Pyhänä pitäminen

Vanhin Paul B. Pieper

seitsemänkymmenen koorumista


Pyhiä asioita tulee kohdella huolellisemmin, arvostaa enemmän ja kunnioittaa syvemmin.

Noin 1 500 vuotta ennen Kristusta Horebin vuoren rinteillä eräs paimen lähestyi palavaa pensasta. Tuo jumalallinen kohtaaminen aloitti Mooseksen muuttumisen paimenesta profeetaksi ja hänen työnsä muuttumisen lampaiden kaitsemisesta Israelin kokoamiseksi. 1 300 vuotta myöhemmin kuninkaan hovin eräs etuoikeutettu nuori pappi lumoutui kuolemaantuomitun profeetan todistuksesta. Tuo kohtaaminen oli alkuna sille, että Alma kehittyi virkamiehestä Jumalan palvelijaksi. Lähes 2 000 vuotta myöhemmin eräs 14-vuotias poika meni metsikköön saadakseen vastauksen vilpittömään kysymykseen. Lehdossa tapahtunut kohtaaminen vei Joseph Smithin polulle, joka johti hänet profeetan tehtävään sekä evankeliumin palautukseen.

Mooseksen, Alman ja Joseph Smithin elämä muuttui Jumalan kohtaamisen kautta. Nuo kokemukset vahvistivat heitä niin, että he pysyivät uskollisina Herralle ja Hänen työlleen koko elämänsä ajan – lannistavasta vastustuksesta ja sitä seuraavista vaikeista koettelemuksista huolimatta.

Meidän kokemuksemme jumalallisuudesta eivät ehkä ole yhtä suoria tai dramaattisia, eivätkä meidän haasteemme yhtä pelottavia. Kuitenkin kuten profeettojen, niin meidänkin voimamme kestää uskollisesti riippuu siitä, että tunnustamme, muistamme ja pidämme pyhänä sen, mitä saamme ylhäältä.

Nykyään valtuus, avaimet ja toimitukset on palautettu maan päälle. On olemassa myös pyhiä kirjoituksia ja erityisiä todistajia. Ne, jotka etsivät Jumalaa, voivat saada kasteen syntien anteeksi saamiseksi ja heidät voidaan konfirmoida ”panemalla kädet heidän päällensä tulen ja Pyhän Hengen kasteen saamiseksi” (OL 20:41). Saatuamme nämä kallisarvoiset palautetut lahjat meidän jumalalliset kohtaamisemme liittyvät enimmäkseen jumaluuden kolmanteen jäseneen, Pyhään Henkeen.

Henki puhuu äänellä hiljaisella ja vienolla
opastaen, varjellen minua.
(”The Still Small Voice”, Children’s Songbook, s. 106.)
Taas Pyhän Hengen todistus,
Mi tiedon lahjoittaa,
On tullut, Isä, sieluuni,
Mua puolees taivuttaa.
(”Todistus”, MAP-lauluja, 83.)

Kun etsimme vastauksia Jumalalta, tunnemme tuon hiljaisen, vienon äänen kuiskaavan hengellemme. Nämä tunteet – nämä vaikutelmat – ovat niin luonnollisia ja niin hienovaraisia, että saatamme jättää ne vaille huomiota tai pitää niitä järjen tai intuition tuottamina. Nämä yksilöidyt sanomat todistavat Jumalan henkilökohtaisesta rakkaudesta ja huolenpidosta Hänen jokaista lastaan ja heidän omaa kuolevaisuuden tehtäväänsä kohtaan. Siitä, että mietimme päivittäin Hengeltä saamiamme vaikutelmia ja kirjoitamme niitä muistiin, on kahdenlaista hyötyä. Se auttaa meitä 1) tunnistamaan henkilökohtaiset kohtaamisemme jumaluuden kanssa ja 2) säilyttämään kertomukset niistä itsellemme ja jälkipolvillemme. Niiden kirjoittaminen muistiin on myös tapa tunnustaa muodollisesti Jumalalle kiitollisuutemme, sillä ”ihminen [ei] loukkaa Jumalaa millään tavalla, eikä hänen vihansa ole syttynyt keitään muita vastaan kuin niitä, jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa” (OL 59:21).

Mitä tulee siihen, mitä me saamme Hengen kautta, Herra sanoi: ”Muistakaa, että se, mikä tulee ylhäältä, on pyhää” (OL 63:64). Hänen sanansa ovat enemmän kuin muistutus, ne ovat myös määritelmä ja selitys. Valo ja tieto taivaasta on pyhää. Se on pyhää, koska sen lähteenä on taivas.

Pyhä tarkoittaa kunnioitusta ja arvostusta ansaitsevaa. Nimittämällä jotakin pyhäksi Herra ilmaisee, että se on arvokkaampi ja tärkeämpi kuin muut asiat. Pyhiä asioita tulee kohdella huolellisemmin, arvostaa enemmän ja kunnioittaa syvemmin. Pyhä on korkealla taivaallisten arvojen hierarkiassa.

Siitä, mikä on pyhää Jumalalle, tulee pyhää meille vain tahdonvapautta käyttämällä. Jokaisen täytyy päättää hyväksyä ja pitää pyhänä se, minkä Jumala on määritellyt pyhäksi. Hän lähettää valoa ja tietoa taivaasta. Hän kehottaa meitä ottamaan sen vastaan ja pitämään sitä pyhänä.

Mutta ”kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Pyhän vastakohta on epäpyhä tai maallinen – se, mikä on ajallista tai maailmallista. Maailmallinen kilpailee jatkuvasti pyhän kanssa huomiostamme ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tieto maallisesta on välttämätöntä päivittäisessä ajallisessa elämässämme. Herra neuvoo meitä etsimään oppia ja viisautta, tutkimaan parhaita kirjoja ja oppimaan niistä sekä perehtymään kieliin, puhetapoihin ja kansoihin (ks. OL 88:118; 90:15). Sen tähden valinta asettaa pyhä maallisen yläpuolelle tarkoittaa keskinäistä tärkeysjärjestystä, ei toistensa poissulkemista. ”On hyvä olla oppinut, jos [me kuulemme] Jumalan neuvoja” (2. Nefi 9:29, kursivointi lisätty).Kussakin ihmissydämessä tapahtuvaa pyhän ja maallisen

taistelua tärkeysjärjestyksestä voidaan valaista Mooseksen kokemuksella palavan pensaan äärellä. Siellä Mooses sai Jehovalta pyhän tehtävänsä vapauttaa Israelin lapset orjuudesta. Mutta Mooseksen maallinen tieto Egyptin ja faraon voimasta sai hänet aluksi epäilemään. Lopulta Mooses osoitti uskoa Herran sanaan alistaen maallisen tietonsa siihen, mikä on pyhää, ja luottaen siihen. Tuo luottamus antoi hänelle voiman voittaa ajalliset koettelemukset ja johdattaa Israelin pois Egyptistä.

Alma olisi voinut epäillä saamaansa hengellistä todistusta, jonka hän oli saanut Abinadia kuunnellessaan, kun he pääsivät Nooan sotajoukkoja pakoon mutta päätyivät orjuuteen Amulonin käsissä. Hän luotti kuitenkin siihen, mikä on pyhää, ja hänelle annettiin voimaa kestää ja paeta ajallisista koettelemuksistaan.

Mormonin kirjan käännöstyön alkuaikoina Joseph Smithillä oli samankaltainen pulmatilanne. Hän tiesi levyjen ja käännöstyön pyhän luonteen. Silti Martin Harris suostutteli hänet asettamaan pyhien ohjeiden vastaisesti ensisijalle ystävyyden ja raha-asioiden maailmalliset huolenaiheet. Lopputulos oli, että käännöksen käsikirjoitus katosi. Herra nuhteli Josephia siitä, että tämä oli antanut ”sen, mikä [on] pyhää, jumalattomille” (OL 10:9) ja eväsi häneltä joksikin ajaksi levyt sekä kääntämisen lahjan. Kun Joseph oli jälleen asettanut asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, pyhät asiat palautettiin ja työ jatkui.

Mormonin kirjassa on lisää esimerkkejä kamppailusta asettaa pyhät asiat ensimmäiselle sijalle. Siinä kerrotaan uskovista, joiden usko johdatti heidät elämän puulle nauttimaan sen pyhää hedelmää, Jumalan rakkautta. Sen jälkeen suuressa ja avarassa rakennuksessa olevien pilkka sai uskovat kääntämään katseensa pyhästä kohti maallista. (Ks. 1. Nefi 8:11, 24–28.) Myöhemmin nefiläiset valitsivat ylpeyden ja kielsivät profetian ja ilmoituksen hengen ”pilkaten sitä, mikä oli pyhää” (Hel. 4:12). Jopa jotkut Herran syntymään liittyneiden merkkien ja ihmeiden silminnäkijät päättivät hylätä nuo taivaasta tulleet pyhät ilmentymät vaihtaen ne maallisiin selityksiin (ks. 3. Nefi 2:1–3).

Kamppailu jatkuu tänä päivänä. Maalliset äänet kasvavat lukumäärältään ja voimakkuudeltaan. Ne kannustavat uskovia yhä enemmän hylkäämään uskonkäsitykset, joita maailma pitää järjenvastaisina ja typerinä. Koska ”katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta” (1. Kor. 13:12) emmekä ”tiedä kaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17), saatamme ajoittain tuntea olevamme haavoittuvaisia ja tarvitsevamme suurempia hengellisiä vakuutteluja. Herra sanoi Oliver Cowderylle:

”Jos haluat lisätodistuksen, muistele yötä, jolloin huusit minun puoleeni sydämessäsi, jotta saisit tietää totuuden näistä asioista.

Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? Minkä suuremman todistuksen voit saada kuin todistuksen Jumalalta?” (OL 6:22–23.)

Herra muistutti Oliveria ja meitä luottamaan jo saamiimme pyhiin henkilökohtaisiin todistuksiin, kun uskomme asetetaan kyseenalaiseksi. Nämä jumalalliset kohtaamiset – kuten Mooseksen, Alman ja Josephin aiemmin – ovat hengellisiä ankkureita, jotka pitävät meidät turvassa ja oikeassa kurssissa koettelemusten aikoina.

Siitä, mikä on pyhää, ei voi luopua valikoiden. Niiden, jotka päättävät hylätä vaikkapa vain yhden pyhän asian, mieli pimentyy (ks. OL 84:54), ja jos he eivät tee parannusta, heiltä otetaan sekin valo, jonka he ovat saaneet (ks. OL 1:33). Kun heillä ei ole pyhyyttä ankkurinaan, he huomaavat olevansa moraalisesti tuuliajolla maailmallisella merellä. Sitä vastoin ne, jotka pitävät pyhiä asioita pyhinä, saavat lupauksia: ”Se, mikä on Jumalasta, on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (OL 50:24).

Herra siunatkoon meitä niin, että aina ja kaikessa tunnustamme sen, mitä olemme saaneet ylhäältä, ja muistamme sen ja pidämme sitä pyhänä. Minä todistan, että kun teemme niin, meillä on voimaa kestää koettelemukset ja voittaa aikamme haasteet. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.