Lohduttaja

Rakkaat sisareni, minulle on ollut ilo olla kanssanne. Olen ajatellut äitiäni, vaimoani, tyttäriäni, miniöitäni ja lastenlapsiani, jotka ovat tyttöjä – monet heistä ovat täällä. Tämä hieno ohjelma on saanut minut arvostamaan heitä enemmän. Ymmärrän, että sellainen perhe ja sellainen ihana perhe-elämä ovat sen ansiota, että Vapahtaja on keskeisellä sijalla heidän jokaisen elämässä. Olemme muistaneet Häntä tänä iltana musiikissa ja rukouksissa sekä innoitettujen puheiden välityksellä. Yksi Vapahtajan ominaisuuksista, joita eniten arvostamme, on Hänen ääretön myötätuntonsa.

Tänä iltana te olette kokeneet, että Hän tuntee teidät ja rakastaa teitä. Olette tunteneet Hänen rakkautensa niitä kohtaan, jotka istuvat lähellänne. He ovat teidän sisarianne, taivaallisen Isämme henkityttäriä. Hän välittää heistä, kuten Hän välittää teistä. Hän ymmärtää kaikki heidän murheensa. Hän haluaa auttaa heitä.

Sanomani teille tänä iltana on se, että te voitte ja teidän täytyy olla tärkeä osa sitä, kun Hän lohduttaa niitä, jotka tarvitsevat lohdutusta. Te voitte täyttää oman osanne parhaiten, jos tiedätte enemmän siitä, kuinka Hän vastaa niihin avunpyyntörukouksiin.

Monet rukoilevat taivaalliselta Isältä lievitystä ja apua murheen, yksinäisyyden ja pelon kuormiensa kantamiseen. Taivaallinen Isä kuulee nuo rukoukset ja ymmärtää heidän tarpeensa. Hän ja Hänen rakas Poikansa, ylösnoussut Jeesus Kristus, ovat luvanneet auttaa.

Jeesus Kristus on antanut tämän suloisen lupauksen:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”¹

Hänen sovituksensa keventää kuormia, joita Hänen uskollisten palvelijoidensa täytyy kantaa elämässä. Synnin kuorma voidaan ottaa pois, mutta kuolevaisen elämän koetukset hyvien ihmisten osalta voivat silti olla raskaita kuormia.

Olette nähneet vastaavia koetuksia rakastamienne hyvien ihmisten elämässä. Olette tunteneet halua auttaa heitä. On olemassa syy, miksi tunnette myötätuntoa heitä kohtaan.

Te olette Jeesuksen Kristuksen kirkon liittojäseniä. Kun liityitte kirkkoon, teidän sydämessänne alkoi suuri muutos. Te teitte liiton, ja te saitte lupauksen, joka alkoi muuttaa koko teidän luonnettanne.

Puhuessaan Mormonin vesien luona Alma kuvaili sitä, mitä te olette luvanneet kasteessanne ja mitä se merkitsee teille ja kaikille lähipiirissänne oleville – erityisesti perheessänne. Hän puhui niille, jotka olivat tekemässä samoja liittoja, joita te olette tehneet, ja hekin saivat saman lupauksen, jonka Herra on antanut teille:

”Katso, tässä ovat Mormonin vedet (sillä siksi niitä kutsuttiin), ja nyt, koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän.”²

Siksi te tunnette halua auttaa ihmisiä, joilla on vaikeuksia päästä eteenpäin, koska he kantavat murheen ja vaikeuksien taakkaa. Te olette luvanneet, että auttaisitte Herraa keventämään heidän kuormiaan ja antamaan lohdutusta. Teille annettiin voima auttaa niiden taakkojen keventämisessä, kun te saitte Pyhän Hengen lahjan.

Vähän ennen ristiinnaulitsemistaan Vapahtaja kuvaili sitä, miten Hän auttaa keventämään kuormia ja antaa voimaa kantaa ne. Hän tiesi, että Hänen opetuslapsensa tuntisivat murhetta. Hän tiesi, että he pelkäisivät tulevaisuutensa puolesta. Hän tiesi, että he tuntisivat epävarmuutta kyvystään kulkea eteenpäin.

Niinpä Hän lupasi heille samaa, mitä Hän lupaa meille ja kaikille tosi opetuslapsilleen:

”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.

Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”³

Sitten Hän lupasi:

”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”⁴

Aivan muutaman viime viikon kuluessa olen nähnyt tuon Pyhän Hengen lähettämistä koskevan lupauksen täyttyvän niiden Jumalan lasten elämässä, jotka ovat rukouksessa anoneet, että heidän kuormansa kevenisivät. Taakkojen kevenemisen ihme on tapahtunut Herran lupaamalla tavalla. Hän ja taivaallinen Isä ovat lähettäneet Pyhän Hengen Lohduttajaksi auttamaan opetuslapsiaan.

Hiljattain erään perheen kolme sukupolvea surivat viisivuotiaan pojan kuolemaa. Poika kuoli onnettomuudessa perheen ollessa viettämässä lomaa. Minulle suotiin mahdollisuus katsella jälleen kerran, kuinka Herra siunaa uskollisia huojennuksella ja voimalla kestää koettelemus.

Katselin, millä tavoin Herra kevensi heidän suurta kuormaansa. Olin heidän kanssaan Herran liittopalvelijana – kuten tekin olette usein elämässänne – suremassa surevien kanssa ja lohduttamassa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.⁵

Koska tiesin tämän olevan totta, olin mielissäni ja tunsin rauhaa, kun isovanhemmat kutsuivat minut tapaamaan heidät ja pienen pojan vanhemmat ennen hautajaisia.

Rukoilin, jotta tietäisin, kuinka voisin auttaa Herraa lohduttamaan heitä. He istuutuivat kanssani olohuoneeseemme. Olin lämmittänyt huonetta viileänä iltana sytyttämällä takkaan pienen tulen.

Olin tuntenut johdatusta kertoa heille, että rakastan heitä. Kerroin heille, että tunsin Herran rakkauden heitä kohtaan. Ihan vain muutamin sanoin pyrin kertomaan heille, että surin heidän vuokseen mutta että ainoastaan Herra tiesi ja pystyisi kokemaan täydellisesti heidän tuskansa ja murheensa.

Sanottuani nuo muutamat sanat tunsin innoitusta kuunnella rakastaen, kun he kertoivat tuntemuksistaan.

Sinä hetkenä, jona istuimme yhdessä, he puhuivat paljon enemmän kuin minä. Kuulin heidän äänestään ja näin heidän silmistään, että Pyhä Henki kosketti heitä. Yksinkertaisen todistuksen sanoin he puhuivat siitä, mitä oli tapahtunut ja miltä heistä tuntui. Pyhä Henki oli jo antanut heille rauhan, joka tulee siitä iankaikkisen elämän toivosta, että heidän poikansa, joka oli kuollut ilman syntiä, voisi olla heidän ikuisesti.

Kun annoin heille jokaiselle pappeuden siunauksen, kiitin siitä Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka oli läsnä. Lohduttaja oli saapunut tuomaan toivoa, rohkeutta ja suurempaa voimaa meille kaikille.

Sinä iltana näin osoituksen siitä, kuinka Herra toimii meidän kanssamme keventääkseen kansansa taakkoja. Muistatte Mormonin kirjasta, kuinka Hänen kansansa miltei musertui niiden kuormien alla, joita ankarat työnjohtajat olivat sälyttäneet heidän selkäänsä.

Kansa anoi huojennusta, kuten anovat monet niistä, joita rakastamme ja palvelemme. Näin kertoo aikakirja, jonka tiedän olevan totta:

”Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes ollessanne orjuudessa; ja tämän minä teen, jotta te tämän jälkeen olisitte minun todistajinani ja jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.

Ja nyt tapahtui, että Alman ja hänen veljiensä kannettavaksi pannut kuormat kevenivät, eli Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon.”⁶

Olen nähnyt tämän ihmeen yhä uudelleen. Me kevennämme muiden taakkoja parhaiten auttamalla Herraa vahvistamaan heitä. Juuri siksi Herra sisällytti muiden lohduttamisen tehtäväämme käskyn olla Hänen todistajinaan kaikkina aikoina ja kaikkialla.

Sen pienen pojan isä ja äiti todistivat Vapahtajasta sinä iltana minun olohuoneessani. Pyhä Henki tuli, ja kaikki saivat lohtua. Vanhemmat saivat vahvistusta. Murheen kuorma ei kadonnut, mutta he pystyivät kantamaan surun. Heidän uskonsa kasvoi. Ja heidän voimansa vahvistuu edelleen, kun he pyytävät sitä ja elävät sen hyväksi.

Sama Hengen todistus sovituksesta, joka tuli sinä iltana, vahvisti myös Jobia niin että hän jaksoi kantaa kuormansa:

”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.”⁷

Juuri tuo Hengen todistus antoi hänelle voimaa kestää. Hän selviytyi läpi surun ja sen, etteivät ihmiset hänen lähipiirissään lohduttaneet häntä, ja hän pääsi kokemaan sitä iloa, joka tulisi uskollisille, kun nämä ovat uskollisesti kestäneet läpi koetustensa.

Näin tapahtui Jobin kohdalla. Hän sai siunauksia tässä elämässä. Kertomus Jobista päättyy tähän ihmeeseen:

”Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. – –

Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.

Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka,

ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.”⁸

Juuri Hengen antama todistus tulevasta sovituksesta auttoi Jobia kestämään koetukset, joita elämään on tarkoitus sisältyä meidän kaikkien kohdalla. Se on osa suurta onnensuunnitelmaa, jonka Isä on antanut meille. Hän salli Poikansa tarjota sovitusuhrillaan toivon, joka lohduttaa meitä, olipa tie kotiin Hänen luokseen kenties kuinka vaikea tahansa.

Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen lohduttamaan ja vahvistamaan Mestarin opetuslapsia näiden matkan varrella.

Näin tämän lohdun ihmeen, kun saavuin sen kappelin ulkopuolelle, jossa pienen pojan hautajaiset oli määrä pitää. Minut pysäytti eräs kaunis nuori nainen, jota en tuntenut. Hän kertoi tulleensa hautajaisiin suremaan ja lohduttamaan, jos pystyisi.

Hän sanoi tulleensa hautajaisiin osittain saadakseen itsekin lohtua. Hän kertoi minulle, että hänen ensimmäinen lapsensa oli kuollut hiljattain. Hänellä oli sylissään suloinen pieni tyttö. Kumarruin hänen puoleensa katsoakseni pienen tytön hymyileviä kasvoja. Kysyin pienokaisen äidiltä: ”Mikä tytön nimi on?” Hän vastasi nopeasti ja iloisesti: ”Hänen nimensä on Joy – ilo. Surun jälkeen tulee aina ilo.”

Tämä sisar lausui minulle todistuksensa. Näin, että hän oli saanut rauhaa ja lohtua ainoasta varmasta lähteestä. Vain Jumala tuntee sydämen, ja niinpä vain Hän voi sanoa totuudenmukaisesti: ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu.” Niinpä minä voin vain kuvitella, millaista on sekä hänen ilonsa että sitä edeltänyt suru, mutta Herra, joka rakastaa häntä, tietää.

Minä voin tietää vain osittain, kuinka paljon iloa Hän tuntee joka kerta kun te, Hänen opetuslapsensa, autatte Häntä suomaan rauhan ja ilon hetken jollekulle taivaallisen Isämme lapsista.

Minä todistan, että Herra on kehottanut meitä kaikkia – opetuslapsiaan – auttamaan toinen toistamme kantamaan kuormiamme. Olemme luvanneet tehdä niin. Todistan, että sovituksellaan ja ylösnousemuksellaan Herra on murtanut kuoleman voiman. Todistan, että elävä Kristus lähettää Pyhän Hengen, Lohduttajan, niille, joiden lohduttamisessa olemme luvanneet auttaa Häntä.

Te olette kaikki todistajia, kuten minäkin olen, sen kirjoituksen totuudesta, joka oli kirjoitettu rintamerkkiin, jota äitini käytti yli 20 vuotta Apuyhdistyksen pääneuvottelukunnan jäsenenä. Siinä luki: ”Rakkaus ei koskaan katoa.”⁹ En vieläkään tunne niiden sanojen täyttä merkitystä. Mutta olen tavoittanut pilkahduksen siitä, kun näin hänen auttavan avun tarpeessa olevia. Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan tätä totuutta: ”Aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta.”¹⁰

Hänen rakkautensa ei koskaan katoa, emmekä me lakkaa koskaan tuntemasta sydämessämme kehotusta ”[surra] surevien kanssa – – ja [lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa”¹¹. Eikä Hänen lupaamansa rauha jätä meitä koskaan, kun me palvelemme muita Hänen puolestaan.

Hänen todistajanaan ilmaisen kiitollisuutta siitä, mitä te teette niin hyvin auttaaksenne elävää Herraa Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä, Lohduttajaa, vahvistamaan voimattomia polvia ja nostamaan hervonneita käsiä¹². Olen koko sydämestäni kiitollinen elämäni naisista, jotka ovat auttaneet minua ja siunanneet minua olemalla Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.