Mitä vielä puuttuu?

Kun olin nuori aikuinen, aloin tutkia kirkkoa. Aluksi minuun vetosi evankeliumissa jäsenystävieni esimerkki, mutta myöhemmin kiinnostuin sen ainutlaatuisesta opista. Saatuani tietää, että uskolliset miehet ja naiset voisivat kehittyä jatkuvasti ja heistä voisi lopulta tulla taivaallisten vanhempiemme kaltaisia, olin suoraan sanoen hämmästynyt. Rakastin tuota ajatusta – tunsin, että se oli totta.

Pian kasteeni jälkeen opiskelin vuorisaarnaa ja huomasin, että Jeesus opetti tätä samaa iankaikkisen edistymisen totuutta Raamatussa. Hän sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”¹

Olen nyt ollut kirkon jäsen yli 40 vuotta, ja aina kun luen tuon pyhien kirjoitusten jakeen, muistan maanpäällisen elämämme tarkoituksen. Tulimme oppimaan ja edistymään, kunnes vähän kerrallaan tulemme pyhitetyiksi eli täydellisiksi Kristuksessa.

Opetuslapseuden tie ei ole helppo. Sitä on kutsuttu ”vakaan kehityksen tieksi”². Kun matkaamme tuota kaitaa ja kapeaa polkua, Henki haastaa meitä jatkuvasti tulemaan paremmiksi ja kiipeämään korkeammalle. Pyhä Henki on ihanteellinen matkakumppani. Jos olemme nöyriä ja oppivaisia, Hän ottaa meitä kädestä ja johtaa meidät kotiin.

Meidän on kuitenkin kysyttävä Herralta ohjeita matkan varrella. Meidän on kysyttävä vaikeita kysymyksiä, kuten: ”Mitä minun pitää muuttaa?” ”Kuinka voin kehittyä?” ”Mikä heikkous on voitettava?”

Pohditaanpa Uuden testamentin kertomusta rikkaasta nuorukaisesta. Hän oli vanhurskas nuori mies, joka jo piti kymmenen käskyä, mutta hän halusi tulla paremmaksi. Hänen tavoitteenaan oli iankaikkinen elämä.

Tavatessaan Vapahtajan hän kysyi: ”Mitä vielä puuttuu?”³

Jeesus vastasi välittömästi ja antoi neuvon, joka oli tarkoitettu erityisesti rikkaalle nuorelle miehelle. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. – – Tule sitten ja seuraa minua.’”⁴

Nuori mies oli aivan ihmeissään; hän ei ollut koskaan tullut pohtineeksi sellaista uhrausta. Hän oli riittävän nöyrä kysyäkseen Herralta, mutta ei tarpeeksi uskollinen seuratakseen saamaansa jumalallista neuvoa. Meidän on oltava halukkaita toimimaan, kun saamme vastauksen.

Presidentti Harold B. Lee on opettanut: ”Jokaisen meistä, täydellisyyteen päästäksemme, täytyy kerran kysyä itseltämme: ’Mitä vielä puuttuu?’”⁵

Tunsin erään uskollisen äidin, joka nöyrtyi ja kysyi: ”Mikä estää minua kehittymästä?” Hänen tapauksessaan vastaus Hengeltä tuli välittömästi: ”Lopeta valittaminen.” Vastaus hämmästytti häntä, sillä hän ei ollut koskaan ajatellut olevansa valittaja. Pyhän Hengen viesti oli kuitenkin erittäin selvä. Seuraavina päivinä hän alkoi tiedostaa tapansa valittaa. Kiitollisena kehotuksesta edistyä hän päätti laskea haasteidensa sijasta siunauksiaan. Jo muutamassa päivässä hän tunsi Hengen lämpimän hyväksynnän.

Eräs nöyrä nuori mies, joka ei näyttänyt löytävän oikeaa nuorta naista, pyysi Herralta apua: ”Mikä estää minua olemasta se oikea mies?” hän kysyi. Vastaus tuli hänen mieleensä ja sydämeensä: ”Siivoa kielenkäyttösi.” Silloin hän ymmärsi, että monet karkeat ilmaukset olivat tulleet osaksi hänen sanastoaan, ja hän sitoutui muuttumaan.

Eräs yksinäinen sisar esitti urheasti kysymyksen: ”Mitä minun tulee muuttaa?” Ja Henki vastasi hänelle: ”Älä keskeytä ihmisiä, kun he puhuvat.” Pyhä Henki todella antaa neuvoja tilaustyönä. Hän on täysin rehellinen kumppani ja kertoo meille sellaista, mitä kukaan muu ei tiedä tai ei uskalla sanoa.

Eräs kotiin palannut lähetyssaarnaaja joutui tilanteeseen, jossa hän stressaantui tiukasta aikataulusta. Hän yritti löytää aikaa työlle, opiskelulle, perheelle ja kirkon tehtävälle. Hän pyysi Herralta neuvoa: ”Kuinka voin tuntea rauhaa, kun tekemistä on niin paljon?” Vastaus ei ollut sellainen, mitä hän oli odottanut; hän sai tunteen, että hänen tulisi keskittyä tarkemmin lepopäivän pyhittämiseen. Hän päätti omistaa sunnuntain Jumalan palvelemiseen – jättää koulutehtävät pois tuolta päivältä ja opiskella niiden sijaan evankeliumia. Tämä pieni muutos toi sen rauhan ja tasapainon, jota hän etsi.

Vuosia sitten luin kirkon lehdestä kertomuksen tytöstä, joka opiskeli korkeakoulussa kaukana kotoa. Hän oli jäänyt jälkeen opinnoissaan, hänen seuraelämänsä ei ollut hänen toiveidensa mukaista ja hän oli ylipäätään onneton. Vihdoin eräänä päivänä hän polvistui ja huudahti: ”Miten voisin kehittää elämääni?” Pyhä Henki kuiskasi: ”Nouse ylös ja siivoa huoneesi.” Tämä innoitus tuli täydellisenä yllätyksenä, mutta se oli juuri se sysäys, jota hän tarvitsi. Käytettyään aikaa tavaroiden järjestämiseen ja paikalleen laittamiseen hän tunsi Hengen täyttävän huoneen ja kohottavan hänen sydäntään.

Pyhä Henki ei kerro meille yhdellä kertaa kaikkea, missä meidän pitää kehittyä. Jos Hän kertoisi, me lannistuisimme ja antaisimme periksi. Henki toimii meidän kanssamme meidän omaan tahtiimme, yksi askel kerrallaan, tai kuten Herra on opettanut: ”Rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, – – ja siunattuja ovat ne, jotka kuulevat minun opetuksiani, – – sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän.”⁶ Esimerkiksi jos Pyhä Henki on innoittanut sinua sanomaan useammin ”kiitos” ja seuraat tuota kehotusta, niin Hän voi tuntea, että sinun on aika siirtyä johonkin haastavampaan, kuten oppia sanomaan: ”Olen pahoillani – se oli minun syyni.”

Kuva

Perhe nauttimassa sakramenttia

Täydellinen aika kysyä: ”Mitä vielä puuttuu?” on silloin, kun nautimme sakramentin. Apostoli Paavali opetti, että tämä on hetki, jolloin meidän jokaisen tulee tutkia itseämme.⁷ Tässä kunnioituksen ilmapiirissä, kun ajatuksemme ovat kääntyneet kohti taivasta, Herra voi lempeästi ilmoittaa meille, minkä kanssa meidän on työskenneltävä seuraavaksi.

Teidän laillanne minäkin olen vuosien mittaan saanut Hengeltä monia viestejä, joissa on osoitettu, kuinka voin edistyä. Haluan jakaa muutaman henkilökohtaisen esimerkin viesteistä, jotka olen painanut sydämeeni. Näitä kehotuksia ovat olleet muun muassa seuraavat:

• Älä korota ääntäsi.

• Toimi järjestelmällisesti; luo päivittäinen tehtäväluettelo.

• Huolehdi kehostasi paremmin syömällä enemmän hedelmiä ja vihanneksia.

• Käy useammin temppelissä.

• Varaa aikaa pohdiskelemiseen ennen kuin rukoilet.

• Pyydä neuvoa vaimoltasi.

• Ja ole kärsivällinen ajaessasi autoa – älä ylitä nopeusrajoitusta. (Viimeisen kanssa teen edelleen töitä.)

Vapahtajan sovitusuhri on se, joka tekee täydellisyyden eli pyhittäytymisen mahdolliseksi. Emme koskaan pystyisi siihen omillamme, mutta Jumalan armo riittää auttamaan meitä. Kuten vanhin David A. Bednar kerran totesi: ”Useimmat meistä ymmärtävät selkeästi, että sovitus on syntisiä varten. En ole kuitenkaan yhtä varma siitä, että me tiedämme ja ymmärrämme sovituksen olevan myös pyhiä varten – niitä hyviä ihmisiä varten, jotka ovat kuuliaisia, kelvollisia ja tunnollisia ja jotka pyrkivät tulemaan paremmiksi.”⁸

Kuva

Nainen rukoilemassa

Haluaisin ehdottaa, että te jokainen tekisitte pienen hengellisen harjoituksen lähiaikoina, ehkäpä jo tänä iltana, kun pidätte rukouksenne. Kysykää nöyrästi Herralta seuraava kysymys: ”Mikä estää minua kehittymästä?” Toisin sanoen: ”Mitä vielä puuttuu?” Odottakaa sitten vastausta hiljaa. Jos olette vilpittömiä, saatte pian selkeän vastauksen. Se on ilmoitusta, joka on tarkoitettu juuri teille.

Ehkäpä Henki kertoo teille, että teidän on annettava anteeksi jollekulle. Tai saatatte saada viestin olla valikoivampia katselemienne elokuvien ja kuuntelemanne musiikin suhteen. Saatatte tuntea innoitusta olla rehellisempiä liiketoimissanne tai anteliaampia paastouhreissanne. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Henki voi osoittaa heikkoutemme, mutta Hänellä on kyky näyttää myös meidän vahvuutemme. Joskus meidän täytyy kysyä, mitä teemme oikein, jotta Herra voi nostaa ja vahvistaa meitä. Kun luemme patriarkallista siunaustamme, meitä muistutetaan siitä, että meidän taivaallinen Isämme tuntee jumalalliset mahdollisuutemme. Hän iloitsee aina kun otamme askeleen eteenpäin. Hänelle meidän kulkusuuntamme on paljon tärkeämpi kuin nopeutemme.

Olkaa sinnikkäitä, veljet ja sisaret, älkääkä koskaan lannistuko. Meidän on edettävä haudan tuolle puolen ennen kuin todella saavutamme täydellisyyden, mutta perusta on luotava täällä kuolevaisuudessa. ”Meidän velvollisuutemme on olla tänään parempia kuin olimme eilen, ja huomenna parempia kuin me olemme tänään.”⁹

Ellei hengellinen kasvu ole elämässämme etusijalla ja ellemme ole vakaan kehityksen tiellä, me emme saa niitä tärkeitä kokemuksia, joita Jumala haluaa antaa meille.

Vuosia sitten luin nämä presidentti Spencer W. Kimballin sanat, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hän sanoi: ”Olen oppinut, että siellä missä on rukoileva sydän ja missä löytyy vanhurskauden isoamista, syntien hylkäämistä ja kuuliaisuutta Jumalan käskyjä kohtaan, Herra vuodattaa valoa yhä enemmän, kunnes viimein on voimaa läpäistä taivaan väliverho – –. Näin vanhurskasta henkilöä koskee kallisarvoinen lupaus, että jonakin päivänä hän saa nähdä Herran kasvot ja tietää, että Hän on.”¹⁰

Rukoukseni on, että tämä äärimmäinen kokemus voi tulla meidän osaksemme jonakin päivänä, kun annamme Pyhän Hengen johdattaa meidät kotiin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.