Voitteko nyt tuntea sellaista?

Vanhin Quentin L. Cook

kahdentoista apostolin koorumista


Jotkut kirkossa uskovat, etteivät he pysty vastaamaan Alman kysymykseen kuuluvasti kyllä. He eivät tunne lunastuksen iloa nyt.

Presidentti Monson, me rakastamme, kunnioitamme ja tuemme sinua! Tämä historiallisesti merkittävä ilmoitus, joka koskee lähetystyöpalvelua, on innoittava. Muistan sen innostuksen vuonna 1960, kun lähetystyössä palvelevien ikäraja laskettiin 20 vuoden iästä 19 vuoden ikään. Saavuin Brittein saarten lähetyskentälle vasta kutsuttuna 20-vuotiaana. Ensimmäinen 19-vuotias meidän lähetyskentällämme oli vanhin Jeffrey R. Holland, mahtava täydennys. Hän täytti 20 vuotta muutaman kuukauden kuluttua. Sitten vuoden mittaan 19-vuotiaita saapui paljon lisää. He olivat kuuliaisia ja uskollisia lähetyssaarnaajia, ja työ edistyi. Olen varma siitä, että vieläkin suurempi sato korjataan nyt kun vanhurskaat, omistautuneet lähetyssaarnaajat täyttävät Vapahtajan käskyn saarnata Hänen evankeliumiaan.

Minun nähdäkseni te nousevaan sukupolveen kuuluvat olette paremmin valmistautuneita kuin mikään aiempi sukupolvi. Teidän pyhien kirjoitusten tietämyksenne on erityisen vaikuttava. Ne haasteet, joita teidän sukupolvenne kohtaa valmistautuessanne palvelemaan, ovat kuitenkin samanlaisia kuin ne, joita kaikki kirkon jäsenet kohtaavat. Me kaikki tiedämme, että suurimmassa osassa maailmaa kulttuuri ei edistä vanhurskautta tai hengellistä sitoutumista. Kautta historian kirkon johtajat ovat varoittaneet kansaa ja opettaneet parannusta. Mormonin kirjassa Alma nuorempi oli niin huolissaan jumalattomuudesta ja sitoutumisen puutteesta, että hän erosi ylituomarin virasta Nefin kansan johtajana ja keskitti kaikki ponnistelunsa profeetalliseen kutsumukseensa.1

Yhdessä kaikkien pyhien kirjoitusten syvällisimmistä jakeista Alma julistaa: ”Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?”2

Paikalliset johtajat kautta maailman raportoivat, että kun tarkastelee kokonaisuutta, kirkon jäsenet ja etenkin nuoremme ovat vahvempia kuin koskaan. Mutta miltei aina he ottavat esiin kaksi huolenaihetta: ensiksi, maailmassa lisääntyvän jumalattomuuden tuoman haasteen ja toiseksi, joidenkuiden jäsenten välinpitämättömyyden ja sitoutumisen puutteen. He kysyvät neuvoa siihen, kuinka voi auttaa jäseniä seuraamaan Vapahtajaa ja kokemaan syvän ja pysyvän kääntymyksen.

Tämä kysymys, ”Voitteko nyt tuntea sellaista?”, kiirii halki vuosisatojen. Vaikka meillä on kaikki se, mitä olemme saaneet tällä taloudenhoitokaudella – kuten Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palautus, hengellisten lahjojen virta sekä taivaan kiistattomat siunaukset – Alman haaste ei ole koskaan ollut tärkeämpi.

Pian sen jälkeen kun Ezra Taft Benson kutsuttiin apostoliksi vuonna 1943, presidentti George Albert Smith3 antoi neuvon: ”Tehtäväsi on – – varoittaa kansaa – – niin ystävällisellä tavalla kuin mahdollista, että parannus on ainoa lääke tämän maailman ongelmiin.”4 Kun tämä lausunto annettiin, olimme keskellä toisen maailmansodan myllerrystä.

Nykyään moraalinen rappio on lisääntynyt entisestään. Eräs nimekäs kirjailija sanoi äskettäin: ”Jokainen tietää, että kulttuuri on myrkyllinen, eikä kukaan odota tilanteen muuttuvan.”5 Väkivalta ja moraalittomuus ovat jatkuvasti ennen näkemättömällä tavalla esillä musiikissa, viihteessä, kuvataiteessa ja muussa mediassa päivittäisessä kulttuurissamme. Sitä kuvasi vaikuttavasti erittäin arvostettu baptistiteologi sanoessaan: ”Koko sivilisaation hengellinen immuunijärjestelmä on haavoittunut.”6

Ei ole mikään ihme, että jotkut kirkossa uskovat, etteivät he pysty vastaamaan Alman kysymykseen kuuluvasti kyllä. He eivät tunne lunastuksen iloa nyt. He tuntevat elävänsä hengellisessä kuivuudessa. Toiset ovat vihaisia, loukkaantuneita tai pettyneitä. Jos nämä kuvaukset sopivat sinuun7, on tärkeää arvioida, miksi et voi tuntea sellaista nyt.

Monet, jotka elävät hengellisessä kuivuudessa eivätkä ole sitoutuneita, eivät ole välttämättä olleet osallisina suurissa synneissä tai rikkomuksissa, mutta he ovat tehneet epäviisaita valintoja. Jotkut suhtautuvat välinpitämättömästi pyhien liittojensa noudattamiseen. Toiset omistavat suurimman osan ajastaan vähemmän tärkeille asioille. Jotkut sallivat voimakkaiden kulttuuristen tai poliittisten näkemysten heikentää kuuliaisuuttaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumille. Muutamat ovat uppoutuneet internetissä olevaan aineistoon, joka suurentelee ja liioittelee kirkon varhaisten johtohenkilöiden heikkouksia ja joissakin tapauksissa keksii niitä. Sitten he tekevät vääriä johtopäätöksiä, jotka voivat vaikuttaa todistukseen. Jokainen, joka on tehnyt näitä valintoja, voi tehdä parannuksen ja uudistua hengellisesti.

Uppoutuminen pyhiin kirjoituksiin on hengelliselle ravinnolle välttämätöntä.8 Jumalan sana innoittaa sitoutumiseen ja toimii loukattujen tunteiden, vihan tai pettymyksen parantavana palsamina.9 Kun sitoutumisemme jostakin syystä vähenee, osa ratkaisua on parannus.10 Sitoutuminen ja parannus ovat tiiviisti toisiinsa kietoutuneita.

C. S. Lewis, ahkera, käytännöllinen kristitty kirjailija, muotoili tämän asian koskettavasti. Hän esitti, että kristinusko käskee ihmisiä tekemään parannuksen ja lupaa heille anteeksiannon, mutta kristinusko innoittaa ihmisiä vasta sitten kun he tietävät ja tuntevat tarvitsevansa anteeksiantoa. Hän sanoi: ”Kun tiedät olevasi sairas, kuuntelet lääkärin ohjeita.”11

Profeetta Joseph toi esiin, että ennen kastetta saatoit olla puolueettomalla maaperällä hyvän ja pahan välillä. Mutta ”kun liityit tähän kirkkoon, sinä pestauduit palvelemaan Jumalaa. Kun teit niin, jätit puolueettoman maaperän, etkä koskaan voi palata sinne.” Hänen neuvonsa oli, ettemme saa koskaan hylätä Mestaria.12

Alma tähdensi, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta ”armon käsivarret ovat ojennettuina” niitä kohti, jotka tekevät parannuksen.13 Sitten hän esitti läpitunkevia ja perimmäisiä kysymyksiä kuten nämä: Olemmeko me valmiita kohtaamaan Jumalan? Pidämmekö me itseämme syyttöminä? Meidän kaikkien tulee pohtia näitä kysymyksiä. Alman oma kokemus siitä, kuinka hän ei seurannut uskollista isäänsä ja kuinka hän sitten oppi vaikuttavalla tavalla ymmärtämään, miten paljon hän tarvitsi anteeksiantoa ja mitä tarkoittaa laulaa lunastavan rakkauden laulua, on voimallinen ja vakuuttava.

Vaikka kaikella, mikä vähentää sitoutumista, on seurauksia, niin on kaksi vallitsevaa ongelmaa, jotka ovat sekä yleisiä että merkittäviä. Ensimmäinen on epäystävällisyys, väkivaltaisuus ja perheväkivalta. Toinen on seksuaalinen moraalittomuus ja epäpuhtaat ajatukset. Nämä usein edeltävät päätöstä olla vähemmän sitoutunut ja ovat sen aiheuttajia.

Se, kuinka me kohtelemme niitä, jotka ovat lähimpiämme, on äärimmäisen tärkeää. Väkivalta, kaltoinkohtelu, kohteliaan käytöksen puute ja epäkunnioitus kodissa eivät ole hyväksyttäviä – eivät hyväksyttäviä aikuisten kohdalla eivätkä hyväksyttäviä nousevan sukupolven kohdalla. Isäni ei ollut aktiivinen kirkossa, mutta hän oli huomattavan hyvä esimerkki etenkin siinä, miten hän kohteli äitiäni. Hänellä oli tapana sanoa: ”Jumala pitää miehiä vastuussa jokaisesta kyyneleestä, jonka he saavat vaimonsa vuodattamaan.” Tätä samaa ajatusta tähdennetään asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle”. Siinä sanotaan: ”[Ne,] jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään – –, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä.”14 Riippumatta siitä kulttuurista, jossa meidät on kasvatettu, ja olivatpa vanhempamme meitä kohtaan väkivaltaisia tai eivät, me emme saa pahoinpidellä ketään toista fyysisesti, emotionaalisesti tai sanallisesti.15

Kohteliaisuuden tarve yhteiskunnassa ei ole koskaan ollut tärkeämpi. Ystävällisyyden ja kohteliaisuuden perustus luodaan kodissamme. Ei ole yllättävää, että ihmisten yleinen asenne on rapautunut samassa määrin kuin perheen hajoaminen on levinnyt. Perhe on rakkauden ja hengellisyyden säilymisen perusta. Perhe edistää ilmapiiriä, jossa uskonnollinen elämä voi kukoistaa. Todellakin ”kotiin juhlan tuntu saa rakkaudessa”16.

Seksuaalinen moraalittomuus ja epäpuhtaat ajatukset rikkovat Vapahtajan antamaa mittapuuta.17 Meitä varoitettiin tämän taloudenhoitokauden alussa, että seksuaalinen moraalittomuus olisi kenties suurin haaste.18 Sellainen käytös voi ilman parannuksentekoa aiheuttaa hengellistä kuivuutta ja sitoutumisen katoamista. Elokuvat, televisio ja internet välittävät usein vahingollisia viestejä ja kuvia. Presidentti Dieter F. Uchtdorf ja minä olimme äskettäin eräässä Amazonin viidakkokylässä ja havaitsimme satelliittiantenneja jopa joissakin pienissä, yksinkertaisesti rakennetuissa majoissa. Me iloitsimme siitä suurenmoisesta tiedosta, joka tällä kaukaisella alueella on saatavilla. Me tajusimme myös, ettei maan päällä ole käytännössä mitään paikkaa, johon riettailla, moraalittomilla ja kiihottavilla kuvilla ei voisi olla vaikutusta. Se on yksi syy, miksi pornografiasta on tullut sellainen vitsaus meidän aikanamme.

Kävin äskettäin valaisevaa keskustelua erään 15-vuotiaan Aaronin pappeuden haltijan kanssa. Hän auttoi minua ymmärtämään, kuinka helppoa nuorten on tällä internetin aikakaudella miltei tahattomasti joutua näkemään epäpuhtaita ja jopa pornografisia kuvia. Hän toi esiin, että useimpien kirkon opettamien periaatteiden kohdalla yhteiskunta yleensä tunnustaa ainakin jossakin määrin, että näiden periaatteiden loukkaamisella voi olla tuhoisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Hän mainitsi nuorten tupakoinnin sekä huumeiden- ja alkoholinkäytön. Mutta hän huomautti, ettei yhteiskunta yleensä esitä vastaavaa voimakasta paheksuntaa tai edes merkittävää varoitusta pornografiasta tai moraalittomuudesta.

Rakkaat veljeni ja sisareni, tämän nuorukaisen analyysi on oikea. Mikä on vastaus? Vuosikausia profeetat ja apostolit ovat opettaneet sitä, miten tärkeää on uskonnon harjoittaminen kotona.19

Vanhemmat, ne ajat ovat kaukana menneisyydessä, jolloin säännöllinen, aktiivinen osallistuminen kirkon kokouksiin ja ohjelmiin, vaikka se onkin välttämätöntä, voi täyttää pyhän ja vastuullisen tehtävänne opettaa lapsianne elämään moraalista, vanhurskasta elämää ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä. Presidentti Monsonin tämänaamuisen ilmoituksen myötä on välttämätöntä, että näin tehdään uskollisesti kodeissa, jotka ovat turvapaikkoja, joissa ystävällisyys, anteeksianto, totuus ja vanhurskaus vallitsevat. Vanhemmilla täytyy olla rohkeutta suodattaa tai valvoa internetiin pääsyä, televisiota, elokuvia ja musiikkia. Vanhemmilla täytyy olla rohkeutta sanoa ei, puolustaa totuutta ja lausua voimallinen todistus. Lastenne pitää tietää, että te uskotte Vapahtajaan, rakastatte taivaallista Isäänne ja tuette kirkon johtajia. Hengellisen kypsyyden täytyy kukoistaa kodeissamme. Toivoni on, ettei kukaan lähde tästä konferenssista ymmärtämättä, että aikamme moraalisia aiheita täytyy käsitellä perheessä. Piispojen ja pappeusjohtajien sekä apujärjestöjen johtohenkilöiden pitää tukea perheitä ja varmistaa, että hengellisiä periaatteita opetetaan. Koti- ja kotikäyntiopettajat voivat auttaa, etenkin yksinhuoltajien lasten kanssa.

Nuorukainen, jonka mainitsin, kysyi vilpittömästi, tietävätkö apostolit, kuinka varhain elämässä opettaminen ja suojaaminen pornografiaa ja epäpuhtaita ajatuksia vastaan tulisi aloittaa. Hän sanoi hyvin painokkaasti, että joillakin alueilla ei ole liian varhaista aloittaa jo ennen kuin nuoret siirtyvät pois Alkeisyhdistyksestä.

Nuoret, jotka ovat altistuneet moraalittomille kuville hyvin varhaisessa iässä, ovat kauhuissaan siitä, että he ovat kenties jo evänneet itseltään mahdollisuuden lähetystyöpalveluun ja pyhiin liittoihin. Sen johdosta heidän uskonsa voi vakavasti heikentyä. Haluan vakuuttaa teille, nuoret, kuten Alma opetti, että parannuksen tekemällä te voitte tulla kelvollisiksi kaikkiin taivaan siunauksiin.20 Siitä juuri Vapahtajan sovituksessa on kyse. Puhukaa vanhempienne tai luotetun neuvojan kanssa ja pyytäkää neuvoja piispaltanne.

Mitä moraaliin tulee, jotkut aikuiset uskovat, että yhden ainoan ensisijaisen humanitaarisen hankkeen kannattaminen tai periaatteen noudattaminen kumoaa tarpeen toimia Vapahtajan opetusten mukaan. He sanovat itselleen, että seksuaaliset rikkomukset ovat ”pikku juttu – –, [jos olen] ystävällinen ja hyväntahtoinen ihminen”21. Sellainen ajattelu on vakavaa itsepetosta. Jotkut nuoret ilmoittavat minulle, ettei nykyisessä kulttuurissamme ole ”trendikästä” yrittää monella alueella liian paljon, kuten elää tiukasti vanhurskaiden periaatteiden mukaan.22 Ettehän lankea tähän ansaan.

Kasteessa me lupaamme ottaa päällemme ”[Jeesuksen] Kristuksen [nimen] päättäen palvella häntä loppuun asti”23. Sellainen liitto edellyttää rohkeaa ponnistelua, sitoutumista ja nuhteettomuutta voidaksemme laulaa edelleen lunastavan rakkauden laulua ja pysyä todella kääntyneinä.

Erään historiallisen esimerkin sitoutumisesta olla luja ja järkkymätön kaikkina aikoina antoi brittiläinen olympiaurheilija, joka kilpaili vuoden 1924 olympialaisissa Pariisissa.

Eric Liddell oli Kiinassa toimivan skotlantilaisen lähetyssaarnaajan poika ja hartaan uskonnollinen mies. Hän raivostutti olympialaisten brittiläisen johdon kieltäytymällä jopa valtavan paineen alla juoksemasta sadan metrin alkuerissä, jotka pidettiin sunnuntaina. Hän voitti lopulta 400 metrin kilpailun. Liddellin esimerkki kieltäytyä juoksemasta sunnuntaina oli erityisen innoittava.

Häntä koskevat kuvaukset ja kunnianosoitukset ovat viitanneet Jesajan innoitettuihin sanoihin: ”Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.”24

Liddellin ihailtava käytös vaikutti erittäin paljon nuorimman poikamme päätökseen olla urheilematta sunnuntaisin ja, mikä tärkeämpää, erottautua jumalattomasta ja maailmallisesta menettelytavasta. Hän käytti tuota Jesajan kirjan lainausta koulunsa vuosikirjajulkaisussa. Eric Liddell antoi voimakkaan esimerkin päättäväisyydestä ja sitoutumisesta periaatteeseen.

Kun nuoremme noudattavat presidentti Monsonin neuvoa valmistautumalla palvelemaan lähetystyössä ja kun me kaikki elämme Vapahtajan opettamien periaatteiden mukaan ja valmistaudumme kohtaamaan Jumalan25, me voitamme paljon tärkeämmässä kilpailussa26. Meillä on Pyhä Henki hengellisenä suunnannäyttäjänämme. Sanon kaikille, joiden elämä ei ole järjestyksessä: muistakaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä Vapahtajan sovituksesta uskomme ja elämämme perustusta.27

Jesajan sanoin: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.”28

Vilpitön rukoukseni on, että jokainen meistä ryhtyy mihin tahansa tarvittaviin toimiin tunteakseen Hengen nyt, jotta me voimme laulaa lunastavan rakkauden laulua koko sydämestämme. Todistan Vapahtajan sovituksen voimasta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Mostrar las referencias

  1.  

    1. Ks. Alma 4:15–19.

  2.  

    2.  Alma 5:26.

  3.  

    3. George Albert Smith oli siihen aikaan kahdentoista apostolin koorumin presidentti. Hänestä tuli kirkon presidentti 21. toukokuuta 1945. (Ks. Deseret News 2012 Church Almanac, 2012, s. 98.)

  4.  

    4. George Albert Smith, julkaisussa Sheri L. Dew, Ezra Taft Benson: A Biography, 1987, s. 184.

  5.  

    5. Peggy Noonan, ”The Dark Night Rises”, Wall Street Journal, 28.–29. heinäkuuta 2012, s. A17.

  6.  

    6. Tri R. Albert Mohler jr. (puheenjohtaja), The Southern Baptist Theological Seminary, esitys uskonnollisille johtajille New York Cityssä, 5. syyskuuta 2012.

  7.  

    7. Ks. 2. Nefi 2:27.

  8.  

    8. Ks. Joh. 5:39; Aam. 8:11; ks. myös James E. Faust, ”A Personal Relationship with the Savior”, Ensign, marraskuu 1976, s. 58–59.

  9.  

    9. Ks. Alma 31:5.

  10.  

    10. Ks. Alma 36:23–26.

  11.  

    11. C. S. Lewis, Tätä on kristinusko, 1985, s. 57. Lewis toimi englanninkielisen kirjallisuuden opettajana Oxfordin yliopistossa ja oli myöhemmin keskiajan ja renessanssiajan englannin kielen professorina Cambridgen yliopistossa.

  12.  

    12. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 338; ks. myös Ilm. 3:15–16.

  13.  

    13.  Alma 5:33.

  14.  

    14. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129.

  15.  

    15. Ks. Richard G. Scott, ”Onnen esteiden poistaminen”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 96–99. Jotkin kulttuuriperinteet ovat vastoin Vapahtajan opetuksia ja voivat johtaa meitä harhaan. Kun olin Eteläisellä Tyynellämerellä, tapasin miehen, joka oli tutkinut kirkkoa vuosien ajan. Hän kertoi liikuttuneensa syvästi, kun eräs kirkon johtaja opetti pappeuskonferenssissa: ”Käsiä, joita olet aiemmin käyttänyt lastesi lyömiseen, on nyt määrä käyttää lastesi siunaamiseen.” Hän osallistui lähetystyöoppiaiheisiin, otti kasteen ja on ollut suurenmoinen johtaja.

  16.  

    16. ”Kotiin juhlan tuntu saa”, MAP-lauluja, 185.

  17.  

    17. Ks. Alma 39.

  18.  

    18. Ks. Ezra Taft Benson, ”Astian puhdistaminen sisältä”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 4.

  19.  

    19. Presidentti Gordon B. Hinckley esitteli perhejulistuksen yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa syyskuussa 1995. Presidentti Thomas S. Monson ohjasi muutosta julkaisun Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, ensimmäiseen lukuun ”Perheet ja kirkko Jumalan suunnitelmassa”.

  20.  

    20. Ks. Alma 13:27–30; 41:11–15.

  21.  

    21. Ross Douthat, Bad Religion: How We Became a Nation of Heretics, 2012, s. 238; ks. myös Alma 39:5.

  22.  

    22. Älkää antako sellaisen kulttuurin, joka on täynnä väkivaltaa ja moraalittomuutta ja arvostelee niitä, jotka elävät Vapahtajan opettamien periaatteiden mukaan, häiritä uskoanne. Runoilija Wordsworthin lempein sanoin: ”[Ruoki mieltäsi] niin miettein korkein, että ihmisten / ei ivahymyt, sanat pistävät / ei hyvätpäivät yhtäkaikkiset / ikävä arjen kanssakäyminen / voi riistää uskoamme iloista / sen kaiken siunaukseen, minkä näin / me näämme” (”Säkeitä, jotka sepitettiin muutamia maileja Tintern Abbeyn pohjoispuolella käydessäni uudestaan Wyen rannoilla eräällä matkalla”, Runoja, 1949, toim. Tellervo Tapiolinna, suom. Lauri Viljanen).

  23.  

    23.  Moroni 6:3, kursivointi lisätty; ks. myös Moosia 18:13.

  24.  

    24.  Jes. 40:31; ks. Robert L. Backman, ”Day of Delight”, New Era, kesäkuu 1993, s. 48–49.

  25.  

    25. Ks. Alma 34:32.

  26.  

    26. Ks. 1. Kor. 9:24–27.

  27.  

    27. Ks. Hel. 5:12. Oliver Wendell Holmes sr. antoi neuvon: ”Huomaan, että suuri asia tässä maailmassa ei ole niinkään, missä olemme, vaan se, mihin suuntaan olemme menossa: päästäksemme taivaan satamaan meidän täytyy joskus purjehtia myötä- ja joskus vastatuuleen – mutta meidän täytyy purjehtia eikä ajelehtia tai olla ankkurissa” (The Autocrat of the Breakfast-Table, 1858, s. 105).

  28.  

    28.  Jes. 1:18.