Älä katso ympärillesi, katso ylös!
Muiden kutsuminen tulemaan Kristuksen luo on tarkoituksemme, ja me voimme täyttää tämän tarkoituksen katsomalla ylös Jeesukseen Kristukseen.
Tarkoitukseni on ”kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse”1. Se on teidänkin tarkoituksenne. Me voimme täyttää tämän tarkoituksen katsomalla ylös Jeesukseen Kristukseen.
Minut kastettiin vanhempieni kanssa, kun olin 16-vuotias. Nuorempi veljeni Kyung-Hwan, joka oli 14-vuotias, liittyi kirkkoon äitini serkun Young Jik Leen kautta ja kutsui meidät kirkkoonsa. Jokainen perheemme kymmenestä jäsenestä kuului eri kirkkoon, joten olimme iloisia löytäessämme totuuden ja halusimme kasteemme jälkeen jakaa tuota Jeesuksen Kristuksen evankeliumista löytämäämme onnea muille.
Isäni oli meistä innokkain oppimaan totuutta ja kertomaan siitä. Hänellä oli tapana herätä varhain aamulla tutkimaan pyhiä kirjoituksia yli kahden tunnin ajan joka päivä. Töiden jälkeen hän lähti lähes joka päivä lähetyssaarnaajien kanssa käymään sukulaistemme, ystäviemme ja naapuriemme luona. Seitsemän kuukautta kasteemme jälkeen perheemme ja sukumme jäsenistä 23 oli liittynyt kirkkoon. Seuraavan vuoden aikana näimme ihmeen, kun isäni jäsenlähetystyön ansiosta 130 ihmistä meni kasteelle.
Myös sukututkimustyö oli hänelle tärkeää, ja hän etsi kahdeksan sukupolvea esivanhempiemme nimiä. Tuosta ajasta lähtien perheemme kääntymyksen – joka sai alkunsa 14-vuotiaasta veljestäni – hedelmät ovat lisääntyneet lukuisin tavoin paitsi elävien myös kuolleiden keskuudessa. Sukupuumme, joka ulottuu nykyään 32 sukupolvea taaksepäin, on rakentunut isäni ja muiden työn pohjalle, ja teemme parhaillaan temppelityötä monien sukuhaarojen osalta. Nykyään tunnen hämmästystä ja suurta iloa, kun voimme liittää yhteen esivanhempiamme ja jälkeläisiämme.
Presidentti Gordon B. Hinckley tallensi samankaltaisen kokemuksen Columbusin temppelissä Ohiossa.
”Kun pohdin [isoisoisäni, isoisäni ja isäni] elämää istuessani temppelissä, katsoin tytärtäni, hänen tytärtään – – ja hänen lapsiaan, lapsenlapseni lapsia. Tajusin äkkiä, että olin aivan keskimmäisenä näiden seitsemän sukupolven joukossa – kolme ennen minua ja kolme minun jälkeeni.
Tuossa pyhässä ja pyhitetyssä huoneessa mielessäni kävi tunne valtavasta velvollisuudestani siirtää eteenpäin kaikki, mitä olin saanut perintönä esivanhemmiltani, sukupolville, jotka ovat nyt tulleet minun jälkeeni.”2
Me kaikki olemme keskellä iankaikkista perhettä. Roolimme voi olla käännekohta, jossa merkittäviä muutoksia voi tapahtua myönteisillä tai kielteisillä tavoilla. Presidentti Hinckley jatkoi: ”Älkää koskaan antako itsestänne tulla heikkoa lenkkiä sukupolvienne ketjussa.”3 Teidän uskollisuutenne evankeliumille vahvistaa sukuanne. Kuinka voimme varmistaa, että olemme vahva lenkki iankaikkisessa perheessämme?
Yhtenä päivänä, muutama kuukausi kasteeni jälkeen, kuulin joidenkin jäsenten arvostelevan toisiaan kirkossa. Olin hyvin pettynyt. Menin kotiin ja sanoin isälle, että ehkä minun ei pitäisi enää käydä kirkossa. Oli vaikeaa nähdä jäsenten arvostelevan toisia sillä tavoin. Kuunneltuaan isä opetti minulle, että evankeliumi oli palautettu ja se on täydellinen, mutta jäsenet eivät vielä ole, ei hän enkä minä. Hän sanoi lujasti: ”Älä menetä uskoasi ympärilläsi olevien ihmisten vuoksi vaan rakenna luja suhde Jeesukseen Kristukseen. Älä katso ympärillesi, katso ylös!”
Katso ylös Jeesukseen Kristukseen – tämä isäni viisas neuvo – vahvistaa uskoani aina kun kohtaan haasteita elämässä. Hän opetti minulle, kuinka toteuttaa Kristuksen opetuksia, kuten näissä sanoissa: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.”4
Kun olin lähetysjohtajana Seattlen lähetyskentällä Washingtonissa Yhdysvalloissa, monena päivänä vuodessa satoi. Silti lähetyssaarnaajiamme neuvottiin lähtemään ulos tekemään käännytystyötä sateessa. Tapasin sanoa heille: ”Lähtekää ulos sateeseen, katsokaa ylös taivaaseen, avatkaa suunne ja juokaa! Kun katsotte ylös, teitä vahvistetaan avaamaan suunne jokaiselle vailla mitään pelkoa.” Se oli heille vertauskuvallinen opetus katsoa ylös, kun he kohtaavat haasteita myös lähetystyönsä jälkeen. Pyydän, ettette kokeile sitä saastuneilla alueilla.
Palvellessamme edelleen Seattlen lähetyskentällä sain puhelinsoiton vanhimmalta pojaltamme Sunbeamilta, joka on pianisti. Hän sanoi, että hänellä olisi etuoikeus esiintyä Carnegie Hallissa New Yorkissa, koska hän oli voittanut erään kansainvälisen kilpailun. Olimme todella iloisia ja hyvin innoissamme hänen puolestaan. Mutta sinä iltana rukoillessaan kiitollisena vaimoni tajusi, ettemme voisi olla kuuntelemassa hänen esitystään, ja hän sanoi taivaalliselle Isälle jotakin tähän tapaan: ”Taivaallinen Isä, olen kiitollinen siunauksesta, jonka olet antanut Sunbeamille. Sivumennen sanoen olen pahoillani, etten voi mennä sinne. Olisin voinut mennä, jos olisit antanut tämän siunauksen joko ennen tätä lähetystyötä tai sen jälkeen. En valita, mutta olen silti hieman pahoillani.”
Heti kun hän oli lopettanut rukouksensa, hän kuuli selkeän äänen: ”Sen vuoksi, ettet sinä voi mennä, sinun pojallesi on annettu tämä etuoikeus. Vaihtaisitko mieluummin?”
Vaimoni yllättyi. Hän tiesi, että lapsia siunattaisiin heidän vanhempiensa uskollisesta työstä Herran valtakunnassa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän ymmärsi roolinsa näin selkeästi. Hän vastasi Jumalalle heti: ”Ei, ei, minulle käy, etten voi mennä. Anna hänen saada se kunnia.”
Rakkaat veljet ja sisaret, meidän ei ole helppoa huomata taivaallisen Isän rakkautta silloin kun katsomme ympärillemme ajallisin silmin, koska näemme ensisijaisesti hankaluuksia, menetystä, kuormia tai yksinäisyyttä. Sen sijaan voimme nähdä niiden myötä tulevia siunauksia, kun katsomme ylös. Herra on ilmoittanut: ”Kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu.”5 Sanon kaikille niille, jotka ryhtyvät mihin tahansa Jumalan palvelukseen: tietäkää, että te olette kiinteä yhteys voimallisiin siunauksiin ennen teitä eläneille ja teidän jälkeenne tuleville sukupolville.
Tänään olen kiitollinen nähdessäni, että monet sukulaisistamme ovat uskollisia liittopolulla, mutta minua surettaa kuvitella tyhjiä paikkoja vierellämme. Vanhin M. Russell Ballard on sanonut: ”Jos päätätte jäädä vähemmän aktiivisiksi tai jättää palautetun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, minne te menisitte? Mitä te tekisitte? Päätöksellä olla enää kulkematta kirkon jäsenten ja Herran valitsemien johtajien mukana tulee olemaan pitkäaikainen vaikutus, jota ei aina tällä hetkellä pysty näkemään.”6 Presidentti Thomas S. Monson on kannustanut meitä: ”Valitkaamme aina vaikeampi oikea helpomman väärän sijaan.”7
Milloinkaan ei ole liian myöhäistä katsoa ylös Jeesukseen Kristukseen. Hänen sylinsä on aina avoinna teille. Meitä aiemmat ja meidän jälkeemme tulevat sukupolvet luottavat siihen, että me seuraamme Kristusta, jotta voimme olla Jumalan iankaikkinen perhe.
Kun minut vapautettiin tehtävästäni vaarnanjohtajana, poikani olivat innoissaan siitä, että saisivat viettää enemmän aikaa kanssani. Kolme viikkoa myöhemmin minut kutsuttiin seitsenkymmeneksi. Ensin ajattelin, että he saattaisivat olla pettyneitä, mutta nuorimman poikamme nöyrä vastaus oli: ”Isä, älä ole huolissasi. Me olemme iankaikkinen perhe.” Mikä yksinkertainen ja selkeä totuus se olikaan! Olin hieman huolissani, koska katsoin ensin ympärilleni tätä kuolevaista elämää, mutta poikani oli onnellinen, koska hän ei katsonut ympärilleen vaan katsoi ylös katse kohti iankaikkisuutta ja Herran tarkoituksia.
Aina ei ole helppoa katsoa ylös, kun vanhempanne ovat evankeliumia vastaan, kun olette jäsen pienessä kirkon yksikössä, kun puolisonne ei ole jäsen, kun olette yhä naimaton, vaikka olette tehneet parhaanne mennäksenne naimisiin, kun lapsi on joutunut harhaan, kun huomaatte olevanne yksinhuoltaja, kun teillä on fyysisiä tai emotionaalisia haasteita, kun olette katastrofin uhri ja niin edelleen. Pitäkää kiinni uskostanne noina vaikeina aikoina. Katsokaa ylös Kristukseen saadaksenne voimaa ja tasapainoa sekä parantuaksenne. Jeesuksen Kristuksen sovituksen voiman ansiosta kaikki koituu teidän parhaaksenne8.
Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Kun seuraamme elävää profeettaamme, presidentti Thomas S. Monsonia, me katsomme ylös Jeesukseen Kristukseen. Kun rukoilemme ja tutkimme pyhiä kirjoituksia joka päivä ja nautimme sakramentin vilpittömästi joka viikko, me saamme voimaa katsoa ylös Häneen aina. Olen onnellinen siitä, että olen tämän kirkon jäsen ja että kuulun iankaikkiseen perheeseen. Rakastan sitä, että voin kertoa muille tästä suurenmoisesta evankeliumista. Muiden kutsuminen tulemaan Kristuksen luo on tarkoituksemme, ja me voimme täyttää tämän tarkoituksen katsomalla ylös Jeesukseen Kristukseen. Todistan nöyrästi näistä asioista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.