Opettakaa lapsia ymmärtämään

Cheryl A. Esplin

toinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa


Se, että opetamme lapsiamme ymmärtämään, on enemmän kuin pelkästään tiedon välittämistä. Se on sitä, että autamme lapsiamme saamaan opin sydämeensä.

Vuosien vieriessä monet elämäni yksityiskohdista käyvät yhä himmeämmiksi, mutta kunkin lapsemme syntymä kuuluu niihin muistoihin, jotka säilyvät kirkkaimpina. Taivas tuntui olevan niin lähellä, ja jos yritän, voin melkein tuntea tuon saman kunnioituksen ja ihmetyksen, jota koin joka kerta, kun kukin noista pienokaisista laskettiin syliini.

Lapsemme ovat ”Herran lahja” (Ps. 127:3). Hän tuntee jokaisen heistä ja rakastaa heitä täydellisellä rakkaudella (ks. Moroni 8:17). Kuinka pyhän tehtävän taivaallinen Isä meille vanhemmille antaakaan. Me olemme Hänen kumppaneitaan ja autamme Hänen valittuja henkiään tulemaan sellaisiksi kuin Hän tietää heidän voivan tulla.

Tämä lastemme kasvattamisen jumalallinen etuoikeus on niin suuri, ettemme voi selviytyä siitä yksin ilman Herran apua. Hän tietää tarkalleen, mitä lastemme täytyy tietää, mitä heidän täytyy tehdä ja mitä heidän täytyy olla, jotta he voivat palata Hänen luokseen. Hän antaa äideille ja isille erityisiä ohjeita ja erityistä johdatusta pyhien kirjoitusten, profeettojensa ja Pyhän Hengen välityksellä.

Myöhempien aikojen ilmoituksessa profeetta Joseph Smithin kautta Herra neuvoo vanhempia opettamaan lapsiaan ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta. Huomatkaa, ettei Herra sano pelkästään, että meidän täytyy opettaa oppia; Hänen ohjeenaan on opettaa lapsiamme ymmärtämään oppia. (Ks. OL 68:25, 28.)

Psalmeissa sanotaan: ”Anna minulle ymmärrystä noudattaa lakiasi, olla sydämestäni sille kuuliainen” (Ps. 119:34).

Se, että opetamme lapsiamme ymmärtämään, on enemmän kuin pelkästään tiedon välittämistä. Se on sitä, että autamme lapsiamme saamaan opin sydämeensä siten, että siitä tulee osa heidän olemustaan ja että se heijastuu heidän asenteisiinsa ja käyttäytymiseensä koko heidän elämänsä ajan.

Nefi opetti, että Pyhän Hengen tehtävänä on viedä totuus ”ihmislasten sydämiin” (2. Nefi 33:1). Meidän tehtävämme vanhempina on tehdä kaikki voitavamme luodaksemme ilmapiirin, jossa lapsemme voivat tuntea Hengen vaikutuksen – ja sitten auttaa heitä tunnistamaan sen, mitä he tuntevat.

Mieleeni muistuu eräs puhelinsoitto, jonka sain useita vuosia sitten tyttäreltäni Michelleltä. Hän sanoi liikuttuneena: ”Äiti, koin juuri jotakin todella ihmeellistä Ashleyn kanssa.” Ashley on hänen tyttärensä, joka oli siihen aikaan viisivuotias. Michelle kertoi koko aamun olleen jatkuvaa kinastelua Ashleyn ja kolmevuotiaan Andrew’n välillä – toinen omi kaiken itselleen, ja toinen vastasi siihen lyömällä. Autettuaan heitä sopimaan keskenään Michelle kävi katsomassa vauvaansa.

Ashley juoksi pian paikalle vihaisena siitä, että Andrew taas omi kaiken. Michelle muistutti Ashleyä heidän perheillassa antamastaan lupauksesta olla kiltimpiä toisiaan kohtaan.

Michelle kysyi Ashleyltä, halusiko tämä rukoilla ja pyytää taivaallisen Isän apua, mutta Ashley vastasi yhä hyvin vihaisena: ”En.” Kun Michelle kysyi, uskoiko Ashley, että taivaallinen Isä vastaisi hänen rukoukseensa, hän sanoi, ettei hän tiennyt. Michelle pyysi tytärtään yrittämään, tarttui hellästi Ashleyä käsistä ja polvistui hänen kanssaan.

Michelle ehdotti, että Ashley voisi pyytää, että taivaallinen Isä auttaisi Andrew’ta olemaan omimatta kaikkea – ja auttaisi häntä itseään olemaan kiltti. Ajatus siitä, että taivaallinen Isä auttaisi hänen pikkuveljeään olemaan omimatta kaikkea, taisi saada Ashleyn kiinnostumaan asiasta, ja hän alkoi rukoilla pyytäen ensin taivaallista Isää auttamaan, ettei Andrew omisi kaikkea. Kun hän pyysi taivaallista Isää auttamaan häntä itseään olemaan kiltti, hän alkoi itkeä. Ashley päätti rukouksensa ja painoi päänsä äitinsä olkapäätä vasten. Michelle piti tyttöä sylissään ja kysyi, miksi tämä itki. Ashley vastasi, ettei hän tiennyt.

Äiti sanoi: ”Taidan tietää, miksi sinä itket. Tuntuuko sinusta hyvältä?” Ashley nyökkäsi, ja äiti jatkoi: ”Se on Pyhä Henki, joka auttaa sinua tuntemaan tällä tavalla. Se on taivaallisen Isän tapa kertoa sinulle, että Hän rakastaa sinua ja auttaa sinua.”

Hän kysyi Ashleyltä, uskoiko tämä siihen, uskoiko tämä, että taivaallinen Isä voisi auttaa häntä. Pienet silmät täynnä kyyneleitä Ashley sanoi uskovansa siihen.

Joskus kaikkein voimallisin tapa opettaa lapsiamme ymmärtämään jotakin oppia on opettaa heitä juuri senhetkisen tilanteen yhteydessä. Tällaiset hetket ovat spontaaneja ja suunnittelemattomia ja tapahtuvat tavanomaisen perhe-elämän keskellä. Ne tulevat ja menevät nopeasti, joten meidän täytyy olla tarkkaavaisia ja tunnistaa tilaisuus opettaa, kun lapsemme tulevat luoksemme kysymyksineen tai huolineen, kun heillä on vaikeuksia tulla toimeen sisarusten tai ystävien kanssa, kun heidän on hillittävä vihansa, kun he tekevät virheen tai kun heidän on tehtävä päätös. (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin – evankeliumin opettamisen lähdeteos, 2000, s. 127; Avioliitto ja perhesuhteet – opettajan opas, 2001, s. 64.)

Jos olemme valmiina ja annamme Hengen johdattaa näissä tilanteissa, lapsemme saavat opetusta, joka on tehokkaampaa ja ymmärtävämpää.

Aivan yhtä tärkeitä ovat ne opetustuokiot, joita tulee, kun suunnittelemme huolella säännöllisiä tilaisuuksia kuten perherukous, pyhien kirjoitusten lukeminen yhdessä perheenä, perheilta ja muut perheen toiminnat.

Jokaisessa opetustilaisuudessa kaikkea oppimista ja kaikkea ymmärtämistä vaalitaan parhaiten lämmön ja rakkauden ilmapiirissä, jossa Henki on läsnä.

Parin kuukauden ajan ennen kunkin lapsensa kahdeksanvuotispäivää eräs isä järjesti joka viikko aikaa, jolloin hän valmisti heitä kastetta varten. Hänen tyttärensä sanoi, että kun oli hänen vuoronsa, isä antoi hänelle päiväkirjan ja he istuivat kahdestaan juttelemassa ja kertoivat toisilleen evankeliumin periaatteita koskevista tunteistaan. Isä pyysi häntä piirtämään kuvan keskustelun edetessä. Siinä näkyi kuolevaisuutta edeltävä elämä, tämä maanpäällinen elämä ja jokainen askel, joka tyttären täytyi ottaa palatakseen elämään taivaallisen Isän luokse. Isä lausui todistuksensa jokaisesta pelastussuunnitelman askeleesta opettaessaan sitä hänelle.

Kun hänen tyttärensä aikuistuttuaan muisteli tätä kokemusta, hän sanoi: ”En koskaan unohda sitä rakkautta, jota koin isän tuntevan minua kohtaan, kun hän vietti sitä aikaa kanssani. – – Uskon, että tämä kokemus oli tärkeä syy siihen, että minulla oli todistus evankeliumista, kun minut kastettiin.” (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 129.)

Ymmärtämiseen johtava opettaminen vaatii päättäväistä ja johdonmukaista ponnistelua. Se edellyttää sitä, että opetetaan opetuksen ja esimerkin avulla ja erityisesti auttamalla lapsiamme elämään sen mukaan, mitä he oppivat.

Presidentti Harold B. Lee on opettanut: ”Jollei koe jotakin evankeliumin periaatetta käytännössä, on – – vaikeampaa uskoa kyseiseen periaatteeseen” (Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2001, s. 121).

Opin aluksi rukoilemaan polvistumalla perheeni kanssa perherukoukseen. Opin rukouksessa käytettävän kielen kuunnellessani vanhempieni rukoilevan ja kun he opettivat minua lausumaan ensimmäiset rukoukseni. Opin, että voin puhua taivaalliselle Isälle ja pyytää ohjausta.

Joka aamu, poikkeuksetta, äitini ja isäni kokosivat meidät keittiön pöydän ääreen ennen aamiaista, ja me polvistuimme perherukoukseen. Me pidimme rukouksen jokaisella aterialla. Illalla ennen nukkumaanmenoa polvistuimme yhdessä olohuoneessa ja päätimme päivän perherukouksella.

Vaikka oli paljon sellaista, mitä en lapsena ymmärtänyt rukouksesta, siitä tuli pysyvä osa elämääni. Opin yhä vielä, ja ymmärrykseni rukouksen voimasta kasvaa edelleen.

Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut: ”Me kaikki ymmärrämme, että evankeliumin sanoman menestys riippuu siitä, että evankeliumia opetetaan, sitten ymmärretään ja sitten eletään sen mukaan niin, että sen lupaus onnesta ja pelastuksesta voi toteutua” (”Opettaminen ja oppiminen kirkossa”, Liahona, kesäkuu 2007, s. 57).

Se, että opimme täysin ymmärtämään evankeliumin opit, on elinikäinen prosessi, ja se tapahtuu rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla (ks. 2. Nefi 28:30). Kun lapset oppivat ja toimivat oppimansa mukaisesti, heidän ymmärryksensä kasvaa, mikä johtaa oppimaan lisää, tekemään enemmän ja ymmärtämään vieläkin enemmän ja kestävämmin.

Voimme tietää, että meidän lapsemme alkavat ymmärtää oppia, kun me näemme sen ilmenevän heidän asenteissaan ja toimissaan ilman, että asiaan liittyy ulkoisia uhkia tai palkintoja. Kun lapsemme oppivat ymmärtämään evankeliumin oppeja, heistä tulee itsenäisempiä ja vastuullisempia. He ratkaisevat omalta osaltaan perheemme haasteita ja vaikuttavat myönteisesti kotimme ilmapiiriin ja perheemme menestymiseen.

Me opetamme lapsiamme ymmärtämään, kun käytämme hyväksemme jokaisen opetustilaisuuden, kutsumme Hengen olemaan läsnä, olemme itse esimerkkinä ja autamme heitä elämään oppimansa mukaisesti.

Kun katsomme pienen vauvan silmiin, mieleemme muistuu laulu:

Oon lapsi Jumalan
Ja paljon tarvitsen.
Sanaansa auta oppimaan,
Kun vielä kykenen.
Ohjaa, suojaa, kanssain kulje,
näytä mulle tie.
Opeta mua tekemään
Se, mikä luokseen vie.
(”Oon lapsi Jumalan”, MAP-lauluja, 187.)

Tehkäämme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.