Neuvoja nuorille

Puhun nuorille tavallista henkilökohtaisemmin ja vertaan omaa nuoruuttani teidän nuoruuteenne.

Te olette mittaamattoman kallisarvoisia. Olen nähnyt teitä kymmenissä maissa ja jokaisella mantereella. Te olette paljon parempia kuin me olimme nuorina. Te tiedätte evankeliumista enemmän. Te olette kypsempiä ja uskollisempia.

Olen nyt 87-vuotias. Saatatte ihmetellä, mitä minun ikäiselläni on antaa teidän elämäänne. Olen kokenut sen vaiheen, jossa te olette, ja tiedän, mihin te olette menossa. Mutta te ette ole vielä kokeneet sitä, mitä minä olen. Lainaan muutaman säkeen klassikkorunosta:

Ei Wordsworthin kirjoittama runo mutta klassikkoruno silti!

Kun ajattelee moraaliin liittyvien mittapuiden madaltumista ja kaikkea sitä, mitä maailmassa tapahtuu, niin te nuoret vartutte vihollisen alueella.

Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että taivaassa oli sota ja että Lusifer kapinoi ja hänet ja hänen seuraajansa ”syöstiin maan päälle”². Hän koettaa päättäväisesti estää taivaallisen Isämme suunnitelmaa toteutumasta ja pyrkii hallitsemaan kaikkien mieltä ja tekoja. Tämä vaikutus on hengellistä, ja hän ”on irrallaan maan pääll䔳.

Mutta vastustuksesta, koettelemuksista ja kiusauksista huolimatta teidän ei tarvitse epäonnistua tai pelätä.

Kun 17-vuotiaana valmistauduin päättämään lukion hyvinkin keskinkertaisena oppilaana, jolla oli joitakin heikkouksia, kuten ajattelin, niin eräänä sunnuntaiaamuna kaikki ympärillämme hajosi. Seuraavana päivänä meidät kutsuttiin lukion saliin. Näyttämöllä oli tuolilla pieni radio. Rehtori avasi radion. Silloin kuulimme presidentti Franklin Delano Rooseveltin äänen, kun hän ilmoitti, että Pearl Harboria oli pommitettu. Yhdysvallat oli sodassa Japania vastaan.

Myöhemmin sama tilanne toistui. Jälleen kuulimme presidentti Rooseveltin äänen, joka tällä kertaa ilmoitti, että maamme oli sodassa Saksaa vastaan. Toinen maailmansota levisi räjähdysmäisesti kautta maailman.

Yhtäkkiä tulevaisuutemme oli epävarma. Emme tienneet, mitä oli edessä. Eläisimmekö niin pitkään, että menisimme naimisiin ja perustaisimme perheen?

Nykyään ”kuullaan sodista ja sotahuhuja, ja koko maa on levottomuuden vallassa”⁴. Te, meidän nuoremme, saatatte tuntea elämässänne epävarmuutta ja turvattomuutta. Haluan neuvoa ja opettaa teitä sekä kehottaa teitä tekemään joitakin asioita ja olemaan tekemättä joitakin asioita.

Evankeliumin suunnitelma on suuri onnensuunnitelma⁵. Perhe on tuon suunnitelman keskipisteessä. Perhe on riippuvainen teidän kehossanne olevien elämää antavien voimien kelvollisesta käytöstä.

Julkaisussa ”Perhe – julistus maailmalle”, joka on ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin laatima innoitettu asiakirja, sanotaan, että aikaisemmassa olemassaolossa ”kaikki ihmiset – miehet ja naiset – on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen heistä on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja sellaisena jokaisella on jumalallinen luonne ja päämäärä. Sukupuoli on yksilön – – oleellinen ominaisuus [ja se määräytyi tuossa kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa]. – –

Me julistamme tämän lisäksi Jumalan määränneen, että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi.”⁶

Suuri rangaistus, jonka Lusifer ja hänen seuraajansa saattoivat päälleen, oli se, että heiltä kiellettiin kuolevainen ruumis.

Monet kohtaamistanne kiusauksista, epäilemättä kaikkein vakavimmat, liittyvät teidän kehoonne. Sen lisäksi että teillä on voima luoda kehoja uudelle sukupolvelle, teillä on myös tahdonvapaus.

Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Kaikilla olennoilla, joilla on ruumis, on valta niiden yli, joilla ei ole ruumista.”⁷ Niinpä jokaisella elävällä sielulla, jolla on fyysinen ruumis, on viime kädessä suurempi voima kuin vastustajalla. Fyysisen olemuksenne vuoksi te kärsitte kiusauksia, mutta sen lisäksi teillä on voima hänen ja hänen enkeliensä ylitse.

Siinä vaiheessa kun päätimme lukion, monet luokkatovereistamme olivat marssineet sotaan eivätkä jotkut heistä koskaan palanneet. Muidenkin meistä oli määrä pian mennä armeijaan. Emme tienneet tulevaisuudestamme. Selviytyisimmekö sodasta? Olisiko maailmasta jäljellä tarpeeksi palatessamme?

Varmana kutsusta asepalvelukseen liityin ilmavoimiin. Pian olin lentäjien esikoulutuksessa Santa Anassa Kaliforniassa.

Minulla ei silloin ollut lujaa todistusta siitä, että evankeliumi on totta, mutta tiesin, että seminaarinopettajani Abel S. Rich ja John P. Lillywhite tiesivät sen olevan totta. Olin kuullut heidän todistavan, ja uskoin heitä. Ajattelin mielessäni: ”Tukeudun heidän todistukseensa, kunnes saan oman todistuksen.” Ja niin tapahtui.

Olin kuullut patriarkallisista siunauksista, mutta en ollut saanut sellaista. Jokaisessa vaarnassa on asetettu patriarkka, jolla on profetian henki ja ilmoituksen henki. Hänellä on valtuus antaa henkilökohtaisia ja yksityisiä siunauksia niille, jotka tulevat piispansa suosittamina. Kirjoitin piispalleni saadakseni suosituksen.

J. Roland Sandstrom oli asetettu patriarkka, joka asui Santa Anan vaarnan alueella. Hän ei tiennyt minusta mitään eikä ollut koskaan aiemmin nähnyt minua, mutta hän antoi minulle siunaukseni. Siitä löysin vastauksia ja ohjausta.

Vaikka patriarkalliset siunaukset ovat hyvin yksityisiä, luen lyhyen lainauksen omastani: ”Pyhän Hengen kuiskaukset johdattavat sinua, ja sinua varoitetaan vaaroista. Jos noudatat niitä varoituksia, taivaallinen Isämme siunaa sinua niin, että voit jälleen olla yhdessä rakkaidesi luona.”⁸

Tuo sana jos, vaikkakin pieni kirjoitettuna, tuntui koko sivun kokoiselta. Minua siunattaisiin niin että palaisin sodasta, jos pitäisin käskyt ja jos noudattaisin Pyhän Hengen ohjausta. Vaikka tuo lahja oli annettu minulle kasteessa, en vielä tiennyt, mitä Pyhä Henki oli tai kuinka ohjaus toimi.

Sen, mitä minun tuli tietää Hengen kuiskauksista, löysin Mormonin kirjasta. Luin, että ”enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja. Ja nyt – –: Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä.”⁹

Ehkä suurin yksittäinen asia, mitä opin lukiessani Mormonin kirjaa, on se, että Hengen ääni tulee pikemminkin tunteena kuin äänenä. Kuten minä opin, tekin opitte kuuntelemaan sitä ääntä, jonka voi pikemminkin tuntea kuin kuulla.

Nefi nuhteli vanhempia veljiään sanoen: ”Te olette nähneet enkelin, ja hän puhui teille; niin, te olette kuulleet hänen äänensä kerran toisensa jälkeen; ja hän on puhunut teille hiljaisella, vienolla äänellä, mutta teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan.”¹⁰

Jotkut arvostelijat ovat sanoneet, että nämä jakeet ovat väärässä, koska sanat kuullaan, niitä ei tunneta. Mutta jos tiedätte yhtään mitään hengellisestä kommunikoinnista, te tiedätte, että paras sana kuvaamaan sitä, mitä tapahtuu, on sana tunne.

Pyhän Hengen lahja johdattaa ja varjelee teitä ja jopa oikaisee teidän tekojanne, jos suostutte siihen. Se on hengellinen ääni, joka tulee mieleen ikään kuin sydämeen pantu ajatus tai tunne. Profeetta Enos on sanonut: ”Herran ääni tuli – – mieleeni.”¹¹ Ja Herra sanoi Oliver Cowderylle: ”Katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi.”¹²

Teidän ei odoteta kulkevan läpi elämän tekemättä virheitä, mutta te ette tee mitään isoa virhettä ilman että Hengen kehotukset varoittavat teitä ensin. Tämä lupaus koskee kaikkia kirkon jäseniä.

Jotkut tekevät ratkaisevan vakavia virheitä rikkoen evankeliumin lakeja. Tässä vaiheessa on aika muistuttaa teitä sovituksesta, parannuksesta ja täydellisestä anteeksiannosta niin että voitte tulla jälleen puhtaiksi. Herra on sanonut: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”¹³

Jos vastustaja saisi rikkomuksen vuoksi teidät vangiksi, muistutan teitä siitä, että teillä on avain, joka avaa vankilan oven sisäpuolelta. Teidät voidaan pestä puhtaiksi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.

Saatatte vaikeuksien hetkinä ajatella, ettette ole pelastamisen arvoisia, koska olette tehneet virheitä, isoja tai pieniä, ja luulette olevanne nyt hukassa. Se ei ole koskaan totta! Vain parannus voi parantaa sen, mikä tekee kipeää. Mutta parannus voi parantaa sen, mikä tekee kipeää, riippumatta siitä, mitä se on.

Jos luisutte asioihin, joihin teidän ei pitäisi luisua, tai jos olette tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kiskovat teitä väärään suuntaan, silloin teidän on aika käyttää omaa itsenäisyyttänne, omaa tahdonvapauttanne. Kuunnelkaa Hengen ääntä, niin teitä ei johdeta harhaan.

Sanon jälleen, että nykypäivän nuoret varttuvat vihollisen alueella, missä moraalin mittapuut rappeutuvat. Mutta Herran palvelijana lupaan, että teitä suojellaan ja varjellaan vastustajan hyökkäyksiltä, jos noudatatte Pyhältä Hengeltä tulevaa ohjausta.

Pukeutukaa säädyllisesti, puhukaa kunnioittavasti, kuunnelkaa kohottavaa musiikkia. Karttakaa kaikkea moraalittomuutta ja itseänne alentavia tapoja. Ottakaa elämä käsiinne ja käskekää itseänne olemaan uskollisia. Koska turvaudumme teihin niin paljossa, teitä siunataan huomattavassa määrin. Ette ole koskaan kaukana rakastavan taivaallisen Isänne näköpiiristä.

Todistukseni voima on muuttunut siitä ajasta, kun tunsin tarvetta turvautua seminaarinopettajieni todistukseen. Nykyään turvaudun kävellessäni toisiin iän ja lapsuudessa sairastamani polion vuoksi, mutta en hengellisten asioiden aiheuttamien epäilysten vuoksi. Olen oppinut uskomaan, ymmärtämään ja tuntemaan evankeliumia ja Vapahtajaa Jeesusta Kristusta koskevat kallisarvoiset totuudet.

Yhtenä Hänen erityisistä todistajistaan todistan, että tämän kuolevaisuutta edeltävässä elämässä alkaneen taistelun tulos ei ole kyseenalainen. Lusifer häviää.

Puhuimme aiemmin variksista. Teidän nuorten varisten ei tarvitse lentää päämäärättä edestakaisin epävarmoina edessä olevasta polusta. On niitä, jotka tuntevat tien. ”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.”¹⁴ Herra on perustanut kirkkonsa avaimien ja neuvostojen periaatteen pohjalle.

Kirkon johdossa on 15 miestä, jotka on hyväksytty profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. Jokaisella ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenellä on kaikki pappeuden avaimet, jotka ovat välttämättömiä kirkon johtamiseen. Virkaiältään vanhin apostoli on profeetta – presidentti Thomas S. Monson – joka on ainoa, jolla on valtuus käyttää kaikkia niitä avaimia.

Pyhissä kirjoituksissa vaaditaan, että ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi työskentelevät neuvostoina ja että näiden neuvostojen päätökset ovat yksimielisiä. Ja näin on. Me luotamme siihen, että Herra näyttää tietä, ja pyrimme vain tekemään Hänen tahtonsa. Tiedämme, että Hän osoittaa suurta luottamusta meihin yksilöinä ja yhdessä.

Teidän tulee oppia tämä asia: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.”¹⁵ Teidän täytyy olla luotettavia ja ympäröidä itsenne ystävillä, jotka myös haluavat olla luotettavia.

Toisinaan teillä saattaa olla houkutus ajatella samoin kuin minä ajattelin aika ajoin nuorena: ”Tätä menoa maailma kyllä tuhoutuu. Maailmanloppu tulee ennen kuin minä pääsen sinne, mihin minun pitäisi.” Näin ei ole! Te voitte odottaa innolla sitä, että teette asiat oikein – menette naimisiin, perustatte perheen, näette lapsenne ja lastenlapsenne, kenties jopa lastenlastenne lapset.

Jos noudatatte näitä periaatteita, teistä huolehditaan ja teitä suojellaan ja te itse tiedätte Pyhän Hengen ohjauksen kautta, mihin suuntaan teidän tulee kulkea, sillä ”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta”¹⁶. Lupaan teille, että niin tapahtuu, ja rukoilen teille, kallisarvoisille nuorillemme, siunausta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.