Sakramentti voi auttaa meitä tulemaan pyhiksi
Pohdiskelkaamme viittä tapaa lisätä pyhään sakramenttitoimitukseen säännöllisesti osallistumisemme vaikutusta ja voimaa.
Yksi varhaisimpia muistojani on sakramenttikokouksista, jotka pidettiin kodissamme Warrnamboolissa Australiassa. Seurakuntamme kokouksiin osallistui 10–15 ihmistä, ja isälläni, joka oli yksi kolmesta pappeudenhaltijasta, oli säännöllisesti tilaisuus siunata sakramentti. Muistan, miltä minusta tuntui, kun hän nöyrästi ja huolellisesti luki sakramenttirukousten sanat. Usein hänen äänensä värisi, kun hän tunsi Hengen vaikutuksen. Toisinaan hänen piti pysähtyä ennen kuin hän luki rukouksen loppuun, jotta hän saisi tunteensa hallintaan.
Viisivuotiaana en pystynyt täysin ymmärtämään sen merkitystä, mitä silloin sanottiin tai tehtiin. Tiesin kuitenkin, että siinä tapahtui jotakin erityistä. Tunsin Pyhän Hengen tyynen ja rauhoittavan vaikutuksen samalla kun isäni mietiskeli Vapahtajan meitä kohtaan tuntemaa rakkautta.
Vapahtaja on opettanut: ”Tehkää tämä aina niille, jotka tekevät parannuksen ja jotka ottavat kasteen minun nimeeni; ja tehkää se minun vereni muistoksi, jonka minä olen vuodattanut teidän tähtenne, jotta todistaisitte Isälle, että te aina muistatte minut. Ja jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne.” (3. Nefi 18:11.)
Kutsun meitä kaikkia pohdiskelemaan viittä tapaa lisätä pyhään sakramenttitoimitukseen säännöllisesti osallistumisemme vaikutusta ja voimaa – toimituksen, joka voi auttaa meitä tulemaan pyhiksi.
1. Valmistaudu etukäteen
Voimme aloittaa valmistautumisemme sakramenttiin kauan ennen kuin sakramenttikokous alkaa. Lauantai voi olla hyvää aikaa pohtia hengellistä edistymistämme ja valmistautumistamme.
Kuolevaisuus on keskeinen lahja matkallamme kohti taivaallisen Isämme kaltaiseksi tulemista. Siihen sisältyy pakostakin koettelemuksia ja haasteita, jotka suovat meille mahdollisuuksia muuttua ja kasvaa. Kuningas Benjamin on opettanut: ”Luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen – – ja on oleva aina ja ikuisesti, ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun ja riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta” (Moosia 3:19). Osallistuminen sakramenttitoimitukseen tarjoaa meille mahdollisuuden antaa sydämemme ja sielumme Jumalalle täydemmin.
Valmistautuessamme meidän sydämemme särkyy, kun ilmaisemme kiitollisuutemme Kristuksen sovituksesta, teemme parannuksen virheistämme ja puutteistamme sekä pyydämme Isältä apua jatkuvalle matkallemme tullaksemme enemmän Hänen kaltaisikseen. Sitten voimme odottaa innolla sakramentin tarjoamaa mahdollisuutta muistaa Vapahtajan uhri ja uudistaa sitoumuksemme kaikkiin tekemiimme liittoihin.
2. Saavu ajoissa
Sakramenttikokemuksemme voi tulla paremmaksi, kun saavumme hyvissä ajoin ennen kokousta ja pohdiskelemme samalla kun alkumusiikkia soitetaan.
Presidentti Boyd K. Packer on opettanut: ”Alkumusiikki, jota soitetaan kunnioittavasti, on hengen ravintoa. Se luo pohjaa innoitukselle.”1 Presidentti Russell M. Nelson on selittänyt: ”Silloin ei ole keskustelun eikä viestien vaihtamisen aika vaan rukouksentäyteisen mietiskelyn aika johtajien ja jäsenten valmistautuessa hengellisesti sakramenttiin.”2
3. Laula sakramenttilaulu ja opi sen sanoista
Sakramenttilaulu on erityisen tärkeä osa sakramenttikokemustamme. Musiikki ylentää ajatuksiamme ja tuntemuksiamme. Sakramenttilaululla on vielä suurempi vaikutus, kun keskitymme sen sanoihin ja siinä opetettuun voimalliseen oppiin. Me opimme paljon sanoista kuten ”Tuskaa koit tähtemme”3, ”Niin katsokaamme, että on Mielemme puhdas, tahraton”4 ja ”Siin yhtyy totuus, rakkaus Ja armo taivainen”5.
Kun laulamme laulun valmistautuessamme nauttimaan sakramentin vertauskuvat, laulun sanat voivat muodostua osaksi sitoutumistamme liittoon. Miettikääpä esimerkiksi tätä: ”Sua rakastamme Herra ain Ja tietäs kuljemme.”6
4. Osallistu hengellisesti sakramenttirukouksiin (ks. Moroni 4–5)
Sen sijaan että sivuuttaisimme sakramenttirukousten tutut sanat, me voimme oppia paljon ja tuntea vielä enemmän, kun osallistumme näihin pyhiin rukouksiin hengellisesti miettimällä niihin sisältyviä sitoumuksia ja siunauksia.
Leipä ja vesi siunataan ja pyhitetään meidän sielullemme. Ne muistuttavat meitä Vapahtajan uhrista ja siitä, että Hän voi auttaa meitä tulemaan pyhiksi.
Rukouksissa selitetään, että me nautimme leivän muistona Pojan ruumiista, jonka Hän antoi lunnaiksi, jotta kaikki saisivat kokea ylösnousemuksen, ja me juomme veden muistona Pojan verestä, jonka Hän auliisti vuodatti, jotta meidät voitaisiin lunastaa parannuksen ehdolla.
Rukouksissa mainitaan liitot, jotka alkavat ilmauksella ”että he ovat halukkaita” (Moroni 4:3). Tähän ilmaukseen sisältyy hyvin paljon voimaa, jota meidän on mahdollista saada. Olemmeko me halukkaita palvelemaan ja osallistumaan? Olemmeko halukkaita muuttumaan? Olemmeko halukkaita työstämään heikkouksiamme? Olemmeko halukkaita auttamaan ja siunaamaan muita? Olemmeko halukkaita turvaamaan Vapahtajaan?
Kun lupaukset esitetään ja kun me nautimme sakramentin, me vahvistamme sydämessämme, että me olemme halukkaita
-
ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen
-
pyrkimään pitämään kaikki Hänen käskynsä
-
muistamaan Hänet aina.
Rukous päättyy ylevään kutsuun ja lupaukseen: ”Jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa” (Moroni 4:3).
Paavali kirjoitti: ”Hengen hedelmää – – ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23). Meidän ulottuvillamme on suurenmoisia siunauksia ja lahjoja, kun pidämme liittomme.
5. Pohdiskele ja muista Hänet, kun sakramentin vertauskuvat jaetaan
Niistä kunnioittavista hetkistä, jolloin pappeudenhaltijat jakavat sakramentin, voi tulla meille pyhiä.
Kun leipä jaetaan, voimme miettiä sitä, että ylimpänä rakkauden osoituksena meitä kohtaan Vapahtaja otti ”päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa” (Alma 7:12).
Voimme muistaa ylösnousemuksen loistavaa siunausta, joka ”tulee kaikille, – – sekä orjille että vapaille, sekä miehille että naisille, sekä jumalattomille että vanhurskaille, eikä edes hiuskarvakaan heidän päästään joudu hukkaan, vaan kaikki palautetaan täydelliseen muotoonsa” (Alma 11:44).
Kun vesi jaetaan, voimme muistaa Vapahtajan vetoomuksen:
”Katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen; – –
mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa” (OL 19:16, 18).
Me muistamme, että Hän otti ”päällensä [meidän heikkoutemme], jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa [meidän heikkouksiemme] mukaisesti” (Alma 7:12).
Kun pohdimme sakramenttikokemustamme, voisimme kysyä itseltämme:
-
Mitä aion tehdä tällä viikolla valmistautuakseni sakramenttiin paremmin?
-
Voisinko omalta osaltani luoda enemmän pohjaa kunnioitukselle ja ilmoitukselle, jotka voivat täydentää sakramenttikokouksen alkua?
-
Mitä oppia sakramenttilaulussa opetettiin?
-
Mitä kuulin ja tunsin, kun kuuntelin sakramenttirukouksia?
-
Mitä ajattelin, kun sakramenttia jaettiin?
Vanhin David A. Bednar on opettanut: ”Sakramenttitoimitus on pyhä ja toistuva kutsu tehdä vilpitön parannus ja uudistua hengellisesti. Sakramentin nauttiminen ei itsessään anna syntejä anteeksi. Mutta kun valmistaudumme tunnollisesti ja osallistumme tähän pyhään toimitukseen särkynein sydämin ja murtunein mielin, niin silloin on luvattu, että Herran Henki voi olla aina kanssamme. Ja kun Pyhän Hengen pyhittävä voima on jatkuvasti kumppaninamme, me voimme aina säilyttää syntiemme anteeksiannon.”7
Todistan niistä lukuisista siunauksista, joita meille on tarjolla, kun lisäämme valmistautumistamme ja hengellistä osallistumistamme sakramenttitoimitukseen. Lisäksi todistan, että nämä siunaukset ovat meidän ulottuvillamme taivaallisen Isämme rakkauden ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen äärettömän sovitusuhrin ansiosta. Hänen, Jeesuksen Kristuksen, pyhässä nimessään. Aamen.