Nouskaa voimassa, sisaret Siionin

Millainen ilo onkaan kokoontua tähän konferenssikeskukseen kirkon tyttöjen, nuorten naisten ja naisten kanssa. Olemme myös hyvin tietoisia siitä, että eri puolilla maailmaa on koolla tuhansia muita sisarten ryhmiä katsomassa tätä kokousta, ja olen kiitollinen mahdollisuudesta ja keinoista, joiden ansiosta voimme tänä iltana kokoontua yhteen ykseydessä ja tarkoituksessa.

Lokakuussa 2006 presidentti Gordon B. Hinckley piti puheen nimeltä ”Te miehet Jumalan”. Puheen nimen pohjana on vuonna 1911 sanoitettu kirkon laulu ”Rise Up, O Men of God” [Nouskaa, te Jumalan miehet].¹ Se oli kutsu kirkon miehille ryhtyä toimeen – nousta ja edistyä. Tuo puhe on kaikunut mielessäni, kun olen rukoillut tietääkseni, mitä puhua teille.

Sisaret, me elämme ”vaikeita aikoja”.² Meidän ei pitäisi olla yllättyneitä aikamme olosuhteista. Niistä on kerrottu ennalta tuhansia vuosia varoituksena ja kehotuksena, jotta voimme olla valmiita. Mormonin 8. luku antaa hämmentävän täsmällisen kuvauksen meidän aikamme oloista. Tässä luvussa Moroni kertoo nähneensä meidän aikamme, jolloin on sotia ja sotahuhuja, suurta saastaisuutta, murhia, ryöstämistä ja ihmisiä, jotka sanovat meille, ettei Jumalan silmissä ole mitään oikeaa tai väärää. Hän kuvailee ihmisiä, jotka ovat täynnä ylpeyttä, keskittyvät käyttämään kalliita vaatteita ja pilkkaavat uskontoa. Hänelle näytetään ihmisiä, jotka ovat niin hulluina maailmallisiin asioihin, että he antavat ”tarvitsevien ja alastomien ja sairaiden ja ahdistettujen kulkea [ohitse]”³ eivätkä huomaa heitä.

Moroni esittää meille sielua luotaavan kysymyksen – meille, jotka elämme tänä aikana. Hän kysyy: ”Miksi häpeätte ottaa Kristuksen nimen päällenne?”⁴ Tämä syyte kuvaa tarkasti meidän maailmamme yhä kasvavassa määrin maallistunutta tilaa.

Luvussa Joseph Smith – Matteus ilmaistaan, että viimeisinä aikoina eksytetään ”jopa valitutkin, jotka ovat valittuja liiton mukaan”⁵. Niihin, jotka ovat valittuja liiton mukaan, kuuluvat kirkon tytöt, nuoret naiset ja sisaret, jotka on kastettu ja jotka ovat tehneet liittoja taivaallisen Isänsä kanssa. Jopa me olemme vaarassa tulla väärien opetusten eksyttämiksi.

Sisaret, en usko, että tulevaisuudessa olosuhteet muuttuvat paremmiksi. Mikäli nykyinen kehitys näyttää suuntaa, meidän tulee valmistautua edessäpäin odottaviin myrskyihin. Olisi helppoa nostaa epätoivoisina kätemme pystyyn, mutta liittokansana meidän ei tarvitse koskaan tuntea epätoivoa. Kuten vanhin Gary E. Stevenson on sanonut: ”Taivaallinen Isä hyvittää auliisti vaikeina aikoina elämistä sillä, että elämme myös aikojen täyttymisen aikaa.”⁶ Pidän tuon lausuman antamasta lohdusta.

Vuosi sitten presidentti Russell M. Nelson sanoi meille: ”Hyökkäykset kirkkoa, sen oppia ja elämäntapaamme vastaan tulevat lisääntymään. Sen vuoksi me tarvitsemme naisia, joilla on luja ymmärrys Kristuksen opista ja jotka käyttävät tuota ymmärrystä opettaakseen ja kasvattaakseen omalta osaltaan syntiä vastustavaa sukupolvea. Me tarvitsemme naisia, jotka pystyvät havaitsemaan petoksen kaikissa sen muodoissa. Me tarvitsemme naisia, jotka tietävät, kuinka pääsee käyttämään voimaa, jonka Jumala tuo niiden ulottuville, jotka pitävät liittonsa ja ilmaisevat uskonsa varmasti ja rakastavasti. Me tarvitsemme naisia, joilla on äitimme Eevan rohkeus ja näkemys.”⁷

Tämä sanoma vahvistaa minulle, että oman aikamme olosuhteista huolimatta meillä on monia syitä riemuita ja olla myönteisiä. Uskon koko sydämestäni, että meillä sisarilla on sitä luontaista voimaa ja uskoa, joka sallii meidän kohdata viimeisinä aikoina elämisen haasteet. Sisar Sheri Dew on kirjoittanut: ”Uskon, että heti kun opimme hyödyntämään kääntymyksen kokeneiden, liitot pitävien naisten täyttä vaikutusta, niin Jumalan valtakunta muuttuu yhdessä yössä.”⁸

Se edellyttää meiltä tietoista pyrkimystä kokea kääntymys ja pitää liittomme. Niin tehdäksemme meidän on oltava tyttöjä ja naisia, jotka tutkivat evankeliumin keskeisiä oppeja ja joilla on horjumaton todistus niiden totuudellisuudesta. On olemassa kolme osa-aluetta, joiden uskon olevan perustana vahvalle todistukselle ja jotka mielestäni meidän on välttämätöntä ymmärtää.

Ensimmäiseksi, meidän tulee tunnustaa Jumalan, iankaikkisen Isämme, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen keskeinen asema uskossamme ja pelastuksessamme. Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Meidän tulee tutkia ja ymmärtää Hänen sovitustaan sekä sitä, kuinka hyödynnämme sitä päivittäin. Parannus on yksi suurimmista siunauksista, mitä meillä jokaisella on pysyäksemme oikeassa suunnassa. Meidän on nähtävä Jeesus Kristus tärkeimpänä roolimallinamme ja esimerkkinä siitä, minkä kaltaiseksi meidän on tultava. Meidän tulee jatkuvasti opettaa perheessämme ja luokissamme Isämme suurta pelastussuunnitelmaa, johon sisältyy Kristuksen oppi.

Toiseksi, meidän tulee ymmärtää, että näinä myöhempinä aikoina tarvittiin opin, organisaation ja valtuuden avaimien palautus. Meillä tulee olla todistus siitä, että Jumala valitsi ja Herra nimitti profeetta Joseph Smithin toteuttamaan tämän palautuksen, ja meidän tulee tunnustaa, että hän järjesti kirkon naiset sen organisaation mukaan, joka Kristuksen kirkossa oli muinoin.⁹

Ja kolmanneksi, meidän tulee tutkia ja ymmärtää temppelitoimituksia ja -liittoja. Temppelillä on sija kaikkein pyhimpien uskonkäsitystemme ytimessä, ja Herra pyytää, että me käymme temppelissä ja pohdimme, tutkimme ja löydämme niistä henkilökohtaista merkitystä ja yksilöllistä sovellutusta. Me opimme ymmärtämään, että temppelitoimitusten kautta jumalisuuden voima ilmenee elämässämme¹⁰ ja että temppelitoimitusten ansiosta meidät voidaan varustaa Jumalan voimalla, Hänen nimensä on meidän päällämme, Hänen kirkkautensa ympäröi meidät ja Hänen enkelinsä varjelevat meitä¹¹. Mietin, hyödynnämmekö me täysin näiden lupausten voimaa.

Sisaret, jopa kaikkein nuorinkin tässä kuulijakunnassa voi nousta uskossa ja auttaa merkittävällä tavalla Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Lapset aloittavat oman todistuksensa hankkimisen lukemalla tai kuuntelemalla pyhiä kirjoituksia, rukoilemalla päivittäin ja nauttimalla sakramentin merkityksellisellä tavalla. Kaikki lapset ja nuoret naiset voivat edistää perheiltoja ja olla niissä täysin mukana. Te voitte polvistua ensimmäisenä, kun perheenne kokoontuu perherukoukseen. Vaikka kotinne olisi vähemmän ihanteellinen, niin teidän henkilökohtainen esimerkkinne evankeliumin mukaisesta elämästä voi vaikuttaa perheenne jäsenten ja ystävienne elämään.

Kirkon nuorten naisten tulee nähdä itsensä keskeisinä osallistujina pappeuden johtamassa pelastuksen työssä eikä vain sivustakatselijoina ja tukijoina. Teillä on kirkon tehtäviä, ja teidät on erotettu tehtäviinne niiden toimesta, joilla on pappeuden avaimet, toimimaan johtajina, joilla on voima ja valtuus tässä työssä. Kun te pidätte kunniassa kutsumuksenne luokkien johtokunnissa ja valmistaudutte hengellisesti, neuvottelette yhdessä, pyritte palvelemaan luokkanne jäseniä ja opettamaan toisillenne evankeliumia, niin te otatte paikkanne tässä työssä ja sekä teitä että ikätovereitanne siunataan.

Kaikkien naisten tulee nähdä itsensä keskeisinä osallistujina pappeuden työssä. Naiset tässä kirkossa ovat johtajia, neuvonantajia, opettajia, neuvostojen jäseniä, sisaria ja äitejä, eikä Jumalan valtakunta voi toimia, ellemme me nouse ja uskon avulla täytä velvollisuuksiamme. Toisinaan me tarvitsemme vain suurempaa näkemystä siitä, mikä on mahdollista.

Kuva

Sisar Maldonado ja sisar Oscarson

Hiljattain tapasin Meksikossa erään sisaren, joka ymmärtää, mitä tarkoittaa se, että pitää uskon avulla kutsumuksensa kunniassa. Marffissa Maldonado kutsuttiin kolme vuotta sitten opettamaan nuorten pyhäkoululuokkaa. Kun hänet kutsuttiin, hänen luokkaansa osallistui seitsemän oppilasta, mutta nykyään luokkaan osallistuu säännöllisesti 20 oppilasta. Kysyin häneltä hämmästyneenä, mitä hän oli tehnyt saadakseen aikaan niin suuren kasvun lukumäärässä. Hän sanoi vaatimattomasti: ”Voi, ei se ole vain minun ansiotani. Luokan kaikki jäsenet ovat auttaneet.” Yhdessä he huomasivat luettelossa vähemmän aktiivisten nimet, ja he alkoivat yhdessä käydä heidän luonaan ja kutsua heitä takaisin kirkkoon. Ponnistelujensa tuloksena heillä on ollut myös yksi kastetilaisuus.

Kuva

Pyhäkoululuokka Meksikossa

Sisar Maldonado loi ainoastaan luokkansa jäseniä varten sosiaalisen median sivuston nimeltä ”Oon lapsi Jumalan”, ja hän julkaisee innoittavia ajatuksia ja pyhien kirjoitusten kohtia muutamia kertoja viikossa. Hän lähettää säännöllisesti tekstiviestinä oppilailleen lukutehtäviä ja kannustusviestejä. Hänestä tuntuu, että on tärkeää olla yhteydessä nuoriin heille sopivimmilla tavoilla, ja se toimii. Hän sanoi minulle yksinkertaisesti: ”Rakastan oppilaitani.” Pystyin tuntemaan sen rakkauden, kun hän kertoi minulle heidän pyrkimyksistään, ja hänen esimerkkinsä muistutti minua siitä, mitä yksi ihminen, joka uskoo ja toimii, voi saada aikaan tässä työssä Herran avulla.

Nuoremme altistuvat vaikeille kysymyksille päivittäin, ja monilla meistä on rakkaita ihmisiä, jotka kamppailevat löytääkseen vastauksia. Hyvä uutinen on se, että kysymyksiin, joita esitetään, on vastauksia. Kuunnelkaapa johtajiemme viimeaikaisia sanomia. Meitä kehotetaan tutkimaan ja ymmärtämään taivaallisen Isämme onnensuunnitelmaa. Meitä on muistutettu perhejulistuksen periaatteista.¹² Meitä kannustetaan opettamaan ja käyttämään tätä aineistoa mittatikkuna pysyäksemme kaidalla ja kapealla polulla.

Suunnilleen vuosi sitten tapasin erään pienten lasten äidin, joka päätti ottaa ennakoivan lähestymistavan suojatakseen lapsiaan niiltä monilta kielteisiltä vaikutteilta, joille nämä altistuvat verkossa ja koulussa. Hän valitsee joka viikko jonkin aiheen, usein sellaisen, josta on ollut paljon keskustelua verkossa, ja viikon aikana hän panee alulle merkityksellisiä keskusteluja, jolloin hänen lapsensa voivat esittää kysymyksiä ja hän voi varmistaa, että he saavat tasapainoisen ja oikeudenmukaisen näkemyksen usein vaikeista aiheista. Hän luo kodistaan turvallisen paikan, jossa voi esittää kysymyksiä ja saada merkityksellistä evankeliumin opetusta.

Olen huolissani siitä, että elämme ilmapiirissä, jossa loukkaamista vältetään siinä määrin, että toisinaan me vältämme kokonaan oikeiden periaatteiden opettamista. Jätämme opettamatta nuorille naisillemme, että äidiksi valmistautuminen on äärimmäisen tärkeää, koska emme halua loukata niitä, jotka eivät ole naimisissa, tai niitä, jotka eivät voi saada lapsia, tai emme halua vaikuttaa muiden silmissä siltä, että rajoitamme tulevaisuuden valintoja. Toisaalta saatamme myös jättää tähdentämättä koulutuksen merkitystä, koska emme halua viestittää, että se olisi tärkeämpää kuin avioliitto. Vältämme julistamasta, että taivaallinen Isämme määrittelee avioliiton miehen ja naisen väliseksi, koska emme halua loukata niitä, jotka kokevat samaan sukupuoleen kohdistuvaa viehtymystä. Ja meistä saattaa tuntua epämukavalta käsitellä sukupuoleen tai terveeseen seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Epäilemättä, sisaret, meidän tulee osoittaa hienotunteisuutta, mutta käyttäkäämme myös tervettä järkeämme ja pelastussuunnitelmaa koskevaa ymmärrystämme ollaksemme rohkeita ja suoria, kun on tarpeen opettaa lapsillemme ja nuorillemme keskeisiä evankeliumin periaatteita, jotka heidän täytyy ymmärtää voidakseen suunnistaa maailmassa, jossa he elävät. Mikäli me emme opeta lapsillemme ja nuorillemme tosi oppia – ja opeta sitä selkeästi – maailma opettaa heille Saatanan valheita.

Minä rakastan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ja olen iankaikkisesti kiitollinen siitä ohjauksesta, voimasta ja päivittäisestä avusta, jota saan Jumalan liittotyttärenä. Todistan, että Herra on siunannut meitä naisia, jotka elämme näinä vaikeina aikoina, kaikella sillä voimalla, kaikilla niillä lahjoilla ja lujuudella, joita tarvitaan, jotta maailmaa valmistetaan Herran Jeesuksen Kristuksen toista tulemista varten. Rukoilen, että me kaikki voimme nähdä todelliset mahdollisuutemme ja nousta tullaksemme sellaisiksi uskollisiksi ja rohkeiksi naisiksi, jollaisia taivaallinen Isämme tarvitsee meidän olevan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.