Huhtikuu 2013 | Herran tie ja tapa

    Herran tie ja tapa

    Huhtikuu 2013 Yleiskonferenssi

    Herran tapa on, että me kuuntelemme johtajiemme opetuksia, ymmärrämme oikeita periaatteita ja johdamme itse itseämme.

    Seitsenkymmen

    Minä palvelen seitsenkymmenenä. Seitsenkymmenet on kutsuttu olemaan sanansaattajia – kertomaan Herran sanaa sellaisena kuin saamme sen apostoleilta ja profeetoilta ja Hengeltä sekä olemaan Kristuksen nimen erityisiä todistajia evankeliumin saarnaamiseksi koko maailmassa, kirkon vahvistamiseksi ja sen asioiden johtamiseksi (ks. OL 107:25, 34).

    Maalaispoika

    Minä kasvoin maatilalla lähellä Burleyn kaupunkia Idahossa Yhdysvalloissa – todellinen ”Idahon maalaispoika”! Sellaisena opin:

    1. Tekemään työtä – jos ei kylvä, ei voi korjata satoa.

    2. Tekemään työtä viisaasti – jos kastelee ja lannoittaa, korjaa suuremman sadon.

    3. Ajoituksen tärkeyden – jos ei kylvä oikeaan aikaan, varhainen halla voi tuhota sadon.

    4. Tekemään sen, mitä täytyy tai pitäisi tehdä, riippumatta siitä, mikä on mieluista, mukavaa tai sopivaa – lehmä lypsetään silloin kun se täytyy lypsää, eikä silloin kun itse haluaa tehdä sen.

    5. Olemaan suora – karjan ja koneiden kanssa ei ole aikaa ”kierrellä ja kaarrella” tai huolehtia siitä, onko poliittisesti korrekti. (Tältä osin, kun olen palvellut kirkossa, olen usein kysynyt: ”Haluatteko minun puhuvan suoraan vai sokerilla?” Pääsääntöisesti pyhät ovat valinneet ”suoraan”! Puhun tänään suoraan.)

    6. Viimeiseksi, Idahon maalaispoikana opin pysymään perusasioissa.

    Mikään ei ole perusluonteisempaa meille kaikille ja opillemme kuin ensimmäisen uskonkappaleen totuudet: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen” (UK 1).

    Lisäksi, Hän on meidän taivaallinen Isämme, joka tuntee meidät, rakastaa meitä ja haluaa meidän palaavan Hänen luokseen. Jeesus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, joka sovituksen kautta varmisti, että me voitamme kuoleman ja elämme jälleen, ja mahdollisti sen, että me saamme korotuksen ja iankaikkisen elämän. Pyhä Henki on meidän lohduttajamme, ilmoituksenantajamme, opettajamme, todistajamme ja oppaamme.

    Ajatelkaa, veljet ja sisaret – me emme ole hengellisesti orpoja. Me emme ole yksin.

    Mitä etua on vanhemmista – siitä, ettei ole orpo? Voimme oppia heiltä, hyötyä heidän kokemuksestaan, välttää vaaroja, joista he varoittavat meitä, ja heidän näkökulmansa ansiosta ymmärtää paremmin. Meidän ei tarvitse olla eksyksissä, ymmällään, petettyjä tai vähemmän tehokkaita. Tämä on erityisen totta taivaallisen Isämme kohdalla, joka ei ole vain opettanut meitä ja näyttänyt meille jotakin tietä vaan ainoan tien.

    Jumalalla on tie ja tapa

    Jumalalla on tosiasiassa se oikea tie ja tapa elää1, rakastaa2, auttaa3, rukoilla4, puhua5, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa6, johtaa7, solmia avioliitto8, kasvattaa lapsia9, oppia10, tietää totuus11, kertoa evankeliumista12, valita viisaasti syömisemme13 jne.

    Pyhien kirjoitusten ohella hienoja lähteitä Herran tien ja tavan löytämiseen on julkaisuissa Lujana uskossa ja Nuorten voimaksi sekä muissa elävien apostolien ja profeettojen opetuksissa.

    1. Herra on esimerkiksi opettanut meitä pyhissä kirjoituksissa:

      ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

      Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8–9.)

    2. Yksi näiden viimeisten päivien epäkohdista on se, että ”jokainen kulkee omaa tietään” (OL 1:16). Sananlaskuissa meitä varoitetaan siitä, ettemme luulottelisi olevamme viisaita ja ettemme jättäisi elämäämme oman ymmärryksemme varaan (ks. Sananl. 3:5–7).

    3. Meille opetetaan, että jos teemme asiat Herran tavalla, Hän on sidottu siunaamaan meitä ja olemme oikeutettuja Hänen lupauksiinsa, ja ellemme toimi Hänen tavallaan, meillä ei ole mitään lupausta (ks. OL 82:10).

    4. Herra vertasi Hänen tapaansa meidän tapaamme kouluttaessaan profeetta Samuelia, joka lähetettiin etsimään uutta kuningasta: ”Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.)

    5. Jopa yleisesti hyväksytty halu auttaa köyhiä ja tarvitsevia on jotakin, missä Herra yhtyy päämääräämme mutta varoittaa: ”Mutta se täytyy tehdä minun omalla tavallani” (OL 104:16). Muuten me saatamme itse asiassa tehdä vahinkoa pyrkiessämme auttamaan. Herra on opettanut, että meidän täytyy edistää omavaraisuutta. Vaikka pystyisimmekin auttamaan, meidän ei tulisi antaa sellaista, mitä autettavamme voivat ja mitä heidän tulisi itse tehdä omasta puolestaan. Kaikkialla, missä sitä on kokeiltu, maailma huomaa, mitä haittaa on toimeentulonsa perustamisesta vastikkeettomiin avustuksiin. Jumala tosiaan tietää, mikä on parasta.

    Ajatellaanpa muita esimerkkejä. Herralla on tapa tehdä lähetystyötä. Se on koottu pyhiin kirjoituksiin sekä julkaisuun Saarnatkaa minun evankeliumiani ja pantu täytäntöön Hengen opastuksen mukaan.

    Herralla on oma tapansa eli oikea tapa rakastaa. Ne, jotka ovat maailmasta, sanovat, että tärkeintä on, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Taivaallinen Isämme opettaa, että tämä on tärkeää, mutta Hän opettaa meille enemmän: että on olemassa valtuutettu tapa ja aika ilmaista tuota rakkautta.

    Itsemme johtaminen

    Joseph Smith oppi nuoruudestaan asti Herran tietä. Kun häneltä kysyttiin, kuinka hän johti kirkkoa, hän selitti, että hän opetti oikeita periaatteita ja että jäsenet johtivat itse itseään.14 Veljet ja sisaret, elävät apostolimme ja profeettamme opettavat yhä oikeita periaatteita. Kysymys kuuluu: ”Käytämmekö me näitä periaatteita itsemme johtamiseen?”

    Yksi asia, joka meille on opetettu, on kukoistaa siellä, minne meidät on istutettu. Joskus kuitenkin tunnemme kiusausta muuttaa jollekin uudelle alueelle ajatellen, että lapsillamme olisi enemmän ystäviä ja siitä syystä parempia nuorten ohjelmia.

    Veljet ja sisaret, ajattelemmeko todella, että lastemme pelastuksen ratkaiseva tekijä on se paikka, jossa asumme? Apostolit ja profeetat ovat usein opettaneet, että se, mitä tapahtuu kodin sisäpuolella, on paljon tärkeämpää kuin se, mitä lapsemme kohtaavat sen ulkopuolella. Se, kuinka kasvatamme lapsemme, on tärkeämpää kuin se, missä kasvatamme heitä.

    Toki on muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseemme, missä asua, ja onneksi Herra opastaa meitä, jos etsimme Hänen vahvistustaan.

    Toinen kysymys kuuluu: ”Missä meitä tarvitaan?” Palvelin 16 vuotta Houstonin pohjoisen vaarnan johtokunnassa Texasissa. Niiden vuosien aikana meidän alueellemme muutti monia. Saimme usein puheluita, joissa joku ilmoitti muuttavansa vaarnaan ja kysyi, mikä oli paras seurakunta. Vain kerran 16 vuoden aikana sain puhelun, jossa kysyttiin: ”Mikä seurakunta tarvitsee hyvän perheen? Missä voimme auttaa?”

    Kirkon varhaisina aikoina presidentti Brigham Young ja muut kutsuivat jäseniä menemään johonkin tiettyyn paikkaan vahvistamaan kirkkoa siellä. On ironista, että nytkin on kaikkialla uskollisia kirkon jäseniä, jotka menisivät minne tahansa profeetta pyytäisi heitä menemään. Odotammeko todella profeetta Monsonin kertovan henkilökohtaisesti yli 14 miljoonalle meistä, missä perhettämme tarvitaan? Herran tapa on, että me kuuntelemme johtajiemme opetuksia, ymmärrämme oikeita periaatteita ja johdamme itse itseämme.

    Erityisen tärkeää

    Kaiken sen keskellä, mitä kirkossa nykyään tapahtuu, ja kun Herra jouduttaa työtään joka taholla, on vielä suuremmassa määrin ratkaisevan tärkeää, että me teemme kaiken, mitä teemme, Hänen tavallaan!

    Erityisesti pelastuksen työssä opimme, että ”Poikansa lahjan kautta Jumala on valmistanut verrattomasti paremman tien” (Et. 12:11). Kristuksen oppi ”on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan” (2. Nefi 31:21).

    Lopuksi

    Nähdessämme niin monien elävän maailmassa nykyään hämmennyksessä, tai mikä pahempaa, kulkemassa kielletyillä poluilla ja kärsimässä tarpeettomasti huonojen valintojensa seurauksista, tahtoisin huudahtaa kuin Alma:

    ”Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen, että voisin lähteä puhumaan Jumalan pasuunalla, äänellä, joka järisyttäisi maata, ja huutaa parannusta joka kansalle!

    Niin, minä julistaisin jokaiselle sielulle – – lunastussuunnitelmaa, jotta he tekisivät parannuksen ja tulisivat meidän Jumalamme luokse, niin ettei koko maan päällä enää olisi murhetta.” (Alma 29:1–2.)

    Todistan jälleen, että Herralla on ainoa tie! Taivaallinen Isämme tuntee meidät, rakastaa meitä ja haluaa auttaa. Hän osaa auttaa parhaiten. Me emme ole hengellisesti orpoja!

    Vapahtajamme Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6; ks. myös Alma 38:9). Hänen tiensä perustuu iankaikkiseen totuuteen ja johtaa meidät ”[rauhaan] tässä maailmassa ja [iankaikkiseen elämään] tulevassa maailmassa” (OL 59:23). Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

    Näytä viitteetPiilota viitteet