Me uskomme, että tulee olla siveellinen

Siveyden iankaikkisen tärkeyden voi ymmärtää vain Isän lapsiaan varten laatiman onnensuunnitelman kaiken kattavassa yhteydessä. ”Kaikki ihmiset – miehet ja naiset – on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen heistä on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja – – jokaisella on jumalallinen luonne ja päämäärä.” (”Perhe – julistus maailmalle”, marraskuu 2010, s. 129.) Kaikki miehet ja naiset elivät Jumalan luona Hänen henkilapsinaan ennen kuin he tulivat maan päälle kuolevaisina olentoina. Isän suunnitelman ansiosta Hänen henkipoikansa ja -tyttärensä voivat saada fyysisen ruumiin, kokea maanpäällisen elämän ja edistyä kohti korotusta.

Fyysisen ruumiimme ansiosta meidän on mahdollista saada monipuolisia, syviä ja voimakkaita kokemuksia, joita emme yksinkertaisesti kyenneet saamaan kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossamme. Näin siis fyysinen ruumiimme vahvistaa suhdettamme muihin ihmisiin, kykyämme tunnistaa totuus ja toimia sen mukaan sekä kykyämme noudattaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita ja toimituksia. Kuolevaisuuden koulussa me koemme hellyyttä, rakkautta, ystävällisyyttä, onnea, surua, pettymystä, tuskaa ja jopa fyysisten rajoitusten tuomia haasteita tavoilla, jotka valmistavat meitä iankaikkisuuteen. Yksinkertaisesti sanottuna on läksyjä, jotka meidän on opittava, ja kokemuksia, jotka meidän on saatava, kuten pyhissä kirjoituksissa kuvataan, ”lihan mukaan” (1. Nefi 19:6; Alma 7:12–13).

Kun maailma oli luotu, Aadam asetettiin Eedenin puutarhaan. Mikä tärkeää, Jumala kuitenkin sanoi, ettei ollut hyvä, että ihminen olisi yksinään (ks. Moos. 3:18; ks. myös 1. Moos. 2:18), ja Eeva tehtiin Aadamin kumppaniksi ja avuksi. Onnensuunnitelman toteuttamiseksi tarvittiin ainutlaatuinen yhdistelmä sekä miehen että naisen hengellisiä, fyysisiä, henkisiä ja emotionaalisia kykyjä. ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista” (1. Kor. 11:11). Miehen ja naisen on tarkoitus oppia toisiltaan sekä vahvistaa, siunata ja täydentää toisiaan.

Keino, jolla kuolevainen elämä luodaan, on Jumalan säätämä. ”Ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle, koski heidän mahdollisuuttaan aviomiehenä ja vaimona tulla vanhemmiksi” (”Perhe – julistus maailmalle”, s. 129). Käsky lisääntyä ja täyttää maa on edelleen voimassa tänä aikana. Näin ollen avioliitto miehen ja naisen välillä on se valtuutettu väylä, jonka kautta kuolevaisuutta edeltävän elämän henget tulevat kuolevaisuuteen. Täydellinen pidättäytyminen sukupuolisesta kanssakäymisestä ennen avioliittoa ja täydellinen uskollisuus avioliitossa suojelevat tämän pyhän väylän pyhyyttä.

Lisääntymisvoima on hengellisesti merkittävä. Tämän voiman väärinkäyttö horjuttaa Isän suunnitelmaa sekä kuolevaisen olemassaolomme tarkoituksia. Taivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa ovat luojia ja ovat uskoneet kullekin meistä osan luomisvoimastaan. Tarkat ohjeet siitä, kuinka kykyä luoda elämää käytetään oikein, ovat Isän suunnitelman olennaisia osatekijöitä. Se, mitä me ajattelemme tästä ylimaallisesta voimasta ja kuinka me käytämme sitä, määrää suurelta osin onnemme kuolevaisuudessa ja kohtalomme iankaikkisuudessa.

Vanhin Dallin H. Oaks on selittänyt:

”Voima luoda kuolevaista elämää on ylevin voima, mitä Jumala on antanut lapsilleen. Sen käyttöön annettiin lupa ensimmäisessä käskyssä, mutta toinen tärkeä käsky annettiin sen väärinkäytön kieltämiseksi. Me tähdennämme tätä siveyden lakia, koska me ymmärrämme luomisvoimiemme tarkoituksen Jumalan suunnitelman toteuttamisessa. – –

Avioliiton siteiden ulkopuolella kaikki luomisvoiman käyttö missä tahansa määrin on miesten ja naisten kaikkein jumalallisimman ominaisuuden synnillistä halventamista ja turmelemista.” (”Suuri autuudensuunnitelma”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 70–71.)

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on yksi järkähtämätön siveyden mittapuu: sukupuolisuhde on asianmukainen vain miehen ja naisen välillä aviosuhteessa siten kuin Jumalan suunnitelmassa on säädetty. Sellainen suhde ei ole pelkästään ihmeellisyyttä, jota voi tutkia, halua, jonka voi tyydyttää, tai ajanvietettä tai viihdykettä, jota voi tavoitella itsekkäästi. Se ei ole valloitusta, johon pyrkiä, eikä vain akti, joka pitää suorittaa. Sen sijaan se on kuolevaisuudessa yksi jumalallisen luonteemme ja mahdollisuuksiemme tärkeimmistä ilmaisemistavoista sekä keino vahvistaa emotionaalisia ja hengellisiä siteitä aviomiehen ja vaimon välillä. Me olemme toimijoita, joita on siunattu moraalisella tahdonvapaudella, ja meitä luonnehtii jumalallinen perintömme Jumalan lapsina – eivät seksuaalinen käytös, nykyajan asenteet tai maalliset filosofiat.

Kuningas Benjaminin määrittelemä luonnollinen ihminen on jossakin määrin meissä jokaisessa elossa ja hyvinvoiva (ks. Moosia 3:19). Luonnollinen mies tai nainen on katumaton, lihallinen ja aistillinen (ks. Moosia 16:5; Alma 42:10; Moos. 5:13), itseään hemmotteleva ja liioitteleva sekä ylpeä ja itsekäs. Presidentti Spencer W. Kimball onkin opettanut: ”’Luonnollinen ihminen’ on yhtä kuin ’maallinen ihminen’, joka on antanut karkeiden, eläimellisten himojen saada ylivallan hengellisistä taipumuksistaan” (ks. ”Merivirrat ja perheen vaikutus”, Valkeus, heinäkuu 1975, s. 4).

Sitä vastoin Kristuksen ihminen (ks. Hel. 3:29) on hengellinen ja hillitsee kaikki intohimot (ks. Alma 38:12), on hillitty ja pidättyväinen sekä hyväntahtoinen ja epäitsekäs. Kristuksen ihmiset pitävät kiinni Jumalan sanasta, kieltävät itsensä ja ottavat kantaakseen Hänen ristinsä (ks. Matt. 16:24; Mark. 8:34; Luuk. 9:23; OL 56:2) sekä ponnistelevat eteenpäin kaidalla ja kapealla uskollisuuden, kuuliaisuuden sekä Vapahtajalle ja Hänen evankeliumilleen omistautumisen polulla.

Jumalan poikina ja tyttärinä me olemme perineet Häneltä jumalallisia kykyjä. Mutta me elämme tällä hetkellä langenneessa maailmassa. Ne peruselementit, joista ruumiimme luotiin, ovat luonteeltaan langenneita ja aina alttiita synnin, rappeutumisen ja kuoleman riuhtaisuille. Siitä syystä Aadamin lankeemus sekä sen hengelliset ja ajalliset seuraukset vaikuttavat meihin selkeimmin fyysisen ruumiimme kautta. Ja silti me olemme kaksitahoisia olentoja, sillä henkemme, joka on iankaikkinen osa meitä, asuu fyysisessä ruumiissa, joka on lankeemuksen alainen. Jeesus tähdensikin apostoli Pietarille: ”Henki on toki altis, mutta liha on heikko” (Matt. 26:41, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Kuolevaisuuden koetuksen täsmällinen luonne voidaan siis tiivistää seuraavaan kysymykseen: Vastaanko luonnollisen ihmisen taipumuksiin vai taivunko Pyhän Hengen kehotuksiin, riisunko päältäni luonnollisen ihmisen ja tulenko pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta (ks. Moosia 3:19)? Juuri se on koe. Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla ja kautta voi voittaa luonnollisen ihmisen jokaisen himon, halun, alttiuden ja mielijohteen. Me olemme täällä maan päällä kehittääksemme jumalallisia ominaisuuksia ja hillitäksemme kaikki lihan himot.

Isän suunnitelman tarkoituksena on tarjota Hänen lapsilleen opastusta, auttaa heitä tulemaan onnellisiksi ja tuoda heidät ylösnousseessa, korotetussa ruumiissaan turvallisesti Hänen luokseen kotiin. Taivaallinen Isä haluaa meidän olevan yhdessä valossa ja täynnä toivoa. Sitä vastoin Lusifer uurastaa tehdäkseen Jumalan pojista ja tyttäristä hämmentyneitä ja onnettomia ja estääkseen heidän iankaikkisen edistymisensä. Valheiden isän tärkeimpänä tavoitteena on, että meistä kaikista tulisi ”yhtä kurjia kuin hän itse” (2. Nefi 2:27). Lusiferin perimmäisenä haluna on, että me olemme yksin pimeässä ja ilman toivoa.

Saatana tekee hellittämättä työtä vääristääkseen Isän suunnitelman tärkeimmät osatekijät. Hänellä ei ole ruumista, ja hänen iankaikkinen edistymisensä on pysähtynyt. Aivan kuten pato pysäyttää joessa virtaavan veden, fyysisen ruumiin puuttuminen estää vastustajan iankaikkisen edistymisen. Kapinoimisensa tähden Lusifer on evännyt itseltään kaikki kuolevaisuuden siunaukset ja kokemukset, jotka ovat mahdollisia liha- ja luuruumiin ansiosta. Hän ei pysty omaksumaan opetuksia, jotka vain ruumiissa oleva henki voi oppia. Hän on katkera koko ihmiskunnan kirjaimellisen ja yleismaailmallisen ylösnousemuksen todellisuudesta. Yksi voimakas pyhien kirjoitusten tarkoitus sanalle kirottu havainnollistuu hänen kyvyttömyydessään jatkaa kehittymistä ja tulla taivaallisen Isämme kaltaiseksi.

Koska fyysinen ruumis on niin keskeinen Isän onnensuunnitelmassa ja hengellisessä kehityksessämme, Lusifer pyrkii ehkäisemään edistymisemme houkuttelemalla meitä käyttämään ruumistamme sopimattomalla tavalla. Iankaikkisuuden äärimmäistä ironiaa on se, että vastustaja, joka on onneton juuri siksi, ettei hänellä ole fyysistä ruumista, houkuttelee meitä käyttämään ruumistamme sopimattomasti ja siten jakamaan kurjuutensa. Juuri se väline, jota hänellä ei ole, on siten hänen pyrkimystensä ensisijainen kohde, jolla hän houkuttelee meitä hengelliseen tuhoon.

Siveyden lain rikkominen on vakavaa syntiä ja fyysisen ruumiimme väärinkäyttöä. Niille meistä, jotka tuntevat ja ymmärtävät pelastussuunnitelman, ruumiin väärinkäyttö on kapinointia (ks. Moosia 2:36–37; OL 64:34–35) ja todellisen identiteettimme kieltämistä Jumalan poikina ja tyttärinä. Kun katsomme ohi kuolevaisuuden iankaikkisuuteen, on helppoa huomata, että vastustajan markkinoima väärä kumppanuus on väliaikaista ja tyhjää.

Alma neuvoi poikaansa Siblonia hillitsemään kaikki intohimonsa, jotta tämä täyttyisi rakkaudella (ks. Alma 38:12). On merkittävää, että meissä jokaisessa olevan luonnollisen ihmisen kurissa pitäminen mahdollistaa rikkaamman, syvällisemmän ja kestävämmän rakkauden Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan. Rakkaus lisääntyy vanhurskaasta pidättyvyydestä ja vähenee hetkellisestä hillittömyydestä.

Presidentti Marion G. Romney on julistanut:

”En osaa kuvitella mitään kiihkeämmin haluttuja siunauksia kuin ne, jotka on luvattu puhtaille ja hyveellisille. Jeesus puhui eri hyveistä saatavista erityisistä palkinnoista, mutta suurimman Hän varasi, niin minusta näyttää, puhdassydämisille, sillä he saavat, niin Hän sanoi, ’nähdä Jumalan’ (Matt. 5:8). Eivätkä he ainoastaan saa nähdä Herraa, vaan he tuntevat olevansa kotonaan Hänen edessään.

Näin Vapahtaja on luvannut: ’Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä’ (OL 121:45).” (Ks. ”Luottakaa Herraan”, Valkeus, lokakuu 1979, s. 71.)

Meille on myös luvattu, että kun me kuljemme hyveen tietä, ”Pyhä Henki on [kumppanimme] alati” (OL 121:46). Näin siveyden lain mukaan eläminen tuo joitakin suurimmista siunauksista, mitä miehet ja naiset voivat saada kuolevaisuudessa: asianmukaisen hengellisen luottamuksen niin perheen, ystävien, kirkon jäsenten kuin lopulta Vapahtajan edessä. Sisäinen kaipauksemme kuulua joukkoon täyttyy vanhurskaudessa, kun vaellamme toiveikkaina valossa.

Muutamien teistä, jotka saavat tämän sanoman, täytyy tehdä parannus sukupuolisynnistä tai muista synneistä. Vapahtajasta puhutaan usein Suurena Parantajana, ja tällä nimikkeellä on sekä vertauskuvallista että kirjaimellista merkitystä. Me olemme kaikki kokeneet sen tuskan, joka liittyy fyysiseen vammaan tai haavaan. Kun kärsimme kivuista, me etsimme yleensä helpotusta ja olemme kiitollisia lääkityksestä ja hoidosta, jotka auttavat lievittämään kärsimystämme. Pitäkää syntiä hengellisenä haavana, joka aiheuttaa syyllisyyttä tai – kuten Alma kuvaili pojalleen Koriantonille – ”omantunnonvaivoja” (Alma 42:18). Syyllisyys on hengellemme sitä, mitä kipu on ruumiillemme – varoitus vaarasta ja suoja lisävahinkoja vastaan. Vapahtajan sovituksesta virtaa parantavaa balsamia, joka voi hoitaa hengelliset haavamme ja poistaa syyllisyyden. Mutta tätä balsamia voi käyttää vain periaatteiden nojalla, joita ovat usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, parannus ja jatkuva kuuliaisuus. Vilpittömästä parannuksesta seuraa omantunnonrauhaa, lohtua sekä hengellistä parantumista ja uudistumista.

Piispanne tai seurakunnanjohtajanne on Hengellisen Parantajan apulainen, jolla on valtuus auttaa teitä tekemään parannus ja parantumaan. Muistattehan kuitenkin, että sen, missä määrin ja miten vakavasti teette parannusta, on vastattava syntienne luonnetta ja vakavuutta – erityisesti niiden myöhempien aikojen pyhien kohdalla, jotka ovat pyhässä liitossa. Vakavat hengelliset haavat vaativat jatkuvaa hoitoa ja aikaa, jotta ne paranisivat kokonaan ja täydellisesti.

Oppi, jota olen kuvannut, vaikuttaa monista ehkä muinaiselta ja vanhentuneelta maailmassa, joka pilkkaa yhä enemmän lisääntymisvoiman pyhyyttä ja vähättelee ihmiselämän arvoa. Mutta Herran totuutta eivät muodit, suosio tai mielipidekyselyt muuta. Lupaan, että kuuliaisuus siveyden laille lisää onneamme kuolevaisuudessa ja tekee mahdolliseksi edistymisemme iankaikkisuudessa. Siveys ja hyveellisyys ovat nyt, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan ”kaikkea muuta kalliimpaa ja arvokkaampaa” (Moroni 9:9). Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.