Voimaa pappeudessa

Kun lapset lauloivat sakramenttikokouksessa iloisina Alkeisyhdistyksen laulua ”Tunnen rakkauden”, kaikki hymyilivät hyväksyvästi. Eräs rohkea viittä lasta kasvattava äiti kuunteli tarkkaavaisesti toista säkeistöä: ”Kun joka päivä kodissa on pappeuden voiman siunaama.”¹ Surullisena hän ajatteli: ”Minun lapseni eivät ole koskaan tunteneet sellaista kotia.”²

Sanomani tälle uskolliselle naiselle ja kaikille on, että me voimme elää joka hetki ”pappeuden voiman siunaamina”, olivatpa olosuhteemme millaiset tahansa.

Joskus me yhdistämme liiaksi pappeuden voiman miehiin kirkossa. Pappeus on Jumalan voima ja valtuus, joka on annettu kaikkien ihmisten – miesten, naisten ja lasten – pelastukseksi ja siunaukseksi.

Mies voi avata verhot, niin että lämmin auringonvalo pääsee huoneeseen, mutta mies ei omista aurinkoa tai valoa tai lämpöä, jota se tuo. Pappeuden siunaukset ovat äärettömän paljon suurempia kuin se, jota on pyydetty suomaan tuo lahja.

Se, että saa pappeuden siunaukset, voiman ja lupaukset tässä elämässä ja tulevassa, on yksi kuolevaisuuden suurista mahdollisuuksista ja vastuullisista tehtävistä. Kun me olemme kelvollisia, pappeuden toimitukset rikastavat elämäämme maan päällä ja valmistavat meitä suurenmoisiin lupauksiin tulevassa maailmassa. Herra on sanonut: ”Toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.”³

Jumala antaa erityisiä siunauksia jokaiselle kelvolliselle ihmiselle, joka menee kasteelle, ottaa vastaan Pyhän Hengen ja nauttii säännöllisesti sakramentin. Temppeli tuo lisää valoa ja voimaa sekä lupauksen iankaikkisesta elämästä.⁴

Kaikki toimitukset kutsuvat meitä vahvistamaan uskoamme Jeesukseen Kristukseen sekä tekemään liittoja Jumalan kanssa ja pitämään ne. Kun pidämme nämä pyhät liitot, me saamme pappeuden voimaa ja siunauksia.

Emmekö tunnekin tämän pappeuden voiman omassa elämässämme ja näe sen niiden kirkon jäsenten keskuudessa, jotka pitävät liittonsa? Me näemme sen uusissa käännynnäisissä, kun he nousevat kasteen vesistä tuntien saaneensa anteeksiannon ja olevansa puhtaita. Me näemme lastemme ja nuortemme olevan herkempiä Pyhän Hengen kehotuksille ja johdatukselle. Me näemme temppelin toimitusten tulevan voiman ja valon majakaksi vanhurskaille miehille ja naisille kautta maailman.

Tämän kuluneen kuukauden aikana olen nähnyt, kuinka eräs nuoripari on saanut suunnatonta voimaa temppelin sinetöimislupauksista, kun heidän kallisarvoinen poikavauvansa syntyi mutta eli vain yhden viikon. Pappeuden toimitusten ansiosta tämä nuoripari ja me kaikki saamme lohtua, voimaa, suojaa, rauhaa ja iankaikkisia lupauksia.⁵

Jotkut saattavat vilpittömästi esittää kysymyksen: ”Jos pappeuden voima ja siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla, miksi vain miehet suorittavat pappeuden toimituksia?”

Kun enkeli kysyi Nefiltä: ”Tiedätkö, kuinka Jumala alentaa itsensä?”, Nefi vastasi rehellisesti: ”Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta.”⁶

Kun me puhumme pappeudesta, on monia asioita, joita me emme tiedä.

Me tiedämme, että Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan eikä katso henkilöön. Hän ei ”torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, – – miehiä eikä naisia; – – ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”⁷.

Yhtä varmasti kuin me tiedämme, että Jumala rakastaa yhtä lailla poikiaan ja tyttäriään, me tiedämme myös, ettei Hän luonut miehistä ja naisista tarkalleen samanlaisia. Me tiedämme, että sukupuoli on meidän kuolevaisuutta edeltävän, kuolevaisuuden aikaisen ja iankaikkisen identiteettimme ja tarkoituksemme oleellinen ominaisuus. Kummallekin sukupuolelle on annettu pyhiä velvollisuuksia.⁸

Me tiedämme, että alussa Herra sääti, kuinka Hänen pappeuttaan käytettäisiin. ”Pappeus annettiin ensin Aadamille.”⁹ Nooa, Abraham ja Mooses suorittivat kukin pappeuden toimituksia. Jeesus Kristus oli ja on suuri ylipappi. Hän kutsui apostoleja. ”Te ette valinneet minua”, Hän sanoi, ”vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät.”¹⁰ Meidän aikanamme Jumalan luota lähetettiin taivaallisia sanansaattajia. Johannes Kastaja sekä Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat pappeuden maan päälle profeetta Joseph Smithin kautta.¹¹ Tämä on tapa, jolla Isämme taivaassa on jakanut pappeuttaan.¹²

Me tiedämme, että pyhän pappeuden voima ei toimi riippumattomana uskosta, Pyhästä Hengestä ja hengellisistä lahjoista. Pyhissä kirjoituksissa varoitetaan: ”[Älkää kieltäkö] Jumalan lahjoja, sillä niitä on monia – –. Ja näitä lahjoja annetaan eri tavoin, mutta sama Jumala vaikuttaa [niissä] kaikissa.”¹³

Me tiedämme, että kelvollisuus on keskeisellä sijalla pappeuden toimitusten suorittamisessa ja vastaanottamisessa. Sisar Linda K. Burton, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on sanonut: ”Vanhurskaus on se kriteeri – –, jonka perusteella saamme pappeuden voiman elämäämme.”¹⁴

Miettikää esimerkiksi pornografian vitsausta, joka leviää kautta maailman. Herran asettama kelvollisuuden mittapuu ei salli pornografiaa niiden keskuudessa, jotka palvelevat pappeuden toimituksissa. Vapahtaja on sanonut:

”Tehkää parannus – – salaisista iljetyksistänne.”¹⁵

”Silmä on ruumiin lamppu. – – Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä.”¹⁶

”[Sillä] jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”¹⁷

Se, että kelvottomana valmistaa, siunaa tai jakaa sakramentin, siunaa sairaita tai osallistuu muihin pappeuden toimituksiin, on vanhin David A. Bednarin sanojen mukaan Jumalan nimen käyttämistä väärin.¹⁸ Jos joku on kelvoton, hänen pitäisi vetäytyä pappeuden toimitusten suorittamisesta sekä rukoillen lähestyä piispaansa ottaen näin ensimmäisen askeleen parannuksenteossa ja paluussa käskyihin.

Toinen asia, jonka tiedämme, on se, että pappeuden siunausten runsaudesta pääsee osalliseksi perhe, jossa vanhurskas äiti ja isä ovat yhtä johdattaessaan lapsiaan. Mutta me tiedämme myös, että Jumala antaa innokkaasti näitä samoja siunauksia niille, jotka ovat monissa muissa tilanteissa.¹⁹

Eräs äiti, joka kantaa perheensä sekä hengellisen että ajallisen huolenpidon taakkaa, selitti hienovaraisesti, että häneltä vaatii nöyryyttä pyytää kotiopettajiaan siunaamaan jotakuta lapsistaan. Mutta hän lisäsi oivaltavasti, että hänen kotiopettajiltaan vaaditaan aivan yhtä paljon nöyryyttä, kun he valmistautuvat antamaan siunauksen hänen lapselleen.²⁰

Tiedämme, että pappeuden avaimet, jotka ovat ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenillä, ohjaavat Herran työtä maan päällä. Erityisiä pappeuden avaimia annetaan vaarnanjohtajille ja piispoille heidän tehtäviinsä heidän maantieteellisillä alueillaan. Ja he kutsuvat ilmoituksen avulla miehiä ja naisia, jotka hyväksytään ja erotetaan tehtäviin käyttämään delegoitua valtuutta opettaa ja palvella.²¹

Vaikka on monia asioita, jotka me tosiaan tiedämme pappeudesta, niin kuolevaisuuden linssien läpi katsominen ei aina anna täydellistä ymmärrystä siitä, kuinka Jumala toimii. Mutta Hänen lempeä muistutuksensa: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”²² vakuuttaa meille, että aikanaan ja kun meillä on iankaikkinen näkökulma, me tulemme näkemään asiat ”niin kuin ne todella ovat”²³ ja ymmärtämään täydellisemmin Hänen täydellistä rakkauttaan.

Me kaikki palvelemme auliisti. Joskus tehtävämme tuntuu meistä vähäpätöiseltä ja toivomme, että meitä pyydettäisiin tekemään enemmän. Toisinaan taas olemme kiitollisia, kun koittaa aika, jolloin meidät vapautetaan. Me emme määritä, mitä tehtäviä me saamme.²⁴ Opin tämän asian varhain avioliitossani. Kun vaimoni Kathy ja minä olimme nuori aviopari, asuimme Floridassa. Yhtenä sunnuntaina neuvonantaja vaarnan johtokunnassa selitti minulle, että he tunsivat kehotuksen kutsua Kathyn aamuseminaarin opettajaksi.

”Miten me selviydymme siitä?” minä kysyin. ”Meillä on pieniä lapsia, seminaari alkaa viideltä aamulla ja minä olen seurakunnan Nuorten Miesten johtaja.”

Neuvonantaja sanoi hymyillen: ”Kyllä se järjestyy, veli Andersen. Me kutsumme hänet ja vapautamme sinut.”

Ja niin kävi.

Se, että vilpittömästi kysymme ja kuuntelemme naisten esiin tuomia ajatuksia ja huolenaiheita, on ratkaisevan tärkeää elämässä, avioliitossa ja Jumalan valtakunnan rakentamisessa.

Yleiskonferenssissa 20 vuotta sitten vanhin M. Russell Ballard kertoi keskustelusta, jonka hän oli käynyt Apuyhdistyksen ylijohtajan kanssa. Oli esitetty kysymys nuorten kelvollisuuden vahvistamisesta heidän valmistautuessaan palvelemaan lähetystyössä. Sisar Elaine Jack sanoi hymyillen: ”Vanhin Ballard, kirkon naisilla saattaa olla joitakin hyviä ehdotuksia, – – jos vain heiltä kysytään. Mehän olemme sentään heidän äitejään!”²⁵

Presidentti Thomas S. Monson on koko elämänsä ajan ottanut selvää naisten huolenaiheista ja vastannut niihin. Nainen, joka on vaikuttanut häneen eniten, on sisar Frances Monson. Me kaipaamme häntä hyvin paljon. Lisäksi juuri menneen viikon torstaina presidentti Monson muistutti johtavia auktoriteetteja siitä, kuinka paljon hän piispana ollessaan oppi seurakuntansa 84 leskeltä. He vaikuttivat suuresti hänen palvelutyöhönsä ja ovat vaikuttaneet koko hänen elämänsä ajan.

Kuten odottaa saattaa, ennen kuin presidentti Monson teki rukoillen päätöksen ikämuutoksesta lähetystyöpalveluun, käytiin monia keskusteluja Apuyhdistyksen, Nuorten Naisten ja Alkeisyhdistyksen ylimpien johtokuntien kanssa.

Piispat, kun noudatatte presidentti Monsonin esimerkkiä, tunnette Herran ohjaavan käden siunaavan pyhää työtänne entistäkin runsaammin.

Me asuimme useita vuosia Brasiliassa. Pian sinne saavuttuamme tapasin Adelson Parrellan, joka palveli seitsenkymmenenä, ja hänen veljensä Adilsonin, joka palveli vaarnamme johtokunnassa. Myöhemmin tapasin heidän veljensä Adaltonin, joka palveli vaarnanjohtajana Florianopolisissa, ja vielä yhden veljen, Adelmon, joka palveli piispana. Näiden veljesten usko teki minuun vaikutuksen, ja kysyin heidän vanhemmistaan.

Perhe kastettiin Santosissa Brasiliassa 42 vuotta sitten. Adilson Parrella sanoi: ”Alkuun isämme tuntui olevan hyvin innoissaan kirkkoon liittymisestä. [Pian] hänestä tuli kuitenkin vähemmän aktiivinen ja hän pyysi, ettei äitimme kävisi kirkossa.”

Adilson kertoi minulle, että hänen äitinsä ompeli vaatteita naapureille maksaakseen lastensa bussimatkan kirkkoon. Nämä neljä pientä poikaa kävelivät yhdessä pari kilometriä seuraavaan kaupunkiin, matkustivat bussilla 45 minuuttia ja kävelivät sitten vielä 20 minuuttia kappelille.

Vaikka sisar Parrella ei kyennyt käymään kirkossa lastensa kanssa, hän luki poikiensa ja tyttäriensä kanssa pyhiä kirjoituksia, opetti heille evankeliumia ja rukoili heidän kanssaan. Heidän vaatimaton kotinsa oli täynnä pappeuden voiman runsaita siunauksia. Pienet pojat varttuivat, palvelivat lähetystyössä, kouluttautuivat ja solmivat temppeliavioliiton. Pappeuden siunaukset täyttivät heidän kotinsa.

Vuosia myöhemmin, jäätyään yksin, Vany Parrella meni temppeliin saamaan oman endaumenttinsa, ja vielä myöhemmin hän palveli kolme kertaa lähetystyössä Brasiliassa. Hän on nykyään 84-vuotias, ja hänen uskonsa siunaa edelleen sukupolvia, jotka ovat seuranneet häntä.

Jumalan pyhän pappeuden voima on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Todistan, että kun te osallistutte kelvollisina pappeuden toimituksiin, Herra antaa teille enemmän voimaa, rauhaa ja iankaikkista näkökulmaa. Onpa tilanteenne millainen tahansa, kotinne on ”pappeuden voiman siunaama” ja läheisenne haluavat täydemmin itselleen nämä siunaukset.

Me kuljemme eteenpäin miehinä ja naisina, sisarina ja veljinä, Jumalan poikina ja tyttärinä. Tämä on meidän tilaisuutemme, meidän vastuullinen tehtävämme ja meidän siunauksemme. Tämä on meidän päämäärämme – valmistaa Jumalan valtakuntaa Vapahtajan paluuseen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.