Varma perustus

Ajaessani töistä kotiin 17. lokakuuta 1989 lähestyin liikennevaloja Market Streetin ja Beale Streetin risteyksessä San Franciscossa Kaliforniassa. Juuri silloin tunsin auton tärisevän ja ajattelin: ”Autosta on varmaankin puhjennut rengas.” Auton tärinä jatkui, ja samassa huomasin linja-auton, joka oli aivan lähellä minua, ja ajattelin: ”Tuo linja-auto törmäsi minuun juuri!” Sitten auto tärisi yhä enemmän, ja ajattelin: ”Auton kaikki renkaat ovat varmaankin puhjenneet!” Mutta syynä eivät olleet puhjenneet renkaat eikä linja-auto – se oli voimakas maanjäristys! Pysähtyessäni punaisiin valoihin Market Streetin ajorata aaltoili kevyesti kuin meren aallot. Edessäni oleva korkea toimistorakennus huojui puolelta toiselle, ja eräästä vanhasta rakennuksesta alkoi putoilla tiiliskiviä vasemmalle puolelleni samalla kun maa järisi edelleen.

Loma Prietan maanjäristys iski San Franciscon lahden alueelle tuona päivänä klo 17.04 jättäen jopa 12 000 ihmistä kodittomiksi.

Maanjäristys aiheutti vakavia vaurioita San Franciscon lahden alueella, erityisesti San Franciscon ja Oaklandin epävakaalla maaperällä. San Franciscossa venesataman alue oli ”rakennettu maankaatopaikalle, joka koostui hiekan, mudan, kivimurskan – – ja muun aineksen sekoituksesta, jossa pohjaveden osuus oli suuri. Osa täyttömaasta oli kivimurskaa, jota oli kaadettu San Franciscon lahteen vuoden 1906 San Franciscon maanjäristyksen jälkeen.”¹

Noin vuonna 1915 tälle maankaatopaikalle pystytettiin kerrostaloja. Vuoden 1989 maanjäristyksessä veden kyllästämä muta, hiekka ja kivimurska, joita ei ollut vahvistettu, muuttuivat veteläksi massaksi, mikä aiheutti rakennusten sortumisen. Näitä rakennuksia ei ollut rakennettu varmalle perustukselle.

Loma Prietan maanjäristys vaikutti monien elämään, omani mukaan luettuna. Tuon päivän tapahtumien pohtiminen vahvistaa mielessäni ja sydämessäni sen, että kestääksemme menestyksekkäästi elämän myrskyt, maanjäristykset ja onnettomuudet meidän täytyy rakentaa varmalle perustukselle.

Nefiläinen profeetta Helaman ilmaisi erehtymättömällä selkeydellä, kuinka tärkeää meidän on rakentaa elämämme varmalle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen perustukselle: ”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).

Nykyajan temppeleitä rakennettaessa huolehditaan tarkasti suunnittelusta, rakennustyöstä ja rakennusmateriaalien käytöstä. Temppelitontin maaperä ja geologinen rakenne tutkitaan perusteellisesti. Alueen tuulesta, sateesta ja säänmuutoksista tehtyjä tutkimuksia tarkastellaan, jotta valmis temppeli voi kestää paitsi alueelle tyypillisiä myrskyjä ja ilmanalaa, se on suunniteltu ja sijoitettu kestämään myös odottamattomia maanjäristyksiä, hirmumyrskyjä, tulvia ja muita luonnonkatastrofeja, joita voi sattua. Monissa temppeleissä betoni- tai teräspaaluja porataan syvälle maan sisään temppelin perustuksen ankkuroimiseksi.

Meidän aikamme suunnittelijoiden ja rakentajien tavoin rakastava ja hyvä taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa ovat valmistaneet suunnitelman, välineitä ja muita apukeinoja käytettäviksemme, niin että me voimme rakentaa ja vahvistaa oman elämämme varmaksi ja järkkymättömäksi. Tuo suunnitelma on pelastussuunnitelma, suuri onnensuunnitelma. Suunnitelma esittää meille selkeän kuvan ja ymmärryksen alusta ja lopusta sekä välttämättömistä askelista, mukaan lukien toimitukset, jotka ovat tarpeen jokaiselle Isän lapsista, jotta he voivat palata Isän luokse ja asua Hänen kanssaan ikuisesti.

Usko, parannus, kaste, Pyhän Hengen lahja ja pysyminen vahvana loppuun asti ovat osa elämän ”piirustuksia”. Ne auttavat meitä luomaan sopivia rakennuselementtejä, jotka ankkuroivat elämämme Kristuksen sovitukseen. Nämä muokkaavat ja tukevat ihmisen elämän kantavia rakenteita. Aivan kuten temppelin suunnitelmissa on tarkat ohjeet, jotka määräävät yksityiskohtaisesti, kuinka välttämättömät osat tulee järjestää ja yhdistää, samoin rukoileminen, pyhien kirjoitusten lukeminen, sakramentin nauttiminen ja välttämättömien pappeuden toimitusten saaminen tulevat niiksi tarkoiksi ohjeiksi, jotka auttavat yhdistämään ja sitomaan yhteen elämän rakenteen.

Näiden ohjeiden soveltamisessa keskeistä on tasapaino. Esimerkiksi kun betonia tehdään, hiekkaa, soraa, sementtiä ja vettä käytetään tarkka määrä, jotta saadaan aikaan paras mahdollinen lujuus. Minkä tahansa ainesosan väärä määrä tai sen poisjättäminen tekisi betonista heikkoa, eikä se pystyisi täyttämään tärkeää tehtäväänsä.

Samalla tavoin, jos me emme huolehdi elämässämme sopivasta tasapainosta pitämällä päivittäin henkilökohtaiset rukoukset ja kestitsemällä itseämme pyhillä kirjoituksilla, vahvistumalla viikoittain nauttiessamme sakramentin ja osallistumalla usein pappeuden toimituksiin, kuten temppelitoimitukset, meidänkin hengellinen rakennelujuutemme on vaarassa heikentyä.

Kirjeessä efesolaisille Paavali sanoo näin, ja voimme soveltaa sitä luonteemme ja sielumme tasapainoisen ja eheän kehityksen tarpeeseen: ”Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi” (Ef. 2:21).

Rukous on yksi uskomme ja luonteemme perustuksen olennaisimmista ja tärkeimmistä rakennuselementeistä. Rukouksessa me kykenemme osoittamaan kiitollisuutemme, rakkautemme ja kiintymyksemme Jumalalle. Rukouksessa me voimme alistaa tahtomme Hänen tahtoonsa ja puolestaan saada voiman sovittaa elämämme Hänen opetustensa mukaiseksi. Rukous on se tie, jota me voimme kulkea etsiessämme elämäämme Hänen vaikutustaan, vieläpä ilmoitusta.

Alma opetti: ”Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, niin hän ohjaa sinua hyväksesi; niin, kun laskeudut levolle illalla, laskeudu levolle Herran huomaan, jotta hän valvoisi sinua sinun nukkuessasi; ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle; ja jos teet tämän, sinut ylennetään viimeisenä päivänä” (Alma 37:37).

Ajatustemme, tunteidemme ja halujemme kertomisesta Jumalalle vilpittömässä ja hartaassa rukouksessa pitäisi tulla meille jokaiselle yhtä tärkeää ja luonnollista kuin hengittäminen ja syöminen.

Pyhien kirjoitusten tutkiminen päivittäin voimistaa myös uskoamme ja luonnettamme. Aivan kuten me tarvitsemme ruokaa ravitaksemme fyysistä ruumistamme, niin henkemme ja sielumme täydentyvät ja vahvistuvat, kun niitä kestitään Kristuksen sanoilla, joita on profeettojen kirjoituksissa. Nefi opetti: ”Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).

Vaikka pyhien kirjoitusten lukeminen on hyvä asia, pelkkä lukeminen ei riitä Vapahtajan opetusten täyden laajuuden ja syvyyden ymmärtämiseen. Pyhissä kirjoituksissa opetettujen Kristuksen sanojen tutkiminen, pohtiminen ja soveltaminen omaan elämään tuo viisautta ja tietoa yli kuolevaisen ymmärryksemme. Tämä vahvistaa sitoutumistamme ja täyttää hengelliset varastot, jotta voimme tehdä parhaamme joka tilanteessa.

Yksi tärkeimmistä askelista, mitä voimme ottaa vahvistaaksemme elämäämme ja pysyäksemme lujasti kiinnittyneinä Vapahtajan perustukseen, on nauttia sakramentti kelvollisesti joka viikko. Sakramenttitoimitus tarjoaa jokaiselle kirkon jäsenelle mahdollisuuden pohtia omaa elämäänsä etukäteen, harkita tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, joista pitää ehkä tehdä parannus, ja sitten nauttia leipää ja vettä pyhinä vertauskuvina Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren muistoksi, todistukseksi Hänen sovituksestaan. Jos nautimme sakramentin vilpittömästi ja nöyrästi, me uudistamme iankaikkisia liittoja, meidät puhdistetaan ja pyhitetään ja me saamme lupauksen siitä, että Hänen Henkensä on meidän kanssamme aina. Henki toimii eräänlaisena laastina, yhdistävänä lenkkinä, joka paitsi pyhittää myös tuo muistiimme kaiken sekä todistaa yhä uudelleen Jeesuksesta Kristuksesta. Sakramentin nauttiminen kelvollisena vahvistaa henkilökohtaista suhdettamme peruskallioon, Jeesukseen Kristukseen.

Palvelutyönsä aikana Vapahtaja opetti rakkautta osoittaen ja selkeästi niitä oppeja, periaatteita ja välttämättömiä tekoja, jotka suojelisivat meidän elämäämme ja vahvistaisivat luonnettamme. Vuorisaarnan lopuksi Hän sanoi:

”Sen tähden minä vertaan jokaista, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle –

ja alkoi sataa ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja pieksivät sitä taloa; eikä se sortunut, sillä se oli rakennettu kalliolle.

Ja jokaista, joka kuulee nämä minun sanani mutta ei tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle –

ja alkoi sataa ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja pieksivät sitä taloa; ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” (3. Nefi 14:24–27; ks. myös Matt. 7:24–27.)

Veljet ja sisaret, kukaan meistä ei tietoisesti rakentaisi kotiaan, työpaikkaansa tai pyhiä jumalanpalveluspaikkoja hiekalle tai kivimurskalle tai ilman asianmukaista suunnitelmaa ja materiaaleja. Ottakaamme vastaan Vapahtajan kutsu tulla Hänen luokseen. Rakentakaamme elämämme turvalliselle ja varmalle perustukselle.

Todistan nöyrästi, että ankkuroimalla elämämme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa sekä seuraamalla tarkoin Hänen suunnitelmaansa meidän onneksemme – mukaan lukien päivittäinen rukous, päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen ja viikoittainen sakramentin nauttiminen – meitä vahvistetaan, me koemme todellista henkilökohtaista kasvua ja pysyvän kääntymyksen, me olemme paremmin valmistautuneita kestämään menestyksekkäästi elämän myrskyt ja onnettomuudet, me koemme luvattua iloa ja onnea ja me voimme luottaa siihen, että elämämme on rakennettu varmalle perustukselle – perustukselle, joka ei koskaan sorru. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.