Ilo ja hengellinen selviytyminen

Rakkaat veljeni ja sisareni, tänään haluaisin puhua periaatteesta, joka on avain hengelliseen selviytymiseemme. Se on periaate, joka käy vain entistä tärkeämmäksi murhenäytelmien ja pilkanteon lisääntyessä ympärillämme.

Nämä ovat myöhempiä aikoja, joten kenenkään meistä ei pitäisi yllättyä, kun näemme profetioiden täyttyvän. Lukuisat profeetat, kuten Jesaja, Paavali, Nefi ja Mormon, näkivät ennalta, että vaikeat ajat koittaisivat¹, että meidän aikanamme koko maailma olisi levottomuuden vallassa², että ihmiset rakastaisivat vain itseään, olisivat rakkaudettomia, rakastaisivat enemmän nautintoja kuin Jumalaa³ ja että monista tulisi Saatanan palvelijoita, jotka tukevat vastustajan työtä⁴. Te ja minä todellakin ”[taistelemme] – – tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan”⁵.

Kun ristiriitatilanteet kansakuntien välillä yltyvät, kun raukkamaiset terroristit saalistavat syyttömiä ja kun korruptio kaikessa liike-elämästä hallintoon käy yhä tavallisemmaksi, mistä voi olla meille apua? Mikä voi auttaa meitä jokaista henkilökohtaisissa kamppailuissamme ja näinä myöhempinä aikoina elämisen ankarassa haasteessa?

Profeetta Lehi opetti yhden hengellisen selviytymisen periaatteen. Ensiksi, miettikääpä hänen olosuhteitaan: Häntä oli vainottu hänen saarnatessaan totuutta Jerusalemissa, ja Herra oli käskenyt häntä jättämään omaisuutensa ja pakenemaan perheensä kanssa erämaahan. Hän oli asunut teltassa ja tullut toimeen sillä, mitä voi löytää ruoaksi matkalla kohti tuntematonta päämäärää. Lisäksi hän oli katsonut, kuinka kaksi hänen pojistaan, Laman ja Lemuel, kapinoivat Herran opetuksia vastaan ja hyökkäsivät veljiään Nefiä ja Samia vastaan.

Selvästikin Lehi koki vastakohtaisuutta, ahdistusta, sydämen murhetta, tuskaa, pettymystä ja surua. Silti hän julisti rohkeasti ja varauksetta Herran hänelle ilmoittaman periaatteen: ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.”⁶ Kuvitelkaa! Kaikista niistä sanoista, joita hän olisi voinut käyttää kuvatakseen elämämme luonnetta ja tarkoitusta täällä kuolevaisuudessa, hän valitsi sanan ilo!

Elämä on täynnä kaikenlaisia kiertoteitä ja umpikujia, koettelemuksia ja haasteita. Meillä jokaisella on todennäköisesti ollut aikoja, jolloin ahdistus, tuska ja epätoivo ovat miltei kuluttaneet meidät. Ja siltikö me olemme täällä, jotta meillä olisi ilo?

Kyllä! Vastaus on raikuva kyllä! Mutta kuinka se on mahdollista? Ja mitä meidän on tehtävä päästäksemme osallisiksi siitä ilosta, jonka taivaallinen Isä on meille varannut?

Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, on esittänyt hyvin kiinnostavan vastauksen. Missourin pahamaineisen hävityskäskyn vuoksi, joka annettiin vuoden 1838 vaikean talven alkaessa⁷, Eliza ja muut pyhät joutuivat pakenemaan tuosta osavaltiosta sinä samana talvena. Elizan perhe vietti erään yön pienessä hirsimökissä, jota pakolaispyhät käyttivät. Heitä ennen siellä majailleet olivat polttaneet hirsien välissä olevista tilkkeistä suuren osan polttopuiden tarpeessa, joten hirsien välissä oli jopa kissanmentäviä rakoja. Oli purevan kylmä, ja heidän ruokansa jäätyi.

Sinä yönä suunnilleen 80 ihmistä painautui toisiaan vasten siinä pienessä mökissä, jonka pinta-ala oli alle neljäkymmentä neliötä. Useimmat istuivat tai seisoivat koko yön yrittäen pysyä lämpiminä. Ulkona joukko miehiä vietti yön kerääntyneenä leimuavan nuotion ympärille. Jotkut lauloivat kirkon lauluja ja toiset paahtoivat jäätyneitä perunoita. Eliza kirjoitti muistiin: ”Yhtään valitusta ei kuulunut – kaikki olivat iloisia, ja päältä päin katsoen muukalaiset olisivat pitäneet meitä pikemminkin lomamatkailijoina kuin kuvernöörin käskyä paenneena joukkona.”

Elizan kuvaus siitä uuvuttavasta, luita hyytävästä yöstä on hätkähdyttävän myönteinen. Hän julisti: ”Se oli oikein iloinen yö. Vain pyhät osaavat olla onnellisia kaikissa olosuhteissa.”⁸

Niin juuri! Pyhät osaavat olla onnellisia kaikissa olosuhteissa. Me voimme tuntea iloa silloinkin kun meillä on huono päivä, huono viikko tai jopa huono vuosi!

Rakkaat veljeni ja sisareni, elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.

Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan, jota presidentti Thomas S. Monson on juuri opettanut meille, ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. Hän on kaiken ilon lähde. Me tunnemme sen joulunaikaan, kun laulamme: ”Riemuitse, maa, kun Kuningas Jo saapuu kansojen!”⁹ Ja me voimme tuntea sen läpi vuoden. Myöhempien aikojen pyhille Jeesus Kristus on ilo!

Juuri siitä syystä lähetyssaarnaajamme jättävät kotinsa saarnatakseen Hänen evankeliumiaan. Heidän tavoitteenaan ei ole lisätä kirkon jäsenten lukumäärää. Pikemminkin lähetyssaarnaajamme opettavat ja kastavat¹⁰ tuodakseen iloa maailman ihmisille!¹¹

Samalla tavoin kuin Vapahtaja tarjoaa rauhaa, ”joka ylittää kaiken ymmärryksen”¹², Hän tarjoaa myös niin voimallista, syvää ja laajaa iloa, että se ylittää inhimillisen ajattelun ja kuolevaisen käsityskyvyn. Esimerkiksi, ei tunnu mahdolliselta tuntea iloa, kun oma lapsi kärsii parantumattomasta sairaudesta tai kun menettää työpaikkansa tai kun oma puoliso pettää luottamuksen. Mutta täsmälleen sitä iloa Vapahtaja tarjoaa. Hänen ilonsa on jatkuvaa, ja se vakuuttaa meille, että ”[ahdinkomme] kestävät vain pienen hetken”¹³ ja että ne pyhitetään meidän hyväksemme¹⁴.

Kuinka me sitten voimme päästä osallisiksi siitä ilosta? Me voimme aloittaa suuntaamalla katseemme ”Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään”¹⁵ ”jokaisessa ajatuksessa”¹⁶. Voimme antaa kiitoksemme Hänelle rukouksissamme ja pitämällä liitot, joita olemme tehneet Hänen ja taivaallisen Isämme kanssa. Kun Vapahtajastamme tulee meille entistä todellisempi ja kun me pyydämme, että Hänen ilonsa annetaan meille, meidän ilomme kasvaa.

Ilo on voimallista, ja iloon keskittyminen tuo elämäämme Jumalan voiman. Kuten kaikessa, Jeesus Kristus on ylin esimerkkimme – ”edessään olleen ilon tähden hän – – kesti ristillä kärsimykset”¹⁷. Ajatelkaapa sitä! Kestääkseen tuskallisimman kokemuksen, mitä on koskaan kestetty maan päällä, Vapahtajamme keskittyi iloon!

Entä mitä oli se ilo, joka oli Hänen edessään? Epäilemättä siihen sisältyi ilo siitä, että Hän voi puhdistaa ja parantaa meidät sekä vahvistaa meitä, ilo kaikkien niiden ihmisten syntien maksamisesta, jotka tekisivät parannuksen, ilo siitä, että Hän voi mahdollistaa teille ja minulle kotiinpaluun – puhtaina ja kelvollisina – elääksemme taivaallisten vanhempiemme ja perheemme kanssa.

Jos me keskitymme siihen iloon, joka tulee aikanaan meidän tai rakkaidemme osaksi, niin mitä sellaista me pystymme kestämään, mikä tällä hetkellä tuntuu ylivoimaiselta, tuskalliselta, pelottavalta, epäoikeudenmukaiselta tai yksinkertaisesti mahdottomalta?

Eräs isä keskittyi hengellisesti epävakaassa tilanteessa siihen iloon, että hän voisi lopulta olla puhdas ja otollinen Herralle – iloon siitä, että vapautuu syyllisyydestä ja häpeästä – ja iloon, jonka mielenrauha tuo. Tähän päämäärään keskittyminen antoi hänelle rohkeutta tunnustaa vaimolleen ja piispalleen pornografiaan liittyvän ongelmansa sekä sen seurauksena tulleen uskottomuuden. Nyt hän tekee kaiken, mitä hänen piispansa neuvoo häntä tekemään, pyrkien koko sydämestään saavuttamaan jälleen rakkaan vaimonsa luottamuksen.

Eräs nuori nainen keskittyi sukupuolisesti puhtaana pysymisen tuomaan iloon kestääkseen ystäviensä pilkanteon, kun hän lähti pois suositusta ja viettelevästä mutta hengellisesti vaarallisesta tilanteesta.

Eräs mies, joka oli toistuvasti nöyryyttänyt vaimoaan ja antautunut raivonpuuskiin lapsiaan kohtaan, keskittyi iloon siitä, että voisi olla kelvollinen saamaan Pyhän Hengen jatkuvaksi kumppanikseen. Tähän päämäärään keskittyminen motivoi häntä riisumaan päältään luonnollisen ihmisen¹⁸, jonka valtaan hän oli liian usein alistunut, ja tekemään tarvittavia muutoksia.

Eräs rakas työtoveri kertoi minulle hiljattain kahdesta viime vuosikymmenestään, jotka ovat olleet täynnä raskaita koettelemuksia. Hän sanoi: ”Olen oppinut kärsimään iloiten. Ilo Kristuksessa on voittanut kärsimykseni.”¹⁹

Mitä te ja minä pystymme kestämään, kun me keskitymme edessämme olevaan iloon?²⁰ Mikä parannuksenteko tulee silloin mahdolliseksi? Mikä heikkous muuttuu vahvuudeksi?²¹ Mikä kuritus muuttuu siunaukseksi?²² Mitkä pettymykset, jopa murhenäytelmät, kääntyvät meidän hyväksemme?²³ Ja mitä haasteellista palvelutyötä me pystymme tekemään Herralle?²⁴

Kun me keskitymme uutterasti Vapahtajaan ja sitten noudatamme Hänen esimerkkiään keskittyen iloon, meidän tulee välttää niitä asioita, jotka voivat häiritä iloamme. Muistattehan antikristus Korihorin? Suoltaen valheita Vapahtajasta Korihor kulki paikasta toiseen, kunnes hänet tuotiin ylipapin eteen, joka kysyi häneltä: ”Miksi sinä kuljet ympäriinsä vääristelemässä Herran teitä? Miksi sinä opetat tälle kansalle, ettei mitään Kristusta tule, keskeyttäen sen riemuitsemisen?”²⁵

Kaikki, mikä vastustaa Kristusta tai Hänen oppiaan, häiritsee meidän iloamme. Niitä ovat ihmisten filosofiat, joita on runsaasti verkossa ja blogosfäärissä ja jotka tekevät täsmälleen samaa mitä Korihor teki.²⁶

Jos luotamme maailmaan ja noudatamme sen onnen kaavaa²⁷, me emme koskaan tunne iloa. Jumalattomat saattavat kokea monia tunteita ja vaikutelmia, mutta he eivät tule koskaan kokemaan iloa!²⁸ Ilo on lahja uskollisille.²⁹ Se on lahja, joka tulee, kun pyrkii tietoisesti elämään vanhurskaasti, kuten Jeesus Kristus on opettanut.³⁰

Hän on opettanut meille, kuinka saada iloa. Kun valitsemme taivaallisen Isän Jumalaksemme³¹ ja kun voimme tuntea Vapahtajan sovituksen toimivan elämässämme, me täytymme ilosta³². Joka kerta kun huolehdimme puolisostamme ja opastamme lapsiamme, joka kerta kun annamme anteeksi jollekulle tai pyydämme anteeksiantoa, me voimme tuntea iloa.

Joka päivä kun te ja minä päätämme elää selestisten lakien mukaisesti, joka päivä kun pidämme liittomme ja autamme muita tekemään samoin, me saamme kokea iloa.

Ottakaa varteen nämä psalminkirjoittajan sanat: ”Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. – – [Hänen lähellään] on ehtymätön ilo.”³³ Kun tämä periaate on painunut sydämeemme, niin jokainen päivä voi olla ilon ja riemun päivä.³⁴ Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.