2010–2019
Kristus-keskeisen elämän suoma ilo
Lokakuu 2015


Kristus-keskeisen elämän suoma ilo

Meidän elämämme täytyy keskittyä täsmällisesti Kristukseen, jos aiomme löytää todellista iloa ja rauhaa tässä elämässä.

Maailma, jossa elämme, aiheuttaa hyville ihmisille kaikkialla suuria paineita madaltaa vanhurskaan elämän mittapuitaan tai jopa hylätä ne kokonaan. Meitä päivittäin ympäröivästä pahuudesta ja kiusauksista huolimatta voimme löytää ja löydämmekin tänä päivänä todellista iloa elämällä Kristus-keskeistä elämää.

Se, että keskitämme elämämme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, tuo elämäämme vakautta ja onnea, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.

Vanhin Taiichi Aoba seitsemänkymmenen koorumista asuu pienessä vuoristokylässä Shikokussa Japanissa. Häntä pyydettiin opettamaan erästä luokkaa nuorisokonferenssissa. Konferenssin teemaksi oli valittu ”Seiskää pyhissä paikoissa”. Pohdittuaan teemaa ja sitä, mitä hän opettaisi, vanhin Aoba päätti käyttää opetusvälineenä ammattiaan. Hän valmistaa työkseen saviastioita.

Kuva
Vanhin Aoba muotoilemassa savea nuorten kanssa

Vanhin Aoba kertoi, kuinka hänen täynnä nuoria oleva luokkansa suorastaan heräsi eloon nähdessään, kuinka hän miltei taianomaisesti muotoili käsillään savesta lautasia, kulhoja ja kuppeja. Esittelynsä jälkeen hän kysyi, halusiko joku heistä kokeilla tehdä samaa. Kaikki kohottivat kätensä.

Vanhin Aoba pyysi muutamia nuoria tulemaan luokan eteen kokeilemaan uutta taitoa. He luulivat häntä katseltuaan, että se olisi aivan yksinkertaista. Kukaan heistä ei kuitenkaan onnistunut valmistamaan edes yksinkertaista kulhoa. Nuoret huudahtivat: ”En osaa tehdä tätä!” ”Miksi tämä on niin hankalaa?” ”Tämä on liian vaikeaa.” Näitä kommentteja kuultiin saven lennellessä ympäri luokkaa.

Vanhin Aoba kysyi nuorilta, miksi saviastioiden tekeminen oli heille niin vaikeaa. Heillä oli erilaisia vastauksia: ”Minulla ei ole aiempaa kokemusta siitä”, ”Minulle ei ole koskaan opetettu sitä” tai ”Minulla ei ole lahjoja siihen”. Lopputuloksen perusteella kaikki se, mitä he sanoivat, oli totta. Mutta tärkein syy heidän epäonnistumiseensa oli se, ettei savi pysynyt keskellä dreijaa. Nuoret luulivat asettaneensa saven keskelle dreijaa, mutta ammattilaisen silmin se ei ollut täsmälleen keskellä. Sitten vanhin Aoba sanoi heille: ”Yritetäänpä uudestaan.”

Kuva
Vanhin Aoba muotoilemassa savea

Tällä kertaa hän asetti saven täsmälleen dreijan keskipisteeseen, alkoi sitten pyörittää dreijaa ja teki kuopan savimöykyn keskelle. Muutamat nuorista koettivat uudestaan. Tällä kertaa kaikki alkoivat taputtaa käsiään ja sanoa: ”Vau, se ei huojukaan”, ”Minähän osaan tämän” tai ”Minä tein sen!” Muoto ei tietenkään ollut täydellinen, mutta lopputulos oli täysin erilainen kuin ensimmäisellä yrittämällä. Syy heidän onnistumiseensa oli se, että savi oli asetettu täsmälleen dreijan keskipisteeseen.

Maailma, jossa elämme, on samanlainen kuin savenvalajan dreija, ja se pyörii yhä vinhempaa vauhtia. Kuten savi savenvalajan dreijalla, meidänkin täytyy olla keskittyneitä. Meidän ytimenämme, elämämme keskipisteenä, täytyy olla Jeesus Kristus ja Hänen evankeliuminsa. Kristus-keskeisen elämän eläminen tarkoittaa, että opimme Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan, ja sen jälkeen noudatamme Hänen esimerkkiään ja pidämme Hänen käskynsä täsmällisesti.

Muinainen profeetta Jesaja sanoi: ”Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.”1

Jos elämämme keskittyy Jeesukseen Kristukseen, Hän voi onnistuneesti muokata meidät sellaisiksi, mitä meidän täytyy olla päästäksemme takaisin selestiseen valtakuntaan Hänen ja taivaallisen Isän luokse. Tässä elämässä kokemamme ilo on suorassa suhteessa siihen, kuinka hyvin elämämme keskittyy Jeesuksen Kristuksen opetuksiin ja esimerkkiin sekä Hänen sovitusuhriinsa.

Veljet ja sisaret, minä synnyin monen sukupolven takaiseen myöhempien aikojen pyhien perheeseen, joten siunaukset ja ilo siitä, että meillä oli Jeesuksen Kristuksen evankeliumi perhekulttuurimme perustana, kutoutuivat jokapäiväiseen elämäämme. Vasta ollessani nuorena miehenä kokoaikaisessa lähetystyössä tajusin, kuinka uskomattoman myönteinen vaikutus Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydellä on niihin, jotka eivät koskaan aiemmin ole kokeneet sen siunauksia elämässään. Seuraava jae Matteuksen evankeliumista kuvaa sitä prosessia, jonka Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin kääntyneet ihmiset kokevat: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.”2

Saanen esittää teille Mormonin kirjan esimerkin hinnasta, jonka yksi käännynnäinen oli valmis maksamaan kokeakseen ilon sen aarteen löytämisestä, josta Jeesus puhuu vertauksessaan peltoon kätketystä aarteesta.

Muistattehan, kuinka Alman kirjan luvussa 20 Ammon ja Lamoni matkustivat Middonin kaupunkiin tarkoituksenaan löytää Ammonin veli Aaron ja vapauttaa hänet vankilasta. Matkalla he kohtasivat Lamonin isän, joka oli kaikkien lamanilaisten kuningas.

Kuningas oli hyvin järkyttynyt siitä, että hänen poikansa Lamoni kulki yhdessä Ammonin kanssa, joka oli nefiläislähetyssaarnaaja ja jota hän piti vihollisenaan. Hänen mielestään hänen poikansa olisi pitänyt osallistua suuriin pitoihin, jotka hän oli valmistanut pojilleen ja kansalleen. Lamanilaiskuningas oli niin harmissaan, että hän käski poikaansa Lamonia surmaamaan Ammonin miekallaan. Kun Lamoni kieltäytyi, kuningas veti esiin oman miekkansa surmatakseen poikansa tottelemattomuuden vuoksi, mutta Ammon puuttui tilanteeseen säästääkseen Lamonin hengen. Lopulta Ammon nujersi kuninkaan ja olisi voinut tappaa hänet.

Havaittuaan kuolemanvakavan tilanteensa kuningas sanoi Ammonille seuraavaa: ”Jos säästät minut, suon sinulle kaiken, mitä vain pyydät, jopa puolet valtakunnasta.”3

Säilyttääkseen henkensä kuningas oli siis halukas maksamaan sen hintana puolet valtakunnastaan. Kuningas oli varmastikin ihmeissään, kun Ammon pyysi vain, että kuningas vapauttaisi vankilasta hänen veljensä Aaronin tovereineen ja antaisi poikansa Lamonin pitää valtakuntansa.

Tästä kohtauksesta seurasi, että Ammonin veli Aaron vapautui myöhemmin Middonin vankilasta. Vapautumisensa jälkeen hän sai innoitusta matkustaa tämän lamanilaiskuninkaan hallitsemalle alueelle. Aaron esiteltiin kuninkaalle, ja hänellä oli etuoikeus opettaa tälle Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita, kuten suurta lunastussuunnitelmaa. Aaronin opetukset innoittivat kuningasta suuresti.

Siitä, kuinka kuningas suhtautui Aaronin opetuksiin, kerrotaan Alman kirjan luvussa 22, jakeessa 15: ”Ja tapahtui, että kun Aaron oli selittänyt nämä asiat kuninkaalle, tämä sanoi: Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin tämän iankaikkisen elämän, josta olet puhunut? Niin, mitä minun pitää tehdä, jotta syntyisin Jumalasta ja saisin tämän jumalattoman hengen kitketyksi juurineen rinnastani ja saisin hänen Henkensä, jotta täyttyisin ilosta eikä minua hylättäisi viimeisenä päivänä? Katso, hän sanoi, minä jätän kaiken, mitä omistan, niin, minä luovun kuninkuudestani, jotta saisin tämän suuren ilon.”

On ihmeellistä, että vaikka lamanilaiskuningas olisi ollut valmis luopumaan puolesta valtakunnastaan säilyttääkseen henkensä, hän oli nyt halukas luopumaan koko valtakunnastaan saadakseen ilon, joka tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ymmärtämisestä ja vastaanottamisesta sekä sen mukaan elämisestä.

Vaimoni Nancy on myös käännynnäinen kirkossa. Vuosien varrella hän on monta kertaa kertonut minulle, millaista iloa hän on tuntenut elämässä löydettyään ja otettuaan vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja eläessään sen mukaan. Sisar Maynes kertoo kokemuksestaan seuraavasti:

”Ollessani vähän päälle kaksikymmenvuotias nuori aikuinen olin tullut elämässäni siihen pisteeseen, että tiesin, että minun piti muuttaa jotakin ollakseni onnellisempi. Minusta tuntui, että ajelehdin ilman todellista päämäärää ja suuntaa, enkä tiennyt, mistä sen löytäisin. Olin aina tiennyt, että taivaallinen Isä on olemassa, ja olin silloin tällöin koko elämäni ajan rukoillut ja tuntenut, että Hän kuunteli.

Aloittaessani tutkimiseni kävin monissa eri kirkoissa, mutta vajosin aina samoihin tunteisiin ja masennukseen. Tunnen itseni erittäin siunatuksi, koska rukoukseni löytää suunta ja tarkoitus elämälleni sai lopultakin vastauksen, ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys tuli elämääni. Tunsin ensimmäistä kertaa, että elämälläni oli tarkoitus, ja onnensuunnitelma toi todellista iloa elämääni.”

Toinen kokemus Mormonin kirjasta havainnollistaa selkeästi sitä, kuinka Kristus-keskeisen elämän eläminen voi täyttää meidät suurella onnella silloinkin, kun elämme valtavien vaikeuksien keskellä.

Kun profeetta Lehi perheineen lähti Jerusalemista vuonna 600 eKr., he vaelsivat erämaassa noin kahdeksan vuotta ennen kuin he lopulta saapuivat merenrannalla sijaitsevaan maahan, jota he kutsuivat Runsaudenmaaksi. Nefi kuvailee heidän elämäänsä erämaan koettelemuksissa seuraavasti: ”Olimme kärsineet monia ahdinkoja ja paljon vaikeuksia – –, jopa niin paljon, että emme voi kirjoittaa niitä kaikkia.”4

Asuessaan Runsaudenmaassa Nefi sai Herralta tehtävän rakentaa laiva, joka veisi heidät meren yli luvattuun maahan. Kun he olivat saapuneet luvattuun maahan, syntyi jatkuvasti suuria ristiriitoja Kristukseen elämänsä keskittävien ja niiden välille, joilla ei ollut uskoa ja jotka noudattivat Lamanin ja Lemuelin esimerkkiä. Noiden kahden ryhmän välisen väkivallan uhka kasvoi lopulta niin suureksi, että Nefi ja ne, jotka noudattivat Herran opetuksia, erosivat muusta joukosta ja pakenivat turvaan erämaahan. Tässä vaiheessa, kolmisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun Lehi perheineen oli lähtenyt Jerusalemista, Nefi esitti hyvin muistiin merkityn ja jokseenkin yllättävän huomion. Se on sitäkin yllättävämpi, kun ottaa huomioon heidän kohtaamansa lukuisat ahdingot ja koettelemukset, jotka hän oli kirjoittanut muistiin. Näin hän kertoo: ”Ja tapahtui, että me elimme onnellisina.”5 Vaikeuksistaan huolimatta he saattoivat elää onnellisina, koska he olivat keskittäneet elämänsä Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa.

Veljet ja sisaret, savenvalajan dreijalla olevan saven tavoin meidän elämämme täytyy keskittyä täsmällisesti Kristukseen, jos aiomme löytää todellista iloa ja rauhaa tässä elämässä. Lamanilaiskuninkaan, vaimoni Nancyn ja nefiläisten kokemukset kaikki tukevat tätä tosi periaatetta.

Todistan teille tänä päivänä, että mekin voimme löytää sen rauhan, sen onnen, sen todellisen ilon, jos päätämme elää Kristus-keskeistä elämää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.