Vuoria kiivettäviksi

Presidentti Henry B. Eyring

ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa


Jos uskomme Jeesukseen Kristukseen, niin elämän vaikeimmat samoin kuin helpoimmat hetket voivat olla siunauksia.

Kuulin presidentti Spencer W. Kimballin pyytävän eräässä konferenssikokouksessa, että Jumala antaisi hänelle vuoria kiivettäviksi. Hän sanoi: ”Meillä on edessämme suuria haasteita, jättiläismäisiä mahdollisuuksia käytettävissä. Otan ilolla vastaan nämä jännittävät tulevaisuudennäkymät ja tunnen halua sanoa Herralle nöyrästi: ’Anna siis minulle se vuoristo’, anna minulle nämä haasteet.”1

Se kosketti sydäntäni, koska tiesin joitakin niistä haasteista ja vastoinkäymisistä, joita hän oli jo kohdannut. Tunsin halua olla enemmän hänen kaltaisensa, uskollinen Jumalan palvelija. Niinpä pian sen jälkeen rukoilin eräänä iltana koetusta, joka todistaisi rohkeuteni. Muistan sen elävästi. Sinä iltana polvistuin makuuhuoneessani, ja uskoni tuntui miltei pakahduttavan sydämeni.

Päivän tai parin kuluessa rukoukseeni vastattiin. Elämäni kovin koettelemus yllätti minut ja teki minut nöyräksi. Sain siitä kaksinkertaisen opetuksen. Ensiksikin, sain selkeän todisteen siitä, että Jumala kuuli uskon rukoukseni ja vastasi siihen. Mutta toiseksi, aloin oppia ja yhä opettelen sitä, miksi sinä iltana tunsin niin luottavaisena, että vastoinkäymisestä voisi seurata suuri siunaus, joka korvaisi runsain määrin kaiken, mitä se vaatisi.

Vastoinkäyminen, joka silloin kauan sitten tuli eteeni, tuntuu nykyään pieneltä verrattuna siihen, mitä on sittemmin tullut – minun ja rakkaideni osaksi. Monet teistä käyvät parhaillaan läpi fyysisiä, henkisiä ja emotionaalisia koettelemuksia, jotka voisivat saada teidät huudahtamaan samoin kuin eräs suurenmoinen ja uskollinen Jumalan palvelija, jonka tunsin hyvin. Hänen hoitajansa kuuli hänen parahtavan sairasvuoteelta: ”Kun olen koko elämäni ajan yrittänyt olla hyvä, niin miksi minulle on käynyt näin?”

Te tiedätte, kuinka Herra vastasi siihen kysymykseen profeetta Joseph Smithille tämän ollessa vankityrmässään:

”Ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin ja kuolemantuomio langetetaan päällesi; jos sinut heitetään syvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; jos ankarista tuulista tulee vihollisiasi; jos taivaat kasaavat synkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseen tien; ja ennen kaikkea, jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.

Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle. Oletko sinä suurempi kuin hän?

Ja nyt, pysy tielläsi, niin pappeus pysyy sinulla, sillä heidän rajansa on määrätty; he eivät voi päästä yli. Päiväsi ovat tiedossa, eikä sinun vuosiasi vähennetä; älä siis pelkää, mitä ihminen voi tehdä, sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.”2

Mielestäni kysymykseen, miksi koettelemuksia tulee ja mitä meidän on määrä tehdä, ei ole parempaa vastausta kuin Herran omat sanat – Hänen, joka meidän vuoksemme kesti koettelemuksia, jotka olivat kauheampia kuin pystymme kuvittelemaan.

Muistattehan Hänen sanansa, kun Hän neuvoi, että meidän tulee uskossa Häneen tehdä parannus:

”Ja nyt, minä käsken sinua tekemään parannuksen – tee parannus, etten minä löisi sinua suuni sauvalla ja kiivaudellani ja vihallani ja etteivät kärsimyksesi olisi ankaria – kuinka ankaria, et tiedäkään; kuinka suuria, et tiedäkään; niin, kuinka kovia kestää, et tiedäkään.

Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen;

mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä,

mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –

kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”3

Te ja minä uskomme siihen, että keino, jolla voimme kohota koettelemusten läpi ja yläpuolelle, on usko siihen, että Gileadissa on balsamia4 ja että Herra on luvannut: ”Minä en – – hylkää sinua.”5 Juuri sitä presidentti Thomas S. Monson on opettanut meille auttaakseen meitä ja niitä, joita palvelemme, yksinäisiltä ja musertavilta tuntuvissa koettelemuksissa.6

Mutta presidentti Monson on myös viisaasti opettanut, että vie aikaa rakentaa perustus niiden lupausten todellisuuteen uskomiselle. Olette ehkä laillani huomanneet, kuinka sitä perustusta tarvittaisiin, kun olette olleet jonkun sellaisen vuoteen vierellä, joka on valmis luovuttamaan taistelun kestämisestä loppuun asti. Ellei uskon perustusta ole valettu sydämeemme, kestämisen voima murenee.

Tarkoitukseni tänään on kuvata, mitä tiedän siitä, kuinka voimme laskea tuon horjumattoman perustuksen. Teen sen hyvin nöyränä kahdesta syystä. Ensiksikin se, mitä sanon, voi masentaa joitakuita, jotka kamppailevat suuren vastoinkäymisen keskellä ja tuntevat, että heidän uskonsa perustus on murenemassa. Ja toiseksi tiedän, että ennen elämäni päättymistä edessäni on vieläkin suurempia koetuksia. Teille tarjoamaani ohjetta ei siis ole vielä koeteltu omassa elämässäni loppuun asti kestämiseni läpi.

Kun olin nuorukainen, työskentelin eräässä yrityksessä, joka rakensi kivijalkoja ja perustuksia uusia taloja varten. Kesähelteellä oli rankkaa työskennellä valmistaen maapohjaa muotiksi, johon kaadoimme betonin kivijalkaa varten. Ei ollut koneita. Käytimme hakkuja ja lapioita. Kestävien perustusten tekeminen rakennuksia varten oli siihen aikaan kovaa työtä.

Se vaati myös kärsivällisyyttä. Kun olimme valaneet kivijalan, odotimme, kunnes se kovettuisi. Niin kovasti kuin halusimmekin töiden etenevän, odotimme myös lattialaatan valamisen jälkeen, ennen kuin poistimme laudoituksen.

Ja aloittelevalle rakennusmiehelle vieläkin vaikuttavampi oli se pitkällinen ja aikaa vievä vaihe, jossa laudoituksen sisään asetettiin huolellisesti metallitankoja antamaan lujuutta valmiille perustukselle.

Samalla tavoin maaperää tulee valmistella huolellisesti meidän uskon perustustamme varten, jotta se kestäisi ne myrskyt, joita jokaisen elämään tulee. Uskon perustukselle antaa lujan pohjan henkilökohtainen nuhteettomuus.

Se, että valitsemme johdonmukaisesti oikein aina kun eteemme tulee valintatilanne, luo lujan maaperän uskollemme. Se voi alkaa lapsuudessa, koska jokaisella sielulla on syntyessään Kristuksen Hengen ilmainen lahja. Sen Hengen avulla voimme tietää, milloin olemme tehneet sitä, mikä on oikein Jumalan edessä, ja milloin olemme tehneet väärin Hänen silmissään.

Nuo valinnat, joita useimpina päivinä on satoja, valmistavat lujan pohjan, jolle voimme rakentaa uskon rakennuksemme. Se metalliraudoitus, jonka ympärille uskomme aines valetaan, on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kaikkine liittoineen, toimituksineen ja periaatteineen.

Yksi avain kestävään uskoon on arvioida vaadittava kovettumisaika oikein. Siksi minun oli niin varhaisessa vaiheessa elämääni epäviisasta rukoilla korkeampia vuoria kiivettäviksi ja suurempia koetuksia.

Tuo kovettuminen ei tapahdu automaattisesti ajan kuluessa, mutta se vie kyllä aikaa. Pelkkä vanheneminen ei yksin saa sitä aikaan. Se, mikä muuttaa totuutta koskevan todistuksen murtumattomaksi hengelliseksi voimaksi, on Jumalan ja muiden hellittämätön palveleminen koko sydämestään ja sielustaan.

Haluan kannustaa niitä, jotka ovat kovien koettelemusten keskellä ja joista tuntuu, että heidän uskonsa saattaa olla kuihtumassa ongelmien vyöryn alle. Vaikeus voi itsessään olla keino, jonka avulla uskonne vahvistuu ja muuttuu lopulta horjumattomaksi. Moroni, Mormonin poika Mormonin kirjassa, kertoi meille, kuinka sellainen siunaus voisi toteutua. Hän opettaa sen yksinkertaisen ja suloisen totuuden, että toimiminen jopa uskon verson pohjalta suo Jumalan kasvattaa sitä:

”Ja nyt minä, Moroni, tahtoisin puhua jonkin verran näistä asioista; minä tahtoisin näyttää maailmalle, että usko on sellaista, mitä toivotaan mutta ei nähdä; älkää siis kiistäkö siksi, ettette näe, sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu.

Sillä uskon tähden Kristus näyttäytyi meidän isillemme noustuaan kuolleista; eikä hän näyttäytynyt heille, ennen kuin heillä oli uskoa häneen; joillakuilla täytyi siis olla uskoa häneen, sillä hän ei näyttäytynyt maailmalle.

Mutta ihmisten uskon tähden hän on näyttäytynyt maailmalle ja kirkastanut Isän nimen ja valmistanut tien, jotta sen kautta muut voisivat päästä osallisiksi taivaallisesta lahjasta, jotta he voisivat toivoa niitä asioita, joita eivät ole nähneet.

Niinpä teilläkin voi olla toivo ja voitte olla osallisia lahjasta, jos teillä vain on uskoa.”7

Se uskon rahtunen, joka on kaikkein kallisarvoisin ja jota teidän tulee varjella ja käyttää siinä määrin kuin vain voitte, on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Moroni opetti uskon voimasta näin: ”Eivätkä ketkään ole milloinkaan tehneet ihmeitä, ennen kuin ovat uskoneet; he ovat siis ensin uskoneet Jumalan Poikaan.”8

Olen keskustellut erään naisen kanssa, joka sai kokea riittävän voiman ihmeen kestää käsittämättömiä menetyksiä, koska hän kykeni vain toistamaan loputtomasti sanoja ”Hän elää, Vapahtajani”9. Se usko ja ne todistuksen sanat olivat yhä hänellä sumun keskellä, joka peitti hänen lapsuutensa muistot mutta ei pyyhkinyt niitä pois.

Hämmästyin kuullessani, että eräs toinen nainen oli antanut anteeksi henkilölle, joka oli vuosikausia tehnyt hänelle vääryyttä. Olin yllättynyt ja kysyin häneltä, miksi hän oli päättänyt antaa anteeksi ja unohtaa niin monien vuosien ilkeämielisen väkivallan.

Hän sanoi hiljaa: ”Se oli vaikeinta, mitä olen ikinä tehnyt. Tiesin vain, että minun oli pakko antaa anteeksi. Siksi tein niin.” Hänen uskonsa siihen, että Vapahtaja antaisi anteeksi hänelle, jos hän antaisi anteeksi muille, valmisti häntä tuntemaan rauhaa ja toivoa, kun hän kohtasi kuoleman vain muutamia kuukausia sen jälkeen kun oli antanut anteeksi katumattomalle vastustajalleen.

Hän kysyi minulta? ”Millaista taivaassa tulee olemaan, kun pääsen sinne?”

Ja minä vastasin: ”Tiedän vain sen perusteella, mitä olen nähnyt kyvystäsi osoittaa uskoa ja antaa anteeksi, että sinua odottaa ihana kotiinpaluu.”

Minulla on vielä yksi kannustuksen sana niille, jotka nyt miettivät, riittääkö heidän uskonsa Jeesukseen Kristukseen, niin että he kestävät hyvin loppuun asti. Minua on siunattu niin, että olen saanut tuntea muutamia teistä kuulijoista, kun olitte nuorempia, energisiä, lahjakkaampia kuin useimmat ympärillänne, ja kuitenkin te päätitte toimia niin kuin Vapahtaja olisi toiminut. Te olette keksineet keinoja käyttää runsaita siunauksianne auttaaksenne ja huolehtiaksenne niistä, jotka olisivat saattaneet jäädä teiltä huomaamatta tai joita olisitte saattaneet omassa asemassanne elämässä ylenkatsoa.

Kun kovia koetuksia tulee, niin teillä on lujana kestämiseen tarvittava usko, joka on vahvistunut huomaamattanne toimiessanne Kristuksen puhtaan rakkauden pohjalta, palvellessanne ja antaessanne anteeksi, kuten Vapahtaja olisi tehnyt. Te olette luoneet uskon perustuksen rakastamalla kuten Vapahtaja rakasti ja palvelemalla Hänen puolestaan. Teidän uskonne Häneen on johtanut rakkauden tekoihin, jotka vielä tuovat teille toivon.

Koskaan ei ole liian myöhäistä vahvistaa uskon perustusta. Siihen on aina aikaa. Kun uskotte Vapahtajaan, voitte tehdä parannuksen ja anoa anteeksiantoa. On joku, jolle voitte antaa anteeksi. On joku, jota voitte kiittää. On joku, jota voitte palvella ja kohottaa. Voitte tehdä niin, olittepa missä tahansa ja tunsittepa itsenne kuinka yksinäisiksi ja hylätyiksi tahansa.

En voi luvata vastoinkäymistenne tässä elämässä päättyvän. En voi taata teille, että koetuksenne tuntuvat teistä kestävän vain hetken. Yksi elämän koetusten ominaisuuksista on se, että ne tuntuvat saavan ajan hidastumaan ja sitten miltei pysähtymään.

Siihen on syitä. Tieto niistä syistä ei kenties paljoakaan lohduta, mutta se voi antaa teille kärsivällisyyttä. Ne tulevat tästä yhdestä tosiseikasta: täydellisessä rakkaudessaan teitä kohtaan taivaallinen Isä ja Vapahtaja haluavat teidän tulevan soveliaiksi olemaan Heidän kanssaan ja elämään perheenä ikuisesti. Vain ne, jotka on pesty täysin puhtaiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta, voivat olla siellä.

Äitini kamppaili syöpää vastaan miltei 10 vuoden ajan. Hänen koettelemuksinaan oli kestää hoitoja ja leikkauksia ja lopulta joutua vuoteenomaksi.

Muistan, kuinka isäni sanoi nähdessään äitini hengähtävän viimeisen hengenvetonsa: ”Pieni tyttönen on mennyt kotiin lepäämään.”

Yksi puhujista hänen hautajaisissaan oli presidentti Spencer W. Kimball. Hänen osoittamistaan kunnioituksen sanoista muistan yhden ajatuksen kuuluneen jotenkin tähän tapaan: ”Jotkut teistä ovat saattaneet ajatella, että Mildred kärsi niin pitkään ja niin paljon, koska hän oli tehnyt jotakin väärin, mikä vaati näitä koettelemuksia.” Sitten hän sanoi: ”Ei, Jumala halusi vain hioa häntä vähän enemmän.” Muistan ajatelleeni tuolloin: ”Jos niin hyvä nainen tarvitsi niin paljon hiomista, mikä minua odottaakaan?”

Jos uskomme Jeesukseen Kristukseen, niin elämän vaikeimmat samoin kuin helpoimmat hetket voivat olla siunauksia. Kaikissa oloissa me voimme Hengen johdatuksella valita oikein. Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka voi muovata ja johdattaa elämäämme, jos päätämme niin. Ja kun meillä on profeettoja, jotka ilmoittavat meille paikkamme pelastussuunnitelmassa, voimme elää niin, että meillä on täydellinen toivo ja rauhan tunne. Meidän ei tarvitse koskaan tuntea, että olisimme yksin tai vailla rakkautta Herran palveluksessa, koska emme me koskaan ole. Me voimme tuntea Jumalan rakkauden. Vapahtaja on luvannut, että enkelit ovat vasemmalla puolellamme ja oikealla tukemassa meitä.10 Ja Hän pitää aina sanansa.

Todistan, että Isä Jumala elää ja että Hänen rakas Poikansa on meidän Lunastajamme. Pyhä Henki on vahvistanut totuuden tässä konferenssissa ja vahvistaa sen jälleen, kun tavoittelette sitä kuunnellessanne ja myöhemmin tutkiessanne täällä olevien Herran valtuutettujen palvelijoiden puheita. Presidentti Thomas S. Monson on Herran profeetta koko maailmalle tänä aikana. Herra varjelee teitä. Isä Jumala elää. Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus on Lunastajamme. Hänen rakkautensa ei petä. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Quellenangaben anzeigen

  1.  

    1. Ks. ”Anna minulle – – tämä vuoristo”, Valkeus, toukokuu 1980, s. 133.

  2.  

    2.  OL 122:7–9.

  3.  

    3.  OL 19:15–19.

  4.  

    4. Ks. Jer. 8:22.

  5.  

    5.  Joos. 1:5.

  6.  

    6. Ks. ”Katsokaa Jumalaan ja eläkää”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 63–66.

  7.  

    7.  Et. 12:6–9.

  8.  

    8.  Et. 12:18.

  9.  

    9. ”Hän elää, Vapahtajani”, MAP-lauluja, 82.

  10.  

    10. Ks. OL 84:88.