Oppikaa Almalta ja Amulekilta

Pyhien kirjoitusten unohtumattomimpia henkilöitä on Alma nuorempi. Vaikka hän oli suuren profeetan poika, hän eksyi tieltä joksikin aikaa, ja hänestä tuli ”jumalaton ja epäjumalia palvova mies”. Syistä, joita voimme vain arvailla, hän vastusti aktiivisesti isäänsä ja pyrki hävittämään kirkon. Ja puhe- ja suostuttelutaitojensa ansiosta hän koki suurta menestystä.¹

Mutta Alman elämä muuttui, kun hänelle ilmestyi Herran enkeli, joka puhui ukkosen äänellä. Kolmen päivän ja kolmen yön ajan Almaa ”kidutti iankaikkinen piina – –, niin, tuomitun sielun tuskat”. Ja sitten, jollakin tavoin hänen mielensä synkkyyteen toi valoa etäinen muisto – hänen isänsä opettama iankaikkinen totuus, että Jeesus Kristus tulisi ”sovittamaan maailman synnit”. Alma oli kauan sitten torjunut sellaiset opetukset, mutta nyt hänen mielensä ”takertui tähän ajatukseen”, ja hän kiinnitti nöyrästi ja vilpittömästi luottamuksensa Kristuksen sovittavaan voimaan.²

Tästä kokemuksesta selviydyttyään Alma oli muuttunut mies. Siitä hetkestä lähtien hän omisti elämänsä sille, että saisi aiheuttamansa vahingon tekemättömäksi. Hän on vaikuttava esimerkki parannuksesta, anteeksiannosta ja kestävästä uskollisuudesta.

Alma valittiin viimein isänsä seuraajaksi Jumalan kirkon johtajana.

Nefiläisen kansakunnan jokainen asukas on varmasti tuntenut Alman tarinan. Hänen aikansa Twitterit, Instagramit ja Facebookit olisivat olleet täynnä kuvia ja juttuja hänestä. Hän oli luultavasti säännöllisesti Sarahemlan viikkosanomien kannessa sekä pääkirjoitusten ja verkoston erikoisohjelmien aiheena. Lyhyesti sanottuna hän oli kenties oman aikansa tunnetuin kuuluisuus.

Mutta kun Alma näki, että hänen kansansa oli unohtamassa Jumalan ja ylentämässä itseään ylpeydessä ja kiistoissa, hän päätti luopua julkisesta virasta ja omistautua ”kokonaan Jumalan pyhän järjestyksen ylipappeudelle”³ saarnaten parannusta nefiläisten keskuudessa.

Alkuun Alma koki suurta menestystä – siihen asti, kunnes hän matkasi Ammonihan kaupunkiin. Tuon kaupungin asukkaat olivat hyvin tietoisia siitä, ettei Alma ollut enää heidän poliittinen johtajansa, eivätkä he juurikaan kunnioittaneet hänen pappeuden valtuuttaan. He herjasivat häntä, pilkkasivat häntä ja karkottivat hänet kaupungistaan.

Murtuneena Alma käänsi selkänsä Ammonihan kaupungille.⁴

Mutta enkeli käski häntä palaamaan.

Miettikääpä sitä: häntä käskettiin palaamaan kansan luo, joka vihasi häntä ja oli vihamielinen kirkkoa kohtaan. Se oli vaarallinen tehtävä, kenties hengenvaarallinen. Mutta Alma ei epäröinyt. Hän ”palasi joutuin”⁵.

Alma oli paastonnut monta päivää saapuessaan kaupunkiin. Siellä hän kysyi aivan vieraalta ihmiseltä, antaisiko tämä ”nöyrälle Jumalan palvelijalle jotakin syötävää”⁶.

Tämän miehen nimi oli Amulek.

Amulek oli varakas ja tunnettu Ammonihan asukas. Vaikka hänen suvussaan oli ollut paljon uskovia, hänen oma uskonsa oli kylmennyt. Hän tunnusti myöhemmin: ”Minua kutsuttiin monta kertaa, enkä tahtonut kuulla; minä siis tiesin näistä asioista, vaikka en tahtonut [uskoa]; sen tähden minä jatkoin kapinoimista Jumalaa vastaan.”⁷

Mutta Jumala valmisti Amulekia, ja kun Amulek tapasi Alman, hän toivotti tämän Herran palvelijan tervetulleeksi kotiinsa, jossa Alma viipyi monta päivää.⁸ Tuona aikana Amulek avasi sydämensä Alman sanomalle ja koki ihmeellisen muutoksen. Siitä lähtien Amulek paitsi uskoi, hänestä myös tuli totuuden puolustaja.

Kun Alma lähti jälleen Ammonihan kansan keskuuteen opettamaan, hänellä oli vierellään toinen todistaja – Amulek, yksi heidän omistaan.

Sitä seuraavat tapahtumat muodostavat yhden katkeransuloisimmista kertomuksista kaikissa pyhissä kirjoituksissa. Voitte lukea siitä Alman kirjan luvuista 8–16.

Tänään haluaisin pyytää teitä miettimään kahta kysymystä:

Ensiksi: ”Mitä minä voin oppia Almalta?”

Toiseksi: ”Kuinka minä olen Amulekin kaltainen?”

Saanen aloittaa kysymällä kaikilta entisiltä, nykyisiltä ja tulevilta johtohenkilöiltä Jeesuksen Kristuksen kirkossa: ”Mitä sinä voit oppia Almalta?”

Alma oli poikkeuksellisen lahjakas ja kyvykäs mies. Olisi saattanut olla helppoa ajatella, ettei hän tarvinnut kenenkään apua. Mitä Alma siitä huolimatta teki palattuaan Ammonihaan?

Alma löysi Amulekin ja pyysi tältä apua.

Ja Alma otti vastaan apua.

Oli syy mikä tahansa, niin toisinaan me johtohenkilöt olemme haluttomia löytämään ja pyytämään omia amulekejamme. Kenties me ajattelemme, että voimme tehdä työn paremmin itse, tai olemme haluttomia vaivaamaan muita tai oletamme, etteivät muut halua osallistua. Liian usein me epäröimme kutsua ihmisiä käyttämään heidän Jumalalta saamiaan kykyjä ja tulemaan mukaan suureen pelastuksen työhön.

Ajatelkaa Vapahtajaa – alkoiko Hän perustaa kirkkoaan aivan yksin?

Ei.

Hänen sanomansa ei ollut: ”Pysykää loitolla. Minä hoidan tämän.” Sen sijaan se oli: ”Tule – – ja seuraa minua.”⁹ Hän innoitti, kutsui, opetti ja luotti sitten siihen, että Hänen seuraajansa tekivät ”sitä, mitä olette nähneet minun tekevän”¹⁰. Tällä tavoin Jeesus Kristus rakensi paitsi kirkkoaan myös palvelijoitaan.

Missä tehtävässä parhaillaan palvelettekin – olettepa sitten diakonien koorumin johtaja, vaarnanjohtaja tai vyöhykkeenjohtaja – teidän täytyy menestyäksenne löytää omat amulekinne.

Hän voi olla joku, joka on huomaamaton tai jopa näkymätön seurakunnassanne. Hän voi olla joku, joka vaikuttaa haluttomalta tai kykenemättömältä palvelemaan. Teidän amulekinne voivat olla nuoria tai vanhoja, miehiä tai naisia, kokemattomia, väsyneitä tai vähemmän aktiivisia kirkossa. Mutta se, mitä ette kenties ole nähneet ensi silmäyksellä, on, että he toivovat kuulevansa teiltä sanat: ”Herra tarvitsee sinua! Minä tarvitsen sinua!”

Syvällä sisimmässään monet haluavat palvella Jumalaansa. He haluavat olla välineitä Hänen käsissään. He haluavat panna sirppinsä työhön ja pyrkiä koko väkevyydestään valmistamaan maailmaa Vapahtajamme paluuseen. He haluavat rakentaa Hänen kirkkoaan. Mutta he ovat vastahakoisia aloittamaan. Usein he odottavat, että heitä pyydetään.

Kehotan teitä ajattelemaan seurakunnissanne, lähetyskentillänne ja vaarnoissanne niitä, joiden pitää kuulla kutsu toimintaan. Herra on tehnyt työtä heidän kanssaan – valmistamalla heitä, pehmittämällä heidän sydäntään. Etsikää heidät katsomalla sydämellänne.

Lähestykää heitä. Opettakaa heitä. Innoittakaa heitä. Pyytäkää heitä.

Lukekaa heidän kanssaan enkelin sanat Amulekille – että Herran siunaus on oleva heidän ja heidän huoneensa päällä.¹¹ Saatatte yllättyä löytäessänne uskollisen Herran palvelijan, joka muutoin olisi jäänyt löytämättä.

Samalla kun joidenkuiden meistä tulee etsiä amulekia, muita koskeva kysymys saattaisi olla: ”Kuinka minä olen Amulekin kaltainen?”

Ehkäpä teistä on vuosien kuluessa tullut vähemmän sitoutuneita opetuslapseudessanne. Ehkäpä todistuksenne palo on himmennyt. Ehkäpä olette etäännyttäneet itsenne Kristuksen ruumiista. Ehkäpä olette pettyneet tai jopa tulleet vihaisiksi. Muutamien muinaisen Efeson seurakuntalaisten tavoin olette saattaneet jättää ensimmäisen rakkautenne¹² – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ylevät, iankaikkiset totuudet.

Ehkäpä te Amulekin tavoin tiedätte sydämessänne, että Herra on kutsunut teitä monta kertaa mutta te ette tahtoneet kuulla.

Siitä huolimatta Herra näkee teissä sen, mitä Hän näki Amulekissa – uskollisen palvelijan mahdollisuudet tehdä tärkeää työtä ja lausua todistus. On palvelua, jota kukaan muu ei voi tehdä aivan samalla tavalla. Herra on uskonut teille pyhän pappeutensa, jolla on jumalalliset mahdollisuudet siunata ja kohottaa muita. Kuunnelkaa sydämellänne ja noudattakaa Hengen kehotuksia.

Minua liikutti erään veljen taival hänen kysyttyään itseltään: ”Kun Herra kutsuu, kuulenko minä?” Kutsun tätä hienoa veljeä Davidiksi.

David koki kääntymyksen kirkkoon noin 30 vuotta sitten. Hän palveli lähetystyössä ja opiskeli sitten oikeustieteellisessä. Opiskellessaan ja työskennellessään nuoren perheensä elättämiseksi hän löysi sattumalta kirkkoa koskevia tietoja, jotka hämmensivät häntä. Mitä enemmän hän luki tätä kielteistä aineistoa, sitä rauhattomampi hänestä tuli. Viimein hän pyysi, että hänen nimensä poistettaisiin kirkon kirjoista.

Siitä ajasta lähtien David – kuten Alma kapinallisina aikoinaan – käytti paljon aikaa väittelemällä kirkon jäsenten kanssa osallistuen verkkokeskusteluihin tarkoituksenaan kyseenalaistaa heidän uskonkäsityksiään.

Hän oli siinä erittäin hyvä.

Yhtä jäsenistä, joiden kanssa hän väitteli, kutsun Jacobiksi. Jacob oli aina ystävällinen ja suhtautui Davidiin arvostaen, mutta hän oli myös horjumaton puolustaessaan kirkkoa.

Vuosien varrella David ja Jacob oppivat kunnioittamaan toisiaan ja ystävystyivät. David ei tiennyt, että Jacob rukoili hänen puolestaan ja teki niin uskollisesti yli vuosikymmenen ajan. Hän jopa ilmoitti Davidin nimen Herran temppeleihin, jotta hänen ystävänsä puolesta rukoiltaisiin, ja toivoi, että tämän sydän pehmenisi.

Ajan kuluessa, hitaasti, David muuttui. Hän alkoi muistella kiintymyksellä niitä hengellisiä kokemuksia, joita hänellä oli kerran ollut, ja hän muisti onnen, jota hän oli tuntenut ollessaan kirkon jäsen.

Alman tavoin David ei ollut täysin unohtanut niitä evankeliumin totuuksia, jotka hän oli kerran hyväksynyt. Ja Amulekin tavoin David tunsi Herran lähestyvän häntä. David oli nyt osakkaana lakiasiaintoimistossa – arvostetussa työssä. Hän oli hankkinut maineen kirkon arvostelijana, ja hän oli liian ylpeä pyytääkseen, että hänet otettaisiin takaisin kirkkoon.

Siitä huolimatta hän tunsi jatkuvasti Paimenen vetovoiman.

Hän otti vakavasti tämän pyhien kirjoitusten kohdan: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.”¹³ Hän rukoili: ”Rakas Jumala, minä haluan olla jälleen myöhempien aikojen pyhä, mutta minulla on kysymyksiä, jotka kaipaavat vastauksia.”

Hän alkoi kuunnella Hengen kuiskauksia ja ystävien innoitettuja vastauksia toisin kuin koskaan aikaisemmin. Yksi toisensa jälkeen hänen epäilyksensä vaihtuivat uskoksi, kunnes hän viimein oivalsi, että hän saattoi jälleen kerran tuntea todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palautetusta kirkostaan.

Siinä vaiheessa hän tiesi, että hän pystyisi voittamaan ylpeytensä ja tekisi kaiken, mitä vaaditaan, jotta hänet otettaisiin takaisin kirkkoon.

Viimein David astui kasteen vesiin, ja sitten hän alkoi laskea päiviä siihen, kunnes hänen siunauksensa voitaisiin palauttaa.

Minulla on ilo kertoa, että tänä menneenä kesänä Davidin siunaukset palautettiin hänelle. Hän on jälleen täysin mukana kirkossa ja palvelee seurakunnassaan Evankeliumin oppi -luokan opettajana. Hän tarttuu jokaiseen tilaisuuteen puhua muille muuttumisestaan, korjata aiheuttamansa vahingon ja todistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja kirkosta.

Rakkaat veljeni, rakkaat ystäväni, etsikäämme ja löytäkäämme amulekit seurakunnistamme ja vaarnoistamme, innoittakaamme heitä ja luottakaamme heihin. Kirkossa on nykyään monia amulekeja.

Ehkäpä tunnette sellaisen. Ehkäpä olette yksi heistä.

Kenties Herra on kuiskannut teille kehottaen teitä palaamaan ensimmäisen rakkautenne luo, vaikuttamaan kyvyillänne, käyttämään kelvollisesti pappeutta ja palvelemaan muiden pyhien rinnalla päästäksenne lähemmäksi Jeesusta Kristusta ja rakentaaksenne Jumalan valtakuntaa täällä maan päällä.

Rakas Vapahtajamme tietää, missä te olette. Hän tuntee teidän sydämenne. Hän haluaa pelastaa teidät. Hän lähestyy teitä. Avatkaa vain sydämenne Hänelle. Toiveeni on, että ne, jotka ovat harhautuneet pois opetuslapseuden polulta – vaikka vain muutaman asteen – pohtisivat Jumalan hyvyyttä ja armoa, katsoisivat sydämellään, oppisivat Almalta ja Amulekilta ja kuulisivat Vapahtajan elämää muuttavat sanat: ”Tule ja seuraa minua.”

Kehotan teitä ottamaan varteen Hänen kutsunsa, sillä te saatte varmasti taivaan sadon. Herran siunaukset ovat teidän ja teidän huoneenne päällä.¹⁴

Tästä todistan ja jätän teille siunaukseni Herran apostolina. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.