”Tule minun luokseni, oi sinä Israelin huone”

Vietnamin sodan aikana astuin vapaaehtoisena palvelukseen Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Pian sen jälkeen kun olin saapunut peruskoulutukseen Virginian Quanticoon, huomasin seisovani asennossa sänkyni edessä parakissamme yhdessä 54 muun merijalkaväen alokkaan kanssa. Tapasin sulkeiskouluttajani, taistelujen karaiseman veteraanin, kun hän potkaisi parakin oven auki ja astui sisään huutaen kirosanoja.

Tämän pelottavan esittäytymisen jälkeen sulkeiskouluttaja aloitti parakin toisesta päästä ja meni jokaisen alokkaan luo esittäen tälle kysymyksiä. Poikkeuksetta hän löysi jokaisesta alokkaasta aina jotakin, mitä pilkata kovaäänisellä ja karkealla kielenkäytöllä. Hän eteni riviä, ja jokainen merijalkaväen sotilas huusi takaisin vastauksensa, kuten oli käsketty: ”Kyllä” tai ”Ei, herra kersantti.” En nähnyt tarkasti, mitä hän teki, koska meidät oli määrätty seisomaan asennossa katse suoraan eteenpäin. Kun tuli minun vuoroni, tajusin, että hän tarttui merimiessäkkiini ja tyhjensi sen sisällön takanani olevalle patjalleni. Hän penkoi tavaroitani ja tuli sitten jälleen kasvotusten. Valmistauduin hänen hyökkäykseensä. Hän piteli kädessään Mormonin kirjaani. Odotin, että hän huutaisi minulle. Sen sijaan hän tuli lähelle minua ja kuiskasi: ”Oletko sinä mormoni?”

Kuten oli käsketty, karjaisin: ”Kyllä, herra kersantti.”

Odotin jälleen pahinta. Sen sijaan hän oli hetken vaiti, kohotti sen käden, jossa Mormonin kirjani oli, ja sanoi hyvin hiljaisella äänellä: ”Uskotko sinä tähän kirjaan?”

Huusin jälleen: ”Kyllä, herra kersantti.”

Sillä hetkellä olin varma, että hän huutaisi halveksuvia sanoja mormoneista ja Mormonin kirjasta, mutta hän vain seisoi siinä hiljaa. Hetken kuluttua hän meni takaisin sänkyni luo ja asetti kirjan varovasti sille. Sitten hän ohitti minut pysähtymättä ja jatkoi pilkaten ja halveksien karkealla kielellä kaikkia muita jäljellä olevia alokkaita.

Olen useasti ihmetellyt, miksi tuo karski merijalkaväen kersantti säästi minut tuona päivänä. Mutta olen kiitollinen siitä, että kykenin epäröimättä sanomaan: ”Kyllä, olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen” ja ”Kyllä, minä tiedän, että Mormonin kirja on tosi.” Tämä todistus on kallisarvoinen lahja, jonka olen saanut Pyhän Hengen kautta kahden lähetyssaarnaajan ja erään pappien koorumin neuvojan avulla.

Kun olin 14-vuotias, kaksi lähetyssaarnaajaa, Lee Pearson ja Boyd Camphuysen, opettivat meidän perheelle Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia ja menin kasteelle. Kaksi vuotta myöhemmin pappien koorumin neuvojani Richard Boren haastoi minut lukemaan Mormonin kirjan. Otin haasteen vastaan ja luin vähintään 10 sivua joka ilta, kunnes pääsin loppuun.

Luin nimisivulta, että kirja on ”kirjoitettu lamanilaisille, jotka ovat Israelin huoneen jäännös, ja myös juutalaisille ja pakanoille”. Mormonin kirjan – toisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta johdannossa sanotaan, että lamanilaiset ”ovat Amerikan intiaanien pääasiallisia esi-isiä”. Kun luin Mormonin kirjaa, minusta tuntui, että se kertoi omista esivanhemmistani, jotka olivat Amerikan intiaaneja. Siinä kerrotaan kansasta, jonka osaa myöhemmin kutsuttiin ”lamanilaisiksi” ja joka muutti Jerusalemista ”lupauksen maahan” (1. Nefi 2:20) noin 600 eKr.Se on kertomus Jumalan kanssakäymisistä näiden muinaisten asukkaiden kanssa, jotka asuivat jossakin Amerikan mantereella. Siihen sisältyy kertomus Jeesuksen Kristuksen palvelutyöstä heidän luonaan Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Mormonin kirjassa on kohtia, jotka antavat ymmärtää, että aikojen saatossa he levittäytyivät kaikkialle Amerikan mantereelle ja läheisten merten saarille (ks. Alma 63:9–10). Heidän profeettansa ennustivat, että tähän lupauksen maahan tulisi lopulta joukoittain pakanoita ja että Jumalan viha kohtaisi lamanilaisia, jotka hajotettaisiin, lyötäisiin ja lähestulkoon hävitettäisiin (ks. 1. Nefi 13:10–14).

Isoisäni isä Echo Hawk, joka oli pawnee-intiaani, syntyi 1800-luvun puolivälissä nykyisen Nebraskan alueella. Kun hän oli 19-vuotias, pawneet pakotettiin luopumaan yli yhdeksän miljoonan hehtaarin kotiseudustaan tehdäkseen tilaa uudisasukkaille. Vuonna 1874 pawneet joutuivat kulkemaan useita satoja kilometrejä etelään pieneen reservaattiin, joka sijaitsi Oklahoman intiaanialueella. Kun pawnee-intiaanit saapuivat Oklahomaan, heidän lukumääränsä oli pudonnut yli 12 000:sta alle 700:aan. Pawneet oli muiden heimojen tavoin hajotettu, lyöty ja lähestulkoon hävitetty.

Mormonin kirjassa on erityinen sanoma lamanilaisten jälkeläisille, Israelin huoneen jäännökselle. Nefi ilmaisi tämän sanoman, kun hän tulkitsi isänsä näkyä näistä myöhemmistä ajoista: ”Ja sinä aikana meidän jälkeläistemme jäännös on tietävä, että he ovat Israelin huonetta ja että he ovat Herran liittokansa; ja silloin he tuntevat ja tulevat tuntemaan esi-isänsä sekä tuntemaan Lunastajansa evankeliumin, jota hän opetti heidän isilleen; sen vuoksi he tulevat tuntemaan Lunastajansa ja hänen oppinsa kohta kohdalta tietääkseen, kuinka tulla hänen luoksensa ja pelastua” (1. Nefi 15:14).

Mormonin kirja on pyhä kirja. Se sisältää ikuisen evankeliumin täyteyden. Profeetta Joseph Smith kirjoitti, että ”Mormonin kirja on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 66–67). Siinä on siis sanoma kaikille maailman ihmisille.

Kun olin 17-vuotias poika ja luin Mormonin kirjan ensimmäisen kerran, keskitin huomioni Moronin lupaukseen: ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4).

Kun polvistuin rukoukseen, sain voimallisen hengellisen todistuksen, että Mormonin kirja on tosi. Se todistus on auttanut minua kartoittamaan tieni läpi elämän.

Minä kehotan kaikkia ihmisiä lukemaan Mormonin kirjan – toisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta.

Pyydän erityisesti Israelin huoneen jäännöstä, Mormonin kirjan kansan jälkeläisiä, missä sitten olettekin, lukemaan Mormonin kirjan ja lukemaan sen uudelleen. Ottakaa selvää Mormonin kirjan sisältämistä lupauksista. Noudattakaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja esimerkkiä. Solmikaa liittoja Herran kanssa ja pitäkää ne. Tavoitelkaa Pyhän Hengen ohjausta ja noudattakaa sitä.

Päätän Amalekin, Mormonin kirjan erään profeetan, sanoihin: ”Ja nyt, rakkaat veljeni, minä tahdon teidän tulevan Kristuksen luokse, joka on Israelin Pyhä, ja pääsevän osallisiksi hänen pelastuksestaan ja hänen lunastuksensa voimasta. Niin, tulkaa hänen luoksensa ja uhratkaa koko sielunne uhriksi hänelle ja paastotkaa ja rukoilkaa jatkuvasti ja kestäkää loppuun asti; ja niin totta kuin Herra elää, te pelastutte.” (Omni 26.)

Kun me tulemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen luokse ja puhdistamme sydämemme, meistä kaikista tulee välineitä Mormonin kirjan voimallisten lupausten täyttämisessä. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.