Kokoontuessamme jälleen

Rakkaat veljeni ja sisareni, ollessamme jälleen koolla kirkon yleiskonferenssissa toivotan teidät tervetulleiksi ja ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan. Tapaamme puolen vuoden välein vahvistaaksemme toisiamme, antaaksemme rohkaisua, tarjotaksemme lohtua, lujittaaksemme uskoa. Olemme täällä oppimassa. Jotkut teistä saattavat etsiä vastauksia kysymyksiin ja elämässään kohtaamiinsa haasteisiin. Jotkut kamppailevat pettymysten tai menetysten kanssa. Tuntiessamme Herran Hengen jokainen voi valistua ja kohottua ja saada lohtua.

Jos elämässänne pitäisi tehdä muutoksia, toivon, että löydätte kannustimen ja rohkeuden tehdä niin, kun kuuntelette innoitettuja sanoja, joita lausutaan. Päättäkäämme jokainen meistä uudestaan elää niin, että olemme kelvollisia taivaallisen Isämme poikia ja tyttäriä. Jatkakaamme pahan vastustamista, olkoonpa sitä missä hyvänsä.

Kuinka siunattuja olemmekaan, kun olemme tulleet maan päälle tällaisena aikana – ihmeellisenä aikana maailman pitkässä historiassa. Emme voi kaikki olla yhdessä saman katon alla, mutta nykyään voimme osallistua tämän konferenssin tilaisuuksiin television, radion, kaapelikanavien, satelliittilähetyksen ja internetin – jopa kannettavien laitteiden – ihmeiden välityksellä. Me kokoonnumme ykseydessä, puhuen monia kieliä, asuen monissa maissa, mutta meillä kaikilla on yksi usko ja yksi oppi ja yksi päämäärä.

Vähäisestä alusta alkaen 182 vuotta sitten meidän läsnäolomme tuntuu nykyään kaikkialla maailmassa. Tämä suurenmoinen asia, jossa olemme mukana, menee jatkuvasti eteenpäin samalla muuttaen ja siunaten ihmisten elämää. Mikään asia, mikään voima koko maailmassa ei voi pysäyttää Jumalan työtä. Huolimatta siitä, mitä tapahtuu, tämä suurenmoinen asia menee eteenpäin. Muistattehan profeetta Joseph Smithin profeetalliset sanat: ”Yksikään jumalaton käsi ei voi estää työn etenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitä vastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty.”¹

Tämän päivän maailmassa on paljon sellaista, mikä on vaikeaa ja haasteellista, veljeni ja sisareni, mutta myös paljon sellaista, mikä on hyvää ja kohottavaa. Kuten julistamme kolmannessatoista uskonkappaleessamme: ”Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme.” Tehkäämme edelleenkin aina niin.

Kiitän teitä teidän uskostanne ja omistautumisestanne evankeliumille. Kiitän teitä siitä rakkaudesta ja huolenpidosta, jota osoitatte toisillenne. Kiitän teitä siitä palvelutyöstä, jota teette seurakunnissanne, vaarnoissanne ja piireissänne. Juuri sellainen palvelutyö mahdollistaa sen, että Herra voi toteuttaa monia aivoituksiaan täällä maan päällä.

Lausun teille kiitokseni ystävällisyydestänne minua kohtaan kaikkialla missä kuljenkin. Kiitos siitä, että rukoilette puolestani. Olen tuntenut nuo rukoukset ja olen erittäin kiitollinen niistä.

Nyt, veljeni ja sisareni, olemme tulleet saamaan opetusta ja innoitusta. Seuraavien kahden päivän aikana esitetään monta sanomaa. Voin vakuuttaa teille, että ne miehet ja naiset, jotka puhuvat teille, ovat etsineet taivaasta apua ja ohjausta valmistaessaan puheitaan. He ovat saaneet innoitusta siitä aiheesta, josta he puhuvat meille.

Meidän taivaallinen Isämme on tietoinen meistä jokaisesta ja meidän tarpeistamme. Täyttykäämme Hänen Hengellään, kun osallistumme tämän konferenssin tilaisuuksiin. Tätä rukoilen vilpittömästi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.