Nimen tärkeys

Vanhin Hales, meidän kaikkien puolesta ilmaisemme syvimmän rakkautemme ja olemme hyvin kiitollisia siitä, että olet täällä tänä aamuna.

Edellisen huhtikuun yleiskonferenssin jälkeen ajatukseni ovat toistuvasti keskittyneet aiheeseen nimen tärkeys. Viime kuukausien aikana meidän perheeseemme on tullut muutamia lastenlastenlapsia. Vaikka heitä näyttää syntyvän nopeammassa tahdissa kuin minä jaksan pitää lukua, jokainen lapsi on tervetullut lisä perheeseemme. Kukin heistä on saanut erityisen nimen, jonka hänen vanhempansa ovat valinneet – nimen, jolla hänet tullaan tuntemaan koko hänen ikänsä ja joka erottaa hänet kaikista muista. Näin on jokaisessa perheessä, ja näin on myös kaikissa maailman uskontokunnissa.

Herra Jeesus Kristus tiesi, kuinka tärkeää oli nimetä Hänen kirkkonsa selkeästi näinä myöhempinä aikoina. Opin ja liittojen luvussa 115 Hän itse nimesi kirkon: ”Sillä näin kirkkoani on kutsuttava viimeisinä aikoina, nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi” (jae 4).

Kuningas Benjamin opetti kansaansa Mormonin kirjan aikoina:

”Minä tahdon, että te otatte päällenne Kristuksen nimen, kaikki te, jotka olette tehneet Jumalan kanssa liiton, että olette kuuliaisia elämänne loppuun asti. – –

Ja minä tahdon teidän myös muistavan, että tämä on se nimi, jonka minä sanoin antavani teille ja jota ei koskaan pyyhittäisi pois, paitsi rikkomuksen tähden; varokaa sen tähden, että ette riko, jottei nimeä pyyhittäisi pois teidän sydämistänne.” (Moosia 5:8, 11.)

Kasteen vesissä me otamme päällemme Kristuksen nimen. Me uusimme sen kasteen vaikutuksen joka viikko nauttiessamme sakramentin, mikä on merkkinä halustamme ottaa päällemme Hänen nimensä ja lupauksestamme muistaa Hänet aina (ks. OL 20:77, 79).

Tajuammeko me, kuinka siunattuja olemme voidessamme ottaa päällemme Jumalan rakkaan ja ainosyntyisen Pojan nimen? Ymmärrämmekö me, kuinka merkittävää se on? Vapahtajan nimi on ainoa nimi taivaan alla, jonka avulla ihminen voi pelastua (ks. 2. Nefi 31:21).

Kuten muistatte, viime huhtikuun yleiskonferenssissa presidentti Boyd K. Packer käsitteli kirkon nimen merkitystä. Hän selitti, että ”kuuliaisina ilmoitukselle me käytämme itsestämme mieluummin nimitystä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko kuin mormonikirkko” (”Pyhän Hengen ohjaamina”, Liahona, toukokuu 2011, s. 30).

Koska kirkon koko nimi on niin tärkeä, toistan pyhien kirjoitusten ilmoituksia, ensimmäisen presidenttikunnan kirjeiden ohjeita vuosilta 1982 ja 2001 sekä niiden muiden apostolien sanoja, jotka ovat kannustaneet kirkon jäseniä pitämään esillä ja opettamaan maailmalle, että kirkko tunnetaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimellä. Se on nimi, jolla Herra kutsuu meitä viimeisenä päivänä. Se on nimi, jolla Hänen kirkkonsa erottuu kaikista muista.

Olen ajatellut paljon sitä, miksi Vapahtaja antoi palautetulle kirkolleen niin pitkän nimen. Se saattaa tuntua pitkältä, mutta jos ajattelemme sitä kuvaavana yleiskatsauksena siitä, mitä kirkko on, siitä tuleekin yhtäkkiä erinomaisen lyhyt, suora ja mutkaton. Kuinka mikään kuvaus voisi olla suorempi ja selkeämpi ja silti ilmaistu niin vähin sanoin?

Jokainen sana on selventävä ja korvaamaton. Kirkon englanninkielinen nimi The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints alkaa määräisellä artikkelilla The, joka viittaa palautetun kirkon ainutlaatuiseen asemaan maailman uskontojen joukossa.

Nimessä olevat sanat Jeesuksen Kristuksen Kirkko julistavat, että se on Hänen kirkkonsa. Mormonin kirjassa Jeesus opetti: ”Ja kuinka se olisi minun kirkkoni, ellei sitä kutsuta minun nimelläni? Sillä jos jotakin kirkkoa kutsutaan Mooseksen nimellä, silloin se on Mooseksen kirkko; tai jos sitä kutsutaan jonkun ihmisen nimellä [kuten Mormon], silloin se on jonkun ihmisen kirkko; mutta jos sitä kutsutaan minun nimelläni, silloin se on minun kirkkoni, jos on niin, että he ovat rakennetut minun evankeliumilleni.” (3. Nefi 27:8.)

Ilmaus Myöhempien Aikojen selittää sen, että se on sama kirkko kuin se kirkko, jonka Jeesus Kristus perusti kuolevaisen palvelutehtävänsä aikana, mutta palautettuna näinä myöhempinä aikoina. Tiedämme, että tapahtui lankeaminen eli luopumus, joka teki välttämättömäksi sen, että Hänen tosi ja täydellinen kirkkonsa palautettiin meidän aikanamme.

Sana Pyhien tarkoittaa, että sen jäsenet seuraavat Häntä ja pyrkivät tekemään Hänen tahtonsa, pitämään Hänen käskynsä ja valmistautumaan asumaan jälleen Hänen ja taivaallisen Isämme luona tulevaisuudessa. Pyhä viittaa yksinkertaisesti niihin, jotka pyrkivät tekemään elämästään pyhän solmimalla liiton seurata Kristusta.

Nimi, jonka Vapahtaja antoi kirkolleen, kertoo meille täsmällisesti sen, keitä me olemme ja mihin me uskomme. Me uskomme, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Hän teki sovitustyön kaikkien niiden puolesta, jotka tekisivät parannuksen synneistään, ja Hän katkaisi kuoleman siteet ja mahdollisti ylösnousemuksen kuolleista. Me seuraamme Jeesusta Kristusta. Kuten kuningas Benjamin sanoi kansalleen, minäkin vahvistan meille kaikille tänä päivänä: ”Minä tahdon, että te muistatte pitää [Hänen nimensä] aina sydämiinne kirjoitettuna” (Moosia 5:12).

Meitä pyydetään olemaan Hänen todistajinaan ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (Moosia 18:9). Se tarkoittaa sitä, että meidän tulee olla halukkaita kertomaan toisille, ketä me seuraamme ja kenen kirkkoon kuulumme: Jeesuksen Kristuksen kirkkoon. Haluamme tietenkin tehdä sen rakkauden ja todistuksen hengessä. Haluamme seurata Vapahtajaa yksinkertaisesti ja selvästi, kuitenkin nöyrästi – julistaen, että olemme Hänen kirkkonsa jäseniä. Me seuraamme Häntä olemalla myöhempien aikojen pyhiä – myöhempien aikojen opetuslapsia.

Kansoille ja järjestöille annetaan usein liikanimiä. Liikanimi voi olla nimen lyhennetty muoto tai se voidaan johtaa jostakin tapahtumasta tai jostakin fyysisestä tai muusta ominaisuudesta. Vaikka liikanimillä ei ole samaa asemaa tai merkitystä kuin oikeilla nimillä, niitä voidaan käyttää asiallisesti.

Herran kirkolla on ollut liikanimiä sekä muinaisina aikoina että nykyaikana. Uuden testamentin aikoina pyhiä kutsuttiin kristityiksi, koska he tunnustivat uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tuo nimi, jota heidän arvostelijansa käyttivät aluksi halventavasti, on nykyään kunnioitettu nimi; meille on kunnia tulla kutsutuksi kristilliseksi kirkoksi.

Kirkkomme jäseniä on kutsuttu mormoneiksi, koska me uskomme Mormonin kirjaan – toiseen todistukseen Jeesuksesta Kristuksesta. Jotkut saattavat yrittää käyttää sanaa mormoni laajemmassa merkityksessä sisällyttäen viittaukseen myös ne, jotka ovat jättäneet kirkon ja muodostaneet monenlaisia siitä eronneita ryhmiä. Sellainen käyttö johtaa vain sekaannukseen. Olemme kiitollisia median pyrkimyksistä olla käyttämättä sanaa mormoni tavalla, joka voi saada yleisön sekoittamaan kirkkomme moniavioisuutta harjoittaviin tai muihin fundamentalistiryhmiin. Saanen ilmaista selkeästi, ettei millään moniavioisuutta harjoittavalla ryhmällä, mukaan lukien ne, jotka kutsuvat itseään fundamentalistimormoneiksi tai muilla oman nimemme johdannaisilla, ole mitään yhteyttä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.

Vaikkei mormonit ole kirkon täydellinen ja oikea nimi ja vaikka se alun perin onkin arvostelijoidemme varhaisina vainon vuosinamme antama nimitys, siitä on tullut hyväksytty liikanimi, kun sitä käytetään jäsenistä eikä instituutiosta. Meidän ei tarvitse lakata käyttämästä nimitystä mormoni silloin kun se on sopivaa, mutta meidän tulisi edelleen painottaa itse kirkon täydellistä ja oikeaa nimeä. Toisin sanoen meidän tulisi välttää termiä ”mormonikirkko” ja rajoittaa sen käyttöä.

Vuosien varrella toimiessani tehtävissäni eri puolilla maailmaa minulta on monta kertaa kysytty, kuulunko mormonikirkkoon. Vastaukseni on ollut: ”Olen Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen. Koska me uskomme Mormonin kirjaan, joka on nimetty erään muinaisen Amerikan mantereella eläneen profeettajohtajan mukaan ja joka on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, meitä kutsutaan toisinaan mormoneiksi.” Jokaisessa tapauksessa tämä vastaus on otettu hyvin vastaan, ja se on itse asiassa avannut minulle tilaisuuksia selittää evankeliumin täyteyden palauttamista näinä myöhempinä aikoina.

Veljet ja sisaret, ajatelkaapa, millainen vaikutus meillä voi olla, kun vastaamme yksinkertaisesti kirkon koko nimeä käyttäen niin kuin Herra on julistanut, että meidän pitäisi tehdä. Ja jos ette voi heti käyttää koko nimeä, sanokaa edes: ”Kuulun Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon” ja selittäkää myöhemmin se myöhempien aikojen osuus.

Jotkut saattavat kysyä: ”Entä sellaiset internetsivustot kuten Mormon.org ja monet kirkon aloittamat mediakampanjat?” Kuten sanoin, joskus on soveliasta käyttää jäsenistä yhteistä nimitystä mormonit. Käytännön syistä uskontoomme kuulumattomat hakevat meistä tietoja sitä termiä käyttäen. Mutta heti kun avaa Mormon.org-sivuston, kirkon oikea nimi selitetään kotisivulla, ja se ilmenee sivuston jokaisella muulla sivulla. On epäkäytännöllistä odottaa, että ihmiset kirjoittavat kirkon koko nimen, kun he hakevat meistä tietoja tai käyvät verkkosivuillamme.

Vaikka nämä käytännöt saattavat jatkua, niiden ei tulisi estää jäseniä käyttämästä kirkon koko nimeä aina kun se vain on mahdollista. Ottakaamme tavaksi tehdä selväksi perheessämme, kirkon toiminnoissamme ja päivittäisissä kanssakäymisissämme, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on se nimi, jolla Herra itse on käskenyt meitä kutsuttavan.

Äskettäinen mielipidetiedustelu osoitti, että aivan liian monet ihmiset eivät edelleenkään ymmärrä oikein sitä, että mormoni viittaa kirkkomme jäseniin. Eikä suurin osa ihmisistä ole vieläkään vakuuttunut siitä, että mormonit ovat kristittyjä. Silloinkin kun he lukevat Helping Hands -ohjelmamme työstä kaikkialla maailmassa antaessamme apua pyörremyrskyjen, maanjäristysten, tulvien ja nälänhädän yhteydessä, he eivät yhdistä humanitaarista työtämme meihin kristillisenä organisaationa. Heidän olisi varmastikin helpompi ymmärtää, että me uskomme Vapahtajaan ja seuraamme Häntä, jos puhuisimme itsestämme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä. Tällä tavoin ne, jotka kuulevat nimen mormoni, tulevat yhdistäneeksi sen sanan ilmoitettuun nimeemme ja kansaan, joka seuraa Jeesusta Kristusta.

Kuten ensimmäinen presidenttikunta pyysi 23. helmikuuta 2001 päivätyssä kirjeessään: ”Tehtävässämme julistaa Vapahtajan nimeä kautta maailman [on] yhä tärkeämpää käyttää kirkosta sen ilmoitettua nimeä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Sen vuoksi pyydämme, että kirkkoon viitatessamme käytämme sen koko nimeä aina kun se on mahdollista.”

Vuoden 1948 lokakuun yleiskonferenssissa presidentti George Albert Smith sanoi: ”Veljet ja sisaret, lähtiessänne täältä saatatte olla tekemisissä maailman eri uskontojen kanssa, mutta muistakaa, että koko maailmassa on vain yksi kirkko, joka kantaa jumalallisen käskyn mukaisesti Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, nimeä” (julkaisussa Conference Report, lokakuu 1948, s. 167).

Veljet ja sisaret, muistakaamme tämä myös lähtiessämme konferenssista tänään. Rukoilen, että todistuksemme Hänestä kuultaisiin ja että sydämessämme olisi aina rakkautta Häntä kohtaan. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.