Onko usko Jeesuksen Kristuksen sovitukseen kirjoitettu sydämeemme?

Linda K. Burton

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Kuva

Liittojemme solmiminen ja pitäminen sekä niistä riemuitseminen ovat todiste siitä, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on todella kirjoitettu sydämeemme.

Rakkaat sisareni, te olette olleet mielessäni ja sydämessäni kuukausien ajan, kun olen pohtinut tätä haastavaa ja vastuullista tehtävää. Vaikka en tunnekaan olevani minulle annetun vastuun veroinen, tiedän, että tämä kutsu on tullut Herralta Hänen valitun profeettansa välityksellä, ja toistaiseksi se riittää. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”olipa se puhuttu [Herran omalla äänellä] tai [Hänen palvelijoidensa äänellä], se on sama”¹.

Yksi kallisarvoisista lahjoista, jotka liittyvät tähän tehtävään, on varmuus siitä, että taivaallinen Isä rakastaa kaikkia tyttäriään. Olen tuntenut Hänen rakkautensa meitä jokaista kohtaan!

Teidän laillanne minä rakastan pyhiä kirjoituksia! Jeremian kirjassa on kohta, joka on hyvin lähellä sydäntäni. Jeremia eli vaikeaan aikaan vaikeassa paikassa, mutta Herra salli hänen ”nähdä ennalta toivon ajan myöhempien aikojen Israelin kokoamisessa”² – meidän aikamme. Jeremia profetoi:

”Tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. – –

Kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”³

Me olemme se kansa, jonka Jeremia näki. Olemmeko me pyytäneet Herraa kirjoittamaan lain eli opin sydämeemme? Uskommeko me, että sovituksen ulottuvillemme tuoma anteeksianto, josta Jeremia puhuu, koskee meitä henkilökohtaisesti?

Muutama vuosi sitten vanhin Jeffrey R. Holland kertoi ajatuksiaan niiden pioneerien syvälle juurtuneesta uskosta, jotka ponnistelivat kohti Suolajärven laaksoa jopa lastensa kuoltua. Hän sanoi: ”He eivät tehneet sitä jonkin ohjelman tai sosiaalisen toiminnan tähden. He tekivät sen, koska usko Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin oli heidän sielussaan, se oli heidän luidensa ytimessä.”

Hän sanoi liikuttuneena:

”Millään muulla tavoin nuo äidit eivät olisi voineet haudata [vauvojaan] leipälaatikossa ja jatkaa eteenpäin sanoen: ’Luvattu maa on edessäpäin. Aiomme päästä laaksoon asti.’

Se, että he voivat sanoa niin, johtuu liitoista, opista, uskosta, ilmoituksesta ja Hengestä.”

Hän lopetti näihin ajatuksia herättäviin sanoihin: ”Jos me pidämme ne perheessämme ja kirkossa, monet muut asiat alkavat hoitua itsestään. Ehkäpä monet muut vähemmän tärkeät asiat ikään kuin putoavat vankkureista. Olen kuullut, että käsikärryihin mahtui vain tietty määrä tavaraa. Aivan kuten pioneerien oli valittava, mitä ottaa mukaansa, ehkä 2000-luku saa meidät päättämään: ’Mitä voimme laittaa tähän käsikärryyn?’ Ja se on sielumme ydin, se on se, mikä on luittemme ytimessä.”⁴ Tai sanoaksemme sen toisin, se on se, mikä on kirjoitettu sydämeemme!

Me uusi Apuyhdistyksen johtokunta olemme etsineet hartaasti Herraa tietääksemme, mitä välttämätöntä Hän haluaisi meidän laittavan Apuyhdistyksemme käsikärryyn viedäksemme edelleen eteenpäin Hänen työtään. Olemme tunteneet, että taivaallinen Isä haluaisi meidän ensimmäiseksi auttavan Hänen rakkaita tyttäriään ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen sovitusta koskevan opin. Kun teemme niin, tiedämme, että uskomme vahvistuu ja samoin halumme elää vanhurskaasti. Toiseksi, kun olemme pohtineet ratkaisevan tärkeää tarvetta vahvistaa perheitä ja koteja, olemme tunteneet, että Herra haluaisi meidän kannustavan rakkaita tyttäriään pysymään iloisesti liitoissaan. Kun liitot pidetään, perheet vahvistuvat. Lopuksi tunnemme, että Hän haluaisi meidän työskentelevän ykseydessä muiden apujärjestöjen ja pappeusjohtajiemme kanssa pyrkiessämme etsimään ja auttamaan niitä, joiden on tarpeen päästä polulla eteenpäin. Palava rukouksemme on, että jokainen meistä avaa sydämensä ja antaa Herran kaivertaa sinne sovituksen, liittojen ja ykseyden opit.

Kuinka me voimme odottaa vahvistavamme perheitä tai auttavamme muita, ellei omaan sydämeemme ole ensin kirjoitettu syvää ja kestävää uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen äärettömään sovitukseensa? Tänä iltana haluaisin kertoa teille kolmesta sovituksen periaatteesta, jotka vahvistavat uskoamme Jeesukseen Kristukseen, jos nuo periaatteet on kirjoitettu sydämeemme. Toivon, että näiden periaatteiden ymmärtäminen on siunaus meille jokaiselle, olimmepa sitten uusia tai olleet koko ikämme kirkossa.

Periaate 1: ”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista.”⁵

Teidän kanssanne me todistamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Meidän todistuksemme kuten teidänkin on kirjoitettu sydämeemme, kun olemme kohdanneet monenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä, jotka ovat venyttäneet sielumme äärirajoilleen. Nämä haasteet voivat tuntua epäoikeudenmukaisilta, jos emme ymmärrä taivaallisen Isän täydellistä onnensuunnitelmaa emmekä Vapahtajan sovituksen keskeisyyttä tuossa suunnitelmassa. Meillä kaikilla on elämän koettelemuksia. Mutta uskollisiin sydämiin on kirjoitettu: ”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista.”

Miksi Herra sallii meidän kokea kärsimystä ja vastoinkäymisiä tässä elämässä? Yksinkertaisesti sanottuna se kuuluu kasvumme ja edistymisemme suunnitelmaan! Me huusimme ääneen iloamme⁶ saadessamme tietää, että meillä olisi tilaisuus tulla maan päälle kokemaan kuolevaisuus. Vanhin Dallin H. Oaks on opettanut: ”Välttämätön kääntymyksemme tapahtuu usein tehokkaammin kärsimyksen ja vastoinkäymisten kuin mukavuuden ja rauhan kautta.”⁷

Tätä totuutta havainnollistaa erään uskollisen pioneerisisaren esimerkki. Mary Lois Walker solmi avioliiton 17-vuotiaana John T. Morrisin kanssa St. Louisissa Missourissa. He ylittivät tasangot pyhien kanssa vuonna 1853 ja saapuivat Suolajärven laaksoon pian ensimmäisen hääpäivänsä jälkeen. Matkallaan he olivat muiden pyhien tavoin kärsineet puutetta. Mutta heidän kärsimyksensä ja vastoinkäymisensä eivät päättyneet, kun he pääsivät Suolajärven laaksoon. Seuraavana vuonna Mary, joka oli silloin 19-vuotias, kirjoitti: ”Meille syntyi poika. – – Yhtenä iltana kun hän oli kaksi tai kolme kuukautta vanha – –, jokin kuiskasi minulle: ’Sinä menetät tuon pikkuisen.’”

Talven aikana vauvan terveys heikkeni. ”Me teimme kaiken voitavamme, – – mutta vauvan kunto huononi tasaisesti. Helmikuun toisena päivänä hän kuoli – –, ja niin minä join omasta lapsukaisestani eroamisen katkeran maljan.” Mutta Maryn koettelemukset eivät olleet vielä ohi. Hänen aviomiehensä sairastui myös, ja kolme viikkoa vauvan menettämisen jälkeen aviomies kuoli.

Mary kirjoitti: ”Ja niin minä, vasta alle kahdenkymmenen, olin menettänyt lyhyenä kolmen viikon aikana aviomieheni ja ainoan lapseni vieraassa paikassa satojen mailien päässä verisukulaisistani, vaikeuksien vuoren kohotessa edessäni – –, ja toivoin, että minäkin voisin kuolla ja liittyä rakkaitteni joukkoon.”

Mary jatkaa: ”Eräänä sunnuntai-iltana olin kävelyllä ystäväni kanssa. – – Sain muistutuksen [aviomieheni] poissaolosta ja valtavasta yksinäisyydestäni, ja kun itkin katkerasti, voin nähdä aivan kuin sieluni silmin jyrkän elämän ylämäen, joka minun pitäisi kiivetä, ja tunsin sen todellisuuden hyvin voimakkaasti. Minut valtasi syvä masennus, sillä vihollinen tietää, milloin hyökätä kimppuumme, mutta [Vapahtajamme Jeesus Kristus] on voimallinen pelastamaan. Taivaalliselta Isältä saamani avun turvin kykenin taistelemaan kaikkia niitä voimia vastaan, jotka näyttivät siihen aikaan järjestäytyneen minua vastaan.”⁸

Mary oppi jo 19-vuotiaana, että sovitus antaa meille varmuuden, että kaikki sellainen, mikä elämässä on epäoikeudenmukaista – jopa syvimmät murheet – voidaan oikaista ja tullaan oikaisemaan.

Periaate 2: Sovituksessa on voimaa, jolla kykenemme voittamaan luonnollisen ihmisen ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen todellisiksi opetuslapsiksi.⁹

On olemassa keino, jonka avulla voi tietää, milloin olemme oppineet jonkin evankeliumin opin tai periaatteen. Se on silloin kun kykenemme opettamaan tuon opin tai periaatteen niin, että lapsikin voi sen ymmärtää. Eräs arvokas apukeino, jolla voimme opettaa lapsia ymmärtämään sovitusta, on eräässä Alkeisyhdistyksen oppiaiheessa oleva vertaus. Ehkäpä se voi auttaa meitä, kun opetamme omia lapsiamme, lastenlapsiamme tai muihin uskontokuntiin kuuluvia ystäviä, jotka haluavat ymmärtää tämän keskeisen opin.

”Tietä pitkin kävelevä [nainen] putosi kuoppaan, joka oli niin syvä, ettei hän pystynyt kiipeämään sieltä ylös. Vaikka hän teki mitä, hän ei päässyt yksin ylös. [Hän] huusi apua ja iloitsi, kun ystävällinen ohikulkija kuuli hänen huutonsa ja laski tikkaat kuoppaan. Näin hän pystyi kiipeämään kuopasta ja oli jälleen vapaa.

Me olemme kuopassa olevan [naisen] kaltaisia. Synnin tekeminen on kuin kuoppaan putoamista, emmekä me pääse sieltä omin avuin. Aivan kuten ystävällinen ohikulkija kuuli [naisen] avunhuudot, taivaallinen Isä lähetti ainoan Poikansa tarjoamaan meille vapautuskeinon. Jeesuksen Kristuksen sovitusta voidaan verrata tikkaiden laskemiseen kuoppaan. Se tarjoaa meille keinon kiivetä kuopasta.”¹⁰ Mutta Vapahtaja tekee enemmänkin kuin laskee tikkaat. Hän ”laskeutuu alas [kuoppaan] ja antaa meille mahdollisuuden käyttää tikapuita päästäksemme pois”¹¹. ”Aivan kuten kuopassa olevan [naisen] piti kiivetä ylös tikkaita, meidän on tehtävä parannus synneistämme ja noudatettava evankeliumin periaatteita ja toimituksia kiivetäksemme ylös omasta kuopastamme ja saadaksemme sovituksen toimimaan elämässämme. Kaiken tehtyämmekin me voimme vain sovituksen ansiosta tulla kelvollisiksi palaamaan taivaallisen Isän kasvojen eteen.”¹²

Minulla oli äskettäin etuoikeus tavata Chilessä nykyajan pioneeri, Jumalan rakas tytär ja uusi kirkon käännynnäinen. Hän on yksinhuoltajaäiti, jolla on kaksi pientä poikaa. Sovituksen voiman ansiosta hän on kyennyt jättämään menneisyytensä taakseen ja pyrkii nyt vilpittömästi tulemaan Jeesuksen Kristuksen todelliseksi opetuslapseksi. Häntä ajatellessani mieleen tulee periaate, jonka vanhin David A. Bednar on opettanut: ”On tärkeää tietää, että Jeesus Kristus tuli maan päälle kuolemaan puolestamme – se on olennainen osa Kristuksen oppia. Mutta meidän pitää arvostaa myös sitä, että Herra haluaa sovituksensa kautta ja Pyhän Hengen voimalla elää meissä – paitsi opastaakseen meitä niin myös antaakseen meille voimaa.”¹³

Kun tämä chileläinen sisar ja minä keskustelimme siitä, kuinka voi pysyä iankaikkiseen elämään johtavalla polulla, hän vakuutti minulle innokkaana, että hän oli päättänyt jatkaa polulla. Hän oli ollut poissa polulta suurimman osan elämäänsä ja totesi, ettei ”siellä kaukana” poissa polulta ollut mitään siitä, mitä hän halusi saada taas takaisin elämäänsä. Sovituksen voima, joka tekee kaiken mahdolliseksi, elää hänen sisimmässään. Sitä kirjoitetaan parhaillaan hänen sydämeensä.

Tuo voima paitsi suo meille mahdollisuuden kiivetä pois kuopasta antaa meille myös voimaa jatkaa kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa takaisin taivaallisen Isämme eteen.

Periaate 3: Sovitus on suurin todiste, mitä meillä on Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan.

Meidän kannattaisi pohtia tätä vanhin Oaksin sykähdyttävää ajatusta: ”Ajatelkaa, kuinka taivaallista Isäämme varmasti onkaan murehduttanut lähettää Poikansa kestämään käsittämätöntä kärsimystä meidän syntiemme tähden. Se on suurin todiste Hänen rakkaudestaan meitä jokaista kohtaan!”¹⁴

Tuon äärimmäisen rakkaudenteon pitäisi saada meidät jokaisen polvillemme nöyrään rukoukseen kiittämään taivaallista Isäämme, että Hän rakasti meitä niin paljon, että Hän lähetti ainosyntyisen, täydellisen Poikansa kärsimään meidän syntiemme, murheidemme ja kaiken sen vuoksi, mikä on epäoikeudenmukaista meidän kunkin elämässä.

Muistatteko naisen, josta presidentti Dieter F. Uchtdorf puhui äskettäin? Hän sanoi: ”Eräs nainen, joka oli selviytynyt vuosien koettelemuksista ja surusta, sanoi kyynelsilmin: ’Olen oppinut ymmärtämään, että olen kuin vanha 20 dollarin seteli – ryppyinen, repaleinen, nuhruinen, runnottu ja naarmuilla. Mutta olen edelleenkin 20 dollarin seteli. Olen jonkin arvoinen. Vaikka en näytä paljon miltään ja vaikka minua on lytätty ja kohdeltu kaltoin, olen yhä koko 20 dollarin setelin arvoinen.’”¹⁵

Tämä nainen tietää, että hän on taivaallisen Isänsä rakas tytär ja että hän on niin arvokas taivaalliselle Isälleen, että Isä lähetti Poikansa toteuttamaan sovituksen juuri hänen puolestaan. Jokaisen sisaren kirkossa pitäisi tietää se, mitä tämä nainen tietää – että hän on Jumalan rakas tytär. Kuinka se, että tiedämme, miten arvokkaita olemme Hänelle, muuttaa sen, kuinka pidämme liittomme? Kuinka se, että tiedämme, miten arvokkaita olemme Hänelle, vaikuttaa haluumme palvella muita? Kuinka se, että tiedämme, miten arvokkaita olemme Hänelle, lisää haluamme auttaa niitä, joiden on tarpeen ymmärtää sovitus siten kuin me sen ymmärrämme – syvällä sisimmässään? Kun sovituksen oppi on kirjoitettu syvälle meidän jokaisen sydämeen, silloin me alamme tulla sellaiseksi kansaksi, jollainen Herra haluaa meidän olevan, kun Hän tulee jälleen. Silloin Hän tuntee meidät todellisiksi opetuslapsikseen.

Saakoon Jeesuksen Kristuksen sovitus aikaan voimallisen muutoksen sydämessämme.¹⁶ Kun me havahdumme ymmärtämään tämän opin, jonka Jumalan enkeli julisti olevan suuren ilon ilosanoma¹⁷, lupaan, että me tunnemme samoin kuin kuningas Benjaminin kansa tunsi. Rukoiltuaan voimallisesti, että sovitus koskisi heidän elämäänsä, ”he täyttyivät ilosta”¹⁸ ja olivat ”halukkaita tekemään [Jumalansa] kanssa liiton – – [olla] kuuliaisia hänen käskyilleen kaikessa”¹⁹. Liittojemme solmiminen ja pitäminen sekä niistä riemuitseminen ovat todiste siitä, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on todella kirjoitettu sydämeemme. Muistattehan nämä kolme periaatetta:

”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista.”²⁰
Sovituksessa on voimaa, jolla kykenemme voittamaan luonnollisen ihmisen ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen todellisiksi opetuslapsiksi.²¹
Sovitus on suurin todiste, mitä meillä on Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan.²²

”Tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”²³ Kehotan meitä pyytämään Herraa kirjoittamaan nämä sovituksen periaatteet sydämeemme. Todistan siitä, että ne ovat totta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.