Meidän hengelliseksi kehitykseksemme ja opiksemme

Kun olin pieni poika, vanhempani saivat lahjan, joka alkoi kiehtoa pikkuveljeäni Davidia ja minua. Lahja oli niiden kultalevyjen pienoismalli, jotka profeetta Joseph Smith sai enkeli Moronilta. Sikäli kuin muistan, pienoismallissa oli kymmenkunta metallilevyä, joissa oli kirjoitusta. Nuo sivut eivät kuitenkaan kiinnittäneet meidän huomiotamme.

Olimme varttuneet kuullen kertomuksia palautuksesta. Me tiesimme ja olimme Alkeisyhdistyksessä laulaneet kultalevyistä, jotka oli kätketty syvälle vuorenrinteeseen ja jotka enkeli Moroni oli antanut Joseph Smithille.¹ Nuoressa mielessämme heräsi uteliaisuus, ja oli yksi asia, jonka me todella halusimme saada selville: mitä oli kirjoitettu siihen levyjen pienoismallin pikkuiseen osaan, joka oli tiukasti sinetöity kahdella pienellä metallinauhalla?

Levyt olivat eräällä sivupöydällä useita päiviä, kunnes uteliaisuus vei meistä voiton. Vaikka ymmärsimme selvästi, etteivät nämä olleet ne varsinaiset levyt, jotka Moroni oli antanut, halusimme katsella sinetöityä osuutta. Niinpä useaan otteeseen veljeni ja minä yritimme voiveitsillä, vanhoilla lusikoilla ja kaikella mahdollisella, mitä saatoimme kuvitella, kangeta levyjen sinetöityä osuutta sen verran irralleen, että näkisimme, mitä se sisälsi – ei kuitenkaan niin paljon, että pienet nauhat murtuisivat. Olimmehan sentään sen verran nokkelia, ettemme jättäisi jälkiä poikamaisen pahankurisesta uteliaisuudestamme. Petyimme ja turhauduimme, kun nämä yritykset ”urkkia levyjä” eivät koskaan onnistuneet.

En vieläkään tiedä, mitä siihen sinetöityyn osuuteen oli kätketty – jos ylipäätään mitään. Mutta kertomuksemme noloin osuus on se, että vielä tänäkään päivänä minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä oli kirjoitettu siihen metallilevyjen osuuteen, joka oli tarkoitettu luettavaksi. Voin vain kuvitella, että ne sivut sisälsivät kertomuksia palautuksesta ja Joseph Smithin sekä niiden kolmen ja kahdeksan silminnäkijän todistukset, jotka näkivät Moronin antamat varsinaiset levyt.

Tämän maailman luomisesta lähtien meidän rakastava taivaallinen Isämme on antanut käskyjä, ohjausta ja opetusta lapsilleen profeettojen kautta. Hänen sanansa on annettu eteenpäin näiden profeettojen välityksellä ja tallennettu pyhiksi kirjoituksiksi, jotta me kehittyisimme ja oppisimme. Nefi kuvaili sitä tällä tavoin:

”Sillä minun sieluni iloitsee kirjoituksista, ja minun sydämeni pohdiskelee niitä ja kirjoittaa niitä lasteni opiksi ja hyödyksi.

Katso, minun sieluni iloitsee siitä, mikä on Herran, ja minun sydämeni pohdiskelee alati sitä, mitä olen nähnyt ja kuullut.”²

Lisäksi menneinä taloudenhoitokausina sekä tänä viimeisenä aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena Herran kirkon kelvollisia jäseniä on siunattu Pyhän Hengen jatkuvalla kumppanuudella – Hänen, joka auttaa meitä hengellisessä kehityksessämme ja oppimisessamme.

Tuntien pikkuveljeni uutteran luonteen pidän hyvin todennäköisenä sitä, että hän luki kaiken, mitä vanhempiemme kodin pienoismallilevyihin oli kirjoitettu. Minä puolestani en piitannut niistä selkeistä ja kallisarvoisista totuuksista vaan sen sijaan ponnistelin parhaani mukaan saadakseni selville ne asiat, joita ei ollut tarkoitus paljastaa.

Valitettavasti epäviisas halu ”urkkia levyjä” voi toisinaan hidastaa tai jopa pysäyttää meidän kehityksemme ja oppimisemme. Nämä toimet voivat saada meidät tavoittelemaan asioita, joita ei ole välttämättä tarkoitus ymmärtää tällä hetkellä, ja samaan aikaan sivuuttamaan ne kauniit totuudet, jotka on tarkoitettu meille ja meidän olosuhteisiimme – totuudet, jotka Nefin mukaan on kirjoitettu meidän opiksemme ja hyödyksemme.

Nefin veli Jaakob on opettanut: ”Katso, suuret ja ihmeelliset ovat Herran teot. Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen salaisuuksiensa syvyydet; ja mahdotonta olisi ihmisen ymmärtää kaikkia hänen teitänsä.”³

Jaakobin sanat opettavat meille, ettemme voi onnistuneesti ”urkkia levyjä” eli pakottaa Jumalan salaisuuksia paljastettaviksi itsellemme. Sen sijaan Jumalan salaisuudet paljastetaan meille vain Hänen tahtonsa mukaisesti ja Pyhän Hengen voimalla.⁴

Jaakob jatkaa:

”Eikä kukaan ihminen tunne hänen teitänsä, ellei niitä ilmoiteta hänelle; älkää siis veljet halveksiko Jumalan ilmoituksia.

Sillä katso, hänen sanansa voimasta ihminen tuli maan päälle. – – Oi miksei hän sitten pystyisi käskemään maata tai sen päällä olevaa kättensä tekoa tahtonsa ja mielensä mukaan?

Älkää siis, veljet, pyrkikö neuvomaan Herraa vaan ottamaan neuvoja hänen kädestänsä.”⁵

Jotta ymmärtäisimme Jumalan salaisuudet eli ne asiat, jotka voi ymmärtää vain ilmoituksen kautta, meidän täytyy noudattaa Nefin esimerkkiä. Hän sanoi: ”Ja tapahtui, että minä, Nefi, olin tavattoman nuori mutta silti isokokoinen sekä sangen halukas tuntemaan Jumalan salaisuuksia; niinpä minä huusin Herran puoleen, ja katso, hän puhutteli minua ja pehmitti sydämeni, niin että uskoin joka sanan, jonka isäni oli puhunut.”⁶ Herra itse on selittänyt edelleen, että Nefi oli osoittanut uskoa, etsinyt uutterasti, nöyrin sydämin, ja pitänyt Hänen käskynsä.⁷

Nefin esimerkkiin tiedon etsimisestä sisältyivät 1) vilpitön halu, 2) nöyryys, 3) rukous, 4) luottamus profeettaan sekä 5) uskon osoittaminen, 6) uutteruus ja 7) kuuliaisuus. Tämä etsimismenetelmä on aivan toisenlainen kuin minun ”levyjen urkkimiseni” tai se, että yritämme väkisin saada ymmärrystä asioista, jotka on tarkoitus ilmoittaa Herran aikataulun mukaan ja Pyhän Hengen voimalla.

Tänä nykyaikana olemme alkaneet odottaa, että tietoa voi ja pitäisikin saada välittömästi. Kun jokin tieto on vaikea ymmärtää tai siihen ei pääse helposti käsiksi, se usein sivuutetaan tai sitä ei pidetä luotettavana. Tiedon runsauden vuoksi jotkut pitävät tahattomasti uskottavampana sitä tietoa, joka on helposti saatavilla mutta peräisin tuntemattomasta lähteestä, kuin luottavat Herran vakiinnuttamaan malliin henkilökohtaisen ilmoituksen saamisesta. Jaakob olisi voinut kuvailla meidän aikaamme, kun hän sanoi: ”Mutta katso, [he] olivat uppiniskaista kansaa; ja he halveksivat selkeitä sanoja – – ja etsivät sellaista, mitä he eivät voineet ymmärtää. Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat yli maalin – heidän täytyi langeta; sillä Jumala on ottanut heiltä pois selkeytensä ja antanut heille monia asioita, joita he eivät voi ymmärtää, koska he sitä halusivat.”⁸

Toisenkaltainen on presidentti Dieter F. Uchtdorfin neuvo. Hän puhui lähetyssaarnaajista, mutta hänen sanansa soveltuvat yhtä lailla kaikkiin hengellistä totuutta etsiviin. ”Kun – – lähetyssaarnaajilla on uskoa Jeesukseen Kristukseen”, hän sanoi, ”he luottavat Herraan kyllin noudattaakseen Hänen käskyjään – silloinkin kun he eivät täysin ymmärrä syitä niihin. Heidän uskonsa ilmenee uutteruutena ja työntekona.”⁹

Viime huhtikuun yleiskonferenssissa vanhin Dallin H. Oaks selitti: ”Kirkko ponnistelee suuresti ollakseen läpinäkyvä niiden asiakirjojen suhteen, jotka meillä on, mutta senkin jälkeen kun olemme julkaisseet kaiken mahdollisen, jäsenillemme jää joskus peruskysymyksiä, joita ei voida ratkaista tutkimalla. – – Jotkin asiat voidaan oppia vain uskon kautta.” ¹⁰

Muinaiset profeetat opettivat tätä samaa periaatetta osoittaen, että ajan kuluessa ihmisluonto ei ole muuttunut ja että Herran antama oppimisen malli on ajaton. Ajatelkaapa tätä Vanhan testamentin sananlaskua: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.”¹¹

Jesaja selitti puhuen Herran puolesta: ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.”¹²

Nefi lisäsi toisen todistuksen julistaessaan: ”Oi Herra, sinuun minä olen turvannut, ja sinuun turvaan ikuisesti.”¹³

Usko ja luottamus Herraan edellyttävät sitä, että tunnustamme Hänen viisautensa ylittävän oman viisautemme. Meidän täytyy myös tunnustaa, että Hänen suunnitelmansa tarjoaa suurimmat mahdollisuudet hengelliseen kehittymiseen ja oppimiseen.

Meidän ei ole koskaan odotettu omaavan täydellistä tietoa asioista tämän kuolevaisuuden olemassaolon aikana. Sen sijaan meidän odotetaan ”[toivovan] sellaista, mikä ei näy mutta on totta”.¹⁴

Vaikka Nefillä olikin suuri usko, hän tunnusti rajallisen ymmärryksensä, kun hän vastasi enkelille, joka kysyi häneltä: ”Tiedätkö, kuinka Jumala alentaa itsensä?” Nefi vastasi: ”Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta.”¹⁵

Samalla tavoin Alma lausui pojalleen Helamanille: ”Nyt näitä salaisuuksia ei ole vielä täysin ilmaistu minulle; sen tähden minä maltan mieleni.”¹⁶

Lausun todistukseni siitä, että meidän taivaallinen Isämme rakastaa lapsiaan, ja silti – Nefin ja Alman tavoin – minä en tiedä kaiken tarkoitusta. Eikä minun tarvitsekaan tietää kaikkea. Minäkin maltan mieleni ja turvaan kärsivällisesti Herraan tietoisena siitä, että ”minulle on kaikki todistuksena siitä, että nämä asiat ovat totta; ja myös sinulle on kaikki todistuksena siitä, että ne ovat totta.– –

Kirjoitukset on pantu eteesi, niin, ja kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala, niin, nimittäin maa ja kaikki, mitä sen päällä on, niin, ja sen liike, niin, ja myös kaikki planeetat, jotka liikkuvat säännöllisessä järjestyksessään, todistavat, että on olemassa Korkein Luoja.”¹⁷

Kun tunnustamme, että olemme viisaan ja omistautuneen taivaallisen Isän luomuksia, niin miksemme sitten anna Hänen johdattaa hengellistä kehittymistämme ja oppimistamme Hänen ”tahtonsa ja mielensä mukaan” eikä oman tahtomme ja mielemme mukaan?¹⁸

Hän elää. Jeesus Kristus on Hänen ainosyntyinen Poikansa ja ihmiskunnan Lunastaja. Äärettömän sovituksensa ansiosta Kristuksella on viisaus ja ennakkotietämys, jotta Hän voi johdattaa meitä näinä viimeisinä päivinä. Joseph Smith on Hänen profeettansa, valittu palauttamaan Hänen valtakuntansa maan päälle täyteydessään. Thomas S. Monson on Hänen elävä profeettansa ja puhemiehensä tänä päivänä. Tästä lausun vilpittömän todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.