Pieniä ja yksinkertaisia asioita

Rakkaat veljeni ja sisareni, vain muutama viikko sitten olin lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Méxicossa viemässä sanomaa lähetyssaarnaajille. Saavuimme vaimoni kanssa tarkoituksella muutamia tunteja etuajassa. Tutustuessamme lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen kauniiseen puutarhaan ja hoidettuihin kulkuväyliin emme voineet olla huomaamatta sitä onnea, joka säteili satojen nuorten vanhinten ja sisarten kasvoilta kunkin keskittyessä opettelemaan uutta kieltä ja oppiessa paremmin arvostamaan tarkoitustaan lähetyssaarnaajana.

Kun pysähdyin voidakseni täysin käsittää tämän merkittävän näkymän, pohdin Alman sanoja hänen käskiessään poikaansa Helamania kirjoittamaan kansastaan historiaa osana niitä aikakirjoja, jotka oli uskottu hänen haltuunsa, ja pitämään kaikki nämä asiat pyhinä, niin että ne jonakin päivänä vietäisiin jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle.

Sitten Alma sanoi hänelle:

”Nyt sinä saatat luulla, että tämä on minun järjettömyyttäni; mutta katso, minä sanon sinulle, että pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria, ja pienet keinot saattavat monta kertaa viisaat ymmälle.

Ja Herra Jumala toimii välikappaleiden kautta toteuttaakseen suuret ja iankaikkiset tarkoituksensa, ja hyvin pienin keinoin Herra saattaa viisaat ymmälle ja toteuttaa monien sielujen pelastuksen.” (Alma 37:6–7.)

Lähetyssaarnaajiemme viattomuus ja nuoruus ovat esimerkki Herran tavasta – että ne, jotka ovat nöyriä, saavat ”kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse auttamalla heitä ottamaan vastaan palautetun evankeliumin uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, tekemällä parannuksen, ottamalla vastaan kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ja kestämällä loppuun asti” (ks. Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 1).

Me kirkon jäsenet kykenemme omien pienten ja yksinkertaisten asioidemme avulla saamaan ”monet vakuuttuneiksi teidensä erheellisyydestä” ja auttamaan heitä ”tuntemaan Jumalansa sielunsa pelastukseksi” (Alma 37:8).

Olin kerran erään vaarnanjohtajan ja piispan mukana käymässä erään vähemmän aktiivisen jäsenen luona. Me opetimme hänelle hyvin yksinkertaisella tavalla lepopäivän siunauksia. Ilmaisimme hänelle vilpittömän rakkautemme. Hän vastasi: ”Kaipasin vain sitä, että joku tulisi ja antaisi minulle abrazon, halauksen.” Nousin heti ja halasin häntä. Seuraava päivä oli sunnuntai. Tuo sama veli tuli sakramenttikokoukseen koko perheensä kanssa.

Eräällä kotikäynnillä Martha, seurakuntamme jäsen, kielsi vaimoani ja hänen toveriaan koskaan enää tulemasta takaisin. Hän oli päättänyt lakata käymästä kirkossa. Toinen kotikäyntiopettajista kysyi Marthalta, voisivatko he laulaa tämän viimeisen kerran yhdessä jonkin kirkon laulun, ja Martha suostui. Heidän laulaessaan tapahtui jotakin erityistä. Vähän kerrassaan Henki alkoi täyttää huoneen. Jokainen heistä tunsi sen. Marthan sydän alkoi heltyä. Kyynelsilmin hän kertoi kotikäyntiopettajilleen, mitä hän tunsi sydämessään. Sillä hetkellä hän tajusi tietävänsä, että evankeliumi on totta. Nyt hän kiitti kotikäyntiopettajiaan ja sanoi toivovansa, että he tulisivat takaisin. Siitä päivästä lähtien hän otti heidät vastaan iloiten.

Martha alkoi käydä kirkossa pienen tyttärensä kanssa. He kävivät vuosikausia säännöllisesti, eikä Martha koskaan menettänyt toivoa, että hänen aviomiehensä päättäisi lopulta liittyä heidän seuraansa. Viimein tuli päivä, jolloin Herra kosketti aviomiehen sydäntä, ja tämä alkoi käydä kirkossa heidän kanssaan, kuten heidän toinen tyttärensäkin pian sen jälkeen. Tämä perhe alkoi tuntea todellista iloa, joka koituu siitä, että heillä on evankeliumin siunauksia kodissaan. Martha on sen jälkeen palvellut uskollisesti seurakuntamme Apuyhdistyksen johtajana, ja hänen aviomiehensä on palvellut monissa tehtävissä vaarnassa. Kaikki se sai alkunsa kirkon laulun laulamisesta, pienestä ja yksinkertaisesta asiasta, joka kosketti Marthan sydäntä.

Naaman oli Syyrian kuninkaan sotajoukkojen päällikkö, kunniallinen mies, mahtava soturi, mutta hän oli myös spitaalinen (ks. 2. Kun 5:1). Kun Naaman ei kyennyt löytämään parannuskeinoa spitaaliinsa Israelin kuninkaalta, hän lähti profeetta Elisan talolle. Elisa lähetti sananviejän hänen luokseen sanomaan:

”’Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve.’

Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: ’Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini.’ – –

Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: ’Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistautuaksesi vain peseydyttävä!’

Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.” (2. Kun. 5:10–11, 13–14.)

Profeettamme, presidentti Thomas S. Monson, on kutsunut meitä kaikkia lähtemään pelastamaan veljiämme ja sisariamme. Hän on sanonut: ”Maailma tarvitsee teidän apuanne. On jalkoja, joita tukea, käsiä, joihin tarttua, mieliä, joita rohkaista, sydämiä, joita innoittaa, ja sieluja, joita pelastaa. Iankaikkisuuden siunaukset odottavat teitä.” (Ks. ”Pelastamaan”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 57.)

Todistan, että monet niistä, jotka tarvitsevat apuamme, odottavat meitä. He ovat valmiita siihen, että heidän uskolliset veljensä ja sisarensa ojentavat heille auttavan kätensä ja pelastavat heidät pienin ja yksinkertaisin keinoin. Olen itse viettänyt monia tunteja käyden kirkon vähemmän aktiivisten jäsenten luona, joiden sydämen Herra on jo pehmittänyt ja jotka ovat nyt valmiita ottamaan vastaan todistuksemme ja vilpittömät rakkaudenilmauksemme. Kun me käännymme heidän puoleensa ja kutsumme heitä, he palaavat epäröimättä kirkkoon.

Auttakaamme muita uskoen ja rakastaen. Muistakaamme Herran lupaus:

”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!

Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!” (OL 18:15–16.)

Todistan Herran rakkaudesta kaikkia lapsiaan kohtaan. Tiedän, että Hän elää ja että Hän on Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.