2010–2019
Tahdotko tulla terveeksi?
Lokakuuta 2013


Tahdotko tulla terveeksi?

Kun teemme parannuksen ja käännymme Herraan, me tulemme terveiksi ja meidän syntimme on pyyhkäisty pois.

Kun Jerusalemissa vietettiin iloista juhlaa, Vapahtaja jätti ihmispaljouden ja meni etsimään niitä, joilla oli suurin puute. Hän löysi heidät Betesdan altaalta. Se oli lammasmarkkinoiden lähellä sijaitseva viiden pylväshallin reunustama allas, joka tunnettiin paikkana, jonne sairaat kokoontuivat.

Johanneksen evankeliumissa meille kerrotaan, että altaan luona ”makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua.

Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.” (Joh. 5:3–4.)

Carl Bloch kuvaa Vapahtajan vierailua kauniissa taulussaan nimeltä Kristus parantaa sairaita Betesdan altaalla. Blochin taulussa Jeesus kohottaa varovasti verhokatosta paljastaen sen suojissa olevan jo pitkään sairastaneen miehen (ks. Joh. 5:6), joka makaa altaan lähellä odottamassa. Miehen kerrotaan olleen voimaton tilanteen edessä, millä korostetaan hänen avuttomuuttaan sekä laupeutta ja armoa, joita Vapahtaja osoitti tullessaan hiljaa paikalle palvelemaan niitä, jotka eivät voineet auttaa itseään.

Maalauksessa sairas mies kyyhöttää varjossa lattialla uupuneena ja masentuneena kärsittyään vaivoistaan 38 vuotta.

Kohottaessaan toisella kädellään verhokatoksen reunaa Vapahtaja ojentaa toisen kätensä kutsuvasti ja esittää syvältä luotaavan kysymyksen: ”Tahdotko tulla terveeksi?”

Mies vastaa: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” (Joh. 5:6–7.)

Jeesus sanoo miehen mahdottomalta tuntuvan haasteen edessä syvällisesti ja odottamattomasti:

”’Nouse, ota vuoteesi ja kävele.’

Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.” (Joh. 5:8–9.)

Toisessa herkässä kohtauksessa Luukas kertoo meille, kuinka Vapahtaja tapasi kymmenen spitaalista, kun Hän oli matkalla Jerusalemiin. Sairautensa vuoksi he ”pysähtyivät matkan päähän” (Luuk. 17:12). He olivat hylkiöitä – saastaisia ja ei-toivottuja.

”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” he huusivat (Luuk. 17:13). Toisin sanoen he kärttivät: ”Etkö voisi edes jotenkin auttaa meitä?”

Suuri Parantaja, joka oli täynnä sääliä, tiesi kuitenkin, että uskon täytyy edeltää ihmettä, ja sanoi heille sen tähden: ”Menkää näyttämään itsenne papeille” (Luuk. 17:14).

Kun he läksivät uskoen, ihme tapahtui. Voitteko kuvitella sitä ylitsepursuavaa iloa, jota he kokivat joka askeleella todistaessaan reaaliajassa sitä, kuinka heidän kehonsa puhdistui, tuli terveeksi ja parani heidän silmiensä edessä?

”Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen,

lankesi maahan [Mestarin] jalkojen juureen ja kiitti häntä. – –

Ja [Jeesus] sanoi miehelle: ’Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.’” (Luuk. 17:15–16, 19.)

Aiemmassa työssäni lääkärinä ja kirurgina keskityin parantamaan ja korjaamaan fyysistä puolta. Jeesus Kristus parantaa ruumiin, mielen ja hengen, ja Hänen parantamisensa alkaa uskosta.

Muistatteko, milloin uskonne ja ilonne olivat ylitsevuotavia? Muistatteko hetken, jolloin huomasitte todistuksenne olemassaolon, tai kun Jumala vakuutti teille, että olette Hänen poikansa tai tyttärensä ja että Hän rakastaa teitä hyvin paljon – ja tunsitte itsenne eheiksi? Jos tuo aika tuntuu kadonneen, sen voi löytää jälleen.

Vapahtaja neuvoo meitä siinä, kuinka voimme tulla terveeksi, eheytyä tai tulla parannetuksi:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)

”Tule – – ja seuraa minua” (Luuk. 18:22) kutsuu meitä jättämään taaksemme vanhan elämän ja maailmalliset halut ja tulemaan uusiksi luomuksiksi, joille ”vanha on kadonnut [ja] uusi [jopa uusi, uskollinen sydän] on tullut tilalle” (2. Kor. 5:17). Ja meidät on tehty jälleen terveiksi.

”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (OL 88:63).

Lähestyessämme Häntä ymmärrämme, että kuolevaisuuden on tarkoituskin olla vaikeaa, eikä se, että ”kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11), ole pelastussuunnitelmasta löytyvä virhe. Vastakohtaisuus on pikemminkin välttämätön osa kuolevaisuutta, ja se vahvistaa tahtoamme ja jalostaa valintojamme. Elämän vaihtelut auttavat meitä muodostamaan iankaikkisen suhteen Jumalan kanssa – ja uurtamaan Hänen kuvansa kasvoihimme, kun annamme sydämemme Hänelle (ks. Alma 5:19).

”Tehkää tämä minun muistokseni” (Luuk. 22:19) on pyyntö, jonka Vapahtajamme esitti asettaessaan sen, mitä me kutsumme sakramentiksi. Tämä leivän ja veden nauttimisen toimitus uudistaa Jumalan kanssa tekemämme pyhät liitot ja tuo sovituksen voiman elämäämme. Me parannumme hylkäämällä ne tavat ja elämäntyylit, jotka paaduttavat sydämen ja tekevät uppiniskaiseksi. Kun me laskemme alas kapina-aseemme (ks. Alma 23:7), meistä tulee vapaita toimimaan tahtomme mukaan (ks. OL 58:28) emmekä enää ole Saatanan viisastelujen sokaisemia tai maailmallisuuden riitasointujen kuurouttamia.

Kun teemme parannuksen ja käännymme Herraan, me tulemme terveiksi ja meidän syntimme on pyyhkäisty pois. Saatamme ihmetellä Enoksen tavoin: ”Kuinka se on tapahtunut?” Herra vastaa: ”Uskosi tähden Kristukseen. – – Mene siis, uskosi on tehnyt sinut puhtaaksi.” (En. 1:7, 8.)

Corrie ten Boom, uskollinen hollantilainen kristitty nainen, sai kokea sellaisen parantumisen huolimatta siitä, että hän oli toisen maailmansodan aikana ollut internoituna keskitysleireillä. Corrie kärsi paljon, mutta jäi henkiin, toisin kuin hänen rakas sisarensa Betsie, joka kuoli yhdellä leireistä.

Sodan jälkeen Corrie puhui usein julkisesti kokemuksistaan sekä paranemisesta ja anteeksiannosta. Kerran eräs entinen natsivartija, joka oli osaltaan aiheuttanut Corrielle tämän vaikean vankeusajan Ravensbrückissä Saksassa, tuli hänen luokseen iloiten hänen Kristuksen anteeksiantoa ja rakkautta koskevasta sanomastaan.

”’Kiitän teitä lämpimästi puheestanne, neiti’, entinen vartija sanoi. ’Se oli ihana sanoma se, että Hän on pessyt pois syntimme.’

Mies ojensi kätensä puristaakseen kättäni. Minä, joka olin niin lukemattomia kertoja saarnannut – – anteeksiantamisen tarpeellisuutta, pidin käteni alhaalla.

Vaikka mieleni oli täynnä vihaa uhkuvia, kostonhimoisia ajatuksia, tajusin silti koko ajan, että ne olivat syntiä. – – Herra Jeesus, rukoilin, anna minulle anteeksi ja auta minua antamaan anteeksi tälle miehelle.

Koetin hymyillä, ponnistelin kyetäkseni kohottamaan käteni. En voinut. En tuntenut mitään, en hitustakaan lämpöä tai anteeksiantamusta. Huokaisin taas mielessäni hiljaisen rukouksen. Jeesus, en voi antaa hänelle anteeksi. Anna minulle Sinun anteeksiantamuksesi.

Kun tartuin miehen käteen, tapahtui uskomattomista uskomattomin asia. Olkapäästäni lähti virta, joka tuntui kulkevan käsivarttani ja kättäni pitkin minusta häneen, ja samalla sydämeeni syttyi sellainen rakkaus tätä tuntematonta miestä kohtaan, että se oli suorastaan hukuttaa minut.

Tajusin, että maailman tervehtyminen ei riipu meidän ihmisten anteeksiannosta eikä meidän hyvyydestämme, vaan Herran. Käskiessään meitä rakastamaan vihollisiamme Hän antaa meille käskyn ohella myös sen toteuttamiseen tarvittavan rakkauden.”1

Corrie ten Boom tuli terveeksi.

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”On yksi elämä, joka rohkaisee niitä, joilla on vaikeuksia tai joita painaa suru ja murhe – Herran Jeesuksen Kristuksen elämä.”2

Jos tunnette olevanne epäpuhtaita, ilman rakkautta jääneitä, onnettomia, kelvottomia tai vajaita, muistakaa, että ”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista”3. Teidän täytyy uskoa kärsivällisesti Vapahtajan ajoitukseen ja Hänen tarkoituksiinsa teitä varten. ”Älä pelkää, vaan usko” (Mark. 5:36).

Olkaa varmoja siitä, että Vapahtaja pyrkii yhä parantamaan sielumme ja eheyttämään sydämemme. Hän odottaa ovella ja kolkuttaa. Vastatkaamme alkamalla jälleen rukoilla, tehdä parannusta, antaa anteeksi ja unohtaa. Rakastakaamme Jumalaa ja palvelkaamme lähimmäistämme ja seisokaamme pyhissä paikoissa ja olkoon elämämme puhdas. Pitkään sairastanut mies Betesdan altaalla, spitaalinen matkalla Jerusalemiin ja Corrie ten Boom tehtiin kaikki terveiksi. ”Tahdotko tulla terveeksi?” Nouskaa ja kävelkää. Hänen armonsa riittää (ks. 2. Kor. 12:9), ettekä te kävele yksin.

Olen saanut tietää, että Jumala elää. Tiedän, että olemme kaikki Hänen lapsiaan ja että Hän rakastaa meitä siksi, keitä me olemme, ja siksi, mitä meistä voi tulla. Tiedän, että Hän lähetti Poikansa maailmaan olemaan sovitusuhrina koko ihmiskunnalle ja että ne, jotka ottavat vastaan Hänen evankeliuminsa ja seuraavat Häntä, tehdään terveiksi ja ehyiksi – ”hänen omana aikanaan ja hänen omalla tavallaan ja hänen oman tahtonsa mukaan” (OL 88:68) Hänen lempeillä armoteoillaan. Tämä on todistukseni teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. Kätköpaikka, suom. Rauno Luoto, 2007, s. 251–252.

  2. ”Elämän haasteiden kohtaaminen”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 67.

  3. Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 52.