Kääntyneet Herraan

Me voimme oppia paljon todistuksesta ja kääntymyksestä apostoli Pietarin palvelutehtävän pohjalta.

Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, Hän esitti opetuslapsilleen tämän syvällisen kysymyksen: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?”

Pietari vastasi suoraan:

”’Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.’

Jeesus sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.’” (Matt. 16:15–17.)

Kuten Pietarin vastaus ja Vapahtajan opetus osoittavat, todistus on henkilökohtainen, ilmoituksen kautta saatu tieto hengellisestä totuudesta. Todistus on lahja Jumalalta, ja se on kaikkien Hänen lastensa saatavilla. Jokainen vilpitön totuudenetsijä voi saada todistuksen osoittamalla edes siinä määrin uskoa Jeesukseen Kristukseen (ks. Alma 32:27), että hän kokeilee sanan voimaa (ks. Alma 31:5), taipuu Pyhän Hengen kutsuun (ks. Moosia 3:19) ja herää Jumalalle (ks. Alma 5:7). Todistus tuo lisääntynyttä henkilökohtaista vastuullisuutta ja on tarkoituksen, varmuuden ja ilon lähde.

Se, että pyrimme saamaan ja saamme todistuksen hengellisestä totuudesta, vaatii pyytämistä, etsimistä ja kolkuttamista (ks. Matt. 7:7; 3. Nefi 14:7) vilpittömin sydämin, vakain aikein ja Vapahtajaan uskoen (ks. Moroni 10:4). Todistuksen perustavanlaatuisiin osatekijöihin kuuluu tieto siitä, että taivaallinen Isä elää ja rakastaa meitä, että Jeesus Kristus on Vapahtajamme ja että evankeliumin täyteys on palautettu maan päälle näinä myöhempinä aikoina.

Kun Vapahtaja opetti opetuslapsiaan viimeisellä aterialla, Hän sanoi Pietarille:

”Simon, Simon! Saatana on [halunnut] seuloa teitä niin kuin viljaa.

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:31–32, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.)

Mielenkiintoista kyllä, tämä voimallinen apostoli oli puhunut ja kulkenut Mestarin kanssa, nähnyt omin silmin monia ihmeitä ja hänellä oli voimakas todistus Vapahtajan jumalallisuudesta. Silti jopa hän tarvitsi lisää opetusta Jeesukselta Pyhän Hengen käännyttävästä ja pyhittävästä voimasta sekä velvollisuudestaan palvella uskollisesti.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ydin tuo mukanaan perustavanlaatuisen ja pysyvän muutoksen meidän koko luonteeseemme, mikä on mahdollista saavuttaa Vapahtajan sovituksen avulla. Todellinen kääntymys saa aikaan muutoksen ihmisen uskonkäsityksissä, sydämessä ja elämässä niin että hän hyväksyy ja täyttää Jumalan tahdon (ks. Ap. t. 3:19; 3. Nefi 9:20), ja siihen sisältyy tietoinen sitoutuminen tulla Kristuksen opetuslapseksi.

Kääntymys on todistusta tukevan pohjan avartumista, syvenemistä ja laajenemista. Se on tulosta Jumalalta saadusta ilmoituksesta, jota täydentävät henkilökohtainen parannuksenteko, kuuliaisuus ja uutteruus. Jokainen vilpitön totuudenetsijä voi kokea kääntymyksen kokemalla voimallisen sydämenmuutoksen ja syntymällä hengellisesti Jumalasta (ks. Alma 5:12–14). Kun kunnioitamme pelastuksen ja korotuksen toimituksia ja liittoja (ks. OL 20:25), ponnistelemme ”eteenpäin lujina Kristuksessa” (2. Nefi 31:20) ja kestämme uskossa loppuun asti (ks. OL 14:7), meistä tulee uusia luomuksia Kristuksessa (ks. 2. Kor. 5:17). Kääntymys on sitä, että uhraamme itsemme, rakkautemme ja uskollisuutemme Jumalalle kiitollisina todistuksen lahjasta.

Mormonin kirja on täynnä innoittavia kertomuksia kääntymyksestä. Amaleki, Jaakobin jälkeläinen, julisti: ”Minä tahdon teidän tulevan Kristuksen luokse, joka on Israelin Pyhä, ja pääsevän osallisiksi hänen pelastuksestaan ja hänen lunastuksensa voimasta. Niin, tulkaa hänen luoksensa ja uhratkaa koko sielunne uhriksi hänelle.” (Omni 26.)

Se, että tietää Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, on tärkeää ja välttämätöntä. Mutta se, että tulemme Hänen luokseen vilpittömästi ja annamme uhriksi koko sielumme, vaatii paljon muutakin kuin vain tietämistä. Kääntymys vaatii koko sydämemme, koko väkevyytemme ja koko mielemme ja voimamme (ks. OL 4:2).

Kuningas Benjaminin kansa vastasi hänen opetukseensa huudahtamalla: ”Kyllä, me uskomme joka sanan, jonka sinä olet puhunut meille; ja me tiedämme myös niiden varmasti olevan totta Herran Kaikkivaltiaan Hengen tähden, joka on saanut aikaan voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Puhuttujen sanojen hyväksyminen, todistuksen saaminen niiden totuudellisuudesta ja uskon osoittaminen Kristukseen saivat aikaan voimallisen sydämenmuutoksen ja lujan päättäväisyyden edistyä ja tulla paremmaksi.

Helamanin kirjassa kääntyneiden lamanilaisten kuvataan olleen ”velvollisuutensa polulla, ja he vaeltavat tarkoin Jumalan edessä ja noudattavat tarkoin hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä ja tuomioitansa. – –

Ja he pyrkivät väsymättömän uutterasti johdattamaan loput veljistään tuntemaan totuuden.” (Hel. 15:5–6.)

Kuten nämä esimerkit tuovat esiin, kääntymyksen keskeisiin piirteisiin sisältyy se, että koemme voimallisen muutoksen sydämessämme, meillä on halu tehdä alati hyvää, kuljemme eteenpäin velvollisuutemme polkua, vaellamme tarkoin Jumalan edessä, pidämme käskyt ja palvelemme väsymättömän uutterasti. Selvästikin nämä uskolliset sielut olivat omistautuneet syvällisesti Herralle ja Hänen opetuksilleen.

Monille meistä kääntymys on jatkuva prosessi eikä kertaluonteinen tapahtuma, joka on seurausta voimallisesta tai dramaattisesta kokemuksesta. Rivi rivin päälle ja käsky käskyn päälle, vähitellen ja miltei huomaamatta motiivimme, ajatuksemme, sanamme ja tekomme mukautuvat Jumalan tahtoon. Kääntyminen Herraan vaatii niin sinnikkyyttä kuin kärsivällisyyttäkin.

Samuel Lamanilainen tunnisti Herraan kääntymisessä viisi perustekijää: 1) uskoo pyhien profeettojen opetuksiin ja profetioihin, kuten ne on merkitty muistiin pyhiin kirjoituksiin, 2) osoittaa uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, 3) tekee parannuksen, 4) kokee voimallisen sydämenmuutoksen ja 5) tulee vahvaksi ja lujaksi uskossa (ks. Hel. 15:7–8). Tämä on se malli, joka johtaa kääntymykseen.

Todistus on jatkuvan kääntymyksen alku ja edellytys. Todistus on lähtökohta – ei lopullinen päämäärä. Vahva todistus on perustus, jonka pohjalle kääntymys rakentuu.

Todistus yksin ei riitä nyt eikä jatkossa suojelemaan meitä myöhempien aikojen pimeyden ja pahuuden myrskyssä, jossa me elämme. Todistus on tärkeä ja välttämätön, mutta se ei riitä antamaan sitä hengellistä voimaa ja suojaa, jota tarvitsemme. Jotkut kirkon jäsenet, joilla on ollut todistus, ovat horjuneet ja luopuneet. Heidän hengellinen tietonsa ja sitoutuneisuutensa ei ole riittänyt vastaamaan heitä kohdanneita haasteita.

Moosian poikien lähetystyöponnisteluista käy selvästi ilmi eräs tärkeä opetus todistuksen ja kääntymyksen yhteydestä toisiinsa.

”Kukaan niistä, jotka uskoivat, eli kukaan niistä, jotka Ammonin ja hänen veljiensä saarnaaminen johdatti tuntemaan totuuden ilmoituksen ja profetian hengen mukaisesti ja Jumalan voiman tehdessä ihmeitä heidän kauttaan – niin, – – niin totta kuin Herra elää, kukaan niistä lamanilaisista, jotka uskoivat heidän saarnaamiseensa ja kääntyivät Herraan, ei koskaan luopunut.

Sillä heistä tuli vanhurskas kansa; he laskivat kapina-aseensa eivätkä enää taistelleet Jumalaa vastaan. – –

Nyt, nämä ovat ne, jotka kääntyivät Herraan.” (Alma 23:6–8.)

Näissä jakeissa kuvataan kahta merkittävää tekijää: 1) tietoa totuudesta, minkä voidaan tulkita tarkoittavan todistusta, ja 2) kääntymistä Herraan, minkä ymmärrän tarkoittavan kääntymystä Vapahtajaan ja Hänen evankeliumiinsa. Näin sekä todistuksen että Herraan kääntymisen voimallinen yhdistelmä synnytti vahvuutta ja lujuutta sekä antoi hengellistä suojaa.

He eivät koskaan luopuneet, ja he luovuttivat ”kapina-aseensa eivätkä enää taistelleet Jumalaa vastaan”. Se, että laskee itselle rakkaat ”kapina-aseet”, kuten itsekkyyden, ylpeyden ja tottelemattomuuden, vaatii muutakin kuin vain uskomista ja tietämistä. Vakaumus, nöyryys, parannuksenteko ja alistuvaisuus edeltävät kapina-aseistamme luopumista. Onko teillä ja minulla vielä kapina-aseita, jotka estävät meitä kokemasta kääntymystä Herraan? Jos on, meidän tulee tehdä parannus nyt.

Huomatkaa, että lamanilaiset eivät kokeneet kääntymystä lähetyssaarnaajiin, jotka opettivat heitä, tai erinomaisiin kirkon ohjelmiin. He eivät kokeneet kääntymystä johtajiensa luonteeseen tai kulttuuriperinnön säilyttämiseen tai isiensä perimätietoihin. He kääntyivät Herraan – Häneen Vapahtajana sekä Hänen jumalallisuuteensa ja oppiinsa – eivätkä he koskaan luopuneet.

Todistus on hengellinen tieto totuudesta, joka saadaan Pyhän Hengen voimalla. Jatkuva kääntymys on alituista omistautumista sille ilmoitetulle totuudelle, jonka olemme saaneet – sydän alttiina ja vanhurskaista syistä. Todistuksen ydin on se, että tietää evankeliumin olevan totta. Kääntymyksen ydin on se, että on vankkumattoman uskollinen evankeliumille. Meidän tulisi tietää, että evankeliumi on totta, ja olla uskollisia evankeliumille.

Haluan nyt käyttää yhtä vertauksen kymmenestä morsiusneidosta monista mahdollisista tulkinnoista tähdentääkseni todistuksen ja kääntymyksen välistä yhteyttä. Kymmenen morsiusneitoa, joista viisi oli viisasta ja viisi tyhmää, ottivat lamppunsa ja lähtivät tapaamaan sulhasta. Ajatelkaa, että morsiusneitojen käyttämät lamput ovat todistuksen lamppuja. Tyhmät morsiusneidot ottivat todistuksen lamppunsa, mutta eivät ottaneet yhtään öljyä mukaansa. Nähkää öljy kääntymyksen öljynä.

”Viisaat sitä vastoin ottivat [todistuksen] lampun lisäksi mukaansa [kääntymyksen] öljyastian.

Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.

Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’

Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat [todistuksen] lamppunsa kuntoon.

Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä [vieläpä kääntymyksen oljyä], meidän [todistuksen] lamppumme [ovat heikkoja ja] sammuvat.’

Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta [itsellenne].’” (Matt. 25:4–9, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.)

Olivatko nuo viisi viisasta morsiusneitoa itsekkäitä ja haluttomia jakamaan vai antoivatko he aivan oikein ymmärtää, ettei kääntymyksen öljyä voi lainata? Voiko hengellistä voimaa, joka on tulosta vankkumattomasta kuuliaisuudesta käskyille, antaa toiselle ihmiselle? Voiko tietoa, joka on saatu uutteran pyhien kirjoitusten tutkimisen ja pohtimisen kautta, välittää apua tarvitsevalle? Voiko rauhaa, jota evankeliumi tuo uskolliselle myöhempien aikojen pyhälle, siirtää sellaiselle, joka käy läpi vastoinkäymistä tai suurta haastetta? Selkeä vastaus jokaiseen näistä kysymyksistä on ei.

Kuten viisaat morsiusneidot asianmukaisesti tähdensivät, jokaisen meistä täytyy ostaa itsellemme. Nämä innoitetut naiset eivät kuvailleet liiketointa. Pikemminkin he tähdensivät henkilökohtaista vastuutamme pitää todistuksen lamppumme palamassa ja hankkia runsas varasto kääntymyksen öljyä. Tätä kallisarvoista öljyä hankitaan pisara kerrallaan – rivi rivin päälle ja opetus opetuksen päälle (ks. 2. Nefi 28:30), kärsivällisesti ja sinnikkäästi. Tarjolla ei ole oikotietä; mikään viime hetken valmistautumisen puuska ei ole mahdollista.

”Ja nyt, olkaa uskollisia rukoillen aina, pitäen lamppunne kunnossa ja palavina ja öljyä mukananne, jotta olisitte valmiit Yljän tullessa” (OL 33:17).

Minä lupaan, että kun me tulemme tuntemaan totuuden ja käännymme Herraan, me pysymme vahvoina ja lujina emmekä koskaan luovu. Me laskemme auliisti kapina-aseemme. Meitä siunataan kirkkaalla valolla todistuksemme lampussa ja runsaalla varastolla kääntymyksen öljyä. Ja kun jokainen meistä kääntyy täydellisemmin, me vahvistamme perhettämme, ystäviämme ja niitä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Näistä totuuksista todistan Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.