on meitä varten.

Varma todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan edellyttää muutakin kuin tietoa – se edellyttää henkilökohtaista ilmoitusta, jonka vahvistaa evankeliumin periaatteiden vilpitön ja omistautunut soveltaminen käytäntöön. Profeetta Joseph Smith selitti, että pappeus on ”kanava, jonka kautta Kaikkivaltias tämän maan luomisen alkaessa aloitti kirkkautensa ilmaisemisen [ja] jonka kautta Hän on edelleen ilmoittanut itsensä ihmislapsille tähän päivään asti”⁹.

Jos me emme pyri käyttämään tätä ilmoituksen kanavaa, me emme elä pappeuden etuoikeuksiemme mukaan. On esimerkiksi niitä, jotka uskovat, mutta eivät tiedä uskovansa. He ovat saaneet monia eri vastauksia hiljaiselta, vienolta ääneltä pitkän ajan kuluessa, mutta koska tämä innoitus vaikuttaa niin pieneltä ja merkityksettömältä, he eivät tunnista sitä siksi, mitä se todella on. Sen johdosta he antavat epäilysten estää heitä toteuttamasta mahdollisuuksiaan pappeudenhaltijoina.

Ilmoitus ja todistus eivät tule aina valtavalla voimalla. Monille todistus tulee hiljakseen – pala kerrallaan. Joskus se tulee niin vähitellen, että on vaikeaa muistaa täsmällistä hetkeä, jolloin me itse asiassa tiesimme, että evankeliumi on totta. Herra antaa meille ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla”¹⁰.

Jollakin tavoin todistuksemme on kuin lumipallo, joka kasvaa suuremmaksi joka pyörähdyksellä. Me aloitamme pienellä määrällä valoa – vaikka se olisi vain halu uskoa. Vähitellen ”valo liittyy valoon”¹¹ ja ”se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka”¹², kunnes ”ajan tullen [saamme] hänen täyteydestään”¹³.

Ajatelkaa, miten loistavaa on ylittää maalliset rajoituksemme, saada ymmärryksemme silmät avattua ja ottaa vastaan valoa ja tietoa selestisistä lähteistä! Etuoikeutemme ja tilaisuutemme pappeudenhaltijoina on tavoitella henkilökohtaista ilmoitusta sekä oppia, kuinka voimme tietää itse totuuden Pyhän Hengen antamalla varmalla todistuksella.

Tavoitelkaamme vilpittömästi henkilökohtaisen innoituksen valoa. Anokaamme Herralta, että Hän soisi mielellemme ja sielullemme uskon kipinän, jonka ansiosta voimme ottaa vastaan ja tunnistaa Pyhän Hengen jumalallisen palvelun erityisissä elämäntilanteissamme ja haasteissamme ja pappeusvelvollisuuksissamme.

Urallani liikennelentäjänä minulla oli tilaisuus toimia lentäjien tarkastajana ja kouluttajana. Tähän työhön kuului kokeneiden lentäjien kouluttaminen ja testaaminen sen varmistamiseksi, että heillä oli riittävät tiedot ja taidot käyttää noita mahtavia suuria suihkukoneita turvallisesti ja tehokkaasti.

Huomasin, että oli lentäjiä, jotka senkään jälkeen, kun he olivat lentäneet ammatikseen monia vuosia, eivät koskaan menettäneet intoaan nousta ilmakehään, ”päästä karkuun maapallon ikäviä rajoituksia ja tanssia taivaalla naurun hopeoimin siivin”¹⁴. He rakastivat syöksevän ilman ääntä, voimakkaiden moottorien jylinää, tunnetta siitä, että ”on yhtä tuulen kanssa ja yhtä yläpuolella olevan tumman taivaan ja tähtien kanssa”¹⁵. Heidän intonsa oli tarttuvaa.

Oli myös muutamia, jotka näyttivät vain tekevän työtään rutiininomaisesti. He olivat oppineet hallitsemaan järjestelmät ja suihkukoneiden käsittelemisen, mutta jossakin matkan varrella he olivat menettäneet lentämisen ilon siellä, ”missä leivo eikä edes kotka ole koskaan lentänyt”¹⁶. He olivat menettäneet kykynsä kokea ihmetystä hehkuvasta auringonnoususta ja Jumalan luomakunnan kauneudesta ylittäessään valtameriä ja mantereita. Jos he täyttivät viralliset vaatimukset, annoin heille lentoluvan, mutta samalla säälin heitä.

Haluatte kenties kysyä itseltänne, toimitteko te pappeudenhaltijoina vain rutiininomaisesti – tehden sen, mitä odotetaan, mutta kokematta iloa, jota teidän tulisi saada kokea. Pappeus suo meille runsaasti tilaisuuksia tuntea iloa, jota Ammon ilmaisi: ”Eikö meillä ole syytä riemuita? – – Me olemme olleet välineinä [Herran käsissä] tämän suuren ja ihmeellisen työn tekemisessä. Sen tähden iloitkaamme – – Herrasta; ja me riemuitsemme.”¹⁷

Veljet, uskontomme on iloinen uskonto! Olemme suuresti siunattuja, kun meillä on Jumalan pappeus! Psalmien kirjassa sanotaan: ”Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.”¹⁸ Me voimme kokea tuota suurempaa iloa, jos vain tavoittelemme sitä.

Liian usein meiltä jää kokematta autuus, jota päivittäinen, käytännön palvelutyö pappeudessa tuo. Toisinaan tehtävät saattavat tuntua taakoilta. Veljet, älkäämme eläkö elämäämme uppoutuneina kolmeen r:ään: rasittuneina, ryppyotsaisina ja ruikuttaen. Me emme elä etuoikeuksiemme tasolla, kun annamme maailmallisten ankkureiden estää meitä tuntemasta yltäkylläistä iloa, jota tuo uskollinen ja omistautunut pappeuden palvelutyö etenkin oman kotimme seinien sisäpuolella. Me emme elä etuoikeuksiemme tasolla, kun emme osallistu siihen onnen, rauhan ja ilon juhla-ateriaan, jonka Jumala suo niin anteliaasti uskollisille pappeuden palvelijoille.

Nuoret miehet, jos se, että tulette kirkkoon varhain auttaaksenne valmistamaan sakramentin, tuntuu enemmän rasitukselta kuin siunaukselta, niin kehotan teitä ajattelemaan, mitä tämä pyhä toimitus saattaisi merkitä seurakuntalaiselle, jolla on kenties ollut haasteellinen viikko. Veljet, jos kotiopetusponnistelunne eivät mielestänne tunnu tehokkailta, kehotan teitä katsomaan uskon silmin, kuinka Herran palvelijan käynti vaikuttaa perheeseen, jolla on monia piileviä ongelmia. Kun tartutte pappeuden palvelutyönne jumalallisiin mahdollisuuksiin, Jumalan Henki täyttää sydämenne ja mielenne ja se loistaa silmistänne ja kasvoiltanne.

Älkäämme me pappeudenhaltijat koskaan lakatko ihmettelemästä sitä, mitä Herra on meille uskonut, ja tuntemasta syvää kunnioitusta sitä kohtaan.

Rakkaat veljeni, pyrkikäämme uutterasti oppimaan pyhän pappeuden oppi, vahvistakaamme todistustamme rivi rivin päälle ottamalla vastaan Hengen ilmoituksia ja löytäkäämme todellista iloa päivittäisessä pappeuden palvelutyössämme. Kun teemme näitä asioita, alamme elää meille pappeudenhaltijoina suotujen mahdollisuuksiemme ja etuoikeuksiemme mukaan ja kykenemme tekemään kaiken Kristuksen avulla, joka antaa meille voimaa¹⁹. Tästä todistan ja annan teille siunaukseni Herran apostolina. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.