Selkeitä ja kallisarvoisia totuuksia

Rakkaat veljet ja sisaret, on kulunut monta vuosikymmentä siitä, kun presidentti Boyd K. Packer, vanhin L. Tom Perry ja vanhin Richard G. Scott eivät ole istuneet aivan puhujakorokkeen takana ja puhuneet yhdessä näistä konferenssikokouksista. Muistomme heistä ovat koskettavia, ja myös minä osoitan kunnioitustani heitä kohtaan. Jokainen heistä oli ainutlaatuisen erilainen, ja silti he olivat niin yhtenäisiä todistuksessaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan.

Lisäksi teidän laillanne saan voimaa myös presidentti Thomas S. Monsonilta ja tuen häntä profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana sekä ihailen hänen uskollista ja tunnollista palveluaan apostolina yli 50 merkittävän vuoden ajan.

Tämän viikon tiistaiaamuna hieman kello yhdeksän jälkeen, kun johtava piispakunta oli aloittamassa kokousta Aasian vyöhykkeen johtokunnan jäsenten kanssa, jotka ovat täällä konferenssin takia, sain kutsun mennä tapaamaan presidentti Monsonia ja hänen neuvonantajiaan. Kun hetken kuluttua menin hänen toimistonsa vieressä olevaan kokoushuoneeseen, näytin varmasti hermostuneelta istuessani häntä vastapäätä pöydän toisella puolen ja hänen puhuessaan lempeästi tyynnyttääkseen mieltäni. Hän huomautti ikääni viitaten, että näytän varsin nuorelta ja jopa ikäistäni nuoremmalta.

Sitten muutaman hetken kuluttua presidentti Monson kertoi, että Herran tahdon mukaisesti toimien hän oli esittämässä minulle kutsun kahdentoista apostolin koorumiin. Hän kysyi, ottaisinko tämän kutsun vastaan, johon kysymykseen – ensin varmastikin henkäistyäni hyvin tyylittömästi ja kuuluvasti, täydellisen järkyttyneenä – vastasin myöntävästi. Ja sitten, ennen kuin edes kykenin pukemaan sanoiksi tämän uskomattoman tunteen aiheuttamaa tsunamia, jonka saivat suurimmaksi osaksi aikaan riittämättömyyden tunteet, presidentti Monson auttoi minua ystävällisesti kertomalla siitä, kuinka presidentti David O. McKay monia vuosia sitten kutsui hänet apostoliksi ja kuinka hänkin oli tuolloin tuntenut riittämättömyyttä. Hän neuvoi minua levollisesti: ”Piispa Stevenson, Herra tekee kykeneväksi henkilön, jonka Hän kutsuu.” Nämä profeetan tyynnyttävät sanat ovat olleet rauhan lähde, suoja piinallisen itsetutkistelun myrskyssä ja lohtuna sitä seuranneina tuskallisina tunteina päivin ja öin.

Myöhemmin samana päivänä kerroin sen, mitä olen juuri kertonut teille, suloiselle kumppanilleni Lesalle. Istuimme temppeliaukiolla rauhallisessa nurkkauksessa, josta oli levollinen näkymä edessämme olevaan temppeliin ja historialliseen tabernaakkeliin. Kun yritimme ymmärtää ja käydä läpi päivän tapahtumia, huomasimme, että ankkurinamme ovat uskomme Jeesukseen Kristukseen ja tietomme suuresta onnensuunnitelmasta. Tämä johtaa minut ilmaisemaan syvimmän rakkauteni Lesalle. Hän on elämäni päivänpaiste ja ainutlaatuinen Jumalan tytär. Hänen elämälleen on luonteenomaista epäitsekäs palveleminen ja ehdoton rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Yritän pysyä kelvollisena iankaikkisen liittomme siunaukseen.

Ilmaisen syvimmän rakkauteni neljälle pojallemme ja heidän perheilleen. Kolme poikaamme ja heidän kauniit vaimonsa – kuuden lastenlapsemme äidit – ovat täällä. Neljännellä pojallamme, joka on lähetyssaarnaaja, on erityislupa pysytellä valveilla lähetyssaarnaajien nukkumaanmenoajan jälkeen, ja hän katselee näitä kokouksia suorana lähetyksenä lähetysjohtajansa ja tämän vaimon kanssa lähetyskodissa Taiwanissa. Rakastan heitä jokaista ja sitä, kuinka he rakastavat Vapahtajaa ja evankeliumia.

Rakastan jokaista perheeni jäsentä: rakasta äitiäni ja isääni, joka kuoli viime vuonna ja joka juurrutti minuun todistuksen. Tuntuu, että se on ollut minulla varhaisimmista muistikuvistani lähtien. Lisäksi osoitan kiitollisuutta veljelleni, sisarilleni ja heidän uskollisille puolisoilleen samoin kuin Lesan perheen jäsenille. Monet heistä ovat itse asiassa täällä tänään. Ulotan tämän kiitollisuuden osoituksen koskemaan monia sukulaisia, ystäviä, lähetyssaarnaajia, johtajia ja opettajia matkan varrella.

Minulla on ollut siunaus olla läheisessä kanssakäymisessä ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista koorumin ja seitsemänkymmenen koorumin sekä apujärjestöjen ylimpien johtokuntien jäsenten kanssa. Ilmaisen rakkauteni ja kunnioitukseni teille jokaiselle sisarelle ja veljelle ja pyrin olemaan kelvollinen ollessamme edelleen tekemisissä. Johtavassa piispakunnassa vallitsee miltei taivaallinen ykseys. Jään kaipaamaan päivittäistä kanssakäymistä piispa Gérald Caussén, piispa Dean M. Daviesin ja henkilökunnan kanssa.

Seison edessänne todisteena Herran sanoista, jotka on tallennettu Opin ja liittojen ensimmäiseen lukuun: ”Jotta heikot ja vähäiset julistaisivat [evankeliumin] täyteyttä [maan] äärille ja kuninkaiden ja hallitsijoiden edessä.”¹ Näitä sanoja edeltää Herran julistus, joka osoittaa Isän rakkauden lapsiaan kohtaan: ”Sen tähden, koska minä, Herra, tiesin suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita, minä kutsuin palvelijaani Joseph Smith nuorempaa ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä.”²

Rakastava taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa, Jehova, jotka tuntevat lopun alusta asti³, avasivat taivaat ja aloittivat uuden taloudenhoitokauden niiden onnettomuuksien vastapainoksi, joiden He tiesivät tulevan. Apostoli Paavali kuvaili tulevia onnettomuuksia vaikeiksi ajoiksi.⁴ Minusta tämä merkitsee sitä, että taivaallinen Isä hyvittää auliisti vaikeina aikoina elämistä sillä, että elämme myös aikojen täyttymisen aikaa.

Kun olen tällä viikolla kokenut tuskaa heikkouksieni tähden, olen saanut selkeän tunteen, joka on ollut minulle sekä nuhteeksi että lohduksi: etten keskittyisi siihen, mitä en osaa tehdä, vaan keskittyisin pikemminkin siihen, mitä osaan tehdä. Minä osaan todistaa evankeliumin selkeistä ja kallisarvoisista totuuksista.

Nämä ovat sanoja, jotka olen lausunut satoja kertoja sekä niille, jotka kuuluvat kirkkoon, että monille, jotka eivät ole jäseniä: ”Jumala on rakastava taivaallinen Isämme. Me olemme Hänen lapsiaan. – – Hän itkee kanssamme, kun me kärsimme, ja iloitsee, kun me teemme oikein. Hän haluaa olla yhteydessä meihin, ja me voimme olla yhteydessä Häneen vilpittömässä rukouksessa. – –

Taivaallinen Isä on varannut meille, lapsilleen, keinon – – palata elämään Hänen luonaan. – – Keskeistä taivaallisen Isän suunnitelmassa on Jeesuksen Kristuksen sovitus.”⁵

Taivaallinen Isä lähetti Poikansa maan päälle sovittamaan koko ihmiskunnan synnit. Näistä selkeistä ja kallisarvoisista totuuksista lausun todistukseni ja teen sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.