Hän rakastaa meitä todella

Vanhin Paul E. Koelliker

seitsemänkymmenen koorumista


Tämän taivaassa suunnitellun perhemallin ansiosta me ymmärrämme täydellisemmin, kuinka meidän taivaallinen Isämme todella rakastaa meitä yhtäläisesti ja täydellisesti.

Olen mielelläni kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa. He ovat täynnä uskoa, toivoa ja aitoa rakkautta. Heidän lähetystyökokemuksensa on kuin minielämä pakattuna 1½–2 vuoteen. He saapuvat hengellisesti pikkulapsina, joilla on valtava oppimisen nälkä, ja he lähtevät kypsinä aikuisina, ilmeisen valmiina voittamaan kaikki mahdolliset edessään olevat haasteet. Rakastan myös omistautuneita vanhempia lähetyssaarnaajia, jotka ovat täynnä kärsivällisyyttä, viisautta ja tyyntä varmuutta. He tuovat lahjanaan vakautta ja rakkautta ympärillään olevaan nuoruuden energiaan. Yhdessä nuoret lähetyssaarnaajat ja vanhemmat avioparit ovat voimallinen, sinnikäs armeija, joka toimii hyvän puolesta. Sillä on syvällinen vaikutus heidän elämäänsä ja niiden elämään, joita heidän palvelutyönsä koskettaa.

Kuuntelin äskettäin kahta tällaista nuorta lähetyssaarnaajaa, kun he kertasivat kokemuksiaan ja ponnistelujaan. Tuon mietteliään tuokion aikana he pohtivat sinä päivänä tapaamiaan ihmisiä, joista jotkut olivat myötämielisempiä kuin toiset. Pohdittuaan niitä tilanteita he kysyivät: ”Kuinka voimme auttaa kutakin ihmistä saamaan halun tietää enemmän taivaallisesta Isästä? Kuinka autamme heitä tuntemaan Hänen Henkensä? Kuinka voimme auttaa heitä tietämään, että rakastamme heitä?”

Näin sieluni silmin nämä kaksi nuorta miestä 3–4 vuotta lähetystyönsä päättymisen jälkeen. Kuvittelin, kuinka he olisivat löytäneet iankaikkisen kumppaninsa ja palvelisivat nyt vanhinten koorumissa tai opettaisivat nuorten miesten ryhmää. Nyt – sen sijaan että miettisivät tutkijoitaan – he esittäisivät samoja kysymyksiä kooruminsa jäsenistä tai niistä nuorista miehistä, joita heidät oli pyydetty hoivaamaan. Näin, kuinka heidän lähetystyökokemustaan voitaisiin soveltaa mallina toisten hoivaamiseen koko heidän loppuelämänsä ajan. Kun tämä vanhurskaiden opetuslasten armeija palaa lähetystyöstään moniin maihin eri puolille maailmaa, heistä tulee avaintekijöitä työssä kirkon vahvistamiseksi.

Mormonin kirjan profeetta Lehi saattoi pohtia samoja kysymyksiä kuin nämä lähetyssaarnaajat, kun hän kuunteli, miten hänen poikansa vastasivat hänen saamaansa ohjaukseen ja näkyyn: ”Ja näin Laman ja Lemuel, jotka olivat vanhimmat, nurisivat isäänsä vastaan. Ja he nurisivat siksi, etteivät he tunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut.” (1. Nefi 2:12.)

Ehkä olemme kaikki tunteneet samaa turhautumista, jota Lehi koki kahden vanhimman poikansa suhteen. Kun kohtaamme harhailevan lapsen, välinpitämättömän tutkijan tai piittaamattoman tulevan vanhimman, sydämemme paisuu Lehin tavoin ja me kysymme: ”Kuinka voin auttaa häntä tuntemaan Hengen ja kuuntelemaan Henkeä, ettei hän olisi maailmallisten häiriötekijöiden pauloissa?” Mieleeni tulee erityisesti kaksi pyhien kirjoitusten kohtaa, jotka voivat auttaa meitä löytämään tien näiden häiriötekijöiden läpi ja tuntemaan Jumalan rakkauden voiman.

Nefi antaa avaimen oppimisen oveen omakohtaisen kokemuksensa kautta: ”Minä, Nefi, olin – – sangen halukas tuntemaan Jumalan salaisuuksia; niinpä minä huusin Herran puoleen, ja katso, hän puhutteli minua ja pehmitti sydämeni, niin että uskoin joka sanan, jonka isäni oli puhunut; sen vuoksi en kapinoinut häntä vastaan kuten veljeni” (1. Nefi 2:16).

Se, että herätämme itsessämme halun tietää, mahdollistaa sen, että meidän hengelliset kykymme kuulevat taivaan äänen. Meidän jokaisen – lähetyssaarnaajien, vanhempien, opettajien, johtohenkilöiden ja jäsenten – tavoitteena ja tehtävänä on löytää tapa, jolla voimme herättää tuon halun ja hoivata sitä. Kun tunnemme tuon halun värähtävän sydämessämme, me olemme valmiita hyötymään toisen pyhien kirjoitusten kohdan opetuksesta, jonka haluan mainita.

Vuoden 1831 kesäkuussa, kun varhaisia kirkon johtohenkilöitä kutsuttiin tehtäviinsä, Joseph Smithille sanottiin, että ”Saatana on irrallaan maan päällä, ja hän kulkee eksyttämässä kansakuntia”. Herra sanoi, että kamppaillaksemme tätä häiritsevää vaikutusta vastaan Hän antaisi meille ”mallin kaikkeen, jotta [emme] eksyisi”. (OL 52:14.)

Mallit ovat sapluunoita, ohjeita, vaiheittaisia toimia tai polkuja, joita seuraamalla pysyy Jumalan tarkoituksen mukaisessa linjassa. Jos seuraamme niitä, ne pitävät meidät nöyrinä, valppaina ja kykenevinä erottamaan Pyhän Hengen äänen niistä äänistä, jotka häiritsevät meitä ja johtavat meitä poispäin. Sen jälkeen Herra neuvoo meitä: ”Se, joka vapisee minun valtani alla, tehdään väkeväksi, ja hän tuottaa kiitoksen ja viisauden hedelmää niiden ilmoitusten ja totuuksien mukaisesti, jotka minä olen antanut teille” (OL 52:17).

Nöyrän, vakain aikein lausutun rukouksen tuoma siunaus sallii Pyhän Hengen koskettaa sydäntämme ja auttaa meitä muistamaan, mitä me tiesimme ennen kuin synnyimme tänne kuolevaisuuden kokemukseen. Kun ymmärrämme selkeästi taivaallisen Isämme suunnitelman meitä varten, alamme tunnustaa oman vastuumme auttaa muita oppimaan ja ymmärtämään Hänen suunnitelmaansa. Se, kuinka itse elämme evankeliumin mukaan ja sovellamme sitä omaan elämäämme, liittyy läheisesti siihen, miten autamme muita muistamaan nämä asiat. Kun todella elämme evankeliumin mukaan Herran Jeesuksen Kristuksen opettamalla tavalla, meidän kykymme auttaa muita kasvaa. Seuraava kokemus on esimerkkinä siitä, kuinka tämä periaate voi toimia.

Kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa koputti oveen toivoen löytävänsä jonkun, joka ottaisi heidän sanomansa vastaan. Ovi avautui, ja melko suurikokoinen mies tervehti heitä epäystävällisellä äänellä: ”Enkö minä jo kieltänyt teitä koputtamasta oveeni? Varoitin teitä aiemmin, että jos vielä tulette takaisin, saatte tuntea sen nahoissanne. Jättäkää minut rauhaan.” Hän sulki oven nopeasti.

Kun vanhimmat kävelivät poispäin, vanhempi ja kokeneempi lähetyssaarnaaja laski käsivartensa nuoremman olalle lohduttaakseen ja kannustaakseen häntä. Heidän tietämättään mies katseli heitä ikkunasta ollakseen varma, että he ymmärsivät hänen sanansa. Hän todella odotti näkevänsä heidän nauravan ja vähättelevän hänen tylyä suhtautumistaan heidän vierailuyritykseensä. Mutta kun hän näki tuon ystävällisyyden osoituksen noiden kahden lähetyssaarnaajan välillä, hänen sydämensä heltyi saman tien. Hän avasi oven uudelleen ja pyysi lähetyssaarnaajia tulemaan takaisin ja kertomaan sanomansa hänelle.

Herran Henki voidaan tuntea, kun alistumme Jumalan tahtoon ja elämme Hänen mallinsa mukaan. Vapahtaja opetti: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35). Tämä periaate toistemme rakastamisesta ja siitä, että kehitymme kyvyssämme olla Kristus-keskeisiä ajatuksissamme, puheissamme ja toimissamme, on olennaista siinä, että meistä tulee Kristuksen opetuslapsia ja Hänen evankeliuminsa opettajia.

Tämän halun herättäminen valmistaa meitä etsimään luvattuja malleja. Mallien etsiminen johdattaa meidät Kristuksen oppiin niin kuin Vapahtaja ja Hänen profeettajohtajansa opettivat. Yksi tämän opin malli on loppuun asti kestäminen: ”Ja siunattuja ovat ne, jotka pyrkivät tuomaan esiin minun Siionini sinä aikana, sillä heillä on oleva Pyhän Hengen lahja ja voima; ja jos he kestävät loppuun asti, heidät ylennetään viimeisenä päivänä ja pelastetaan Karitsan ikuiseen valtakuntaan” (1. Nefi 13:37).

Mikä on perimmäinen keino, jonka ansiosta voimme nauttia Pyhän Hengen lahjasta ja voimasta? Se on voima, joka tulee siitä, että on Jeesuksen Kristuksen uskollinen opetuslapsi. Se on meidän rakkautemme Häntä ja lähimmäisiämme kohtaan. Vapahtaja itse määritteli rakkauden mallin opettaessaan meille: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh. 13:34.)

Presidentti Gordon B. Hinckley vahvisti tämän periaatteen, kun hän sanoi: ”’Rakasta Herraa’ ei ole pelkkä neuvo. Se ei ole pelkkä toivomus. Se on käsky. – – Rakkaus Jumalaan on kaikkien hyveiden, kaiken hyvyyden, kaiken luonteenvoiman, kaiken nuhteettomuuden perusta.” (”Elävän profeetan sanoja”, Valkeus, joulukuu 1996, s. 8.)

Isän suunnitelma antoi mallin perheestä, joka auttaa meitä oppimaan, soveltamaan ja ymmärtämään rakkauden voimaa. Sinä päivänä, jolloin minun oma perheeni sai alkunsa, suloinen Ann ja minä menimme temppeliin ja solmimme avioliiton. Kuinka paljon sinä päivänä ajattelinkaan rakastavani häntä, mutta olinkin vasta alkanut saada näkemystä rakkaudesta. Kun kukin lapsistamme ja lastenlapsistamme tuli elämäämme, meidän rakkautemme on laajentunut niin, että rakastamme jokaista heitä yhtäläisesti ja täysin. Rakkauden laajenemiskyvyllä ei näytä olevan loppua.

Taivaallisen Isämme rakkauden tunteminen on kuin taivaasta tuleva vetovoima. Kun poistamme häiriötekijät, jotka vetävät meitä maailmaa kohti, ja käytämme tahdonvapauttamme etsiäksemme Häntä, me avaamme sydämemme taivaalliselle voimalle, joka vie meitä Häntä kohti. Nefi kuvaili sen vaikuttavan ”jopa niin, että se kuluttaa lihaani” (2. Nefi 4:21). Tuo sama rakkauden voima sai Alman laulamaan ”lunastavan rakkauden laulua” (Alma 5:26; ks. myös jae 9). Se kosketti Mormonia niin, että hän neuvoi meitä rukoilemaan koko sydämen voimalla, että me täyttyisimme Hänen rakkaudellaan (ks. Moroni 7:48).

Sekä nykyajan että muinaiset pyhät kirjoitukset ovat täynnä muistutuksia taivaallisen Isän iankaikkisesta rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Olen varma, että taivaallisen Isämme käsivarret ovat jatkuvasti ojennettuina, aina valmiina syleilemään meitä jokaista ja sanomaan jokaiselle sillä hiljaisella äänellä, joka tunkeutuu sieluun asti: ”Minä rakastan sinua.”

Tämän taivaassa suunnitellun perhemallin ansiosta me ymmärrämme täydellisemmin, kuinka meidän taivaallinen Isämme todella rakastaa meitä yhtäläisesti ja täydellisesti. Minä todistan, että se on totta. Jumala todella tuntee meidät ja rakastaa meitä. Hän on antanut meille näyn Hänen pyhästä paikastaan ja kutsunut profeettoja ja apostoleja opettamaan ne periaatteet ja mallit, jotka tuovat meidät takaisin Hänen luokseen. Kun pyrimme herättämään itsessämme ja muissa halun tietää ja kun elämme löytämiemme mallien mukaan, me lähestymme Häntä. Minä todistan, että Jeesus on tosiaan Jumalan Poika, meidän esimerkkimme, meidän rakas Lunastajamme. Sanon tämän Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.