Pysy tielläsi

Maaliskuun 11. päivänä 2011 seisoin Tokion Shinagawan rautatieaseman laiturilla Japanissa mennäkseni käymään Koben lähetyskentällä. Suunnilleen kello 14.46 iski valtava maanjäristys, voimakkuudeltaan 9,0 magnitudia. Voimakkaan järistyksen vuoksi en pysynyt pystyssä, ja pitelin lujasti kiinni portaiden kaiteesta. Lähellä olevat kattolamput alkoivat putoilla lattialle. Koko Tokio oli paniikissa.

Onneksi en loukkaantunut, ja neljä tuntia myöhemmin huojennuin kuullessani, että koko perheeni oli turvassa.

Televisiossa näytettiin kauheaa, järkyttävää kuvamateriaalia. Valtava tsunami syöksähti Sendain lähetyskentän alueelle – pyyhkäisten tieltään kaiken: autoja, taloja, tehtaita ja peltoja. Murheelliset kuvat saivat minut järkyttymään, ja itkin. Ja rukoilin palavasti, että taivaallisen Isämme varjelus ja apu olisi kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka asuivat tällä alueella, jota rakastan niin suuresti.

Myöhemmin vahvistettiin, että kaikki lähetyssaarnaajat ja kirkon jäsenet olivat turvassa. Monet jäsenet kuitenkin kärsivät vahingoista menettäen sukulaisiaan, kotejaan ja omaisuuttaan. Lähes 20 000 ihmistä sai surmansa, monia asuinalueita tuhoutui ja monien ihmisten oli pakko jättää kotinsa ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi.

Tämänkaltaiset luonnonmullistukset saavat aikaan tuhoa monin paikoin maailmassa nykyään ja monet saavat surmansa. Meitä varoitetaan, että maailmassa tulee tapahtumaan luonnonmullistuksia, sotia ja lukemattomia vaikeuksia.

Kun yhtäkkiä kohtaamme tällaisia koetuksia, saatamme kysyä: ”Miksi näitä asioita tapahtuu minulle?” tai ”Miksi minun täytyy kärsiä?”

Pitkän aikaa sen jälkeen kun olin kääntynyt evankeliumiin, minulla ei ollut selkeää vastausta kysymykseen: ”Miksi minulle annetaan koettelemuksia?” Ymmärsin sen osan pelastussuunnitelmasta, jossa sanotaan, että meitä koetellaan. Mitä tulee tähän kysymykseen, niin todellisuudessa minulla ei kuitenkaan ollut vakaumusta, joka olisi ollut kyllin voimakas vastaamaan siihen riittävällä tavalla. Mutta elämässäni tuli aika, jolloin minäkin kohtasin suuren koettelemuksen.

Kun olin 30-vuotias, olin työhöni liittyen käymässä Nagoyan lähetyskentällä. Kokouksen jälkeen lähetysjohtaja järjesti ystävällisesti vanhimmat ajamaan minut lentoasemalle. Mutta kun pääsimme erään suuren kukkulan juurella olevaan risteykseen, takaa syöksyi iso kuorma-auto kovaa vauhtia meitä kohti. Se törmäsi automme takaosaan ja sysäsi sen yli 20 metriä eteenpäin. Kauheinta kaikessa tässä oli se, ettei kuorma-autossa ollut kuljettajaa. Automme takaosa puristui puoleen alkuperäisestä koosta. Onneksi kumpikin vanhimmista ja minä selviydyimme.

Seuraavana päivänä aloin kuitenkin tuntea kipua niskassani ja hartioissani ja minulle tuli ankara päänsärky. Siitä päivästä lähtien en pystynyt nukkumaan, ja jouduin elämään jokaisen päivän kokien sekä fyysistä että henkistä kipua. Rukoilin Jumalaa parantamaan kipuni, mutta nämä oireet jatkuivat kymmenisen vuotta.

Tänä aikana mieleeni alkoi hiipiä myös epäilyksiä ja mietin: ”Miksi minun täytyy kärsiä näin paljon kipuja?” Vaikka en saanutkaan osakseni sellaista parantumista, jota kaipasin, pyrin olemaan uskollinen Jumalan käskyjen pitämisessä. Rukoilin edelleen, että pystyisin ratkaisemaan koettelemuksiini liittyvät kysymykset, joita minulla oli.

Koitti aika, jolloin huomasin kamppailevani lisäksi muutaman henkilökohtaisen asian kanssa, ja minulla oli hermot kireällä, koska en tiennyt, kuinka selviytyä tästä uudesta koettelemuksesta. Rukoilin saadakseni vastauksen. Mutta en saanut vastausta heti. Niinpä menin puhumaan erään luotetun kirkon johtajan kanssa.

Puhuessamme hän sanoi äänellä, josta kuului rakkaus: ”Veli Aoyagi, eikö tarkoituksesi tämän maan päällä olemiseen ole tämän koettelemuksen kokeminen? Eikö meidän pidä hyväksyä kaikki tämän elämän koettelemukset sellaisinaan ja sitten jättää loput Herran huomaan? Etkö usko, että tämä ongelma ratkeaa, kun me nousemme kuolleista?”

Kun kuulin nämä sanat, tunsin Herran Hengen hyvin voimakkaasti. Olin kuullut tämän opin lukemattomia kertoja, mutta ymmärrykseni silmät eivät olleet koskaan avautuneet siinä määrin kuin ne avautuivat tällä kertaa. Ymmärsin, että tämä oli vastaus, jonka olin pyrkinyt saamaan Herralta rukouksiini. Kykenin selkeästi käsittämään taivaallisen Isämme pelastussuunnitelman ja ymmärtämään uudelleen tämän tärkeän periaatteen.

Abrahamin kirjassa Herra Jumala on julistanut: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”¹

Tämä periaate on, että Jumala, joka loi taivaat ja maan, tuntee tämän maailman suuren suunnitelman, että Hän hallitsee kaikkea taivaissa ja maan päällä ja että toteuttaakseen pelastussuunnitelman Hän antaa meille monia erilaisia kokemuksia – mukaan lukien joitakin koettelemuksia – meidän ollessamme täällä maan päällä.

Ja Herra on sanonut Joseph Smithille seuraavaa:

”Tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi. – –

Ja nyt, pysy tielläsi, – – sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.”²

Tämän maailman koettelemukset – myös sairaus ja kuolema – kuuluvat pelastussuunnitelmaan ja ovat väistämättömiä kokemuksia. Meidän on välttämätöntä ”pysyä tiellämme” ja vastaanottaa koettelemuksemme uskossa.

Elämämme tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään kestää koettelemuksia. Taivaallinen Isä lähetti rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, jotta me voisimme voittaa täällä maan päällä kohtaamamme koettelemukset. Toisin sanoen Hän tekee sen, mikä on heikkoa, meissä vahvaksi³, Hän sovittaa meidän syntimme ja meidän epätäydellisyytemme, ja Hän tekee meille mahdolliseksi saavuttaa kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän.

Presidentti Henry B. Eyring on sanonut: ”Sen koetuksen tarkoituksena, jonka rakastava Jumala on asettanut eteemme, ei ole nähdä, pystymmekö me kestämään vaikeuden. Sen tarkoituksena on nähdä, pystymmekö me kestämään sen hyvin. Me läpäisemme koetuksen osoittamalla, että me muistamme Hänet ja Hänen meille antamansa käskyt.”⁴

”Pysy tielläsi” on ratkaisevan tärkeä valinta koettelemuksen hetkinä. Kääntäkää sydämenne Jumalan puoleen, varsinkin kun kohtaatte koettelemuksia. Noudattakaa nöyrästi Jumalan käskyjä. Osoittakaa uskoa sovittaaksenne toiveenne Jumalan tahtoon.

Tarkastelkaamme vielä sitä peräänajoa Nagoyassa. Olisin voinut kuolla siinä onnettomuudessa. Herran armosta kuitenkin selviydyin ihmeellisellä tavalla. Ja tiedän, että minun kärsimykseni ovat olleet minun opikseni ja kasvukseni.⁵ Taivaallinen Isä koulutti minua hallitsemaan kärsimättömyyttäni, oppimaan myötätuntoa ja lohduttamaan kärsiviä. Kun käsitin tämän, sydämeni täyttyi kiitollisuuden tunteista taivaallista Isääni kohtaan tästä koettelemuksesta.

Asettakaa Jumala ensimmäiseksi riippumatta kohtaamistanne koettelemuksista. Rakastakaa Jumalaa. Uskokaa Kristukseen ja turvautukaa Häneen kaikessa. Moroni antaa näin tekeville seuraavan lupauksen: ”Ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa.”⁶

Todistan vilpittömästi, että Isä Jumala ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus elävät ja että Jumalan lupaukset niille, jotka ”pysyvät tiellänsä” ja rakastavat Häntä, täyttyvät jopa koettelemusten keskellä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.