Rauhan kaava
Piispa W. Christopher Waddell
toinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa
Rauha, jota me kaikki tavoittelemme, edellyttää meiltä toimintaa – että otamme vastaan oppia Jeesukselta Kristukselta, kuuntelemme Hänen sanojaan ja vaellamme Hänen kanssaan.
Muutama vuosi sitten tytärtämme ja vävyämme pyydettiin opettamaan yhdessä Alkeisyhdistyksen luokkaa, jossa oli viisi vilkasta nelivuotiasta poikaa. Tyttäremme tehtävänä oli opettaa, ja vävymme tehtävänä oli pitää pikkupojat ruodussa. Heidän tuli tehdä parhaansa, että ajoittaisen kaaoksen keskellä vallitsisi rauhan tunne, jotta lapsille voitaisiin opettaa evankeliumin periaatteita.
Yhdellä erityisen raisulla oppitunnilla erään eläväisen pikkupojan saatua joukon varoituksia vävymme saattoi tuon nelivuotiaan ulos luokasta. Luokkahuoneen ulkopuolelle päästyään vävymme oli aikeissa puhua pojan kanssa tämän käytöksestä ja tarpeesta etsiä tämän vanhemmat, kun poika keskeytti hänet ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan. Käsi ilmassa poika huudahti hyvin tunteikkaasti: ”Joskus – joskus – minun on kerta kaikkiaan vaikea ajatella Jeesusta!”
Matkallamme kuolevaisuudessa – niin loistokas kuin tarkoitettu päämäärämme onkin ja niin ilahduttavaksi kuin matkamme saattaakin osoittautua – me kaikki kohtaamme matkamme varrella koettelemuksia ja murhetta. Vanhin Joseph B. Wirthlin on opettanut: ”Epäonnenpyörän nuoli osoittaa ennen pitkää meistä jokaista. Jokaisen on koettava murhetta ainakin joskus. Kukaan ei säästy siltä.”1 ”Viisaudessaan Herra ei säästä ketään murheelta tai surulta.”2 Se, matkaammeko me tätä tietä rauhassa, riippuu kuitenkin suurelta osin siitä, onko meidänkin vaikea ajatella Jeesusta vai ei.
Mielenrauha, omantunnonrauha ja sydämenrauha eivät määräydy kyvystämme välttää koettelemuksia, surua tai murhetta. Vilpittömistä pyynnöistämme huolimatta kaikki myrskyt eivät vaihda suuntaa, kaikki vaivat eivät parane, emmekä ehkä täysin ymmärrä jokaista oppia, periaatetta tai käytäntöä, joita profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat opettavat. Meille on kuitenkin luvattu rauha – tietyin ehdoin.
Johanneksen evankeliumissa Vapahtaja opetti, että elämän koettelemuksista huolimatta me voimme olla rohkealla mielellä, voimme olla toiveikkaalla mielellä eikä meidän tarvitse pelätä, sillä Hän julisti: ”Teillä olisi minussa rauha.”3 Usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhriinsa on – ja tulee aina olemaan – evankeliumin ensimmäinen periaate ja se perustus, jolle toivomme rauhasta tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa rakentuu.4
Etsiessämme rauhaa elämän päivittäisten haasteiden keskellä meille on annettu yksinkertainen malli, jonka avulla pidämme ajatuksemme keskittyneinä Vapahtajaan. Hän sanoi: ”Ota vastaan oppia minulta ja kuuntele minun sanojani; vaella minun Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla on rauha minussa. Minä olen Jeesus Kristus.”5
Opi, kuuntele ja vaella – kolme askelta, jotka sisältävät lupauksen.
Ensimmäinen askel: ”Ota vastaan oppia minulta”
Jesajan kirjasta voimme lukea: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: – Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään.”6
Temppeleissä, joita on yhä suurempi määrä maailmassa, me otamme vastaan oppia Jeesukselta Kristukselta ja opimme, mikä on Hänen roolinsa Isän suunnitelmassa tämän maailman Luojana, meidän Vapahtajanamme ja Lunastajanamme sekä rauhamme lähteenä.
Presidentti Thomas S. Monson on opettanut: ”Maailma voi olla haasteellinen ja vaikea paikka elää. – – Kun te ja minä menemme Jumalan pyhiin huoneisiin, kun muistamme siellä solmimamme liitot, kykenemme kestämään paremmin jokaisen koettelemuksen ja voittamaan jokaisen kiusauksen. Tässä pyhitetyssä pyhäkössä me löydämme rauhaa.”7
Palvellessani muutama vuosi sitten Etelä-Amerikassa tapasin vaarnakonferenssiin liittyvässä tehtävässäni erään pariskunnan, joka suri vastikään kuollutta poikavauvaansa.
Tapasin veli Tumirin ensimmäisen kerran konferenssin aikana käydyssä puhuttelussa ja sain kuulla hänen menetyksestään. Keskustellessamme hän kertoi, että hän paitsi suri syvästi poikansa kuolemaa oli myös järkyttynyt siitä ajatuksesta, ettei enää koskaan näkisi tätä. Hän selitti, että he olivat suhteellisen uusia kirkon jäseniä ja olivat säästäneet tarpeeksi rahaa niin että pääsivät temppeliin vain kerran, ennen pienen poikansa syntymää. Tuolloin heidät oli sinetöity yhteen puolisoina ja heidän kaksi tytärtään oli sinetöity heihin. Hän kertoi sitten, kuinka he olivat säästäneet rahaa mennäkseen uudelleen temppeliin, mutta eivät olleet vielä ehtineet viemään pientä poikaansa sinne, jotta hänetkin olisi voitu sinetöidä heihin.
Ymmärsin, että kyseessä oli ilmeisesti väärinkäsitys, ja selitin, että hän todellakin näkisi poikansa jälleen, jos hän pysyisi uskollisena, sillä se sinetöimistoimitus, joka oli yhdistänyt hänet vaimoonsa ja tyttäriinsä, riitti myös liittämään hänet poikaansa, joka oli syntynyt liiton alaisena.
Hän kysyi ihmeissään, onko se tosiaan totta, ja kun vakuutin hänelle, että se on, hän kysyi sitten, voisinko puhua hänen vaimonsa kanssa, joka oli ollut lohduton koko sen kahden viikon ajan, joka heidän poikansa kuolemasta oli kulunut.
Sunnuntai-iltapäivänä konferenssin jälkeen tapasin sisar Tumirin ja selitin hänellekin tämän ihanan opin. Hänen menetyksensä tuoma tuska kirveli vielä, mutta nyt, nähtyään toivon pilkahduksen, hän kysyi kyynelsilmin: ”Saanko todella pitää pientä poikaani sylissäni jälleen? Onko hän todella omani, ikuisesti?” Vakuutin hänelle, että jos hän piti liittonsa, niin temppelissä saatavilla oleva sinetöimisvoima, joka vaikutti Jeesuksen Kristuksen valtuuden ansiosta, mahdollistaisi todellakin sen, että hän voisi olla yhdessä poikansa kanssa ja pitää häntä sylissään.
Sisar Tumiri, vaikkakin murheissaan poikansa kuolemasta, poistui tapaamisestamme kiitollisuudesta kyynelsilmin ja täynnä rauhaa niiden temppelin pyhien toimitusten ansiosta, jotka Vapahtajamme ja Lunastajamme teki mahdollisiksi.
Joka kerta kun menemme temppeliin – kaikessa, mitä kuulemme, teemme ja sanomme, jokaisessa toimituksessa, johon osallistumme, ja jokaisessa liitossa, jonka teemme – meidän ajatuksemme kohdistuvat Jeesukseen Kristukseen. Me tunnemme rauhaa, kun kuulemme Hänen sanojaan ja opimme Hänen esimerkistään. Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut: ”Menkää Herran huoneeseen ja tuntekaa siellä Hänen Henkensä ja puhukaa Hänen kanssaan, niin löydätte rauhan, jota ette voi löytää mistään muualta.”8
Toinen askel: ”Kuuntele minun sanojani”
Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”9 Aadamin ajoista kautta aikain nykyiseen profeettaamme Thomas Spencer Monsoniin asti Herra on puhunut valtuutettujen edustajiensa välityksellä. Ne, jotka päättävät kuunnella Herran sanoja niin kuin ne julistetaan Hänen profeettojensa välityksellä ja ottaa niistä vaarin, löytävät varmuuden ja rauhan.
Mormonin kirjassa on monia esimerkkejä siitä, kuinka tärkeää on noudattaa profeetallisia neuvoja ja seistä profeetan rinnalla, kuten opetuksessa, joka on 1. Nefin kirjan luvussa 8, jossa on Lehin näky elämän puusta. Koskaan aiemmin tuo suuri ja avara rakennus ei ole ollut täydempi tai sen avoimista ikkunoista kuuluva ääni harhaanjohtavampi, pilkkaavampi ja hämmentävämpi kuin meidän aikanamme. Seuraavasta pyhien kirjoitusten kohdasta voimme lukea kahdesta ihmisryhmästä ja heidän suhtautumisestaan rakennuksesta kantautuviin huutoihin.
Jakeesta 26 alkaen voimme lukea:
”Ja minäkin loin katseeni ympärilleni ja näin vesivirran toisella puolella suuren ja avaran rakennuksen – –.
Ja se oli täynnä ihmisiä, – – ja he pilkkasivat ja osoittelivat sormellaan niitä, jotka olivat tulleet – – ja olivat nauttimassa hedelmää.
Ja maistettuaan hedelmää he olivat häpeissään niiden tähden, jotka ivasivat heitä; ja he lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan.”10
Jakeesta 33 voimme lukea toisista ihmisistä, jotka suhtautuivat eri tavalla rakennuksesta kuuluvaan ivaan ja pilkkaan. Profeetta Lehi selittää, että rakennuksessa olevat ”osoittelivat ivan sormella minua ja niitä, jotka myös olivat nauttimassa hedelmää, mutta me emme piitanneet heistä”11.
Tärkein ero häpeissään olleiden, langenneiden ja hukkaan joutuneiden sekä niiden välillä, jotka eivät välittänet rakennuksesta kuuluvasta pilkasta ja jotka seisoivat profeetan rinnalla, löytyy kahdesta ilmauksesta: ensiksi ”maistettuaan” ja toiseksi ”niitä, jotka myös olivat nauttimassa”.
Ensimmäinen ryhmä oli saapunut puun luo, seisoi jonkin aikaa profeetan rinnalla, mutta vain maisteli hedelmää. Koska he eivät jatkaneet syömistä, he antoivat rakennuksesta kuuluvan irvailun vaikuttaa itseensä, mikä veti heidät pois profeetan luota ja kielletyille poluille, joilla he joutuivat hukkaan.
Vastakohtana niille, jotka maistoivat ja vaelsivat pois, olivat ne, jotka nauttivat hedelmää jatkuvasti. Nämä henkilöt eivät piitanneet rakennuksen hälinästä vaan seisoivat profeetan rinnalla ja nauttivat sen myötä tulevasta varmuudesta ja rauhasta. Sitoutumisemme Herraan ja Hänen palvelijoihinsa ei voi olla osa-aikaista sitoutumista. Jos se on sitä, me asetamme itsemme alttiiksi niille, jotka pyrkivät tuhoamaan rauhamme. Kun kuuntelemme Herraa Hänen valtuutettujen palvelijoidensa välityksellä, me seisomme pyhissä paikoissa emmekä horju.
Vastustajan tarjoamat väärennetyt ratkaisut saattavat vaikuttaa siltä, että ne antavat vastauksia, mutta ne vievät meidät yhä kauemmaksi tavoittelemastamme rauhasta. Hän tarjoaa kangastusta, joka näyttää oikealta ja varmalta, mutta loppujen lopuksi, kuten tuo suuri ja avara rakennus, sekin romahtaa tuhoten kaikki ne, jotka etsivät rauhaa sen seinien sisäpuolelta.
Totuus löytyy Alkeisyhdistyksen erään laulun yksinkertaisista sanoista: ”Profeetta neuvoo: Käskyjä seuraa. Se rauhan ja varmuuden tuo.”12
Kolmas askel: ”Vaella minun Henkeni sävyisyydessä”
Kuinka kauas polulta kuljemmekin, Vapahtaja kehottaa meitä palaamaan ja vaeltamaan Hänen kanssaan. Tämä kutsu vaeltaa Jeesuksen Kristuksen kanssa on kutsu seurata Häntä Getsemaneen ja Getsemanesta Golgatalle ja Golgatalta puutarhahaudalle. Se on kutsu tarkkailla ja hyödyntää Hänen suurenmoista sovitusuhriaan, jonka ulottuvuus on yhtä henkilökohtainen kuin se on ääretön. Se on kutsu tehdä parannus, päästä osalliseksi Hänen puhdistavasta voimastaan ja ottaa kiinni Hänen rakastavista, ojennetuista käsistään. Se on kutsu saada rauha.
Me kaikki olemme jossakin vaiheessa elämäämme kokeneet syntiin ja rikkomukseen liittyvää tuskaa ja murhetta, sillä ”jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä”13. Kuitenkin, ”vaikka [meidän syntimme] ovat verenpunaiset”, niin kun hyödynnämme Jeesuksen Kristuksen sovitusta ja käymme Hänen kanssaan läpi vilpittömän parannuksen, ”ne tulevat valkeiksi kuin lumi”14. Vaikka olemme olleet syyllisyyden taakan painamia, me saamme rauhan.
Alma nuoremman oli pakko kohdata syntinsä, kun Herran enkeli kävi hänen luonaan. Hän kuvasi kokemustaan seuraavin sanoin:
”Kaikki syntini raastoivat ja kiduttivat sieluani mitä suurimmassa määrin.
– – Niin, minä käsitin, että olin kapinoinut Jumalaani vastaan ja etten ollut pitänyt hänen pyhiä käskyjään.”15
Niin vakavia kuin hänen syntinsä olivatkin, tämän koettelemuksensa keskellä hän jatkoi:
”Minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan kansalle erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit.
– – Huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua.”16
”Enkä minä saanut syntejäni anteeksi, ennen kuin huusin armoa Herralta Jeesukselta Kristukselta. Mutta katso, minä huusin hänen puoleensa ja löysin rauhan sielulleni.”17
Alman tavoin mekin löydämme rauhan sielullemme, kun vaellamme Jeesuksen Kristuksen kanssa, teemme parannuksen synneistämme ja hyödynnämme Hänen parantavaa voimaansa omassa elämässämme.
Rauha, jota me kaikki tavoittelemme, edellyttää muutakin kuin halua. Se edellyttää toimintaa – että otamme vastaan oppia Häneltä, kuuntelemme Hänen sanojaan ja vaellamme Hänen kanssaan. Meillä ei ehkä ole kykyä kontrolloida kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta voimme kontrolloida sitä, kuinka käytämme Herran tarjoamaa rauhan mallia – mallia, jonka ansiosta on helppo ajatella usein Jeesusta.
Todistan, että Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä”18 ja että vain Hänen kauttaan voimme saada todellisen rauhan tässä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.