Sakramentin siunauksia

Vanhin Don R. Clarke

seitsemänkymmenen koorumista


Meitä siunataan, kun tunnemme kiitollisuutta Jeesuksen Kristuksen sovituksesta, uudistamme kasteenliittomme, tunnemme anteeksiantoa ja saamme innoitusta Pyhältä Hengeltä.

Minä vartuin Rexburgissa Idahossa, jossa sain vaikutteita ja opetusta erinomaiselta perheeltä, ystäviltä, opettajilta ja johtajilta. Jokaisella meistä on erityisiä kokemuksia elämässämme, jotka koskettavat sieluamme ja muuttavat koko loppuelämämme. Yksi sellainen kokemus sattui minulle nuoruudessani. Tämä kokemus muutti elämäni täysin.

Olin aina aktiivinen kirkossa ja etenin Aaronin pappeudessa. Ollessani teini-ikäinen opettajani veli Jacob pyysi minua kirjoittamaan kortille, mitä olin ajatellut sakramentin aikana. Otin korttini ja aloin kirjoittaa. Ensimmäisenä listalla oli koripallopeli, jonka olimme voittaneet edellisenä iltana. Tämän jälkeen tuli pelin jälkeiset treffit, ja lista jatkui tähän tapaan. Kaukana, eikä todellakaan isoilla kirjaimilla, oli Jeesuksen Kristuksen nimi.

Kortti täytettiin joka sunnuntai. Nuoren Aaronin pappeuden haltijan mielessä sakramentti ja sakramenttikokous alkoivat saada uuden, laajentuneen ja hengellisen merkityksen. Odotin innokkaasti sunnuntaita ja mahdollisuutta nauttia sakramentti, sillä Vapahtajan sovituksen ymmärtäminen muutti minua. Joka sunnuntai nauttiessani sakramentin aina tähän päivään saakka näen mielessäni korttini ja arvioin listaani. Nyt luettelossani on aina ensimmäisenä ihmiskunnan Vapahtaja.

Uudessa testamentissa kerrotaan siitä, kun Vapahtaja ja Hänen apostolinsa kokoontuivat erääseen yläkerran huoneeseen pääsiäisaterialle.

”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.

Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.’”1

Jeesus asetti sakramenttitoimituksen myös vieraillessaan nefiläisten luona.2 Olen oppinut näiden kahden tapahtuman tärkeyden.

Presidentti David O. McKay on sanonut: ”Tunnen innoitusta korostaa sitä, minkä Herra on tarkoittanut kirkon tärkeimmäksi kokoukseksi, ja se on sakramenttikokous.”3 Jos valmistaudumme sakramenttiin oikein, me voimme muuttaa elämämme täysin. Haluaisin ehdottaa viittä periaatetta, jotka voivat siunata elämäämme, kun nautimme sakramentin kelvollisesti.

1. Tunnemme kiitollisuutta Jeesuksen Kristuksen sovituksesta

Ensimmäinen periaate on tuntea kiitollisuutta taivaallista Isäämme kohtaan sakramentin aikana Hänen Poikansa sovituksesta. Sakramentin jakamisesta kerrotaan seuraavaa kertomusta:

”Sakramentti ei ollut merkinnyt minulle paljoakaan ennen sitä sunnuntaita, jolloin minut asetettiin diakoniksi. Sinä iltapäivänä jaoin sakramenttia ensimmäisen kerran. Ennen sitä eräs diakoni varoitti minua: ’Varo veli Schmidtiä. Voi olla, että joudut herättämään hänet!’ Vihdoinkin koitti hetki, jolloin sain jakaa sakramenttia. Selviydyin kuudesta ensimmäisestä rivistä melko hyvin. Lapset ja aikuiset nauttivat leivän ilman mitään huomattavaa huolta tai ongelmaa. Sitten tulin riville seitsemän, jossa veli Schmidt aina istui. Mutta koin yllätyksen. Hän ei ollut unessa vaan täysin valveilla. Toisin kuin monet muut, joille olin tarjonnut sakramentin, hän näytti minusta ottavan leivän ajatuksella ja suurella kunnioituksella.

Muutamaa minuuttia myöhemmin vein vettä riville seitsemän. Tällä kertaa ystäväni oli oikeassa. Veli Schmidt istui pää painuksissa ja suuret silmänsä suljettuina. Näytti siltä, että hän oli sikeässä unessa. Mitä voisin tehdä tai sanoa? Katsoin hetken hänen otsaansa, johon vuosikausien uurastus ja koettelemukset olivat jättäneet ryppynsä ja uurteensa. Hän oli liittynyt kirkkoon nuorena miehenä ja oli kokenut paljon vainoa saksalaisessa pikkukaupungissaan. Olin kuullut hänen tarinansa monta kertaa todistuskokouksessa. Lopulta päätin tönäistä häntä hellästi olkapäästä, niin että hän heräisi. Kun ojensin kättäni tehdäkseni sen, hänen päänsä nousi hitaasti. Kyyneleet vierivät hänen poskillaan, ja kun katsoin hänen silmiinsä, näin rakkautta ja iloa. Hiljaa hän ojensi kätensä ja otti vesikupin. Vaikka olin silloin vasta 12-vuotias, muistan yhä elävästi, mitä tunsin nähdessäni tämän karkeapiirteisen vanhan miehen nauttivan sakramentin. Tiesin yhtään epäilemättä, että hän tunsi sakramenttia kohtaan jotakin sellaista, mitä minä en ollut koskaan kokenut. Päätin silloin, että pyrkisin itse kokemaan noita samoja tunteita.”4

Veli Schmidt oli ollut yhteydessä taivaaseen, ja taivas oli ollut yhteydessä häneen.

2. Muistakaamme, että olemme uudistamassa kasteenliittoa

Toinen periaate on muistaa, että nauttiessamme sakramentin me uudistamme kasteenliittomme. Kuten pyhiin kirjoituksiin on merkitty muistiin, me lupaamme muun muassa seuraavia asioita:

Tulemme Jumalan lammastarhaan ja tulemme nimitetyiksi Hänen kansakseen, kannamme toistemme kuormia, suremme surevien kanssa ja olemme Jumalan todistajina.5

Tulemme ”särkynein sydämin ja murtunein mielin”, tahdomme ottaa päällemme ”Jeesuksen Kristuksen nimen [päätettyämme] lujasti palvella häntä loppuun asti”6 ja pidämme Hänen käskynsä ja muistamme Hänet aina7.

Sakramenttirukoukset ovat muistutus näistä liitoista. Kun nautimme sakramentin, me uudistamme sitoumuksemme elää näiden liittojen mukaisesti. Uskon, että olisi sopivaa opetella sakramenttirukoukset ulkoa mielessämme ja sydämessämme. Tämä auttaa meitä keskittymään kasteenliittomme uudistamiseen. Olemmepa menneet kasteelle 8- tai 80-vuotiaana, toivon, ettemme koskaan unohda sitä päivää ja niitä liittoja, jotka teimme.

3. Sakramentin aikana voimme tuntea, että olemme saaneet syntimme anteeksi

Kolmanneksi, sakramentin aikana voimme tuntea, että olemme saaneet syntimme anteeksi. Jos olemme ennen sakramenttikokousta käyttäneet aikaa tehden parannuksen synneistämme, voimme lähteä sakramenttikokouksesta tuntien olomme tahrattomaksi ja puhtaaksi. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Sakramentti uusii anteeksiannon prosessin. Joka sunnuntai, kun sakramentti jaetaan, se on toimitus anteeksiannon prosessin uusimiseksi. – – Joka sunnuntai me puhdistaudumme niin, että kun aikanaan kuolemme, henkemme on puhdas.”8 Sakramentin nauttiminen kelvollisena voi auttaa meitä tuntemaan samoin kuin kuningas Benjaminin kansaan kuuluvat tunsivat, kun he ”täyttyivät ilosta saatuaan anteeksiannon synneistään ja saatuaan omantunnonrauhan9.

4. Voimme saada innoitusta ongelmiemme ratkaisemiseksi

Neljäs periaate on se, että me voimme sakramenttikokouksen aikana saada innoitusta ongelmiemme ratkaisemiseksi. Kun olin lähetysjohtajana Boliviassa, vaimollani Mary Annella ja minulla oli siunaus osallistua presidentti Henry B. Eyringin pitämään lähetysjohtajien seminaariin. Tuossa kokouksessa hän opetti kolme tärkeää tapaa valmistautua, jotta hyötyisimme kokouksista. Meidän pitäisi tulla ongelminemme, valmiina oppimaan nöyrästi kuin lapset ja toiveenamme auttaa Jumalan lapsia.

Kun tulemme sakramenttikokoukseen nöyrinä, meitä voidaan siunata vaikutelmilla, joita tunnemme ja joista saamme ratkaisuja päivittäisiin ongelmiimme. Meidän täytyy tulla valmistautuneina, valmiina kuuntelemaan, emmekä saa ajatella muita asioita. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.”10 Me voimme tietää, mitä meidän tulisi tehdä ratkaistaksemme ongelmamme.

5. Sakramentin nauttiminen kelvollisena auttaa meitä täyttymään Pyhällä Hengellä

Viides periaate – sakramentin nauttiminen kelvollisena – auttaa meitä täyttymään Pyhällä Hengellä. Kun Jeesus nefiläisten luona käydessään asetti sakramentin, Hän sanoi: ”Se, joka syö tätä leipää, syö minun ruumistani sielullensa, ja se, joka juo tätä viiniä, juo minun vertani sielullensa; eikä hänen sielullaan ole koskaan nälkä eikä jano, vaan se on kylläinen.”11 Heille oli luvattu, että jos heillä olisi vanhurskauden nälkä ja jano, he täyttyisivät Pyhällä Hengellä. Sakramenttirukouksessa luvataan lisäksi, että jos me elämme liittojemme mukaan, Hänen Henkensä on aina oleva meidän kanssamme.12

Vanhin Melvin J. Ballard on sanonut: ”Minä olen todistajana siitä, että sakramenttitoimituksessa on läsnä henki, joka lämmittää sielun päästä varpaisiin; tunnette hengen haavojen parantuvan ja taakan poistuvan. Sielu, joka on kelvollinen ja todella halukas nauttimaan tätä hengellistä ruokaa, saa lohtua ja onnea.”13

Meitä siunataan, kun tunnemme kiitollisuutta Jeesuksen Kristuksen sovituksesta, uudistamme kasteenliittomme, tunnemme anteeksiantoa ja saamme innoitusta Pyhältä Hengeltä nauttiessamme sakramentin joka viikko. Sakramenttikokous on aina loistava, jos sakramentti on jumalanpalveluksemme keskipiste. Ilmaisen kiitollisuuteni Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Minä tiedän, että Hän elää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Mostrar las referencias

  1.  

    1.  Luuk. 22:19–20, kursivointi lisätty.

  2.  

    2. Ks. 3. Nefi 18.

  3.  

    3. David O. McKay, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1929, s. 11.

  4.  

    4. Ks. Mormonin kirja, oppilaan aineisto (Uskonto 121–122), 1987, s. 397.

  5.  

    5. Ks. Moosia 18:8–9.

  6.  

    6.  OL 20:37.

  7.  

    7. Ks. OL 20:77.

  8.  

    8. Boyd K. Packer, Mine Errand from the Lord, 2008, s. 196.

  9.  

    9.  Moosia 4:3, kursivointi lisätty.

  10.  

    10.  OL 9:8, kursivointi lisätty.

  11.  

    11.  3. Nefi 20:8.

  12.  

    12. Ks. OL 20:77.

  13.  

    13. Julkaisussa Bryant S. Hinckley, Sermons and Missionary Services of Melvin Joseph Ballard, 1949, s. 149.